Ankkalinnan asukkaat pitäytyvät tutussa, turvallisessa ja nostalgisessa, ilmenee heidän musiikkivalinnoistaan.

 

Näin Ankallispäivän kunniaksi on syytä tarkastella Ankkalinnan asukkaiden musiikkimakua asiantuntevin silmin. Katsotaanpa, mitä levylautasella pyörii!

 J. Karjalainen: Doris

Tapani Kansa: Delila

Danny: Kauan

Aku Ankan numerossa 13/1991 tarinassa Voihkijain valtias Pikku Hukka ja porsasveljekset ovat löytäneet Radio Suomen soittolistakappaleita coveroivan poplaulaja Jopin tuotannon. ”Jopi on täyttä rautaa ja ajan hermolla”, puolustaa Pikku Hukka suosikkiaan, jonka repertuaarista ilmeisesti löytyvät Dannyn ja Tapani Kansan kaltaiset zeitgeistin ilmentäjät. J. Karjalainen oli ilmestymishetkenä sentään jokseenkin ajankohtainen.

Suomentajan väännökset ovat puolestaan varsin hilpeitä. ”Kauan” muuttuu hauvaksi vähän turhan köykäisesti, mutta hyvän sein vienyt Boris olisi ihan tänne tylsään ihmismaailmaankin tuomiskelpoinen riimi.

 

Erkki Tiesmaa (san.): Eldankajärven jää

Noitalinna Huraa!: Pikkuveli

Rauli Badding Somerjoki: Ikkunaprinsessa

Kohtalaisen tuoreessa tarinassa Ankkapoppia (AA 21/2010) Ankkalinnan on vallannut musiikkikilpailun huuma. Veljenpoikien musiikkimaku yltää tässä kohtaa jo 1980-luvulle, kun he lurauttavat Noitalinna Huraan! klassikon Pikkuveli – joskin voisi olettaa PMMP:n tehneen biisin tunnetummaksi lukijoille. Baddingin Ikkunaprinsessaankin avausruudusssa viitataan, mutta todellinen hyppy muistojen bulevardille on puhekuplassa ”Läskiä, lotinaa...”

Siis mitä?

Niin, viimeistään tässä koetellaan nuoren ja ehkä jopa keski-ikäistyvänkin polven aivosoluja. Tuntemattoman ankkalinnalaisen lauleskelemaan on saanut valistusupseeri Erkki Tiesmaan vuonna 1941 Karjalassa sanoittama Eldankajärven jää, jonka sävel kulkee saksalaisen foxtrotin tahtiin. Viitteitä Ankkalinnan vanhakantaisuudesta näkee välillä muun muassa autokannassa tai kommunikaatiovälineiden saralla, mutta että laulutkin ovat sota-aikaisia! Tämä on ollut eittämättä suomentajan todellinen piilovitsi, jonka vain vihkiytyneet ovat ilman googletusta huomanneet.

Tuomari Nurmio: Valo yössä

Jodlaavan kukon terassilla aterioitsijoita viihdyttävä Jannu Hurmio on ainoa tämän artikkelin laulajista, jonka muistan suoraan lapsuudestani Akkarin sivuilta. En tainnut silloin vielä viittauksia Janne Hurmeeseen tai Valoon yössä ymmärtää, mutta ihastelin laulun dadaistisia sanoituksia. Mikä edes on puhtomopattu?

Katusoittaja-tarinassa (AA 23/1990) on muitakin musiikkiaiheisia hupailuja. Lentävä kalakukko (vuodelta 1951) matkustaa tässä tarinassa luonnollisesti Hanhivaaraan, toisaalla Aku steppailee kuin Fred Astaire (Ankstaire) konsanaan.

Deep Purple: Smoke On The Water

Tässä musiikkireferenssissä ei olla ihan Ankkalinnan kamaralla, vaan joulupukin pajassa. Tarinassa Joulupuro kuohuu (AA 49/2013) joulupukki on laittanut tontuille työskentelymusiikiksi 1970-luvun rockia. Jokaisen rock-kitaristin repertuaariin kuuluva Smoke on the Water ei tosin kuvan perusteella näytä tonttuja miellyttävän. Tiedä sitten, johtuuko tämä vain kappaleen puhki soittamisesta vai pukin musamausta yleensä. ”Aalloilla sauhuu, taivas loimuaa” on kuitenkin säeupotuksena nerokas, ja se on voinut mennä ainakin nuoremmilta lukijoilta ohi.

