Puolimatkan krouvi! Kolmannessa Suomi-tarinassa tavimme ehtivät Turun toreille ja Saaristomeren uloimmalle luodolle saakka.

Tarina Levottomien sielujen majakka nähtiin Aku Ankka -lehdessä 25/2013, ja senkin kyytipojaksi on tarjolla faktamaistiaisia ynnä murresanasto

1) TURUN TURUT

Suomen vanhin kaupunki Turku oli myös maamme ensimmäinen pääkaupunki, vuodesta 1809 vuoteen 1812. Pahat kielet väittävät tittelin menetyksen edelleen kaivelevan turkulaisia. Syytä siihen ei kyllä ole, sillä Rooman tyyliin seitsemälle kukkulalle rakennettu kaupunki on sangen komea paikka.

Turku syntyi täl pual jokke 1200-luvulla. Seudulla oli ollut asutusta jo tätä ennen, mutta varsinainen kaupunki sai alkunsa tuolloin. Turku oli keskiaikaisen Suomen tärkein keskus, muun muassa kaupan ja merenkulun alalla. Kaupungin nimen katsotaan pohjautuvan muinaisvenäjän sanaan tǔrgǔ, joka tarkoittaa toria. Siksipä suomen kielessä sanan turku merkitys edelleen on markkinapaikka!

Aurajoki jakaa kaupungin kahteen osaan: tähän puoleen ja toiseen puoleen jokea. Riippumatta siitä, missä päin kaupunkia puhuja itse pasteeraa, vanhempi puoli on ”täl puol” ja uudempi eli ydinkeskustan puoli ”tois puol”. Aurajoen voi ylittää seitsemää eri siltaa pitkin, ja kesäaikaan ylitykseen voi käyttää myös Föriä eli kaupunkilauttaa. Yli sata vuotta vanha lotjaan mahtuu peräti 75 kyytiläistä. Aurajoen varrelta löytyy myös runsaasti jokilaivoja, joilla voi paistatella päivää.

Täl puol jokke voi ihmetellä Turun tuomiokirkkoa. Sen pykääminen aloitettiin samoihin aikoihin, kun Turusta tuli kaupunki 1200-luvulla, ja sitä viimeisteltiin vielä 1800-luvun puolella. Rakennusurakan pienoiseen venähtämiseen olivat osaltaan syynä kaupunkia piinanneet lukuisat tulipalot.

Toinen tuttu turkulainen maamerkki on Turun linna, jota voi ihastella tois puol jokke. Linna on yhtä vanha kuin Turun kaupunki, vaikka se "uudella" puolella sijaitseekin. Alkuperäistä kastellia on laajennettu vuosisatojen saatossa suuremmaksi ja hulppeammaksi. 1500-luku oli linnan kukoistuksen aikaa, sillä silloin siellä asui Suomen herttua Juhana renessanssihoveineen. Juhanan puolalaissyntyinen vaimo Katarina Jagellonica opetti muun muassa hovin syömään haarukalla, joka tuohon asti oli tuntematon aterin.

2) ASUJAIMISTO

Ulkopaikkakuntalaisen on syytä muistaa, etteivät turkulaiset – tai siis turkkulaiset – oikeasti toppuuttele tutustumisen kanssa niin paljon kuin turinoitten perusteella saattaisi vaikuttaa. Kysymykset nimittäin pruukataan esittää kieltomuodossa. Kun turkulainen sanoo ”et sää lähre mukaan”, hän tarkoittaa ”lähtisitkö mukaan?” eikä suinkaan ”et kai vain lähde mukaan?”.

Toinen turkulainen erikoisuus on joka väliin sopiva ”joo vai?”. Se tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin ”ai jaa”. Lausahdus saa muualta muuttaneet hämmentymään keskustelun tiimellyksessä, sillä useimmiten murreummikolla ei ole aavistustakaan, miten ”joo vai?” -tokaisuun pitäisi vastata.

3) MAANTIETEELLISIÄ SEIKKOJA

Turun saaristoon lasketaan kuuluvan noin 20 000 saarta silokallioineen ja tuulen tuivertamine mäntyineen. Saaresta toiseen kulkee kätevästi lossilla, oli kulkuvälineenä auto, pyörä tai onnikka.

Jos oikein lykästää, saattaa päästä idyllin keskelle veneilemään. Silloin seilaa samoja reittejä muinaisten viikinkien kanssa. Myös hansakauppiaiden alukset lipuivat saariston väylillä 1200–1400-luvuilla.

