Elokuun 22. päivänä vuonna 1929 eli tasan 85 vuotta sitten nähtiin valkokankaalla The Skeleton Dance (Luurankotanssi), joka oli ensimmäinen Walt Disneyn tuottamien
Silly Symphonies -lyhytanimaatioiden eli Hassunkuristen sinfonioiden sarjassa.

Hassunkuriset sinfoniat -animaatioita tekivät samat taiteilijat, jotka olivat työskennelleet lyhyiden Mikki Hiiri -filmien parissa, mutta näissä aivan uudenlaisissa lyhäreissä piirtäjien, animaattoreiden ja muusikoiden yhteistyö lähti lentoon ja sulautui harmonisesti yhteen ainutlaatuisella tavalla.

Hassunkuristen sinfonioiden merkitys ei ollut pelkästään kaupallinen, vaan niiden avulla Disney pääsi testaamaan erilaisia animaation tekotapoja, tekniikoita ja hahmoja ja myöhemmin hyödyntämään opittua ensimmäisen täyspitkän animaatioelokuvan tekemisessä. Uraauurtavaa työtä arvostivat niin yleisö kuin kollegatkin, ja Disney nappasi lyhytelokuvillaan peräti seitsemän Oscar-palkintoa. Myös suomalaisten sarjakuvafanien maailma olisi perin erilainen ilman tätä hupaisien animaatioiden sarjaa, sillä myös suuresti rakastamamme räpyläjalka Aku Ankka läpsytteli valkokankaalle 9.6.1934 ensi-iltansa saaneessa Wise Little Hen -rainassa.

Lyhytelokuvien menestystä vauhditettiin niihin pohjautuvilla sanomalehtisarjakuvilla, joita alettiin julkaista tammikuussa 1932. Ensimmäiset kaksi vuotta sarjakuvamuotoisissa Hassunkurisissa sinfonioissa tosin seikkaili leppäkerttu nimeltä Ossian Ötökkä, jota ei valkokankaalla nähty lainkaan. Vuodesta 1934 lähtien animaatio- ja sarjakuvaversiot
ilmestyivät kutakuinkin yhtä jalkaa, ja niinpä Aku Ankan sarjakuvadebyyttikin tapahtui jo syyskuussa 1934. Koska sarjakuvasinfonioista puuttui eräs ratkaisevan tärkeä elementti eli ääni, sen puuttumista korvattiin muilla keinoilla kuten seikkailullisuuden korostamisella sekä panemalla henkilöhahmot puhumaan runomitassa.

Vuonna 1996 julkaistusta Hassunkuriset sinfoniat -kirjasta löytyy myös sinfoniasarjakuvien ohella julkaistuja askartelutehtäviä. Ohessa muutama Mickey Mouse Movies -puuha, jotka voi tulostaa ja saksia kokoon syksyisten iltojen ratoksi.

Runopoljennosta pääsee nauttimaan Aku Ankka Lataamon puolella, josta löytyy Aku Ankan sarjakuvadebyytti Viisas Kana Kananen -sarjassa. Tarinan tekstin on alun perin suomentanut riiminikkari Juice Leskinen vuonna 1996 julkaistua Hassunkuriset sinfoniat -kirjaa varten.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.