Tööt tööt! Ankkojen pikkubussi kurvaa vielä kerran keskelle järvien, korpien ja ällistyttävien nähtävyyksien Suomea. Maakuntakiertueen seitsemäs etappi on Oulu.

Viime vuonna julkaistuissa kuudessa Suomi-tarinassa ankkanelikolle tulivat tutuiksi eteläpohjalainen yritteliäisyys, makoisat kalakukot, Kainuun korpimaat ynnä monet muut suomalaiskansalliset ihmetyksen aiheet. Tämän vuoden tammikuussa kansa sai äänestää ankat vielä yhdelle paikkakunnalle, ja tiukan kisan jälkeen voiton vei Oulu. Tarina Teknologian terävintä kärkeä julkaistiin numerossa 33/2014, ja totuttuun tapaan tarjoamme turistikierroksen höysteeksi pieniä faktamaistiaisia.

1) MAANTIEDE

Oulu, tuo Perämeren teknologiakeskittymä, on eteläsuomalaisten näkökulmasta pohjoisessa ja lappilaisten mielestä lähinnä Keski-Suomessa. Keskellä Suomea Oulu osapuilleen onkin: sieltä on linnuntietä maamme eteläisimpään kaupunkiin eli Hankoon noin 590 kilometriä ja pohjoisimpaan kylään eli Nuorgamiin 570 kilometriä.

Liki 200 000 asukkaan Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki, ja pinta-alansa puolesta se on itse asiassa neljänneksi suurin kaupunkialueemme. Jotkut vääräleuat vitsailevat, että kun Oulun rajojen sisäpuolelle kerran saapuu, ei pois lähteminen noin vain onnistukaan – Oulun kunnan läpimitta nimittäin huitelee sadan kilometrin paremmalla puolella.

2) OOKKONÄÄ OULUSTA?

Oululaiset tunnetaan sangen suulaana sakkina. Perimmäistä syytä tällaiseen luonteenpiirteeseen voi vain arvuutella, mutta yksi mahdollinen selitys on terva. Aikoinaan Oulu on nimittäin ollut tervanviennin kukoistava keskus. Kainuulaiset talonpojat toivat tummaa kultaa pitkin Oulunjokea aina Toppilan kaupunginosassa sijainneeseen Tervahoviin asti. Siellä johtavat kauppiassuvut eli tervaporvarit kävivät vilkasta tervakauppaa yli valtionrajojen. Niissä hommissa lienee ollut pakko oppia avaamaan suunsa.

Monet ovat myös pohdiskelleet oululaisten suhdetta virkavaltaan, onhan ”Ookko nää Oulusta, pelekääkkö nää polliisia?” lähes joka iikalle tuttu lausahdus. Sanonnan syvimmän olemuksen ymmärtääkseen kannattaa Oulussa käydessään pyörähtää pällistelemässä paikallista maamerkkiä, kauppatorilla pönöttävää pronssista Toripoliisia.

Tuo Oulun eittämättä kuuluisin henkilö on pitänyt kanssakaupunkilaisia silmällä jo 27 vuotta. Yli kaksimetrinen patsas kuulemma kuvastaa pyylevyydessään oikeita viime vuosisadan toripoliiseja mitä esimerkillisimmin – toria valvoneitten koppalakkien kun väitetään olleen mahakasta väkeä.

3) NÄHTÄVÄÄ

Aivan Oulun kyljessä sijaitsee luonnonkauneudestaan tunnettu saari, Hailuoto. Tämän Suomen kolmanneksi suurimman saaren arvioidaan syntyneen noin parituhatta vuotta sitten. Hailuodossa voi nautiskella niin rantaelämästä, retkeilystä kuin lintubongailustakin, ja maisemat inspiroivat lisäksi monia taiteilijoita. Heidän työnsä hedelmistä voi saarella vieraillessaan päästä nauttimaan esimerkiksi taidenäyttelyn, teatteriesityksen tai nauruseurojen muodossa.

Koska maankohoaminen jatkuu yhä, Hailuoto kasvaa kiinni Ouluun tuhannen vuoden kuluttua. Sitä odotellessa sopii vaikka tallustella keskustan kävelykadulla Rotuaarilla aistimassa paikallista tunnelmaa. Ja kun nälkä yllättää, voi herkutella paikallisella perinneruoalla rössypotulla – tai nykyperinneruoalla känkyllä eli pitsalla, semminkin kun oululaiset ovat kehuskelleet kulmiltaan löytyvän Suomen halvimmat känkyt.


