Kuka väittikään, ettei Suomi muka olisi kiehtova matkailukohde? Sieltä löytyy vaikka mitä, kuten Ankkain maakuntakierroksen neljäs etappi, kuiskivien korpien Kainuu.

Suomi-neidon vyötärönseudulla Kainuussa Ankat vierailivat tarinassa Ota oppia oravista (AA 35/2013). Jotta vierailu tälle jylhälle Korhosten kansoittamalle seudulle sujuisi sutjakkaammin, tarjoilemme edellisiltä kerroilta tuttuun tapaan matkaevääksi pieniä faktamaistiaisia, itse tarinaan tutustumista helpottavan murresanaston sekä sokerina pohjalla toisen Kainuun murteelle käännetyn tarinan.

1) MAANTIETEELLISIÄ SEIKKOJA

Kainuu on pöpeliköistä pitävän paratiisi, sillä maakunnan pinta-alasta noin 90 prosenttia on järvien täplittämää metsää. Seutu on myös täynnä vaaroja eli loivarinteisiä, metsän peittämiä korkeita mäkiä. Kainuun korkein kohta on Hyrynsalmella sijaitseva Iso Tuomivaara, joka kohoaa 387 metrin korkeuteen merenpinnasta. Iso Tuomivaara päihittää naapurimaakunta Pohjois-Karjalan ylpeyden Kolin neljälläkymmenellä metrillä.

Kvartsiittikumpareiden lisäksi vaaroihin voi tavallaan laskea myös osan alueen karvapeitteisistä asukkaista: Kainuussa elelee susia ja karhuja, ja susihukkien jälkiä on näkynyt ihmisten kotipihoillakin. Vaaratonta kotieläimistöäkin piisaa. Kainuun Hyrynsalmi on nimittäin Suomen eteläisin poronhoitoalue.

2) ASUJAIMISTO

Vaikka Kainuu on pinta-alaltaan Suomen maakuntien suurimmasta päästä, väkeä on toiseksi vähiten. Kainuulaisia pidetään yleisesti ujoina ja varautuneina, mutta oikeastaan ”omintakeinen humoristi” olisi osuvampi kuvaus. Seikkaa valottanee kainuulainen kansanviisaus, jonka mukaan ”Kainuussa ei edes pessimismi kannata”. Puolangalla muuten vietetään melko lailla optimistisesti pessimismipäiviä koko vuoden ajan – mukaan siis ehtii vielä.

Kun Kainuun korpien kasvatti on uusien haasteiden edessä, hän saattaa todeta ensi töikseen, että ”mitäpä se hyvejää” eli ”mitäpä se hyödyttää”. Paikalliset kuulemma tokaisevat näin erityisesti silloin, kun homman hoitaminen tuntuu turhalta tai turhan työläältä – ei siitä kuitenkaan mitään tule. Ja jos urakka ei etene, voi aina huokaista ”van se luottaa”, toisin sanoen ”kyllä se kelpaa”, ja nakata hanskat naulaan.

3) KAJJAANI KUTSUU

Yli 350 vuotta vanhan Kajaanin kaupungin vaakunassa komeilee ehta linna, vaikka 1600-luvulla rakennetusta linnoituksesta on tätä nykyä jäljellä vain rauniot nykyisessä Kajaanin keskustassa. Linna nimittäin räjähti vuonna 1716 suuren Pohjan sodan eli isonvihan tiimellyksessä.

Nykyään linnanraunioiden päältä kulkee 1930-luvulla rakennettu betoninen maantiesilta. Kajaanin linna rakennettiin kuningas Kaarle XI:n käskystä Kajaaninjoessa sijaitsevaan Ämmäkosken saareen. Aikanaan paikalla kulkenut puusilta oli ainoa tapa kävellä Kajaaninjoen yli kuivin jaloin. Säikympien onneksi joenylityspaikalle on nykyään vaihtoehtoja. 1600-luvulla vankilana toimineen linnan raunioilla sanotaan nimittäin kummittelevan.

Kainuun maakuntakeskuksen menneisyyteen mahtuu monenlaisia merkkimiehiä. Esimerkiksi Kalevalan kokoaja ja suomen kielen suosija, 1800-luvulla vaikuttanut Elias Lönnrot toimi pitkään Kajaanin linnanlääkärinä. Kirjallisiin merkkihenkilöihin voidaan lukea myös sotkamolainen Veikko Huovinen ja Suomussalmen suuri poika Ilmari Kianto, jonka kynästä on lähtöisin maakuntalaulu Nälkämaan laulun teksti. Lisäksi Kajaanin yhteislyseosta on aikoinaan kirjoittanut ylioppilaaksi muiden muassa muuan nuori mies nimeltä Urho Kekkonen.

4) MUUTA MERKILLE PANTAVAA

Kainuussa on tunnetusti laumoittain Korhosia, eikä ihme: Korhonen on Suomen yleisin sukunimi. Heitä on tällä hetkellä noin 23 500. Aina vuoteen 2011 asti suosituimman sukunimen titteliä kantoivat ihan tavalliset Virtaset, mutta nykyisin heitä on parisataa vähemmän kuin Korhosia. Myös muita -nen-päätteisiä nimiä, kuten Heikkinen, tavataan Kainuussa runsaasti.

