Ankkauniversumin arkkitehdit 1
Viehkeä neito muuttaa naapuriin. Iineksen ensiesiintyminen tapahtui marraskuussa 1940. Suomessa sarja on julkaistu mm. Akkarissa 2/1997.
Viehkeä neito muuttaa naapuriin. Iineksen ensiesiintyminen tapahtui marraskuussa 1940. Suomessa sarja on julkaistu mm. Akkarissa 2/1997.
Akun legendaarisen auton ensimmäisiä kilometrejä! Kuvassa menopeli Taliaferron piirtämänä vuonna 1941.
Akun legendaarisen auton ensimmäisiä kilometrejä! Kuvassa menopeli Taliaferron piirtämänä vuonna 1941.
Hansu saapasteli sarjakuvaan ensimmäisen kerran toukokuussa 1938 tarinassa "Just In Time For Dinner".
Hansu saapasteli sarjakuvaan ensimmäisen kerran toukokuussa 1938 tarinassa "Just In Time For Dinner".
Ankanpojat esittäytyvät! Suomessa tarina on julkaistu mm. Akkarissa 7/2005.
Ankanpojat esittäytyvät! Suomessa tarina on julkaistu mm. Akkarissa 7/2005.
Akun herttainen lemmikki heilutti häntäänsä ensimmäisen kerran maaliskuussa 1938. Suomessa tarina on julkaistu Akkarissa 31/2008.
Akun herttainen lemmikki heilutti häntäänsä ensimmäisen kerran maaliskuussa 1938. Suomessa tarina on julkaistu Akkarissa 31/2008.

Ankkauniversumin arkkitehdit -sarjan ensimmäisessä osassa parrasvaloihin pääsee klassikkokaksikko Taliaferro–Karp.

Vuonna 1934 Aku Ankka esiintyi ensi kerran sanomalehtien sivuilla vaakuttuaan sitä ennen vain animaatiomuodossa. Jälkipolvet saavat kiittää ensiesiintymisestä Al Taliaferroa. Taliaferro (1905–1969) piirsi Ankka-sarjakuvia yli kolmekymmentä vuotta aisaparinaan käsikirjoittaja Robert Louis "Bob" Karp (1911–1975). Parivaljakko tunnetaan erityisesti lyhyistä, alun perin juuri sanomalehdissä ilmestyneistä sarjisstripeistä.

Charles Alfred Taliaferro syntyi vuonna 1905 Montrosessa, Coloradossa. Hän aloitti Disney-uransa animaatiostudiolla, mutta päätyi lähes oikopäätä Floyd Gottfredsonin tussaajaksi. Taliaferron piirtämää Ankka-sarjakuvaa ilmestyi aluksi sunnuntaisivuilla osana Hullunkuriset sinfoniat -sarjaa. Seiloripukuisen ankkahahmon suosio kasvoi, ja kollega Gottfredsonin sanojen mukaan Taliaferro hinkui saada oman stripin piirrettäväkseen.

Disney-pomoja ei ollut helppo vakuuttaa, ja Taliaferro hankkiutui asiaa edistääkseen jopa itsensä Walt-herran juttusille. Lopulta vuonna 1938 Aku Ankka sai oman Taliaferron piirtämän päivittäisen mustavalkoisen nimikkostrippinsä, jonka käsikirjoittajaksi vakiintui Bob Karp. (Toimituksen vinkki: Muistathan, että alkuvuosen tenhoa voi ihailla Akkarin nettisivuilla päivästä päivään!)

Läheisestä yhteistyöstä huolimatta herrat tapasivat harvoin, sillä Karp lähetti käsikirjoitukset postitse kotoaan Santa Rosasta. Yhteistyö ilmeisesti sujui kuitenkin kuin tanssi, koskapa Taliaferron kertoman mukaan tarinan luonnostelu Karpin käsikirjoitusten pohjalta kävi käden käänteessä.

Päivittäiset stripit esittelevät Akun kotoisissa ympyröissä, joiden kommellukset koettelevat kuumapäistä sankaria. Sarjoissa nähdään myös koko joukko Akun sukulaisia ja ystäviä. Paitsi Aku Ankan, Taliaferro nimittäin marssitti maailman tietoisuuteen myös vauhdikkaan veljestrion Tupun, Hupun ja Lupun. Ankanpoikien ensiesiintyminen tapahtui jo vuonna 1937 tarinassa Donald's Nephews.

Eikä tässä vielä kaikki! Taliaferro loi myös useita muita tärkeitä hahmoja, kuten Iineksen, Mummon, Hansun, Pulivarin ja Akun rakkaan auton. Jos rouva Taliaferro luki miehensä piirtämät sarjakuvat tarkkaan, hän saattoi huomata yhdennäköisyyttä oman hattuhyllynsä valikoiman ja sarjakuvien rouvien päähineiden välillä, ja saattoipa rouva Taliaferro huomata myös Iines Ankan hahmossa jotain etäisesti tuttua. Sanomalehdistä sarjakuvat ainakin luettiin tarkkaan, sillä kun Taliaferro kerran rustasi Akun puhelinnumeroksi oman numeronsa, linjat tukkeutuivat pilapuheluista.

Bob Karp jatkoi Aku Ankka -strippien kirjoittamista vielä Taliaferron kuoleman jälkeen vuoteen 1975 saakka. Jos puhutaan Aku Ankan ulkomuodon ja persoonallisuuden kehityksestä, kaksikon Taliaferro–Karp vaikutusta ei käy kieltäminen!

PARASTA TALIAFERROA

Jos kaipaat lisää Taliaferro-luettavaa, voimme suositella näitä Akkarin Lataamosta löytyviä takuulaadukkaita Taliaferro-tärppejä:

Nerokas ratkaisu ja Kiusallista AA 51/1969

Niin säästetään rahaa! AA 7/1969

Otson syötti AA 52/1981

Vastavakoilua AA 40/2003

 

 

KARP-TÄRPPEJÄ

Bob Karp teki yhteistyötä myös muiden piirtäjien kanssa. Sarjakuvien lisäksi hän laati esimerkiksi Bob Grantin kanssa sadoittain Disneyn Merry Menagerie -eläinpilakuvia. Lataamostakin löytyy muutama Karpin käsikirjoittama tarina, jonka piirrokset on laatinut joku muu kuin Taliaferro, sekä 1970-luvulla tehtyjä uusintaversioita sanomalehtisarjiksista. Kokeile esimerkiksi näitä!

Vaarallista kauneutta (AA 11/2001) – piirrokset Dick Moores

Kaiken varalta (AA 6/1974)Vicarin piirtämä uusintaversio vuonna 1968 julkaistusta, Karpin käsikirjoittamasta ja Taliaferron piirtämästä sanomalehtistripistä.

 

Myös Bob Karpin veli Hubie Karp teki käsikirjoituksia, ja Akkarista löytyykin myös Hubien käsikirjoittamia sarjoja, kuten...

Olisi kannattanut totella (AA 9/1984 ja 35/2007)

Veneentekijä (AA42/2002)

Rakkautta ensi silmäyksellä (AA 1/1981, 40/2005)

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.