Ankallisretken viides etappi oli visiitti pääkaupunkiin ja sen yllättävän ankkamaiseen historiaan.

Tarinassa Saarroksissa (AA 44/2013) Ankat pysähtyivät maamme pääkaupunkiin Helsinkiin eli paikalliskielellä Stadiin. Rannikkokaupungin edustan kaislikossa alkoi suhista toden teolla, kun retkue työnsi veneen vesille ja alkoi tutkia historian pohjamutia. Tässä tuttuun tapaan iloksenne pieniä faktamaistiaisia, itse tarinaan tutustumista helpottava slangisanasto sekä eräs toinen Stadin slangilla bamlattu stoori [toim. huom. katso sanastoa!].

1) MAANTIEDETTÄ JA HISTORIAA

Vuonna 1550 Ruotsin kuningas käski perustaa Helsingin kaupungin Vantaanjoen suulle, Helsinginkosken rannalle. Paikka oli vähäpätöinen tuppukylä seuraavat parisataa vuotta, mutta sitten sen edustalle kyhättiin korskea merilinnoitus, Suomenlinna. Vuonna 1812 pääkaupungin titteli siirrettiin Helsingille ja Turku jäi nuolemaan näppejään.

Kaupunki on kansainvälisesti vertaillen varsin vehreä. Keskustan liepeiltä kauas esikaupunkialueille ulottuvassa Keskuspuistossa voi niin hölkätä, hiihtää, suunnistaa kuin ratsastaakin. Venäjän vallan aikana puisto ei kuitenkaan ollut pelkkä ulkoilualue, vaan sinne rakennettiin 1900-luvun alussa vallihautoja Pietarin suojaksi.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituksia löytyy ympäri kaupunkia, myös Helsingin edustan saaristosta, kuten Isosaaresta. Isosaari on ollut sotilaskäytössä kokonaiset sata vuotta, mutta sen historia linnakesaarena päättyy ensi vuonna, kun Puolustusvoimat luopuu siitä. Toinen armeijan käytöstä poistunut saari on Suomenlinnan liepeillä sijaitseva Lonna, joka avataan yleisölle virkistyskäyttöön ensi kesänä.

2) NÄHTÄVÄÄ

Yksi pääkaupungin suosituimmista nähtävyyksistä on juuri Suomenlinna – aurinkoisena kesäpäivänä siellä saattaa käydä jopa 15 000 vierailijaa. Tämä Ruotsin vallan aikana 1700-luvulla rakennettu merilinnoitus on kaapannut kaikkine oheisrakennelmineen yhteensä kahdeksan Helsingin kolmestasadasta saaresta. Tykkejä saarilta löytyy 105, ja linnoituksen muureilla on mittaa kuusi kilometriä.

Suomenlinna sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Helsingin Kauppatorilta. Moni turisti häkeltyy kymmenminuuttisen merimatkan lyhyydestä – etenkin ne, jotka kuvittelivat olleensa seilaamassa pikku lautalla kohti Tallinnaa.

Linnoituksen vanhat asevarastot kiinnostavat erityisesti japanilaisia turisteja, tosin hieman erikoisesta syystä: heinittyneitä kumpuja on kerran jos toisenkin luultu hobittien asuinmajoiksi.

Toinen kuuluisa nähtävyys on vuoden 1952 kesäolympialaisia varten rakennettu Olympiastadion. Olympiastadionille on helppo löytää: tarvitsee vain suunnistaa kohti stadionin 72 metrin korkeuteen yltävää tornia. Näköalapaikkanakin toimiva valkea torni ei kuitenkaan päihitä korkeudessa kaupungin mittavinta rakennelmaa, 150-metristä Salmisaaren voimalaitoksen savupiippua.

3) ASUJAIMISTO

Helsinkiläisiä kuulee usein moitittavan sisäänpäin lämpiäväksi sakiksi, joka pitää Oulua Lappina ja katsoo karsaasti maakunnista pääkaupunkiin karanneita. Muualta tulleet tunnistaa kieltämättä helposti: he puhuvat ”Hesasta”. Sanaa ei kukaan itseään kunnioittava nykystadilainen suustaan livauta – vaikka Hesa kuuluikin ennen vanhaan myös paljasjalkaisten asukkien sanavarastoon. Nykyään kaupungin virallinen lempinimi on Stadi, jolla voidaan viitata joko kaupunkiin tai sen keskusta-alueeseen. Nimen alkuperä on niinkin yksinkertainen kuin ruotsin kielen kaupunkia tarkoittava sana ”stad”.

Helsinkiin on muuttanut ja muuttaa yhä porukkaa kuin pipoa, joten läheskään kaikki pääkaupungin katujen tallaajat eivät voi kutsua itseään paljasjalkaisiksi stadilaisiksi – sellaisia ovat vain ne, jotka ovat syntyneet Helsingissä. Lienee juuri asujaimiston monimuotoisuuden ansiota, että Helsingissä intoudutaan jatkuvasti järjestämään kaikkea kutkuttavaa. Korttelijuhlissa karkeloinnin lisäksi kaupunkilaiset voivat sen suurempaa vaivannäköä esimerkiksi mennä museoon, osallistua salamurhaajapeliin tai lähteä luolaretkille.