Saariston lumon rikkoo vain se, että Itämeri, jonka laineet saarten rannoille loiskuvat, on rehevöitynyt pahasti. Sen suojelemiseksi uurastetaan kuitenkin kovasti.

4) MUUTA MERKILLE PANTAVAA

Bengtskärin majakka ohjaa meriliikennettä Saaristomeren uloimmalla luodolla. Linnuntietä sinne on Turusta matkaa vajaa sata kilometriä. Kun merenkävijöitä opastava valotorni rakennettiin vuonna 1906, hankolainen tiilitehdas toimitti urakkaa varten 448 000 tiilenmurikkaa.

Tämän Pohjoismaiden korkeimman majakan huipulle vie 252 betoniaskelmaa. Sinne kiikutettu valolaitteisto tilattiin aina Pariisista asti. Roope-setää majakka kiehtoo varmasti siksikin, että sen kiviseinään on muurattu rakennuksen piirustuksien ja perustamisasiakirjan lisäksi aikakauden kolikoita.

5) PAIKALLINEN PUHEENPARSI

Turun alueen murre lasketaan kuuluvaksi Suomen lounaismurteisiin, joita puhutaan hyvin pienellä alueella Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Lounaismurteet eroavat muista Suomen murteista siinä, että niissä on hyvin paljon vaikutusta rannikon ruotsalaismurteista, germaanisista kielistä sekä viron kielestä.

Ruotsalaisvaikutteet näkyvät Turun seudun murteessa siinä, että sanojen alkutavu voi alkaa useammallakin konsonantilla, kuten sanoissa flikka ja präiskiä. Poikkeuksellista on myös f-konsonantin kuuluminen turkulaiseen äännevarastoon, muualla Suomen murteissa kun sitä ei ole. Turun murteessa  yleiskielen d:tä vastaa äänne r, yleiskielen ts:ää vastaa tt ja konsonantit k, p, t ja s usein geminoituvat eli kahdentuvat. Lehden on siis lehren, metsä mettä ja leipää on leippä.

Turun murteelle tyypillistä on myös diftongivokaalien avartuminen eli uo-, yö-, ie- ynnä muut vokaaliparit vaihtuvat toisiksi. Esimerkiksi nuori tmies on turuksi nuar tms. Sanojen lyhentäminen on myös turkulaisille tyypillistä: etenkin sanojen lopusta jätetään pois äänteitä, kuten edellä mainitussa nuar-sanassa. Joskus sanan sisältäkin saattaa kadota kokonainen tavu.

Vielä yksi erittäin tunnistettava Turun murteen piirre on imperfektissä esiintyvä s. Kun turkulainen kertoo muiden puheista, hän ei käytä verbimuotoa sanoi vaan sanos. Kun jäätelö tippui maahan Turussa, se kuuluu turuksi jäätelö tippus.

Lehden 25/2013 sarjassa Levottomien sielujen majakka vilahteli jonkin verran murresanoja.
Tuttuun tapaan tarjoamme lukemista helpottamaan sanaston:

 

niim pal = erittäin

käres =  kädessä

ketä teki = kuka teki

hoireta = hoidetaan

pänä = lyhyt ihminen

räyskyttää = räksyttää, haukkua

pölö = pöhkö, hupsahtanut

simmone  = semmoinen

 

Hihhei! Aku Ankan joulukalenteri on auki.

Jo liki perinteiseen tapaan joulukalenterin jokaisen luukun takaa löytyy hauska sarjakuva, jossa ankkalinnalaiset tutut valmistautuvat talven ihanimman juhlan viettoon. Kaikkiin tarinoihin liittyy myös kysymys, johon vastaamalla osallistut perinteiseen joulukalenterikilpailuumme. Klikkaa tästä, niin pääset Lataamoon ja joulukalenterin pariin.

Vastaamassa kannattaa käydä ihan joka päivä, sillä pääpalkinnon lisäksi arvomme pitkin joulukuuta yllätyspalkintoja! Lisäksi voittomahdollisuutesi napata muhkea pääpalkinto tietenkin paranevat mitä useammin käyt vastaamassa.

Pääpalkintona arvotaan muhkea pelipaketti – PlayStation 4 -konsoli ja Lego Marvel Super Heroes -peli. Pääpalkinto arvotaan Nuutin päivänä 13. tammikuuta 2018. Niin pääpalkinnon kuin yllätyspalkintojenkin voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.