Siis anteeksi kuinka? No, ”voi ie” on Etelä-Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa suunnilleen ”voi hyvänen aika”. Kyseinen ilmaisu esiintyy Aku Ankan numerossa 3/2015, tämän vuoden ensimmäisessä murretarinassa, jossa ankat puhuvat eteläpohjalaisittain.

Miksi murresarjakuvaa?

Vuonna 2013 Akkarissa julkaistuissa Kari Korhosen Suomi-sarjoissa nähtiin useaa eri murretta, mikä ilahdutti kovasti monia. Lisääkin toivottiin, joten saamanne pitää! Tänä vuonna Aku Ankka -lehdessä julkaistaan yksisivuisia murresarjakuvia eri murteilla kerran kuukaudessa eli yhteensä tusinan verran.

Lyhyitä murteelle käännettyjä – tai oikeastaan uusiksi murtella ajateltuja – sarjakuvia on nähty Akkarissa jo vuonna 2011, kun numeron 22 kyljessä julkaistiin hupaisa murreliite. Sen voi lukea Akkarin Lataamosta vaikka heti. Lataamossa julkaistaan viikolla 3 myös murrespessu, johon kertyy vuoden 2015 aikana yhteensä kahdeksan Aku Ankan murrealbumeissa aikoinaan ilmestynyttä tarinaa eri murteilla (Etelä-Pohjanmaan murre, Turun murre, Stadin slangi, Tampereen murre, Oulun murre, Savon murre, Etelä-Karjalan murre ja peräpohjalaismurre).

Joitakin lukijoita murresarjakuvat ymmärrettävistä syistä hiukan tuskastuttavat, onhan täysin vierasta murretta joskus vaikea hahmottaa tekstiä tavaamalla. Mutta ei hätää, Aku Ankan Jeetuubi pelastaa: murresarjikset löytyvät lehden ilmestyttyä sieltä ääneen luettuina. 

 Murre- ja maakunta-asiaa muuten löytyy myös vuoden 2013 maakuntakiertueen teemasivustolta.

Entä mitä ne murrealbumit oikein ovat?  

Murrekäännösten idean toi Suomeen vuonna 1997 Aku Ankan silloinen toimituspäällikkö Paula Antila, joka oli Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla käydessään nähnyt saksan eri murteille käännettyjä Asterix-albumeita. Ensimmäinen Suomessa julkaistu murrealppari oli niin ikään Asterixia. Tuolloin kukaan ei oikein uskonut murteelle käännetyn sarjakuvan menestykseen, mutta tilausta sille selvästi oli, sillä Savon murteelle viännelty Opeliksin orjalaeva osoittautui hitiksi: sitä myytiin lopulta yli 110 000 kappaletta. Tämän huikean pelinavauksen myötä Suomeen syntyi varsinainen murrebuumi, jonka siivittämänä julkaistiin teksti jos toinenkin.

Kun Asterix-sarjakuvat siirtyivät Helsinki Medialta (eli nykyiseltä Sanomalta) Egmontin julkaistavaksi, oli luontevaa jatkaa murrealbumien tekemistä Carl Barksin klassisilla Ankka-sarjoilla. Ensimmäiseksi murrealueeksi valikoitui Etelä-Pohjanmaa, ja vuonna 1998 ilmestynyt Isoon taloon Ankka otettin vastaan vähintään yhtä innostuneesti kuin Opeliksin orjalaevakin. Vuonna 1999 nähtiin Turun murteelle sorvattu Kui, sanos Aku, vuonna 2000 Aku bamlasi Stadin slangilla albumissa Rotsi on mut byysat puuttuu, vuonna 2001 oli vuorossa Tampereen murteen riamujuhla Kyä viksup päriää ja 2002 oululaisella ilimasulla ryyditetty Avojalakanen ankka. Vuonna 2003 Ankatkin saatiin viäntämään savvoo albumissa Voe tokkiisa, Aku, 2004 Mummo lupasi Karjalan murteella et Kaik lutviutuup, ja Lappiin asti päästiin 2005 sarjan viimeisessä albumissa Joulu on jo ovela.

Yksi syy murrealbumien menestykseen oli varmasti yleisen kotiseutuhengen ohella myös niiden tekotapa. Toimitus ei suinkaan kutsunut ketään tunnettua murrerunoilijaa käännöstyöhön, vaan paras murrentaja seulottiin avoimella kilpailulla, jossa kandidaatteja arvioitiin neljän sivun näytekäännöksen perusteella. Kutakin kisaa varten koottu raati, johon kuului sekä Ankka-toimituksen edustajia että vakavasti otettavia murreasiantuntijoita, valitsi nimettömistä näytteistä parhaan, ja voittajan nimi paljastui vasta kun tulos oli kiistatta selvä.

Koska tavoitteena oli sekä murteellisesti kohtalaisen korrekti että sarjakuvallisesti mahdollisimman viihdyttävä pläjäys, tekstit myös hiottiin käännöksen valmistuttua julkaisukuntoon ryhmätyönä: kääntäjä, murreasiantuntijat ja toimitus sulkeutuivat kahdeksi päiväksi bunkkeriin ja tulivat ulos vasta täydellisen timantin kanssa. Taiteilija Korhonenkin oli mukana jo näissä Suomea sivuavissa albumeissa, sillä kaikkien kansikuvat ovat hänen käsialaansa.

