Italian oma piirtäjämaestro täyttää 19. lokakuuta 65 vuotta.

Kysyimme noin kuukauden päivät sitten Aku Ankan Facebook-sivun tykkääjiltä sekä tämän sivuston kävijöiltä, mitä te haluaisitte kysyä mestaripiirtäjältä. Kokosimme kysymykset yhteen, lisäsimme mukaan muutaman omankin ja lähetimme koko patteriston kohti Italiaa maestron työhuoneelle. Onneksemme Cavazzanolla oli piirtämisen lomassa aikaa vastata meille ja lähettää terveisiä suomalaisille lukijoille.

Myös Roope-setä täyttää 65 vuotta. Onko teillä jotakin yhteistä? Miten luulet Roopen juhlivan?

Roope pulahtaa takuulla syntymäpäiväuinnille rakkaiden rahojensa keskelle ja herkuttelee sitten palasella kuivahtanutta juustoa. Minä pulahdan piirustusteni sekaan ja juhlin onnellisena rakkaitteni kanssa. Minun syntymäpäiväni on varmasti hauskempi. Muistan toki myös onnitella vanhaa ankkaa, ystävääni ja matkakumppaniani.

Mikä vanhoista tarinoistasi on suosikkisi?

Kärkikolmikossa ovat Casablanca, La Strada sekä aina seuraava, jonka aion piirtää.

Millaisen tarinan haluaisit vielä piirtää?

En väsy koskaan piirtämään meriaiheisia tarinoita, vedenalaisia seikkailuja ja salaperäisiä saaria. Ne kaikki ovat osa lapsuuteni muistoja, enkä taida loppujen lopuksi olla niistä ajoista paljon muuttunut.

Minkälaista on olla sarjakuvapiirtäjä?

Saan välittää hienoja tunteita ja tehdä ihmisiä iloisiksi pelkällä kynällä ja palasella paperia. Saan seikkailla hienojen hahmojen kanssa mitä mielikuvituksellisimmissa tilanteissa. Koen olevani hyvin onnekas ja etuoikeutettu.

Kuka hahmoista on vaikein piirtää? Entä helpoin?

Tähän ei ole olemassa yhtä ainoaa vastausta. Kaikki riippuu päivästä ja mielialasta. Kun olen hyvällä tuulella, kaikkien piirtäminen on helppoa.
Ankat ovat ehkä pääsääntöisesti helpompia piirrettäviä, niiden ilmeikkyys on vapaampaa ja monimuotoisempaa, hyvin teatraalistakin. Mikin kanssa täytyy olla paljon hillitympi. Sekä ankkojen että hiirien mittasuhteet ovat tarkkoja ja monimutkaisia, mutta pidän molempien piirtämisestä suuresti.

Kuka piirtäjistä on esikuvasi?

Vanhoista mestareista Milton Caniff ja Aled Toth, tietysti Albert Uderzo ja André Franquin sekä suuri italialainen Jacovitti – hän on eittämättä suurin esikuvani.

Entä onko sinulla esikuvaa, joka ei ole piirtäjä?

Vaikea kysymys... En osaa nostaa yhtä ylitse muiden. Mieleen tulee Pythagoras, Sokrates, Leonardo da Vinci, Raffaello, Michelangelo, Äiti Teresa, Nelson Mandela... Sekä kaikki ne maailman ihmiset, jotka omistavat elämänsä auttaakseen heikompiaan ja joiden nimeä emme koskaan tule tietämään.

Mitä sarjakuvia luet?

Mitä milloinkin. Joskus ohimennen, joskus perehtyen, toisinaan ihaillen piirtäjien kädenjälkeä.

Avustajamme Kirsi Ahonen vieraili Cavazzanon työhuoneella ja keskusteli hänen kanssaan. Videon voit katsota täältä.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.