Ankkauniversumin arkkitehdit 7

Akun olemukseen vaikuttaneiden Ankka-taiteilijoiden esittelysarja on ehtinyt jo yli puolenvälin. Tällä kertaa valokeilassa paistattelee herra, jonka ilmeikkäin viivoin hahmoteltu Aku on tuttuakin tutumpi erityisesti varhaiskeski-ikäiselle väestölle.

Kun katsoo Buenos Airesissa syntyneen Daniel Brancan kätten jälkeä, on helppo ymmärtää, miksi häntä on joskus tituleerattu ”pampan Barksiksi”. Branca kiinnostui maalaamisesta ja piirtämisestä jo varhaisella iällä ja hakeutui taidekouluun. Mainostoimistossa suunnittelijana ja animaattorina vain 16-vuotiaana uransa aloittanut nuori lahjakkuus siirtyi sarjakuvapiirtäjäksi jo 1971, ja Disney-hommiin hän päätyi Espanjaan muutettuaan vuonna 1977, jolloin hän piirsi myös ensimmäiset Disney-sarjansa.

Barksin klassiset tarinat olivat Brancalle tuttuja Argentiinan El Pato Donald -lehdistä, ja näiden esikuvien pohjalta syntyivät myös Brancan ensimmäiset ankkasarjikset. Maestron tyyli lähtökohtanaan Branca alkoi kuitenkin heti kehittää omaa ankalliskäsialaansa, jossa yhdistyvät tinkimätön tekninen ammattitaito sekä animaatiotaustasta kielivä ilmeikkyys, hauskuus ja letkeä liikkeen tuntu. Brancan lempihahmoja olivat Roope Ankka yliampuvan ahneutensa vuoksi sekä muista naispuolisista ankkahahmoista melkoisesti poikkeava Milla Magia. Tarinoiden lisäksi Branca piirsi kansikuvia, joita nähtiin erityisesti 1980-luvun Aku Ankoissa.

Branca ei ollut itse asiassa koskaan ajatellut tekevänsä ankkasarjoja työkseen, ja viettikin vuodet 1982–1984 Pariisissa maalaustaidetta opiskellen. Hänen maalauksiaan on esiteltykin useissa taidenäyttelyissä. Meidän eurooppalaisten lukijoiden onneksi hän ei kuitenkaan jäänyt sille tielleen vaan palasi Espanjaan ja ryhtyi tekemään töitä suoraan Egmont-kustantamolle. Vuonna 1995 Branca lensi kotikonnuilleen Buenos Airesiin ja perusti oman studion. Siellä hän kouli uusia lahjakkuuksia, joista esimerkiksi Wanda Gattino ja José Massaroli jatkavat Brancan viitoittamalla tiellä. Branca itse menehtyi yllättäen ja aivan liian varhain vuonna 2005: hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa Ankka-maailmalle.

Vaikka Branca tekikin muutaman käsikirjoituksen itse, nimenomaan piirtäminen oli hänen leipälajinsa. 1980- ja 1990-luvulla Branca teki paljon sarjoja mm. brittiläisten Paul Halasin ja Jack Sutterin laatimiin tarinoihin. London Internatiol Film Schoolissa opiskelleen Halasin tarinoita piirsi toinenkin ankkauniversumin arkkitehti – Vicar. Disney-maailmasta Paul Halas on käsikirjoittanut tarinoita aina Aku Ankasta pieneen merenneito Arieliin, Disney-universumin ulkopuolisista hahmoista voi mainita 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa televiosarjassa seikkailleen tohtori Sykerön. Toinen britti, Jack Sutter, puolestaan on tehnyt käsikirjoituksia ankka- ja hiirisarjojen lisäksi 1980-luvulla mm. James Bondin sarjakuvasovitukseen. Branca piirsi myös Kanadasta lähtöisin olevan Gail Renardin kirjoittamia sarjoja. Renard, joka on asunut vuosikausia Iso-Britanniassa, tunnetaan myös lukuisten televisioyhtiö BBC:n komedioiden käsikirjoittajana. Onpa hän rustannut käsikirjoituksia myös Enid Blytonin Viisikko-kirjoihin pohjautuvaan sarjakuvaan. Uudelle vuosituhannelle tultaessa, myös oma poikamme Kari Korhonen ehti tehdä yhteistyötä suuresti ihailemansa Brancan kanssa. Aivan kehnosti homma ei sujunut, sillä Branca nimesi myöhemmin omiksi suosikeikseen muun muassa Korhosen käsikirjoittamat tarinat Uudelleen ja uudelleen (AA 7/1999) ja Kohtalokas 65 (AA 49/2001). Ne ja kaikki muutkin Ankka-lehdissä ilmestyneet Brancan tarinat löytyvät tietenkin kätevästi Akkarin Lataamosta.

Päätämme tämänkertaisen esittelymme kahteen Mestari ja muusa -kirjasta löytyvään sitaattiin, joissa Kari Korhonen kiteyttää Brancan ammattitaidon: ”Brancan ylivertainen ilmeikkyys hahmojen käsittelyssä tekee lukijaan vaikutuksen. (...) Voi vain toivoa, että jokainen piirtäjä olisi yhtä keskittynyt ja vakavissaan tämän yllättävän vaikean tehtävän suhteen.”

Aku Ankka Lataamosta löytyvien Brancan sarjojen perkuun voi aloittaa kirjoituksessakin mainitusta Kari Korhosen käsikirjoittamasta sarjasta Kohtalokas 65. Kun numeron 65 arvoitus on selvinnyt, voi siirtyä lukemaan Jack Sutterin rustaamaa Jäljitysretkeä (AA 20/1983). Tämän jälkeen voikin ihastella Akun ansioitunutta leipäläppää tarinassa Nokan loksutusta (AA 39/1985 ja AAE 7/1999). Viimeisenä toimituksen tärppinä on Aku Ankka parrasvaloissa (AA 9/1986 ja AAE 11/2012), jossa pääsee ihastelemaan Akun ja Hannun ilmeikkyyttä teatterin lavalla.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.