Juurihan tuo helmikuun puolessa välissä pyöri Suomessa leffateattereissa ja nyt sitä voi jo tilailla ennakkoon kesäkuun alussa ilmestyvänä DVD:nä tai Blue-Ray:nä. Puhun tietenkin viimeisimmästä Disneyn animaatioelokuvasta Prinsessa ja Sammakko. On se jännää, miten vauhdikkaasti tänä päivänä leffarainat siirtyvät valkokankaalta kotihyllykköön. Toista se oli ennen "hyvään aikaan".

Kun oma Aku Ankka -lehtien keräilyni oli vielä kovassa vauhdissa 1980-luvun puolivälissä, alkoi alueen laajentaminen kiinnostaa myös Disney-piirrettyjen osalta. Ainoa huono puoli oli se, ettei niitä ollut paljon mitään saatavilla näillä leveysasteilla, eikä juuri muuallakaan. Videovuokraamoiden tarjontakin oli varsin masentava - pitkiä piirroselokuvia oli jotakuinkin yhden käden sormilla laskettava määrä mm. Liisa Ihmemaassa, Dumbo jne., sekä muutama Aku - lyhäreitä sisältävä kasetti. Tästä se oli hyvä sitten alkaa kasaamaan kaiken kattavaa videokirjastoa, varsinkin kun ostokaseteista ei ollut vielä mitään tietoakaan.

Siitä sitten lähdettiin, että aluksi kaikki mahdollinen vuokralla ollut materiaali piti kopioida talteen omille kaseteille. Siihen asti se toimikin hienosti, kunnes joku keksi laittaa niihin kopiointisuojia. Tietenkään sekään ei tällaiselle keräilijä-vidiootille ollut silloin mikään este, vaan lähinnä hidaste. Seuraava ilonkipinä pitkien piirroselokuvien saamiseksi löytyikin etelän maista tuliaisiksi tuoduista piraatti-nauhoituksista. Tuskin monikaan pystyy nyt edes kuvittelemaan, miten hienolta tuntui saada esim. juuri elokuvateatterissa pyörinyt Hiidenpata-leffa omalle kotisoffalle katseltavaksi. Tai no jos totta puhutaan, kuvanlaatu tämän kyseisen rainan piraateissa oli monesti niin rupinen, että TV-ruudulla Hornansarven hahmon tunnisti ainoastaan äänestä. Mutta olihan se sentään tyhjää parempi.

Vaikka Disney-yhtiötä on kautta aikojen kehuttu sen edistyksellisyydestään elokuva-alalla, sitä samaa ei aikoinaan voinut sanoa heidän markkinapolitiikastaan kuluttajille. Kun vielä 1960-70-luvuilla oli mahdollisuus ostaa kotikäyttöön runsaasti lyhyitä kasimillisiä kaitaelokuvia, ensimmäiset Disneyn myyntivideokasetit ilmaantuivat Suomessa vasta vuonna 1991. Ja nehän olivat tietenkin Liisa Ihmemaassa, Dumbo, sekä suurena uutuutena Pieni merenneito. Näillä mentiinkin sitten jokunen vuosi eteenpäin, kunnes tultiin 2000-luvun digitaalisen aikaan ja Disney julkaisi todella reilun miettimisajan jälkeen ensimmäiset DVD-levynsä: Liisa Ihmemaassa, Dumbo... Kaava on aika tuttu, vai? Lopulta on päästykin siihen kuvansa puolesta alansa terävimpään formaattiin, jonka nimi on Blue-Ray. Jostain kumman syystä ensimmäiseksi BR-levyksi Disney ei valinnutkaan vanhoista klassikoistaan enää Liisaa, vaan kunnian saikin nyt Prinsessa Ruusunen. Mutta tulihan äskettäin kuitenkin myös se Dumbo, kuinkas muuten.

Mainittakoon nyt vielä, että tuo Hiidenpata-myyntivideokasetin julkaisu tuli ulos ensimmäisenä maailmassa meillä täällä Suomessa ja sitten muualla Euroopassa. Amerikoissa kuitenkin huomattavasti myöhemmin. Se kun oli aikoinaan Disneylle suorastaan katastrofaalinen floppi.

Kun nyt tuli tällä kertaa väännettyä juttua Disneyn elokuvapuolelta, niin vastaavasti asiaan kuulunee laittaa tämänkertainen keräilyesinekin samoilta tiimoilta. Kuvassa oleva peltinen vihreä Keystone M-18 Mikki Hiiri -projektori vuodelta 1935 on jostain syystä yksi hankalimpia - ja näin ollen myös halutuimpia - esineitä saada täydellisessä alkuperäisessä kuosissaan. Omani, josta valitettavasti puuttuu vain yksi, mutta olennainen osa sen toimivuudessa, onnistuin haalimaan rapakon takaa eBayn kautta. Kaupalle tuli hintaa postikuluineen lähes 400 euroa sekä tämän lisäksi Suomen Tulli raapaisi vielä melkein satasen verran lisää. Mutta on se sen väärti ja hieno lisä vitriinissä muiden Disney-aarteiden joukossa.

Kommentit (1)

Vierailija

Itse en Disneyn elokuvista piittaa, ne ovat huonoja. Paitsi PotC:kit ja Prince of Persia. Ne näytellyt ovat mestarillisia, mutta muut... Huonoja. Hiidenpatakin on ällöttävä elokuva mielestäni. Pinokkio minua taasen ihan ahdistaa, onneksi sitä ei ole pakko katsoa. Lumikki ja päläpälä taas on... Ärsyttävä. Kaikki ne ovat mielestäni ihan huonohkoja, mutta nuo näytellyt katsoo aina uudestaan ja uudestaan.

OP kuittaa.

Seuraa 

Sivusilmällä Ankkalinnaa katselevat huolella Ankka-taiteilijoiden, -kääntäjien ja -fanien joukosta käsin poimitut yksilöt. Aina tilaisuuden tullen pyydämme myös toimituksessa vierailevia ulkomaanihmeitä avaamaan ajatuksiaan lukijoille.