Yksi Disney-keräilyyn liittyvistä merkkipaaluista tapahtui syksyllä 1989.

Yksi Disney-keräilyyn liittyvistä merkkipaaluista tapahtui syksyllä vuonna 1989. Silloin nimittäin rantautui kotikamarallemme Suomeen ensimmäinen, "The Belles of the Klondike"-niminen Carl Barksin taiteilema öljyvärimaalaus. Tämän kulttuuriteon teki mahdolliseksi eittämättä tunnetuin Barks-fanimme Marko Leppälä, joka ensin kauppasi pois leijonanosan muhkeasta sarjakuva- ja kirjakokoelmastaan sekä otti vielä roimasti lainaa tätä uutta hankintaansa varten. Ostokselle kertyi kaikkine kuluineen hintaa 200 000 mummon markkaa, joka uutisoitiin pienimuotoisesti myös Helsingin Sanomissa ja vieläpä kuvan kanssa.

Jotakuinkin tasan 20 vuotta sitten, keväällä 1990, päätimme yhdessä Markon kanssa lähteä taulu kainalossa kiertämään helsinkiläisiä taidegallerioita ja ottamaan selvää, kuinka hyvin kyseinen taulu ja ennen kaikkea Carl Barksin nimi täällä tunnetaan. Pakkasimme arvoteoksen provosoivasti Valintatalon punaiseen muovipussiin ja huristelimme kaupungille.

Ensimmäinen vierailumme tapahtui siihen aikaan Esplanadilla sijainneeseen, taidehuutokaupoistaan tunnettuun Bukowskin liikkeeseen. Kävelimme sisään ja kysyimme kohteliaasti, olisiko mahdollista saada taulullemme hinta-arviota. Kyllähän se kävi, joten meidät ohjattiin nuoren naispuolisen asiantuntijan luokse. Hetken tauluamme silmäiltyään hän totesi, ettei pysty antamaan tarkkaa arviota hinnasta, koska käsityksensä mukaan kyseessä oli Amerikan-mallinen tuoreehko mainoskuva. Vuosiluku oli 1978, eikä tekijästä ollut sen tarkempaa tietoa. Hintaa kysyttäessä kerroimme maksaneemme siitä kaksisataa. Tätä hintaluokkaa asiantuntijakin piti ihan kohtuullisena, kunnes korjasin heti perään, että kaksisataa TUHATTA. Tässä vaiheessa ojensimme kopion taulukaupasta tehdystä lehtijutusta, jolloin myös muut liikkeessä olleet taidealan ammattilaiset kiinnostuivat moisesta ihmeestä.

Matkamme jatkui ja seuraava kohteemme oli vanhan linja-autoaseman kupeessa sijainnut Hörhammerin taideputiikki. Siellä vastaanottomme ei sitten ollutkaan yhtä auvoinen. Toistimme edellisen kaltaiset fraasimme mahdollisesta arvioinnista, jonka jälkeen tiskin takana ollut, hieman Lumikin noitaa muistuttanut vanha rouva pyysi näyttämään teostamme. Tuskin olin saanut taulun esiin pussista, kun tyly tuomio mahdollisesta pilailustamme saatteli meidät ovesta ulos. Jos kyseisen hetken olisi piirtänyt kuvakielelle, olomme oli kuin Akulla, joka makaa maassa rähmällään kalossin kuva pyrstössä. Mutta emme vielä halunneet luovuttaa.

Kolmas ja viimeinen vierailukohteemme oli Bulevardilla sijaitseva Hagelstam. Ovensuussa eteisessä oli kaksi haalaripukuista tyttöä telineellä maalaamassa seinää. Sisällä liikkeessä saimme kuulla, että alan asiantuntija itse oli juuri jossain asioilla, joten arvioinninteko ei nyt onnistuisi. Päätimme kuitenkin esitellä tauluamme liikkeen vastaavalle sekä maalaritytöille. Ja sitten tapahtui se, mitä olimme odottaneetkin. Toinen maalareista tokaisi: "Onko tuo Barksia? Eikö ne ole aika kalliita?" Päivämme oli pelastettu. Onhan tässä suuressa kaupungissa edes joku, joka tietää jotakin!

Nykyään tilanne onkin ihan toinen. Mestari tunnetaan ja tunnustetaan taidepiireissäkin, ja hienoisena esimerkkinä voisi mainita, että parisen vuotta sitten Bukowskin huutokaupassa myytiin muun tavaran ohella myös Carl Barksin litografeja. Näin se maailma muuttuu.

Disney-keräilyyn liittyvä esittely löytyy tällä kertaa lelupuolelta, joka tavallaan sopinee myös Barks-teemaan. Ehkä yksi tyylikkäimpiä pienoismalleja 1960-luvun loppupuolelta on italialaisen Politoys-yhtiön valmistama metallinen Roope Ankan auto no. 559. Varmaa tietoa ei ole siitä, onko kyseistä autoa myyty myös Suomessa, mutta jokunen ikäluokkani edustaja muistelee omistaneensa sellaisen omassa nuoruudessaan. Kun nyt kyseessä on selkeästi poikien lelu, se tarkoittanee, että täysin priimakuntoisia yksilöitä on aika hankala nykyään löytää. Omani sain hankittua eBayn kautta rapakon takaa ja ostokselle kertyi toimituskuluineen hintaa reilut 150 euroa. Kieltämättä varsin hieno lisä kaiken muun Roope-memorabiliani joukossa.

Kommentit (4)

Vierailija

Jaha, vai tällainen kirjoitus tällä kertaa.

Kiva juttu oli kyllä. Omasta mielestäni kaikki Barksin öljyvärimaalaukset ovat loistotöitä, samoin pienoispatsaat, kuten tuossa tuo Roope autoineen. Vaikka tällaisia en kyllä omistakaan... Netistä voi aina ihailla niitä onneksi! :P

OP kuittaa.

Touhula
Liittynyt25.8.2008

Mielenkiintoinen blogi. Täytyy sanoa, että itse kyllä tunnistaisin Barksin maalaaman ankkakuvan, heh. :)

Tuo autokin on aika näppärän näköinen. Ajaako Aalto vai Virtanen? Tuskin ainakaan Juuso? ;)

Seuraa 

Sivusilmällä Ankkalinnaa katselevat huolella Ankka-taiteilijoiden, -kääntäjien ja -fanien joukosta käsin poimitut yksilöt. Aina tilaisuuden tullen pyydämme myös toimituksessa vierailevia ulkomaanihmeitä avaamaan ajatuksiaan lukijoille.