Ankkauniversumin arkkitehdit 4
Sarjassa Valaita vai porsaita? (AA 7/1970) Mobyn laivan kyytiin hyppää myös Sepe Susi.
Sarjassa Valaita vai porsaita? (AA 7/1970) Mobyn laivan kyytiin hyppää myös Sepe Susi.
Stroblin hahmokavalkadi oli laaja. Tässä Veli Nalle ja Mikko Repolainen sarjassa Kosto on suloista (AA 22/1968).
Stroblin hahmokavalkadi oli laaja. Tässä Veli Nalle ja Mikko Repolainen sarjassa Kosto on suloista (AA 22/1968).
Mortti ja Vertti Tony Stroblin piirtäminä tarinassa Mikki Hiiri joutuu koulunpenkille (AA30/1962).
Mortti ja Vertti Tony Stroblin piirtäminä tarinassa Mikki Hiiri joutuu koulunpenkille (AA30/1962).
Sfinksin salaisuudessa (AA 20/1973) Karhukopla kaipaa Mimmin apua aarteenetsintään.
Sfinksin salaisuudessa (AA 20/1973) Karhukopla kaipaa Mimmin apua aarteenetsintään.
Tarinassa Meren pohjan salaisuus (AA 18/1986) Roope, Aku ja pojat löytävät aaltojen alta kultaisen kaupungin.
Tarinassa Meren pohjan salaisuus (AA 18/1986) Roope, Aku ja pojat löytävät aaltojen alta kultaisen kaupungin.

Kullakin vuosikymmenellä on Aku Ankan historiassa ollut leimalliset piirtäjänsä, ahkerat työmyyrät, joiden piirrosjälki synnyttää vahvoja muistoja. Kun selailee 1950–1970-lukujen Akkareita, Tony Stroblin taiteilemia seikkailuja on melkein joka numerossa. Strobl kehittikin tyylinsä ilmeikkään ilmavaksi ja – tason kärsimättä – äärettömän nopeaksi.

Anthony Joseph Strobl (12.5.1915–29.12.1991, USA) opiskeli Clevelandin taideinstituutissa vuosina 1933–1937 opiskelukavereinaan muun muassa Teräsmiehen luojat Jerry Siegel ja Joe Shuster. Disneyllä Strobl aloitti vuonna 1938 Fantasia-animaatioelokuvan parissa ja ehti työstää myös Pinokkiota sekä Dumboa ennen kuin liittyi armeijaan sodan syttyessä.

Sodan jälkeen vuonna 1947 Strobl päätti siirtyä animaation maailmasta sarjakuviin. Stroblin ensimmäinen julkaistu Disney-sarjakuva oli 8-sivuinen Ossian Ötökkä -hupailu, ja uran alku sujuikin Lumikki-, Dumbo- ja Ossian-tarinoita piirtäen. Vuonna 1950 ilmestyivät ensimmäiset Stroblin käsialaa olevat Ankka-yksisivuiset, joita tosin ei ole Suomessa julkaistu. Stroblin varhaisista Mikki-sarjoista ensimmäinen, kesäkuussa 1950 piirretty Kaksi kujeilijaa sen sijaan nähtiin myös Suomessa Aku Ankka -lehdissä 16–18/1964.

Tony Strobl oli 1950-luvun merkittävimpiä ankkapiirtäjiä. Hän piirsi sarjoja myös itsensä Carl Barksin käsikirjoituksiin, muiden muassa tarinat Päivä lainvartijana (AA 4–5/1974) ja Korakarumin ruhtinas (AA 28–30/1969). Strobl piirsi runsaasti Akua ja ankanpoikia sekä Moby Ankkaa, jonka hän kehitti yhdessä Vic Lockmanin kanssa. Tuon ajan tapaan rivikäsikirjoittajien ja -piirtäjien repertuaariin kuului koko hahmogalleria, ja esimerkiksi Stroblille 117 käsikirjoitusta rustanneen Carl Fallbergin meriittilistalta löytyy niin ankoille, hiirille, Takametsän asukeille kuin José Cariocallekin rustattuja juonenkäänteitä. Fallberg aloitti muuten Stroblin tapaan uransa Disneyn animaatioiden parissa ja teki 1950–1970-luvuilla käsikirjoituksia myös Warnerin piirrettyihin sekä sarjakuviin. Carl Fallberg on kynäillyt myös liudan Mikki Hiiri -seikkailuja – hän teki yhdessä Paul Murryn kanssa suurimman osan Walt Disney's Comics and Stories -lehdissä vuoden 1953 ja 1970-luvun alun välissä ilmestyneistä Mikki-tarinoista.

Disney-sarjakuvien lisäksi Strobl teki myös muita eläinhahmosarjiksia, kuten Väiski Vemmelsäärtä, Repe Sorsaa, Putte Possua ja Nakke Nakuttajaa. Hurjan tuotantotahdin mahdollisti kikkailematon tyyli, jonka ansiosta Strobl saattoi piirtää peräti 4–5 sivua päivässä. Työskentelyä nopeuttivat myös hyvät tussaajat John Liggera ja Steve Steere. Jälkimmäisen poika Steve Steere Jr. muuten tunnetaan Simpsonien ja Futuraman piirtäjänä.

1960-luvun puolivälissä Strobl alkoi piirtää Disneylle freelancerina Aku- ja Sudenpentu-tarinoita Yhdysvaltojen ulkopuolella ilmestyviin julkaisuihin. Hän työskenteli Disneylle 1980-luvun lopulle asti, jolloin hän palasi vielä kerran animaatioiden pariin Ankronikka-piirrossarjaa tekemään. Suomen Aku Ankka -lehdessä on julkaistu Tony Stroblin tarinoita piirtäjistä toiseksi eniten eli liki 6500 sivua. Ei ihme, että varsinkin suurille ikäluokille Strobl on yksi rakkaimmista ankkataiteilijoista!

Aku Ankka Lataamo on pullollaan oivia esimerkkejä Tony Stroblin piirtämistä sarjoista. Alkuun pääsee esimerkiksi sarjoilla Kolkkapoika vasten tahtoaan ja Luhistuva kaupunki, jossa pääosassa on ankkojen ja hiirien sijaan Ossian Ötökkä.

Stroblin, Fallbergin ja Steeren yhteistyön jälkiä pääsee seuraamaan tarinoissa Metsänvartija vaarassa sekä Merirosvoristeily.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.