Siis tähän on tultu. Toimituksen väki kyseli kiinnostustani kirjoitella juttuja tänne Aku Ankan blogiin, aiheena Disney-keräily ja siihen liittyvät esineet ja asiat – etupäässä jotain sellaisia, joita löytyy omasta laaristani.

No, tämä oli sellainen tarjous, josta ei oikein kehtaa kieltäytyäkään ja jos tämä ajoittainen pikku turinointini saa vielä uusia keräilijöiden alkuja innostumaan aiheesta, niin sitä parempi. Tästä se lähtee, mutta aluksi pieni historiikki, mitä silloin joskus tapahtuikaan...

Ankan vuonna 2010 tulee kuluneeksi 26 vuotta siitä, kun Disney-keräilyni virallisesti sai alkunsa. Toki Akkaria ym. sisarjulkaisuita tuli hankittua ja luettua ahkerasti jo huomattavasti aiemmin, mutta se varsinainen Ankkalinnan pamaus tapahtui vasta keväällä 1984. Tuolloin satuin kohtalokkaasti näkemään Ylen TV-uutisissa, että Aku Ankka -hahmo täyttää 50 vuotta ja on tullut sen kunniaksi lentokoneella Suomeen asti sitä juhlistamaan. Kuvanauhalla Aku tervehtii lentokoneen portailla paikalle tulleita faneja heiluttaen kättään. Tänä päivänä tämän kaltaiset uutisoinnit eivät juuri hetkauta ketään suuntaan tai toiseen, mutta kun ajattelee, miten tiukkapipoista aikaa osittain vielä 1980-luvulla elettiin, niin kyllä sitä oli vähän että TÄH!

Se seuraava ja ratkaisevin episodi käytiin samana vuonna eräässä helsinkiläisessä lehtidivarissa (siinä samassa, missä myös meidän kaikkien kunnioittama ankkataiteilija Kari Korhonen toimi aikansa myyntitykkinä), joka oli tullut itselleni tutuksi lähinnä muiden sarjakuvajulkaisuiden hankintapaikkana muttei vielä Akujen. Siellä kiinnitin erään kerran huomiota siihen, että hyllyssä olevia uudehkoja ja siistikuntoisia Aku-lehtiä sai muutamalla kymmenellä pennillä (kyllä, silloin vielä oli ihan eri rahat käytössä), mutta tiskin takana olevista, muovitaskuihin pakatuista läpyköistä joutui pulittamaan vähintään saman määrän markoissa – tai pahimmassa tapauksessa meni jopa satasiin asti. Siinä vaiheessa se sitten naksahti aika pahasti ja kokeilumielessä ostin isolla rahalla, noin parilla kympillä, yhden ennennäkemättömän Aku Ankan Jouluparaati -lehden vuodelta 1962. Nyt täytyy vilpittömästi myöntää, että koukkuun jäin ja menneet vuodet osoittavat, että jotain on lehtien lisäksi muutakin aiheeseen liittyvää tullut haalittua lähes pohjattomaan kokoelmaani.

Jos miettii, mitä Disney-aiheeseen liittyvää keräilytavaraa on vuosien saatossa maailmalla ilmestynyt, niin varmuudella voin todeta, että kaikkia ei voi saada, mutta vähän kaikkea mieluista voi joka kategoriasta itselleen löytää. On itsestä kiinni, onko kaikkein tärkein osa-alue erilaiset kotoiset tai ulkomaiset painotuotteet, elokuvat ja musiikki, sekä niihin liittyvät oheistuotteet tai uudet ja vanhat käyttöesineet, joita sitten löytyykin vaikka mitä laatua.

Alkajaisiksi voisin ottaa esille tuon Disney-elokuviin olennaisesti liittyvän musiikin. Innostukseni Disneyn soundtrackien keräilyyn heräsi vasta muutama vuosi sitten ja lisäintoa sain törmättyäni Taikalinna-nimiseen sivustoon, jonka keskustelupalstoilla nuoret keräilijät listasivat cd-hankintojaan, jotkut jopa kuvien kera. Tietenkään pelkät cd-levyt eivät himokeräilijää paljon lämmitä, joten musiikillista materiaalia piti alkaa haalia ulkomaita myöten alkuperäisversioina – eli savikiekkoina ja vinyyleinä. Yksi suurimpia löytöjäni tältä saralta on ollut mm. ensimmäinen versio Lumikki ja seitsemän kääpiötä – soundtrackista, joka samalla kertaa lasketaan olevan myös maailman ensimmäinen virallinen julkaistu elokuvalevy – lyhytelokuvat pois lukien. Hankintapaikka oli Amerikan eBay ja hintaa kertyi postikuluineen reippaat parisataa euroa. Toki muitakin musiikillisia ”helmiä” olen onnistunut hyllykkööni hankkimaan, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää.

Kommentit (2)

Vierailija

En TODELLAKAAN keräile mitään disneyn juttuja (Paitsi ankkoja tietysti), kun en pidä niistä pätkääkään! Mm. tuosta kuvasta (Ylenpänä) tuli taas mieleen, kuinka inhoankaan disneyn piirroselokuvia. Niinkuin tuota Lumikkia. Ne ovat tylsiä, tyhmiä ällöttäviä, ja kaikkea. En halua nähdä niistä vilaustakaan!

Suorapuheinen olen nyt, mutta minkäs teet!

Jossakin osassa saisi olla jotain ankkojen keräilystä, muuten nämä blogi-juttu (Siis tämä keräily-juttu, minkä eka osa tämä juttu on) olisi tyhäm, eikä tulisikaan kunnon juttua sittenkään...

OP kuittaa.

Seuraa 

Sivusilmällä Ankkalinnaa katselevat huolella Ankka-taiteilijoiden, -kääntäjien ja -fanien joukosta käsin poimitut yksilöt. Aina tilaisuuden tullen pyydämme myös toimituksessa vierailevia ulkomaanihmeitä avaamaan ajatuksiaan lukijoille.