Viime kuun eittämättä sykähdyttävin Disney-uutinen oli se, kun Kirkkonummen kuuluisin alan harrastaja Pentti Hauhiala päätti keräilijänuransa viimeiseksi teoksi lahjoittaa elämäntyönsä hedelmät Suomen Kansalliskirjaston pohjattomiin uumeniin.

Viime kuun eittämättä sykähdyttävin Disney-uutinen oli se, kun Kirkkonummen kuuluisin alan harrastaja Pentti Hauhiala päätti keräilijänuransa viimeiseksi teoksi lahjoittaa elämäntyönsä hedelmät Suomen Kansalliskirjaston pohjattomiin uumeniin. Toki onhan niitä erinäisiä lahjoituksia satanut sinne aikojen saatossa vaikka kuinka ja monta, mutta tuskinpa koskaan ihan näin eksoottista tavaraa. Siinä mielessä pitää nostaa pipoa kirjastolle, että siihen laitokseen kelpaa nykyään jo muukin kuin vanhat pölyiset kirjat ja muut painotuotteet. Reilua meininkiä on myös se, että osa kokoelmasta on pantu siististi esille, ja sitä voi käydä nyt maksutta fiilistelemässä ja mahdollisesti jatkossa – ainakin lupausten mukaan – tutkimassa ihan sormituntumalla. On sanomattakin selvää, että näytillä olevat Disney-tavarat saavat taas jonkun pahaa aavistamattoman nuorukaisen pään sen verran pyörälle, että harmiton ajanviete muuttuu lopulta vakavaksi harrasteeksi. No mutta näinhän se kävi joskus itsellänikin.

Ensimmäinen vierailuni Pentin häkellyttävässä Disney-valtakunnassa Kirkkonummella tapahtui kevättalvella vuonna 1992.

Kutsu oli käynyt edellisvuotena Aku Ankka -lehden 50-vuotisbileissä Lord-hotellissa, jonne olimme saaneet kutsun alan aktiivisina keräilijöinä. Olin toki tavannut Pentin joskus pariin otteeseen ohimennen lukemattomien divarikierrosteni lomassa, sekä lukenut hänestä tehdyn artikkelin Raimo Aarnisalon Keräilijän Lehdestä vuodelta 1983. Artikkelin perusteella saa kyllä mielikuvan aika mielenkiintoisesta persoonasta. Puhumattakaan sitten ekana päivänä tammikuussa 1987, jolloin televisiosta tullut Fänit–ohjelma antoi kansalle varsin unohtumattoman kuvan tästä Disney-kahelista. Olihan se kuitenkin jännää päästä nyt tutustumaan hieman erilaiseen kotimiljööseen, jossa tutut Disney-hahmot koristivat huoneistoa ulko-ovea myöten. Ja se uskomaton siisteys, mikä silloin vallitsi pienessä yksiössä, teki oman vaikutuksensa. Kaikki kirjat ja lehdet ym. levyt ja videot olivat hyllyssä sotilaallisessa järjestyksessä, ja keittiökin oli kuin siellä ei olisi koskaan mitään ruokia tehtykään. Ai niin, eihän siellä sellaista voinutkaan harrastaa, koska jääkaapin paikalla oli metrin pino erilaisia Disney-pelejä ja uunissa se kuuluisa Aristokatti-naamari. Siinä kun tunnin pari olin saanut tonkia ja tutkia vaikka mitä ennennäkemätöntä ja samalla kuunnellut Penan innokasta selitystä ja saarnausta Disney-maailman ihmeistä, niin kyllähän se pisti väkisinkin toden teolla miettimään siihenastisen keräilyni rajoittuneisuutta. (Lopullisen niitin antoi sitten Korhosen Kari, mutta se onkin taas ihan toinen juttu). Valitettavaa oli Pentin vakava sairastuminen muutama vuosi sitten. Se alkoi oleellisesti rajoittaa hänen liikkumistaan siinä määrin, että tutuksi tulleet jokaviikkoiset divari- ja kirjakauppareissut sekä uusien Disney-elokuvien ennakkonäytöksissä käynnit oli lopulta jätettävä väliin. Viimein myös oman huushollin ylläpitäminen vaikeutui siihen pisteeseen, että hän katsoi parhaaksi luovuttaa leijonanosan kokoelmastaan Kansalliskirjaston huoleksi ja harmiksi ja muutti itse täysihoitolaan asumaan. Toki se Pentille kaikkein rakkain ja arvokkain Disney-kohde, eli Waltin nimmarilla varustettu kirjelomake, jäi toistaiseksi vielä hänen omaan jemmaansa.

Tässä kun nyt tuli väännettyä enemmän Pentistä asiaa, niin omien keräilyhelmieni esittely olisi aika kornia. Senpä vuoksi laitan tähän mukaan muutaman valokuvan siitä ihka ensimmäisestä vierailustani hänen mahtipontiseen Disney-maailmaansa. Näissä tunnelmissa välittyy se muisto, jollaisena Pentin 40-vuotinen keräilyura tullaan muistamaan vielä pitkään alan harrastajien piireissä. Kukahan kehtaa pistää paremmaksi?

Kommentit (5)

Vierailija

Hyvä blogiteksti :). Olen itse käynyt jo näyttelyn katsomassa, ja olisi kiva päästä myös katsomaan joitakin niistä lähempää.

Vierailija

Huimaa. Olen kyllä aiheesta lukenut jo vaikka mistä, kirjoituksen aihe siis on aika myöhäinen tälle... :/ Mutta kiinnostvaa tekstiä yhtä kaikki! Pentti teki hyvän teon, joskaan itse olen niin pihi etten antaisi murutakaan kokoelmistani jos olisin hän. : D

Seuraa 

Sivusilmällä Ankkalinnaa katselevat huolella Ankka-taiteilijoiden, -kääntäjien ja -fanien joukosta käsin poimitut yksilöt. Aina tilaisuuden tullen pyydämme myös toimituksessa vierailevia ulkomaanihmeitä avaamaan ajatuksiaan lukijoille.