Päätin kirjoittaa vain yhden blogin liittyen ankkalinnalaiseen ruokaan.

Ankkalinnalainen ruokahan on melkomoisen laaja käsitteenä, joten jaotellaan nyt tämä Ankkalinnan maaseudun ruokaan, Ankkalinnan asukkien perusruokaan, Ankkalinnan ravintoloihin (aina nakkikioskeista kaikkein parhaimpiin syöttölöihin), parhaisiin juhlaruokiin ja Takametsän ruokavalioon. Mennemme aiheeseen aloittaen maaseudusta?

Ankkalinnassa kannattaa kiinnittää erityishuomiota sen vaihtelevaan ympäristöön ja erityisesti sen suureen maalaiskulttuuriin, jota sieltä löytyy huomattavana paljon. Tämä tullee kaikista tutuimmaksi Mummo Ankan (Kaino-Vienon) järjestämillä perhelounailla/-illallisilla. Mummo Ankka on minusta oikea mummon perikuva, asuu erillään kaupungista maaseudulla, tekee paljon ruokaa ja on ahkera, tai ainakin tämä on minun käsitys mummosta, mutta ei siihen aiheeseen enempää.

Niin mihinkä jäinkään… Aa! Perhelounaat Mummolla on aika monipuolisia ja niihin kutsutaan puolet suvusta ja ylikin ja näitä järjestetään yllättävänkin usein perusviikonloppuinakin. Ruoka näillä on hyvin perinteisen rustiikkista, eli maalaisen oloista rehtiä ruokaa, esimerkiksi ruokaisia patoja, paisteja, muhevia muhennoksia, paistoksia, keittoja ja muuta sen sellaista särvintä. Yleisiä ruoka-aineita on käsittääkseni laaja skaala juureksia, vihanneksia, erityisesti maissia, proteiinin lähteenä porsasta, kanaa, useamminkin kalaa, lammastakin kovin usein. Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, kun Mummo tarjosi jonkin näköistä paistia, niin hän tarjosi ilmiselvästi ankkapaistia, koska paisti näytti huomattavan suurelta ollakseen kanaa, liian pieneltä ollakseen hanhi, mutta se olisi voinut olla myös kalkkuna. Eihän Ankan suku nyt mikään kannibalismin mekka ole. Kai?

Pakkohan maaseudun ruokaan liittyen on nyt aivan mainita omenapiirakka ja jälkiruokapiirakat yleensäkin. Tämä on niiin perityypillinen ruoka ankkalinnalaisessa ruokavaliossa, etenkin maaseudulla. Lisäksi maajussit herkuttelevat usein erilaisilla kakuilla, joista mainittakoon esim. marjakakku. Omenoita tuntuu Mummon pihalta löytyvän poikkeuksellisenkin usein, koska omenoilla herkutellaan jatkuvalla syötöllä. Myöskin marjoja syödään paljon, ja useimmiten tämä onkin hilloa, jota nautitaan vaihtelevasti, mutta useimmiten se jää vain purkiksi eikä esitä niin tärkeää roolia ruokapöydässä, vaikka niitä niin kehutaan.

Mummo ei ole ainoa omenapiirakan leipoja, vaan kaikilla Ankkalinnan asukkailla on oma paras resepti.

Sitten seuraavaan aiheeseen, joka on Ankkalinnalaisen kaupunkilaisen ruoka. Toisinaan tuntuu, että esim. Akun kaapista löytyy pelkkää säilykepapua, mutta jostain hän repii aina rahaa tryffeleihin, hanhenmaksaan, viiriäisen muniin, runsaaseen määrään sahramia, joka on maailman kallein mauste, ja kaviaariin, mikä on pilattu hinnalla. Aku-herra on ilmeisestikin kondiittoriksikin pätevä, kun kaiken maailman kumkvattikakut ja banaanimunkit tulevat aivan kädenkäänteessä. Mutta lähdetään olettamuksesta perusruoka. Seuraavaksi voisi olla pieni kertomus jonkun köyhemmän perheellisen ankkalinnalaisen elämästä:

Avasin keittiöni puisen kaapin oven. Äh! Vain tölkkipapuja. Papuja, jotka tursuivat jo korvistanikin ylös. Toisesta kaapista onnekseni löysinkin spagettia ja kovettuneen juustonkannikan, mutta kuitenkin loihdin siitä aivan upean ruokalajin.

Kuten tästä voimme päätellä mitä köyhinkin Ankkalinnan asukki saa aina luotua upean luomuksen jostain perusasiasta, vaikka kaapeissa ei ole mitään. Logiikkaa ei ole, mutta siinähän ei ole.

Tölkkipapuja tölkkipapujen perään…

Ankkojen ja muidenkin asukkien aamiaiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Varsinkin viikonloppujen aamujen antimet ovat runsaita, sisältäen esim. lettuja, pekonia, munia etc. Arkiaamuisin ruoka on usein muroja ja jostain syystä en muista nähneeni useinkaan leipää tai en kiinnitä siihen huomiota.

