Ankkauniversumin arkkitehdit 8
Tämä huikeiden maisemien mestarin piirtämä ruutu löytyy sarjasta Pendelöijien parhaimmistoa (RS 7/2012).
Tämä huikeiden maisemien mestarin piirtämä ruutu löytyy sarjasta Pendelöijien parhaimmistoa (RS 7/2012).

Aku-taiteilijoiden esittelysarjamme jatkuu jälleen todellisella mestarilla, joka on tuttu niin Akkarin kuin Taskarienkin lukijoille jo vuosien takaa. Tusinoittain Aku Ankan taskukirjojen kansia taiteillut Marco Rota aloitti piirtämällä Hiiri- ja Ankka-sarjoja, mutta suomalaisten sydämiin hän raapusti itsensä viimeistään 1980-luvulla viikinkiankka Augustuksen siivellä.

Milanossa vuonna 1942 syntynyt Marco Rota sai ensimmäisen kipinänsä ankkoihin 7-vuotiaana lukiessaan italialaisesta Topolino-lehdestä tarinan Vanhan linnan salaisuus. Hän onkin työskennellyt sarjakuvien parissa teinipojasta lähtien. Omia sarjakuviaan 1950-luvulta alkaen piirtänyt Rota palkattiin Italiassa Disney-sarjakuvia julkaisseen Mondadorin palvelukseen jo 1963, kun hän oli ensin herättänyt kustantamon huomion kuvittamalla kirjan autojen historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Aluksi nuoren Marco Rotan työn kuvaan kuuluivat lähinnä kansikuvat ja kuvitukset. Ensimmäisen varsinaisen Mikki-sarjansa hän piirsi vasta 1971, mutta kolme vuotta myöhemmin hän oli jo edennyt Topolinon art directoriksi. Ensimmäisen Mikki-sarjansa aikoihin Rotan tyyli oli vielä varsin lähellä perinteistä italotyyliä, ja monissa vanhoissa Aku Ankan taskukirjoissa on hänen piirtämänsä kansi lukuisten tarinoiden lisäksi. Kaikkien aikojen ensimmäinen Rotan Disney-tarina Siniruusukkeinen tiikeri julkaistiin Suomessa muuten Taskarissa 47.

Piirtäjänä itseoppinut Rota kehitti 1980-luvun myötä Ankka-piirroksensa hyvin lähelle Carl Barksin ikonista Aku-tyyliä ja sai jopa suomalaiset asianharrastajat menemään vipuun sarjoillaan! Aku Ankoissa 12–15/1983 julkaistu Augustus Ankka ja viikingit löi suomalaiset ankistit ällikällä laadukkaalla piirrosjäljellään, ja Rota onkin Barksin lisäksi ensimmäisiä piirtäjiä, jonka nimen Aku Ankan toimitus paljasti innostuneen palautetulvan myötä Toimituksen Omassa Nurkassa Aku Ankassa 45/1983.

Marco Rota oli itseoikeutetusti yksi Ankantekijät-kirjasarjassa esitellyistä piirtäjämestareista, ja Painajainen Paratiisitiellä -kirjan julkaisuvuonna 2005 myös suomalaiset lukijat saivat tutustua lämminhuumoriseen mestariin tiivistunnelmaisissa haastattelu- ja nimmarointitilaisuuksissa.

Käsikirjoittaminen on myös Rotan sydäntä lähellä, mutta tuotannon nopeuttamiseksi ovat monet tekstinikkarit taanneet Rotan sarjojen tasaisen vuon. Erityisesti Rotan pirtaan on sopinut brittiläisen käsikirjoittajakoulukunnan terävin nykykynä Paul Halas (s. 1941), joka maestron vakituisena yhteistyökumppanina osaa kutkutella Rotan kynästä parhaat sarjat ja uljaimmat näkymät. Rotan erityisesti rakastamat erilaiset kulkupelit pääsevät usein myös Halasin sarjoissa näkyvään rooliin. Halasin tausta on nimenomaan animaatiopuolella, mikä näkyy ennen kaikkea huikeissa visuaalisissa panoraamaruuduissa, joissa Rotan taito pääsee uljaasti oikeuksiinsa. Barksin tapaan Rotakin on pitänyt huolen siitä, että hänen tarinoidensa maantieteelliset yksityiskohdat ovat aitoja. Esimerkiksi sarjaan Aku Ankka ja Saraseenien yö on päässyt maisema, joka avautuu ligurialaisen Varigottin satamalaiturilta.

Maisemien ihastelun lisäksi Rotan sarjoista voi etsiä kaikenlaista pientä hauskaa. Tarkkana kannattaa olla esimerkiksi sarjakuvaruuduissa vilahtavien taulujen kohdalla, niistä kun saattaa löytää signeerauksen "Marks" kunnianosoituksena mestari Barksille.

Aku Ankka Lataamosta kannattaa lukea Marco Rotan sarjoista ainakin Painajainen Paratiisitiellä (AA 20–21/1997), jossa Ankkalinna avautuu New Yorkin kaltaisena suurkaupunkina. Voipa sarjasta bongata myös varsin tutunoloisen koirankin. Artikkelissakin mainittu Augustus Ankka ja viikingit (AA 12–15/1983) on myös tutustumisen arvoinen. Mainio esimerkki Rotan tarkkuudesta yksityiskohtien suhteen on sarja Taistelu Ankkalinnasta (AA 40/1992), jossa miltei pääosan varastavat lentokoneet Rota on piirtänyt ottaen mallia oikeista siipipeleistä.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.