Perjantaina 21.2. sai ensi-iltansa Disneyn uusin 3D-animaatioelokuva Helinä-keiju ja merirosvokeiju (The Pirate Fairy, 2014). Keijuelokuvien perinteisen kohderyhmän eli tyttöjen lisäksi tämä toimintaa täynnä oleva leffa uppoaa merirosvoineen varmasti myös poikiin.

Kauas on tultu siitä, kun DisneyToon Studios vuonna 2008 esitteli Helinä-keijun taianomaisen kotipaikan Keijupoukaman animaatioelokuvassa Helinä-keiju (Tinker Bell, 2008). Sittemmin Helinä keijuystävineen on seikkaillut pitkissä elokuvissa Helinä-keiju ja kadonnut aarre (Tinker Bell and the Lost Treasure, 2009), Helinä-keiju ja suuri keijupelastus (Tinker Bell and the Great Fairy Rescue, 2010) sekä Helinä-keiju ja siipien salaisuus (Secret of the Wings, 2012). Nyt tunnelma on kuitenkin täysin toisenlainen, kun yksi keijuista, Zarina, liittoutuu merirosvojen kanssa ja varastaa Keijupoukamasta kaiken sinisen keijupölyn. Ilman sinistä keijupölyä keijut ovat pulassa, sillä juuri sen avulla keijuille elintärkeä lentopöly saadaan virtaamaan vuolaana keijupölypuusta.

Helinä sekä muut keijutytöt Silver, Vidia, Iridessa, Rosetta ja Fawn lähtevät hakemaan sinistä keijupölyä takaisin ja ajautuvat jännittävään seikkailuun. Asioita mutkistaa se, että Zarina on oppinut tekemään keijupölystä erivärisiä muunnelmia, joiden avulla hän sekoittaa keijujen leiviskät eli kyvyt: esimerkiksi Helinä ei enää olekaan pata- ja kattilakeiju vaan vesikeiju, ja normaalisti puutarhurikeijuna häärivä Rosetta onkin nyt eläintenhoitaja. Kunhan keijut oppivat hyödyntämään uusia kykyjään, he ovat toki näppäriä ja nokkelia... Mutta pystyvätkö pikkuruiset keijut panemaan kampoihin hurjille merirosvoille, jotka aikovat keijupölyn avulla saada aluksensa lentämään ja ryövätä koko maailman?

Helinä-keiju ja merirosvokeiju -elokuvaa mainostetaan hauskana ja lämminhenkisenä seikkailuna koko perheelle. Totta onkin, että keijuelokuvien perinteisen kohderyhmän eli tyttöjen lisäksi tämä toimintaa täynnä oleva leffa uppoaa merirosvoineen varmasti myös poikiin. Ainakin elokuvateatterin pimeydessä raikui useammankin pikkupojan riemukas nauru, kun merirosvot taistelun tiimellyksessä hölmöilivät itsensä pussiin.

Aikuiskatsojalle elokuva ei kuitenkaan anna niin paljon kuin Disney-animaatiot usein. Juonen kehittely vaikuttaa hieman sekavalta, ainakin jos ei ennestään tunne Keijut-kirjasarjan, -sarjakuvien ja -elokuvien hahmoja, keijujen luonteenpiirteitä ja leivisköjä. Elokuvan 3D-toteutus on komea, mutta musiikki ei ole viime vuosien musikaalimaisempien animaatioiden vertainen elämys. Outoa on se, että vaikka Zarinan merirosvoaluksen kipparin paikalta syrjäyttävä heppu on ilmiselvästi nuori kapteeni Koukku, tätä tai muitakaan viittauksia J. M. Barrien kirjoittamaan vanhaan lastenkirjaan ja sen pohjalta tehtyyn klassikkopiirrettyyn Peter Pan (Peter Pan, 1953) ei sen kummemmin korosteta. 2000-luvun keijuelokuvien tapahtumat sijoittunevat siis aikaan ennen Peter Pania, mutta suomeksi dubatussa versiossa yhteys hämärtyy entisestään, kun Koukkua kutsutaan etunimellä James, vaikka hänet meillä on vanhastaan tunnettu Jaakkona. Elokuvan suomenkielisessä toteutuksessa on muutenkin jotakin häiritsevää. Ääninäyttelijät, esimerkiksi Paula Vesala Helinänä ja Alina Tomnikov Zarinana tekevät erinomaista työtä, mutta suomennos on paikoin kovin teennäistä. Tätä ei voi kaikin osin selittää edes huulisynkkaan pyrkimisellä.

Kaiken kaikkiaan elokuva on kuitenkin mukavaa katsottavaa – varsinkin jos pitää keijuista ja merirosvoista!

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.