Ankkalinna on kulinaarisuuden Mekka, mitä ravintoloihin tulee. Aloitan alimmalta tasolta, eli roskaruokalaoista yms. Nakkisämpylät (hot dogit, hodarit, kuumat koirat, kuinka sitä nyt haluaa kutsuakaan) ovat yleistä ruokaa perinteisten purilaisten ja lukuisten pizzayritysten rinnalla. Nakkisämpylöiden täytteenä on usein sinappi tai ketsuppi, toisinaan kurkkusalaattia ja sipulia, mutta onpa eräs nimeltä mainitsematon merimiesnuttuinen Aku Ankka tehnyt tästäkin suoranaista ydinfysiikkaa ja onnistunut tekemään täydellisiä nakkisämpylöitä, joita puoli Ankkalinnaa tuli ahmimaan. Purilaiset ovat perinteisen näköisiä ulkoisesti ja sisäisesti, eivätkä pizzatkaan paljon normaalista poikkea – täytteenä useimmiten sieniä (tai harvinaisen rasvaista salamia…), salamia ja tomaattikastiketta, ja ymmärrettäköön, etteivät piirtäjät halua tuhrata aikaa piirtämällä erikoisia täytteitä yms. Toinen asia on neulontapuikkojen asento, mihin ei tuhlata liiemmin aikaa, mutta se ei liittynyt asiaan.

Jätetään kaikki välimaastoon putoavat mukavat pikku syöttölät ja siirrytään hienostoruoan pariin. Jos vähänkään olet lukenut Aku Ankkaa, niin tiedät, että kaikki hienostoravintolat ovat ranskalaisia ja niissä on pääkokki, Pierré, joka jahtaa sammakoita koipien toivossa ja ostaa tryffeleitä. Esimerkkejä erikoisista ruoista, joita Ankkalinnan ravintoloissa syödään ovat esimerkiksi muurahaisenmunamunakas, mateenmädillä pöhötettyä möhkökalaa, murokakkua Eiffel-tornin muotoisena, miekkakalaa sahramiliemessä ja maukasta tryffelipastaa. Monenmoista ruokaa siis löytyy.

 

Oikeaa hienostoruokaa… Crème Chantilly on muuten vaniljalla maustettua kermavaahtoa.

Ankkain perhe juhlistaa juhlapyhiä kovin monin tavoin. Jouluna nautitaan amerikkalaiseen tapaan kalkkunaa jne. Juhlat ovatkin hyvin amerikkalaishenkisiä, ja uskoakseni tämä on tuonut suomalaistenkin tietouteen Amerrriiikan tapoja. Pääasiassa juhlalounaita on Mummon luona, mutta toisinaan niitä on Akunkin kotona ja Iineksenkin toisinaan. Pääsiäisruokailu ankkojen tapaan on mennyt minulta ohi, ja sen lisäksi muutkin juhlat joulua ja elonkorjuujuhlaa lukuun ottamatta. Elonkorjuujuhlassa on aina omenapiirakka, joka on oikeastaan melkein ainoa joka juhlan juttu.

Kalkkuna on usein jouluarvonnan kohteena, mistä se päätyy ruokapöydän keskiöön.

Turistaanpa sitten Takametsän ruokatottumuksista, ja tämän paikan otin tähän yksinomaan Sepen possunsyönnin ja porkanin takia. Takametsässä syödään melko paljon rehuja, Sepeä lukuun ottamatta, joka mussuttaisi possua aina, mutta sitä on harvoin tarjolla, minkä vuoksi muu ruokailu on jäänyt hämäräksi, mutta uskoisin Pikku Hukan syövän paljon rehuja, joskus luulen häntä jopa kasvissyöjäksi. Veli Nalle syö paljon porkkanoita, joita hän kasvattaa pihallaan, ja varmaan myös kananmunia tai niiden lihaa, kun niillekin löytyy aitaus pihamaalta. Porkkanasato kärsii erään talttahampaan, jota Veli Kaniksikin kutsutaan, vuoksi.

Veli Ponteva on luultavasti etevä kokki, kun on pizzaakin kotonaan pyörittänyt ja porkaninkin osaa tehdä. Minun käsittääkseni porkani on eräänlainen kasvismuhennos/-mössö/-muussi, mahdollisesti jopa leipämäinenkin, joka on muotoiltu possun muotoon ja paistettu. Siitä vaan jauhakaa mieleisiä kasviksia oikein hienoksi, lisätkää sopivasti nestettä, mausteita, muniakin ehkäpä ja jonkin sortin jauhoja. Kokeilkaa.

Tässäpäs tämä hieman myöhästynyt blogini, on mukavaa, jos luit sen loppuun asti.

Kommentit (5)

Deekymppi
Liittynyt24.9.2010

Luin loppuun asti vaikka oli vähän liiankin pitkä. Hyvä aihe silti, jota ei olla tietääkseni vielä lukijablogeissa käsitelty. Mummo syö vaikka minkälaisia herkkuja, kun osaa niitä itse tehdäkkin (ja Hansukin niitä tietenkin syö, tai siis ahmii), Aku taas on usein istumassa penkillä nakkikioskin edessä, pojat syövät varmaan ihan tavallista ruokaa ja niin edespäin... Mitähän Roope muuten mahtaa syödä?!?!?!?

Arvostelkaa Akkareita ja nostakaa Ankka-aiheisia ketjuja!

Kultu ? Kimallus
Liittynyt3.6.2012

Mahtava blogi en olekkaan ennen yhtä pitkää nähnyt!

Roopehan on tunnetusti "säästäväinen", joten hän syö ehkä kuivia korppuja tms.?

Seuraa 

Myös lukijat pääsevät bloggaamaan Aku Ankan saitilla. On aina mielenkiintoista lukea toisten suosikkipiirtäjistä ja -tarinoista ja suhtautumisesta Aku Ankkaan muutenkin. Jos haluat mukaan lukijablogiin, kirjoita oma blogiteksti ja lähetä se osoitteeseen aku.ankka @sanoma.com. Toimitus julkaisee blogit saapumisjärjestyksessä.

Blogiarkisto

2011