4) MUUTA MERKILLE PANTAVAA

Usein paikalliset esittelevät Helsingin metroa ulkomaalaisille vierailleen hupaisana kuriositeettina: kyllä, niin sanotussa maanalaisessa on vain yksi linja, ja se kulkee suurimman osan matkaa maan pinnan yläpuolella. Ylpeyteen olisi kuitenkin aihetta, sillä tuo yksinäinen metrolinja on koko maailman pohjoisin metro. Lisäksi siinä on ylivoimaisesti vähemmän asemia kuin muitten Pohjoismaitten pääkaupunkien metrolinjoissa. Kun Helsingissä asemia on 17, Kööpenhaminasta niitä löytyy 22, Tukholmasta 100 ja Oslosta 105. Tilanne tosin muuttuu, kun Espoon puolelle ulottuva laajennus saadaan käyttöön vuonna 2015: silloin asemamäärä nousee tasoihin Tanskan kanssa.

5) PAIKALLINEN PUHEENPARSI

Ankkojen Helsingissä tapaaman paikallisväestön puhe ei tarkalleen ottaen ole murretta vaan slangia. Slangilla tarkoitetaan jonkin tietyn ryhmän, kuten nuorten tai jonkin harrastusryhmän omaa kieltä. Helsingissä ei omaa vanhaa paikallismurretta oikeastaan olekaan, sillä seutu oli alun perin lähes täysin ruotsinkielistä. 1860-luvulta alkaen kaupunkiin alkoi kuitenkin muuttaa suomenkielistäkin väkeä. Vanha Stadin slangi syntyi 1800–1900-luvun vaihteessa Helsingin työläiskaupunginosien suomen- ja ruotsinkielisten yhteiseksi kieleksi.

Vanha slangi oli leimallisesti nuorten työläismiesten ja -poikien kieltä, ja sanasto oli peräisin etupäässä ruotsista ja venäjästä. Nykyslangi ei liity niinkään sukupuoleen tai yhteiskuntaluokkaan. Uuden slangin sanat tulevat englannista ja esimerkiksi somalin kielestä. Saarroksissa-tarinassa (AA 44/2013) on sekä vanhaa että uutta slangia.

Omalaatuisen sanaston lisäksi Stadin slangilla on muitakin erityispiirteitä. Esimerkiksi yleiskielelle vieraat konsonantit, kuten b, d, g ja f, ovat slangissa aivan tavallisia (budjaa, hogaa, fisutsuba). Toinen erikoisuus ovat sananalkuiset kahden tai jopa kolmen konsonantin yhdistelmät (tsiigaa, skruudaa, klabbi). Slangi ei myöskään kunnioita ns. vokaalisointua, jonka mukaan samassa sanassa ei yleiskielessä koskaan ole sekaisin etuvokaaleja y, ä ja ö ja takavokaaleja u, a ja o (ööga, Sörkka). Yleiskielestä poikkeavat myös monien slangiverbien perusmuodot, kuten matsaa (ei matsata), venaa (ei venata) ja stiggaa (ei stiggata).

Lopuksi voit vielä koettaa bongata yllä lueteltuja slangipiirteitä ylimääräisestä bonussarjasta Ylläri, joka julkaistiin alun perin Aku Ankan 22/2011 murreliitteessä. Jos et bonjaa, yritä tsägällä!

Lähde: Heikki Paunonen: Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja. WSOY 2000.

Lehden 44/2013 sarjassa Saarroksissa vilahteli koko joukko slangisanoja. Tässä pieni sanasto lukemista helpottamaan:


tsiigaa
= katsoa
snadi = pieni
skutta = metsä
lafka = yritys, laitos
miltsi = miljoona
ööga = silmä
esifaija = esi-isä
huudi = seutu, naapurusto, lähiö
broidi = veli
liidaa = johtaa
föliin = mukaan
solttuboitsu = sotilaspoika
mittiksessä = keskellä, keskipisteessä
keissi = tapaus
slobo = venäläinen
svedu = ruotsalainen
matsaa = otella, tapella
bäks = takaisin
sköne = meri
venaa = odottaa
botski = vene, laiva
faitti = tappelu
voda = vesi
stiggaa = heittää
massi, fyffe, paalu, pätäkkä= raha
jemes = piilo, piilopaikka
jäbä, hebe, heebo = poika, tyyppi
keklu = puukko
duuni = työ
neesa = nenä
mede = metro
Sörkka = Sörnäisten kaupunginosa
blosis = tuuli
sale = varma
hitti = osuma, lyönti, isku
bosessa = kiinni
jeesi = apu
hollilla = lähellä, kohdalla
safkaa, skruudaa = syödä
tsägä = onni, tuuri
hogaa = huomata, tajuta
budjaa = asua
kesis = kesä, kesäloma
bonjaa = ymmärrä
bamlaa = puhua
stoori = juttu, tarina
mesitsi = viesti
klabbi = jalka
bungaa = maksaa
fisutsuba = kalakeitto
mättö = ruoka
fämili = perhe
tsennaa = tuntea

Hihhei! Aku Ankan joulukalenteri on auki.

Jo liki perinteiseen tapaan joulukalenterin jokaisen luukun takaa löytyy hauska sarjakuva, jossa ankkalinnalaiset tutut valmistautuvat talven ihanimman juhlan viettoon. Kaikkiin tarinoihin liittyy myös kysymys, johon vastaamalla osallistut perinteiseen joulukalenterikilpailuumme. Klikkaa tästä, niin pääset Lataamoon ja joulukalenterin pariin.

Vastaamassa kannattaa käydä ihan joka päivä, sillä pääpalkinnon lisäksi arvomme pitkin joulukuuta yllätyspalkintoja! Lisäksi voittomahdollisuutesi napata muhkea pääpalkinto tietenkin paranevat mitä useammin käyt vastaamassa.

Pääpalkintona arvotaan muhkea pelipaketti – PlayStation 4 -konsoli ja Lego Marvel Super Heroes -peli. Pääpalkinto arvotaan Nuutin päivänä 13. tammikuuta 2018. Niin pääpalkinnon kuin yllätyspalkintojenkin voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.