Vaarojen katveessa majailee niin kilpailuhenkistä porukkaa, että perinteiset lajit eivät riitä, vaan repertuaaria on laajennettu muun muassa suopotkupalloon, jonka MM-kisat käytiin tänäkin vuonna Kainuun sydämessä Hyrynsalmella. Eukonkannon MM-kisoihin pitää kuitenkin lähteä naapuriin eli Pohjois-Savossa sijaitsevalle Sonkajärvelle. Ehkä juuri siksi tämän viikon Aku Ankassa nähtävän tarinan Korhoset ovatkin innovoineet omaan pitäjäänsä serkunkantokisat? Tai sitten samaiset Korhoset vain haluavat nimensä

tavallisuudesta huolimatta – tai juuri sen takia – tehdä kaiken aivan omalla tavallaan. Akun samoissa kisoissa kokeilemat lajit jalkineenheitto tai muurahaispesäsukellus lienevät nimittäin sovelluksia maailmanlaajuisesti tunnetuista saappaanheitosta ja muurahaispesässä istumisesta.

5) PAIKALLINEN PUHEENPARSI

Kainuun murre kuuluu laajaan savolaismurteiden alueeseen, joka peittää suuren osan Itä-Suomea. Kainuussa puhutaan siis samantyyppistä murretta kuin Saimaan seudulla Etelä-Savossa, jonka puheenparteen tutustuttiin jo Ankkain Suomen-kiertueen toisella etapilla.

Yhteisiä savolaisia murrepiirteitä ovat esimerkiksi välivokaali (jalaka), konsonanttien kahdentuminen (pihhaan) ja i-, u- ja y-loppuisten diftongien muuttuminen e-, o- ja ö-loppuisiksi (poes, eoro, täönnään). Erityisen kainuulaista sen sijaan on pitkien aa- ja ää-vokaalien muuttuminen oa- ja eä-vokaaliyhtymiksi (vanahoa isänteä). Kainuulaisen ystävällinen kehotus ”Soatta ottoa jottae teältä” kuuluu siis yleiskielellä ”Saatte ottaa jotain täältä”.

Kainuulaisen puheenparren erottaa muista savolaismurteista myös joidenkin murrepiirteiden puuttuminen. Kainuussa lausutaan yleiskielen tavoin persoonapronominit me, te ja he (ei myö, työ, hyö) ja verbi mennä (ei männä). Myös sananloppuinen i on yleiskielen tavoin paikallaan (oli, koti) toisin kuin muissa savolaismurteissa (ol', kot').

Lopuksi vielä iloksenne pikku sarjispätkä Kainuun murteella, kuten alussa lupasimme. Sarja Jänishuvittelluo on peräisin Akkarissa 22/2011 ilmestyneestä murreliitteestä. Olkaapa hyvät!

Lehden 35/2013 sarjassa Ota oppia oravista vilahteli jonkin verran murresanoja. Tässä pieni sanasto lukemista helpottamaan:

 

holovata = lotrata vettä runsaasti

enempäsähhii = melko paljon

hänkkäröidä = puuhata (hieman haitallisesti)

örnöttää = olla paikallaan

kinnaroida = pärjätä edes jotenkin

saekkaroida = touhuta tai tehdä matkaa vaivalloisesti (vrt. hänkkäröidä)

arsinoida = pohtia

kopasta = kokeilla

noheva= pätevä, kyvykäs

koppeutua = saada aikaiseksi

Iivantiiran Ypykkä = Kuhmon Iivantiiran kylässä sijaitseva Ypykkävaara

puikkaroida= selvitä, selvittää

käsikassara = apulainen

ärvöttää = irvistää, rakoilla

Hihhei! Aku Ankan joulukalenteri on auki.

Jo liki perinteiseen tapaan joulukalenterin jokaisen luukun takaa löytyy hauska sarjakuva, jossa ankkalinnalaiset tutut valmistautuvat talven ihanimman juhlan viettoon. Kaikkiin tarinoihin liittyy myös kysymys, johon vastaamalla osallistut perinteiseen joulukalenterikilpailuumme. Klikkaa tästä, niin pääset Lataamoon ja joulukalenterin pariin.

Vastaamassa kannattaa käydä ihan joka päivä, sillä pääpalkinnon lisäksi arvomme pitkin joulukuuta yllätyspalkintoja! Lisäksi voittomahdollisuutesi napata muhkea pääpalkinto tietenkin paranevat mitä useammin käyt vastaamassa.

Pääpalkintona arvotaan muhkea pelipaketti – PlayStation 4 -konsoli ja Lego Marvel Super Heroes -peli. Pääpalkinto arvotaan Nuutin päivänä 13. tammikuuta 2018. Niin pääpalkinnon kuin yllätyspalkintojenkin voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.