Elokuva, jossa tunteet ovat henkilöitä ja tapahtumat sijoittuvat 11-vuotiaan tytön pään sisään? Kyllä vain! Ei kannata antaa Pixarin uuden elokuvan kuivalta kalskahtavan nimen estää istahtamasta leffateatterin penkkiin. Elokuun 28. päivänä ensi-iltansa saava Inside Out – Mielen sopukoissa on nimittäin vauhdikas ja hauska animaatioelokuva, joka tarjoaa seikkailun satumaisissa maisemissa sekä oivalluksia kaikenikäisille katsojille.

Ylistetyn Up – kohti korkeuksia -rainan (2009) ohjaajan Pete Docterin uutuus Inside Out pujottelee vaivattomasti kahdella tasolla. 11-vuotias Riley-tyttö muuttaa äitinsä ja isänsä kanssa Minnesotasta San Fransiscon suurkaupunkiin. Riley rakastaa jääkiekkoa, ja hänellä on rutkasti onnellisia muistoja tähänastisesta elämästään vanhempien ja ystävien kanssa. Rileyn pään sisällä taas sijaitsee huipputekninen tunteiden komentokeskus eli päämaja, jossa häärii viisi tomeraa tunnetta: Ilo, Suru, Pelko, Kiukku ja Inho. Joukon johtaja on Ilo, joka pitää päättäväisesti huolta siitä, että Rileyn perusvire pysyy onnellisena – ja siitä, ettei alakuloinen Suru pääse laskemaan lannistavia käpäliään päivittäin kertyvien muistojen päälle. Uudessa kotikaupungissa tunteet päättävät tehdä kaikkensa auttaakseen Rileyä selviämään vastaan tulevista koitoksista, kuten itsensä esittelemisestä uudelle luokalle. Jokin menee kuitenkin pieleen, ja Ilo huomaa olevansa kaukana päämajasta juuri silloin, kun häntä tarvittaisiin.

Elokuvan varsinainen toiminta sijoittuu Rileyn pään sisään, ja siellä avautuvat varsin värikkäät, satumaiset tai futuristiset maisemat riippuen siitä, missä päin mielenmaisemaa milloinkin hurjastellaan. Pitkäkestoinen muisti on keskenään risteilevien käytävien viidakko täynnä lasikuulia muistuttavia muistopalloja, mielikuvitusmaassa metsä muodostuu ranskalaisista perunoista, ja unien tuotanto-osastolla ohjataan unia kuin elokuvia konsanaan. Hetkittäin mielen käytävissä poukkoilu uhkaa käydä puuduttavaksi, mutta onneksi rivakasti etenevä juoni tempaa mukaansa – ja mikä parasta, turhaa kohellusta ei silti ole tungettu mukaan.

Inside Out kuvaa sitä herkkää vaihetta, jolloin lapsuus on jäämässä taakse ja edessä häämöttää teini-iän tunteiden vuoristorata. Kuten arvata saattaa, lopussa jokin Rileyn elämässä on peruuttamattomasti muuttunut. Toiminnan ystävienkään ei tarvitse pelätä joutuvansa keskelle loputonta tunteista vatvomista, sillä pääosassa on vauhdikas seikkailu täynnä hurjia ponnistuksia unohduksen ja alitajunnan pimeillä seuduilla ja petollisessa mielikuvitusmaassa.

Kohtauksiin on ladattu sopivasti visuaalisia jippoja, jotka tuntuivat riemastuttavan kovasti nuorimpia katsojia, ja Docter käsikirjoitustiimeineen on ujuttanut mukaan varttuneempaakin yleisöä ilahduttavia nokkeluuksia. Elokuvan voi kuvitella vetoavan myös Rileyn ikäisiin katsojiin. Ehkä ilahduttavinta on kuitenkin se, miten viihdyttävään tarinaan on punottu koskettavia oivalluksia ilon, surun ja muiden tunteiden merkityksestä. Onko Riley ikuisesti äidin ja isän iloinen tyttö? Täytyykö Suru pitää mahdollisimman kaukana Rileyn mielestä, vai olisiko silläkin oma, tärkeä tehtävänsä? Entä mitä luokan suosituin tyttö ajattelee? Mitä liikkuu pizzerian myyjän mielessä? Miltä äidistä ja isästä tuntuu? Elokuvan lohdullinen viesti on, ettei kukaan ole fiiliksineen yksin, vaan meitä kaikkia riepottelevat monituiset tunteet.

Suomenkielisessä versiossa Minka Kuustonen tekee energistä työtä Ilona, joka on elokuvan todellinen voimanpesä, ja Tiina Weckström tuo Surun ääneen juuri oikeaa laahaavaa alakuloisuutta. Kaiken kaikkiaan ääninäytteleminen on oivallista ja suomenkielinen versio rullaa mukavasti. Parhaimpien Pixar-tuotantojen tapaan Inside Out siis tarjoaa kutkuttavan seikkailun pienimmille katsojille ja riemastuttaa myös aikuisia. Se on viisas sortumatta viisasteluun ja vauhdikas vailla kohellusta – kaiken kaikkiaan niin sanotusti tunteisiin vetoava elokuva.

Hihhei! Aku Ankan joulukalenteri on auki.

Jo liki perinteiseen tapaan joulukalenterin jokaisen luukun takaa löytyy hauska sarjakuva, jossa ankkalinnalaiset tutut valmistautuvat talven ihanimman juhlan viettoon. Kaikkiin tarinoihin liittyy myös kysymys, johon vastaamalla osallistut perinteiseen joulukalenterikilpailuumme. Klikkaa tästä, niin pääset Lataamoon ja joulukalenterin pariin.

Vastaamassa kannattaa käydä ihan joka päivä, sillä pääpalkinnon lisäksi arvomme pitkin joulukuuta yllätyspalkintoja! Lisäksi voittomahdollisuutesi napata muhkea pääpalkinto tietenkin paranevat mitä useammin käyt vastaamassa.

Pääpalkintona arvotaan muhkea pelipaketti – PlayStation 4 -konsoli ja Lego Marvel Super Heroes -peli. Pääpalkinto arvotaan Nuutin päivänä 13. tammikuuta 2018. Niin pääpalkinnon kuin yllätyspalkintojenkin voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.