Olisikohan Roope-setä pystynyt tekemään rössypotusta vientihitin?

4) MUUTA MERKILLEPANTAVAA

Oulu on vireä yliopistokaupunki, joka tarjoaa hyvät mahdollisuudet erityisesti teknologia-alan yritteliäisyydelle. Lisäksi kaupungissa on taipumusta luovan alan tempauksille. Rotuaaria pitkin pasteeraillessa kannattaa pitää silmät auki paitsi tunnelman aistimiseksi myös siksi, ettei vahingossa saa ilmakitarasta päähänsä. Oululaiset ovat nimittäin innostuneet tekemään ilmakitaransoiton hienouksia kansainvälisestikin tunnetuksi. Kaupungissa ratkotaan lajin maailmanmestaruus joka vuosi, vuoden 2014 elokuussa jo yhdeksättätoista kertaa! Jos oma veivaus ei jostain syystä miellytä tuomaristoa ja finaalipaikka jää saamatta, kilpailussa on mahdollisuus osallistua myös Mustien hevosten karsintaan.

Hieman toisenlaista musisointia edustaa tiernapoikakilpailu, joka käydään Rotuaarilla joulun aikaan. Myös tällä mittelöllä on pitkät perinteet, sillä ensimmäisen kerran tiernalaulannassa kilvoiteltiin jo vuonna 1933.

5) PAIKALLINEN PUHEENPARSI

Oulun murre kuuluu suomen länsimurteisiin ja pohjoispohjalaisten murteiden ryhmään. Se on tyypillinen sekamurre, jonka syvimmät juuret luikertavat vuosituhannen takaisiin muinaishämäläisiin murteisiin asti. Lisämakua se on saanut vielä lounaismurteista, kaukaisesta laatokankarjalaisesta kielimuodosta sekä keskiajalta alkaen sisämaasta työntyneistä savolaismurteistakin.


Oulun murteessa yleiskielen d:n paikalla äännetään yleensä j tai v: jos haluat innovoida lukukauden Oulussa, voit huoletta innovoija lukukauven. Eräs tyypillinen piirre Oulun murteessa on myös loppukahdennus eli se, että sananloppuinen vokaali ääntyy konsonanttina, jos seuraava sana alkaa konsonantilla: Tule tänne ääntyy siis todellisuudessa tulet tänne.

Sekamurre kun on, Oulun murteessa esiintyy myös lainasanoja ruotsin kielestä sekä paljon muille suomen murteille tyypillisiä piirteitä. Oululaispuheessa esiintyy nimittäin esimerkiksi konsonanttien kahdentuminen sekä välivokaali: Tullee pahhaa kahavia. Vokaaliparit -ea, -eä ja -oa puolestaan taipuvat oululaissuussa muotoon ia, ja ua: korkeasta tulee korkia, pimeästä pimiä ja sanasta kattoa kattua. Inessiivin pääte esiintyy muodossa -sa/-sä, kuten näissä sanoissa: talosa, Oulusa ja kahavisa.

Loppuun vielä ylimääräinen bonussarjakuva, joka on peräisin Akkarin 22/2011 murreliitteestä. Olkaa hyvät!

 

Aku Ankan 33/2014 sarjassa Teknologian terävintä kärkeä paikalliset asukkaat puhuvat Oulun murretta. Tässä pieni sanasto lukemista helpottamaan:

 

elä = älä
tänä pänä = tänä päivänä
hilikku = vähän, pikkuisen
ronklata = sormeilla, liikutella
nuita = noita
neru = nero
käläppiä = kälppiä, kalppia
amppakeijari = apulainen
entrata = korjata
piili = auto
vörkkeli = esiliina
vipstaaki = vipu, tekninen laite
justeerata = järjestää, laittaa kuntoon
turpo = turbo
raffiikiruuhka = liikenneruuhka
paakata = leipoa
enkkomikahavet = kahvit, jotka on keitetty uusista eikä siis useampaan kertaan käytetyistä puruista

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.