Kuten ankkasaitin foorumipuolella liikkuneet tietänevät, täällä kirjoittava lukijabloggaaja kävi tekemässä Helsingin-reissun 27.–29.6. ja vierailin monissa nähtävyysrakennuksissa, museoissa ja näyttelyissä.

Kuten ankkasaitin foorumipuolella liikkuneet tietänevät, täällä kirjoittava lukijabloggaaja kävi tekemässä Helsingin-reissun 27.–29.6. ja vierailin monissa nähtävyysrakennuksissa, museoissa ja näyttelyissä. Pikaisesti kerroin myös käyneeni niin 60- kuin 100-vuotispäivilläkin, nimittäin Aku Ankka -lehden kuusi vuosikymmentä kestäneen taipaleen ja suomalaisen sarjakuvan vielä neljä vuosikymmentä enemmän kestäneen matkan kunniaksi pystytetyissä näyttelyissä. Kirjoitan tässä blogitekstissäni omia ajatuksiani näyttelyiden suhteen.

Aloittakaamme Räpylänjälkiä-näyttelystä, vaikka kävinkin siellä myöhemmin. Päivälehden museossa järjestetyn näyttelyn idea oli tietenkin kertoa Aku Ankka -lehden taipaleesta. Siinä ei onnistuttu, sillä tämä näyttely oli selkeästi tarkoitettu leikki-ikäisille. Toimintaa oli paljon, minkä takia paikka oli tyännä kirmailevia ja huutavia lapsia. Tästä syystä näyttelyssä ei voinut kunnolla keskittyä edes siihen pieneen määrään, joka varmasti kiinosti kaikkia vanhempia, eli Aku Ankka -lehden vaiheita kertoviin kirjoituksiin ja Markku Kivekkään keräilyaarteisiin (ja niistä kertoviin teksteihin). Näyttelyssä ei ollut oikeastaan siis mitään nähtävää, ottaen huomioon senkin, että lehtemme vaiheista kertovat jutut olivat niukkoja ja tylsiä kaikkien tietämiä asioita. Panostusta ei siis ollut mielestäni näyttelyyn ollut, mitä nyt Kivekkään ”aarteet” ovat toki näkemisen arvoiset. Non-stoppina esitettyjä videoita vahtaavat kakarat (anteeksi karkea ilmaisuni) karkottivat minut tyystin vanhojen filmien luota – pikkulapsi-ihminen kun en ole. Annettakoon kuitenkin plussaa näyttelyssä olevien työntekijöiden asuista – akumaiset merimiesnutut olivat oikein kivat.

Rymyä, raikua ja ärräpäitä -näyttely Suomen kansallismuseossa oli taas oikein piristävä yllätys. Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuhla oli siis todellakin onnistunut. Suomalaiset sarjakuvat eivät ole koskaan olleet lähellä sydäntäni, vaikka hyviä vitsejä tuleekin vastaan. Kyllä suomalaiset osaavat myös kivoja tarinoita väsätä. Näyttelyssä oli esillä suomalaisen sarjakuvan matka aina 1800-luvun kehityksen tienoilta nykypäivään asti. Merkkipaaluna toimi tietenkin 100 vuotta sitten (1911) ilmestynyt ensimmäinen suomalainen sarjakuva, eli Ilmari Vainion Professori Itikaisen tutkimusretki. Esillä nättelyssä oli harvinaisia suomalaisia albumeita ja originaaleja sekä niin suomisarjakuvan pioneerit kuin uudetkin taitajat. Tauluteleviosta näki mukavasti näytteitä varhaisista sarjakuvataiteilijoiden tekemistä kotimaisista animaatioista, jotka olivatkin mielenkiintoista katsottavaa nekin. Näyttely oli selvästi erityisellä huolella ja taidolla kasattu onnistuneeksi – etten sanoisi jopa fantastiseksi.

Näinpä tuli kierrettyä kaksi merkittävän tapahtuman kunniaksi järjestettyä näyttelyä. Räpylänjälkiä-näyttelyä en suosittele kellekään, pysykää siitä kaukana. Rymä, raikua ja ärräpäitä -näyttelyä suosittelen taasen kaikille, paitsi suomalaisuuden ja/tai sarjakuvan vihaajille. Kerrassaan upea tunne, kun johonkin niinkin (loppujen lopuksi) vähäpätöiseen asiaan kuin suomalainen sarjakuva panostetaan näin paljon. Elämys, ei voi muuta sanoakaan. Hyvä Suomi!

Kommentit (3)

AkeMake
Liittynyt18.6.2012

Olen hiukan samoilla linjoilla tuon Räpylänjälkiä-näyttelyn suhteen, vaikken kyllä ihan noin radikaalisti olisi sitä kritisoinut. Myönnän, että sieltä puuttui paljon sellaista tietoa, jota aikuisempi ankkaharrastaja olisi toivonut, mutta kyllä sieltä löytyi kaikkea hauskaakin. Minä ainakin pidin viisumikoneesta ja Ilta-pulun uutiskoneesta. Näiden koneiden välissä oli niitä tietopläjäyksiä sisältäviä seiniä, joita oli ihan mielenkiintoista lukea. Vaikkei näyttely vastannut täysin odotuksia oli se silti oikein mukava vierailukohde. Tosin minun käyntini aikana työntekijöillä ei ollut merimiesnuttuja päällä. Olisipa ollut mukava nähdä sellainen ilmestys. :D

Rymyä, raikua ja ärräpäitä -näyttelyssä ei ole tullut käytyä, joten kommentit sen suhteen saavat jäädä.

Itse voin suositella Räpylänjälkiä-näyttelyä vähintäänkin kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Ja eiköhän ne aikuisemmatkin sieltä jotain löydä. : )

Vierailija

Kun viisumikone ja Ilta-Pulun uutiskone olisivat vielä toimineetkin! Lapsukaiset olivat kaiketi saaneet sen jumiin. :/

Vierailija

Mä oon tätä kirjoittaessani kyseisessä näyttelyssä:) Ja kivaa on. Sain oman viisumin ja lööpin. Halin Roope-hahmoa:)

Seuraa 

Myös lukijat pääsevät bloggaamaan Aku Ankan saitilla. On aina mielenkiintoista lukea toisten suosikkipiirtäjistä ja -tarinoista ja suhtautumisesta Aku Ankkaan muutenkin. Jos haluat mukaan lukijablogiin, kirjoita oma blogiteksti ja lähetä se osoitteeseen aku.ankka @sanoma.com. Toimitus julkaisee blogit saapumisjärjestyksessä.

Blogiarkisto

2011