Smoke on the Waterin on tiettävästi ainoana suomeksi kääntänyt Eläkeläiset. Humppakielelle se on muuttunut muotoon ”Kokossa humppaa, olen tulessa. Kokossa humppaa, juhannuksena.”

Klamydia: Aku Ankka -laulu

Yksi hupaisimmista bongauksista esiintyi Aku Ankka Ekstran numerossa 11/2004 (Hessu ja suuri huonekalukatrilli), missä komisario Sisu kuuntelee poliisiautoon varsin sopivalta kalskahtavaa kappaletta. Ankkalinnaan radioaalloille sopivaksi säkeen on tehnyt vain yhden sanan muutos: alkuperäisversiossa ei Klamydialta mönkään vedä putkakeikan vaan minkäs muukaan kuin Aku Ankan väliin jääminen.

Sinänsä on yllättävää, että hieman konservatiivisen oloisen Sisun ämyreistä raikaa pohjanmaalainen kolmisointupunk, mutta tämä ehkä tuokin pulisongikkaan komisariomme hahmoon vain lisää syvyyttä. Joka tapauksessa Aku Ankkaa koskevaan lauluun viittaaminen lehdessä ja ympyrän näin sulkeminen on oivallinen tapa vastata kohteliaisuuteen, mikä on varmasti lämmittänyt Klamydian jäsenten sydämiä.

Sarjakuvaoodinsa toiseen säkeistöön Jokinen on myös upottanut kaikille tutun Aku-referenssin hittikappaleeseen Itkevä merimies: ”Suo mulle hauta pohjassa meren / Kun peikko vanhuuden hyytävi mun veren”.

Lordi: Hard Rock Hallelujah

Poikkeuksen Ankkalinnan retrohuumaan tekee Suomen euroviisuylpeys Lordi, joka sai pian viisuvoiton jälkeen oman tarinansa. Menestyksekäs kappale muuttui Musiikin monsterit -tarinassa (AA 19/2007) muotoon Hard Duck Halitulihei. Tarinan synnystä tietää Aku Ankan toimitus kertoa seuraavaa:

”Tarina on saanut alkunsa sillä lailla, että Akkarin toimitus ja Kari Korhonen sattuivat olemaan Kemin sarjisfestareilla juuri silloin kun Lordi voitti Euroviisut. Toimittajat ja Kari juonivat tarinan kasaan samassa huumassa, ja se oikeastaan avasi Karin ’Suomi-sarjojen’ putken. Tarinan on tosin piirtänyt Vicar, kun viime vuosina Kari on pääsääntöisesti piirtänyt nämä Suomi-tarinat itse.”

Kaiken kaikkiaan Ankkalinnan musiikkitarjonta on huomattavan perinnetietoista ja kaavoihin urautunutta. Kertooko tämä sitten enemmän tarinoiden kirjoittajista, suomentajista vai vain ankkalinnalaisista itsestään? Ovathan vaikkapa Carl Barks ja Don Rosa sijoittaneet ankkansa nimenomaan noin 1950-luvulle, ja tätä kuvastoa moni myöhempikin kirjoittaja ja piirtäjä kunnoittaa. Mutta ovat ankat toisaalta ajoittain myös heittäytyneet auliisti ajan virtaan – kuka muistaa vielä Nettisakin?

Joka tapauksessa ankoille ja hiirille sopisi tarjota välillä vähän tuoreempaakin kuunneltavaa. Miten olisi vaikkapa Pärttyli Villianssi laulamassa ”Koska mä oon käki”? Roope-sedän levyhyllystä voisi puolestaan löytyä Piston esittämä kappale ”Hima, viisisatasina”. Ehkä sinä voit ehdottaa vielä parempaa ankkalinnannosta, arvoisa lukija?

Kommentit (2)

Jarru Petro
Liittynyt5.1.2014
Jaska06

Eikö kukaan voisi vääntää Kissi kapaleista?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ei

JP lyhyemmin pelkkä Jarru Petro

Seuraa 

Sivusilmällä Ankkalinnaa katselevat huolella Ankka-taiteilijoiden, -kääntäjien ja -fanien joukosta käsin poimitut yksilöt. Aina tilaisuuden tullen pyydämme myös toimituksessa vierailevia ulkomaanihmeitä avaamaan ajatuksiaan lukijoille.