Lataamo tutuksi, osa 2

Sähköinen sarjispalvelumme Aku Ankka Lataamo täytti elokuussa vuoden, ja siksi onkin aihetta katsoa, miten kehitys on kehittynyt. Artikkelisarjan edellisessä osassa perehdyimme sisältöön, ja nyt pureudutaan teknisiin seikkoihin.

Niin sanotussa perinteisessä käyttöliittymässä on paljon hyviä puolia – paperilehdestä ei esimerkiksi ikinä lopu akku, ja komea Akkarikansiorivi on oiva sisustuselementti. Huojuvat lehtipinot ja lätkäkassillinen Aku Ankkoja matkalukemiseksi saattavat kuitenkin herättää vastustusta eräissä väestönosissa, ja usein myös bussi, hammaslääkäri tai kaveri on myöhässä juuri silloin, kun kaikki Ankka-sarjikset ovat harmillisesti unohtuneet kotiin.
Tällaisissa tilanteissa apu löytyy Lataamosta: oivan palvelumme avulla pystyy nimittäin mahduttamaan taskuunsa peräti kuusi kottikärryllistä sarjakuvaa. Silkkaa scifiäkö? Ei suinkaan! Lue tästä, miten homma hoituu.

Omppulaitteet

Omppulaitteiden eli iPhonen ja iPadin käyttäjät löytävät Lataamo-sovelluksen App Storesta. Tablettia ja luuria varten on aiemmin ollut kaksi erillistä ja hiukan eri näköistä sovellusta, mutta ne on juuri nyt korvattu uudella yhteissovelluksella, joka toimii sekä iPhonessa että iPadissa. Teknisten muutosten lisäksi myös ulkoasu yhdenmukaistuu, eli Lataamo näyttää suunnilleen samalta kaikissa iLaitteissa. Vanhoille käyttäjille uuden sovelluksen pitäisi asentua automaattipäivityksenä, kunhan iOS-käyttöjärjestelmä on versio 7.0 tai uudempi. Kannattaa siis päivittää käyttöjärjestelmä, jos sitä ei ole vielä tehnyt! Lataamon vanhan iPad-version tuki valitettavasti loppuu, mutta jos käyttöliittymän päivitys ei ole mahdollinen, selainversio toimii edelleen iPadeissakin.

Ankroid

Monien kiihkeästi odottama Androidversio Lataamosta saatiin käyttöön aiemmin tänä vuonna, ja se toimii kaikissa Android-laitteissa – siis niin puhelimissa kuin tableteissakin – kunhan käyttöjärjestelmäversio on 4.0. tai uudempi.

Selainversio

Lataamoon sukeltaminen on oikein viihdyttävää myös selainversion avulla. Sitä käyttämällä saa hakutoiminnosta eniten irti, ja lainalaitteellakin Lataamoon voi pyrähtää helposti suoraan selaimen kautta. Selaintuesta kysellään paljon, joten tässä lista parhaista yhdistelmistä:

Läppärillä ja pöytäkoneella sarjismeressä surffailu sujuu jouhevimmin, kun selain on viimeisin Chrome, Firefox, Safari tai IE.

Android-tableteilla Lataamo toimii parhaiten uusimmalla Chromella.

iOS-tableteissa kannattaa valita selaimeksi viimeisin Safari.

Windows-tablettien selaimille ja Android- sekä iOS-puhelinten selaimille ei toistaiseksi ole virallista tukea, mutta kahdessa viimeksi mainitussa kannattaakin käyttää sovellusta eikä
selainversiota.

Aku Ankka Lataamon tarjonta on lähes yhtä loputon kuin Eka Vekaran housujen taskuilla!

Itse sovellukset eivät maksa mitään, ja Lataamon sisältöä voi selata ilmaiseksi: vain varsinaisten sarjakuvien lukeminen on maksullista. Lukukokemustakin pääsee testaamaan, sillä tarjolla on kuusi maksutonta näytetarinaa. Ei muuta kuin sukellatte sekaan – Lataamosta löytyy naurettavan paljon naurettavaa!

Artikkelisarjamme ensimmäisen osan voit muuten lukea täältä.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.