 

Entäs sitten?

Aku Ankka -lehdessä julkaistut murretarinat tehdään yleensä sen verran tiukalla aikataululla, ettei murrekäännöskilpailun julistaminen ole edes teoriassa mahdollista. Murrekuplat kuitenkin hiotaan kuosiin juuri niin pieteetillä kuin perinne velvoittaa. Sanomista niistä toki tulee joka kerta, ja niin kuuluukin. Paikallisen puheenparren kirvoittama keskustelu on aina hyvästä ja omiaan pitämään murteen eläväisenä! Toivottavasti nautitte myös itselle vähän vieraampien tekstien lukemisesta ja kuunteleisesta, sillä ainakin allekirjoittaneesta se on varsin kiehtovaa. Olikohan se Kyä viksup päriää -albumin tampreentanut Katariina Kallio, joka vertasi murrealbumien lukemisen tuntuvan samalta kuin että pääsee porstuasta vähän kurkistamaan tuvan puolelle ja aistimaan tunnelmaa – saatatkos sattuvammin sanoa?

 

P.S. Lopuksi vielä kiinnostuneille lista murrealbumien kääntäjistä.

Isoon taloon ankka:
Etelä-Pohjanmaan murteelle kääntänyt Joose Tammelin

Kui, sanos Aku
Turun murteelle kääntänyt V-P Lehto

Rotsi on mut byysat puuttuu
Nykystadin slangille kääntänyt Sami Garam

Kyä viksup päriää
Tampereen murteelle kääntänyt Katariina Kallio

Avojalakanen ankka
Oulun murteelle kääntänyt Ilkka Mannermaa

Voe tokkiisa, Aku
Savon murteelle kääntäneet Markus Miettinen ja Jaakko Seppälä

Kaik lutviutuup
Simpeleen seudun murteelle kääntänyt Helena Anttonen

Joulu on jo ovela
Peräpohjolan murteelle kääntänyt Terttu Rousu

Murresarjakuvat ilmestyvät pääsääntöisesti aina kuukauden kolmannessa lehdessä. Toimitus pidättää kuitenkin oikeuden aikataulu- ja murremuutoksiin – jos sattuu esimerkiksi löytymään johonkin ajankohtaan ja murteeseen harvinaisen sopiva sarja, se voidaan vaihtaa ennalta kaavaillun murresarjan tilalle.
Listaan on pyritty ottamaan myös murteita, joita ei Akkarissa ole ennen nähty. Listasta puuttuvaa murretta voi myös ehdottaa toimitukselle (ehdotukset sähköpostitse osoitteeseen aku.ankka@sanoma.com). Kannattaa siis pitää tätä aikataulua silmällä koko vuoden ajan!

  • AA 3/2015 (ilm. 14.1.): Etelä-Pohjanmaan murre
  • AA 8/2015 (18.2.): Turun murre
  • AA 12/2015 (ilm. 18.3.): Kainuun murre
  • AA 16/2015 (ilm. 15.4.): Oulun murre
  • AA 21/2015 (ilm. 20.5.): Kymenlaakson seudun murre
  • AA 25/2015 (ilm. 17.6.): Rauman murre
  • AA 29/2015 (ilm. 15.7.): Porin murre
  • AA 34/2015 (ilm. 19.8.): Etelä-Karjalan murre
  • AA 38/2015 (ilm. 16.9.): Tampereen murre
  • AA 43/2015 (ilm. 21.10.): Savon murre
  • AA 47/2015 (ilm. 18.11.): Stadin slangi
  • AA 51/2015 (ilm. 16.12.): Pohjois-Lapin murre
  • Bonusmurre numerossa 45/2015: meän kieli

 

 

Hihhei! Aku Ankan joulukalenteri on auki.

Jo liki perinteiseen tapaan joulukalenterin jokaisen luukun takaa löytyy hauska sarjakuva, jossa ankkalinnalaiset tutut valmistautuvat talven ihanimman juhlan viettoon. Kaikkiin tarinoihin liittyy myös kysymys, johon vastaamalla osallistut perinteiseen joulukalenterikilpailuumme. Klikkaa tästä, niin pääset Lataamoon ja joulukalenterin pariin.

Vastaamassa kannattaa käydä ihan joka päivä, sillä pääpalkinnon lisäksi arvomme pitkin joulukuuta yllätyspalkintoja! Lisäksi voittomahdollisuutesi napata muhkea pääpalkinto tietenkin paranevat mitä useammin käyt vastaamassa.

Pääpalkintona arvotaan muhkea pelipaketti – PlayStation 4 -konsoli ja Lego Marvel Super Heroes -peli. Pääpalkinto arvotaan Nuutin päivänä 13. tammikuuta 2018. Niin pääpalkinnon kuin yllätyspalkintojenkin voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.