Millaista on työskennellä kaikkien suomalaisten suosikkipaikassa, Ankkalinnassa? Ja ennen kaikkea: miten sinne pääsee? Esimerkiksi opiskelemalla suomen kieltä yliopistossa, kuten olen itse tehnyt. Viisi vuotta sitten opintoja aloitellessani en olisi voinut kuvitellakaan, että maisterivaiheessa saisin näin hauskan työharjoittelupaikan. Nyt, kun kolmen kuukauden harjoittelun loppu häämöttää, haluaisin hieman jakaa ajatuksiani aiheesta.

Heti ensimmäisellä työviikolla tulin kipeäksi, mutta loppuviikosta pääsin jo tutustumaan Sanoman toimipisteeseen, jossa Aku Ankkaa ja muita Ankka-julkaisuja tehdään. Rehellisesti sanottuna olin valmis vaikka kiillottamaan Roope Ankan kolikoita, mutta pääsinkin oitis tositoimiin: oikolukemaan ja tekemään korjauksia teksteihin. Monen mielestä kuulosti hauskalta, kun sanoin lukevani sarjakuvia työkseni, ja sitä se onkin, mutta homma vaatii paljon tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä. Opiskeluista oli selvää hyötyä, sillä jos alkeellisimmatkaan pilkkusäännöt eivät ole hallussa, joutuu äkkiä ojasta allikkoon. Kaikki tekstit käyvät läpi melkoisen seulan ennen julkaisemista, eikä kirjoitusvirheitä parane olla.

Oli hienoa huomata, että minua kohdeltiin jo ensimmäisenä työpäivänä kuin ketä tahansa kollegaa, vaikkei minulla ollut juuri lainkaan aiempaa alan työkokemusta. Pääsin heti tekemään samoja asioita kuin muutkin toimittajat. Kokeneinkaan konkari ei kuitenkaan tiedä eikä huomaa kaikkea. Hyvä nyrkkisääntö tekstinhuollossa on, että jos et ole aivan varma jostain, ota selvää. Ei ole mikään salaisuus, että jouduin alituiseen googlettelemaan, kirjoitetaanko esimerkiksi alun perin yhteen vai erikseen (erikseen) tai kysymään työkavereilta, kirjoitetaanko sudenpennut isolla vai pienellä (riippuu asiayhteydestä). Kielitoimiston sanakirja ja Ison suomen kieliopin verkkoversio ovat aina luotettavia valintoja vaikeissa tilanteissa.

Kielen elävöittäminen on kokonaan oma lukunsa. Siihen pääsin käsiksi varsinaisessa toimitustyössä, jossa freelancereiden tekemät käännökset ”valutetaan” kupliin. Näppärän toimittajan tehtävä on muun muassa keksiä päästään mitä hauskimpia synonyymeja, jos kääntäjällä on jäänyt suomennokseen turhaa toistoa. Aloitteleva toimittaja – ainakin allekirjoittanut  – saattaa joutua käyttämään hyväkseen synonyymisanakirjaa lukemattomia kertoja päivässä. On myös mietittävä tarkkaan, millaista kieltä hahmot voivat suustaan suoltaa. Karhukopla jutustelee ronskimmin kuin Aku, ja Mummo Ankan puheenparressa saattaa vilahdella vanhahtavia termejä. Entä voivatko Mortti ja Vertti käyttää ilmaisua ”tosi siistiä” (vai kenties ”eri vänkää”)? Näistä käytiin välillä hyvin värikkäitä keskusteluja toimituksen kesken.

Oikolukemisen ja toimittamisen ohella pääsin tekemään myös paljon muuta. Käänsin pari lyhyttä sarjaa suomeksi, kirjoitin juttuja Helsingin Sanomien Lasten uutisiin, vastasin palautesähköposteihin, kävin Aku Ankka Juniorin äänityksissä, päivitin nettisivuja, istuin tärkeissä kokouksissa, lipitin kuppikaupalla teetä – ja opin aivan hurjasti uutta. Erityisen hienolta tuntui nähdä oma nimensä ensimmäistä kertaa Aku Ankan viimeisellä sivulla tekijätiedoissa. Se oli konkreettinen osoitus oman työn merkityksestä. Toimituksella on tietysti omia käytäntöjä, jotka oppii yrityksen ja erehdyksen kautta.  Myös erilaisten ohjelmien käyttö tuli työssä nopeasti tutuksi. Muutaman kerran etsin somevastaavallemme huvittavia ankkameemejä ja osallistuin työpaikan taukojumppaan. Koskaan ei oikeastaan voinut olla varma, mitä kaikkea työpäivä toisi tullessaan. Mikäs sen hauskempaa!

Kun viimeisen työpäivän päätteeksi astun ovesta ulos, on olo varmasti haikea. Tunnen myös kiitollisuutta siitä, että olen saanut työskennellä näin mukavassa työympäristössä. Tulevaisuus näyttää, mistä löydän itseni opintojen jälkeen. Kaikille niille, jotka ovat työharjoittelupaikkaa vailla, haluaisin sanoa: olkaa rohkeasti yhteydessä juuri niihin yrityksiin, joissa haluaisitte työskennellä. Koskaan ei tiedä, millaisen jäljen onnenpotku jättää takamukseen – kenties jopa räpylän muotoisen.

Anna Hietaneva

Kommentit (0)

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat