Ankkauniversumin arkkitehdit 6

Ankka-piirtäjät ovat poikkeuksetta ystävällisiä ja lupsakoita ihmisiä. Jos kuitenkin yksi pitäisi palkita kaikkien aikojen herrasmies -palkinnolla, Victor José Arriagada Rios (1934–2012) eli tuttavallisemmin Vicar olisi vienyt pystin mennen tullen.

Chileläinen Vicar innostui sarjakuvista jo poikasena ja piirsi innokkaasti pääasiassa omaksi ilokseen. Vaikka nuoren Vicarin piirtäjänkyvyt huomattiinkin, hän opiskeli elektroniikkainsinööriksi ja aloitti alan työt. Onneksemme hän kuitenkin hylkäsi mokoman huikentelevaisen elämän ja ryhtyi pilakuvien, karikatyyrien ja sarjakuvien piirtäjäksi! 1960-luvun alussa Vicar muutti Espanjaan. Siellä hän työskenteli muun muassa lastenkirjakuvitusten ja esimerkiksi Rasmus Nalle -sarjakuvien parissa. Ankka-ura alkoi urjeta vuonna 1970, kun Egmont laajensi sarjakuvatuotantoaan ja metsästi kuumeisesti uusia kykyjä täyttämään suomalaisenkin Aku Ankka -lehden sivuja.

Ensimmäiset Vicarin sarjat julkaistiin Suomessa vuonna 1973, ja ne löytyvät tietenkin myös Aku Ankan Lataamosta. Vuosien saatossa kulmikas tyyli jalostui, ja Vicarista kehittyi yksi niistä hyvistä ankkapiirtäjistä. Jopa Carl Barks suitsutti Vicaria itseään taitavammaksi taiteilijaksi. (Kuten sanottua, piirtäjät ovat hyvin kohteliaita ihmisiä... toim. huom.)

Vuonna 1975 takaisin Chileen muuttanut Vicar käsikirjoitti itse vain pari pidempää tarinaa eikä muutenkaan puuttunut käsikirjoittajien työhön. Eniten Vicar on piirtänyt yhdysvaltalaisen Tom Andersonin kirjoittamia sarjoja, mutta yhteistyötä pitkän uran aikana ehti olla kymmenien muiden käsikirjoittajien kanssa, joukossa niin Mauri Kunnas, Kari Korhonen kuin Akkarin käsikirjoituskisan vuonna 2003 voittanut suomalainen tyttötriokin!

Ehkä kaikkein parhaiten Vicaria kuvaavat miehen alkusanat kokoelmakirjassa Itsehillinnän mestari:

Kemin sarjakuvafestivaaleilla minua lähestyi nuori nainen. Hän pyysi minulta nimikirjoitusta ja piirrosta pienelle viisivuotiaalle pojalleen, joka oli juuri alkanut opetella lukemaan. Tämän taidon eteen poika oli valmis tekemään töitä, koska oli kateellinen kahdeksanvuotiaalle isoveljelleen, joka lukutaitoisena sai niin paljon enemmän irti Aku Ankka -tarinoista.

Tämä tarina pojasta, joka Aku Ankkaa lukien otti ensiaskeliaan opintiellä, liikutti minua syvästi. Koen olevani etuoikeutettu voidessani kuulua tähän taiteilijoiden joukkoon, joka joka viikko kokoaa yhteen satoja tuhansia lukijoita matkalle mielikuvituksen maailmaan.


Vicarin oma studio ei ollut aivan yhtä iso ja hieno kuin hänen piirtämänsä sarjakuvataiteilija Victorin paja (Aku Ankka sarjakuvapiirtäjänä AA 7/1998).

P.S. Aku Ankan Jeetuubissa voi käydä ihastelemassa videota, jossa Vicar piirtää viimeisen ruudun tarinaan Herra pormestari (AA 10/2009).

Aku Ankka Lataamo on täynnä mainioita Vicarin sarjoja, onhan taiteilijan sarjoja julkaistu Aku Ankassa kaikkein eniten. Vaivaisen 1103 tarinan perkaamisen voi aloittaa esimerkiksi sarjoilla Nopein voittakoon, Tunne outo rinnassani... tai Puujalkainen avaruusolento, joiden käsikirjoittajina toimivat jutussa mainitut suomalaiset.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.