Lataamo tutuksi, osa 1

Sähköinen sarjispalvelumme Aku Ankka Lataamo täytti vastikään vuoden. Nyt onkin hyvä hetki katsoa, miten untuvikko on ensimmäisen vuoden aikana kehittynyt! Neljästä artikkelista ensimmäinen keskittyy itse pääasiaan eli sarjakuvasisältöön.

Kuten useimmat varmasti jo tietävät, Aku Ankka Lataamo on ennen kaikkea valtava sarjissammio: sieltä löytyvät kutakuinkin kaikki Aku Ankassa julkaistut sarjakuvat. Luettavaa on siis jo lähtökohtaisesti yli 100 000 sivua eli noin kuusi kottikärryllistä, mutta se ei tietenkään lievästä suuruudenhulluudesta kärsivälle Akkarin toimitukselle riitä. Koska pyrimme alati täydellisyyteen, olemme vuoden mittaan kehittäneet Lataamon sarjisvalikoimaa lukijoiden toiveiden mukaan entistäkin houkuttelevammaksi. Lue tästä, miten!

Uusin Akkari!

Syyskuun 10. päivästä alkaen tuorein Aku Ankka ilmestyy Lataamoon samaan aikaan kun paperilehti kolahtaa postilaatikkoon. Tähän astihan uusin Akkari on putkahtanut Lataamon lehtiarkistoon vasta neljä viikkoa paperiversion ilmestymisen jälkeen, mutta nyt siitä pääsee nauttimaan heti myös sähköisesti.

Yksinoikeudella!

Uusimman Aku Ankan lisäksi Lataamoon on kesän alusta lähtien ilmestynyt säännöllisesti myös sarjakuvaa, joka julkaistaan vain Lataamossa. Nämä Lataamo-erikoislehdet ja muut erikoisjulkaisut löytää toistaiseksi Lehtiarkistosta vuoden 2014 kohdalta. Noin kolmannes vain Lataamossa nähtävistä sarjakuvista on materiaalia, jota ei ole aiemmin julkaistu Suomessa laisinkaan, kuten numerosta 27L alkanut Ankat Alpeilla -sarja tai Disneyn uusiin lyhärianimaatioihin pohjautuvat sarjikset. Toinen kolmannes on sarjakuvaa, joka on jo julkaistu esimerkiksi sarjakuvakirjoissa tai Iines-lehdessä, mutta ei Akkarissa, kuten kesäylläritarinat numerossa 30L ja Unkka Ankan ensiesiintyminen (32L).

Arkistojen aarteita!

Viimeinen kolmannes vain Lataamossa nähtävistä sarjakuvista koostuu sähköisistä näköispainoksista, jotka julkaistaan sellaisinaan, toimitukselliset sivut ja mainokset mukaan lukien. Tänä vuonna nostalgikkojen iloksi on tarjoiltu Aku Ankan Karuselli -albumeita, mutta toimituksen aarrearkusta löytyy vielä paljon muutakin. Toiveet ja ehdotukset osoitteeseen
aku.ankka@sanoma.com!

Helmiä!

Nostalgiannälkäisille Aku Ankka Lataamossa riittää siis tutkittavaa pilvin pimein, mutta ei menneiden vuosikertojen selailua kannata vain kalkkiskääkkien huviksi jättää. Siksi toimitus poimiikin usein sarjakuvatärpeiksi herkullisen historiallisia pläjäyksiä. Monet sarjakuvat ovat
varsin ajattomia, kun taas toisissa ajankuva näkyy riemastuttavilla ja jopa hämmentävillä
tavoilla. Tiesittekö muuten, että lehtiarkistosta löytyy myös Disneyleffojen sarjisversioita?
Käykääs lukemassa vaikka Peter Pan, 101 Dalmatialaista tai Davy Crockett! Seuraava Lataamon käyttöohjeartikkeli ilmestyy 15. lokakuuta, ja silloin syvennytään Lataamon teknisiin seikkoihin. Siihen asti viihdyttäviä Akkari-hetkiä kaikille, luittepa sarjanne paperilta tai ruudulta.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.