Ensimmäisessä blogissani kerron teille siitä, että kuinka tutustuin tähän ankoista suurimpaan.

Kaikki alkoi kun olin viisi. Siivosimme "romukomeroamme" (jollainen monilta muiltakin ehkä löytyy), kun silmiini osui hassunnäköisiä lehtiä. Kysyin äidiltäni, että mitä ne olivat? Sain tietää että ne olivat äitini vanhoja akkareita. Samana iltana äitini päätti lukea kyseisiä läpysköitä iltasaduksi minulle ja veljelleni. Tämän jälkeen halusin lähes joka ilta että minulle luettaisiin Aku Ankkaa. Kun vihdoin opin lukemaan, pystyi Akkarivimmani toden teolla käynnistyä. Muistan että ensimmäinen itse lukemani tarina oli Carl Barksin "Pim, olet hypnotisoitu."

Näiden ensiaskeleiden jälkeen olen (tai olemme veljeni kanssa) kartuttaneet kokoelmaamme. Parhaimmillaan meillä on ollut noin kymmenen kansiota, joista kaikki tosin eivät ole aivan täyteen ahdettuja. Lisäksi löytyy noin 40 Aku Ankan taskukirjaa, joista osan olemme jo myyneet. Myös Roope-setä lehteä löytyy suunnilleen saman verran. Luetteloa voisi jatkaa ikuisuuksia, ja sehän tässä on kai ideanakin. Eikö? No, ei sitten.

Kommentit (0)

Seuraa 

Myös lukijat pääsevät bloggaamaan Aku Ankan saitilla. On aina mielenkiintoista lukea toisten suosikkipiirtäjistä ja -tarinoista ja suhtautumisesta Aku Ankkaan muutenkin. Jos haluat mukaan lukijablogiin, kirjoita oma blogiteksti ja lähetä se osoitteeseen aku.ankka @sanoma.com. Toimitus julkaisee blogit saapumisjärjestyksessä.

Blogiarkisto

2011