Kuka se siellä auko nokkaansa? Aku Ankka työn touhussa Gottfredsonin sarjassa Editor-in-Grief, jonka suomennoksessa Aku Ankka esiintyi ensi kerran Suomessa vuonna 1935.
Kuka se siellä auko nokkaansa? Aku Ankka työn touhussa Gottfredsonin sarjassa Editor-in-Grief, jonka suomennoksessa Aku Ankka esiintyi ensi kerran Suomessa vuonna 1935.
"Editor-in-Grief" eli "Mikin oma sanomalehti" sisältyy myös lokakuussa ilmestyvään muhkeaan Gottfredson-kokoelmaan.
"Editor-in-Grief" eli "Mikin oma sanomalehti" sisältyy myös lokakuussa ilmestyvään muhkeaan Gottfredson-kokoelmaan.
Aku ja Mikki mediapelin myrskynsilmässä tarinassa "Mikin oma sanomalehti".
Aku ja Mikki mediapelin myrskynsilmässä tarinassa "Mikin oma sanomalehti".
Uhkaava viittahahmo Mustakaapu syntyi Gottfredsonin kynästä.
Uhkaava viittahahmo Mustakaapu syntyi Gottfredsonin kynästä.
Tämäkin iloinen veikko esiintyi varhain Gottfredsonin sarjoissa...
Tämäkin iloinen veikko esiintyi varhain Gottfredsonin sarjoissa...
...kuten myös tämä ihastuttava neiti...
...kuten myös tämä ihastuttava neiti...
...sekä tämä kunnon kaveri, jonka alkuaikojen nimi oli Dippy Dawg!
...sekä tämä kunnon kaveri, jonka alkuaikojen nimi oli Dippy Dawg!

Ankkauniversumin arkkitehdit -sarjan toisessa osassa tutustutaan tarkemmin Mikki-maestro Floyd Gottfredsoniin sekä tarjoillaan pieni makupala Gottfredson-kokoelmannälkään.

Arthur Floyd Gottfredson syntyi mormoniperheeseen Utahissa vuonna 1905. Gottfredsonin isän isoisä oli muuttanut Amerikkaan Tanskasta vuonna 1840.

Sarjakuvaura alkoi kirjekursseilla, joita Gottfredson alkoi käydä loukattuaan kätensä metsästysonnettomuudessa ja jouduttuaan pitkäksi ajaksi vuoteenomaksi.

Vuonna 1928 Gottfredson sijoittui kansallisessa sarjakuvakilpailussa toiseksi ja muutti perheineen Kaliforniaan. Kun töitä piirtäjänä sanomalehdissä ei ensin löytynyt, hän työskenteli filmikoneen pyörittäjänä elokuvateatterissa. Miehellä oli työstä kokemusta jo Utahin ajoilta.

Walt Disney palkkasi Gottfredsonin vuonna 1929 alun perin tehtailemaan välikuvia Hullunkuriset sinfoniat -animaatioiden väliin. Gottfredson oli kuitenkin jo yhtiöön tullessaan maininnut herra Disneylle mielivänsä itse asiassa päästä tekemään sarjakuvia animaatioiden sijaan.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Disney pyysi Gottfredsonia tuuraamaan Ub Iwerksiä ja Win Smithiä neljä kuukautta ilmestyneen Mikki-sarjisstripin piirtäjänä siihen asti, kunnes paikalle palkattaisiin uusi taiteilija. Väliaikainen pesti venyi 45 vuoden mittaiseksi. Gottfredson piirsi päivittäistä Mikki-sarjaa aina siihen asti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1975.

Gottfredsonin ensimmäinen Mikki-strippi ilmestyi viides toukokuuta 1930 – joka sattui myös olemaan miehen 25-vuotissyntymäpäivä!

Aluksi lyhyet Mikki-stripit olivat osa pidempiä, vauhdikkaita jatkotarinoita. Kokonaisuuksina näitä tarinoita julkaistiin myöhemmin albumeissa ja kuvakirjoissa. Vuonna 1955 Gottfredson sai ohjeen tehdä stripeistä päivittäisiä gageja jatkotarinoiden sijaan.

Vuodesta 1934 Gottfredson sai joksikin aikaa avustajat piirros- ja käsikirjoitustyöhön, mutta vuodesta 1943 hän piirsi jälleen tarinat itse. Käsikirjoittajan pallilla istui kuitenkin avustaja aina uran loppuun asti: Ted Osborne vuosina 1934–49, Merrill De Maris (1934–42), Dick Shaw (1942–44), Bill Walsh (1944–64), Roy Williams (1964) ja Del Connell (1968–82).

Huolimatta intohimostaan sarjakuvaan Gottfredson sai vaikutteita animaatiosta: hän kertoi tavoitelleensa piirroksiinsa liikkuvasta kuvasta tuttua liikkeen tuntua.

Sarjakuvien piirtämisen lisäksi Gottfredson toimi Disneyn sarjakuvaosaston johtajana vuosina 1930–1946. Disney-yhtiössä Gottfredson tunnettiin hyväntuulisena herrasmiehenä.

Gottfredsonin piirrosjälki on innoittanut muiden muassa italialaista Romano Scarpaa.

Monta maukasta Gottfredson-klassikkoa löytyy lokakuussa 2014 ilmestyneestä muhkeasta Mikin oma sanomalehti -kirjasta.

 

 

Lisää saman tekijän sarjoja on luvassa myös tämän vuoden lokakuussa ilmestyvässä kirjassa.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.