Akkarin 60.vuosi on jo hyvää matkaa kolmannella viikollaan.

Juhlavuoden kolmatta Akkaria päästäänkin avaamaan Michel Nadorpin piirtämän, hyvin talvisen (ja aiheellaan varmasti monen lukijankin kokemuksia muistuttavan) kannen avauduttua.

Sivunumeron kolme yltä alkaa upouuden Ankillacin jahti. Tarinassa päästään jälleen kerran – kuinkas muutenkaan – työntämään Akun tuttuakin tutumpaa kolmeykskolmosta ja kiroamaan tätä tielle kerta toisensa jälkeen jämähtävää kaaraa. No, kolmea sivu suun mennyttä Ankillacia, yhtä käristynyttä ankkaa ja yhtä kurkkuun juuttunutta mikrofonia myöhemmin tarina antaa meille opetuksensa epärehellisistä radiokanavista ja loppuun asti urheasta – joskin hieman lihasvoimalla avittaen – selviytyvästä 313:sta. Ei taida olla ensimmäinen eikä viimeinenkään Akkari, jossa tuo punaisenkarhea menopeli tuottaa omistajalleen niin sulkasatoa, kyyneleitä kuin hikeäkin. 313 se on ja pysyy.

Epäonnen sivulta 13 alkanut Käpykylän postimies ei sen sijaan ollut yhtään niin onneton tarina kuin sivunumero olisi antanut odottaa. Vuonna 1963 ensijulkaisunsa saanut, nyt kuitenkin vasta Suomeen ensi kerran ehtinyt sarja tarjosi epäilemättä ainakin kaikille Mikki-faneille mieluisaa antia. Ehdottoman Mikki-piirtäjä Paul Murryn piirrosjäljellä silaistu Mikki ynnä ahkerat apulaisensa Mortti ja Vertti pääsivät postinjakopuuhiin. Toimeliaita postinjakajia eivät saaneet estettyä harmaat kivetkään – vai pitäisiköhän tässä tapauksessa puhua kuitenkin mieluummin lumenluonnista, halonhakkuusta ja äkäisistä lumenluojista?

Se, minkä aioin joka tapauksessa kirjoituksen varsinaiseksi pääkohdaksi napsaista, löytyi vasta sudenpentujen Ruokarallista. Akkarin partiolaistarinoita tuntuu usein yhdistävän sudareiden eläinystävät, ongelmista neuvokkaasti selviytyminen ja erilaiset leirit ja tilaisuudet, joita partiopoikien pitää kohdata. Kaikkein ehdottomin sudenpentutarinan tekijä on kuitenkin mielestäni akronyymit, jotka lähes poikkeuksetta rikastuttavat Akkareiden sudenpentuihin liittyviä lukukokemuksia. Ruokarallissa sudarit tavoittelivat M.U.O.N.A.M.E.S.T.A.R.I. -merkkiä (tarkoittaen tällä siis ilman muuta Mäyrien, Uikkujen, Oravien, Näätien, Ahmojen, Muidenkin Eläinten Sekä Talven Alla Riutujien Ilahduttaja -merkkiä), mutta joutuvatkin tyytymään pelkän R.O.H.M.U.:n (Ruokavaraston Omapäinen Haaskaaja, Muonakomeron Uhka) liikanimeen. Kuten me varmasti kaikki tiedämme, akronyymejähän käytetään Akkareissa ennen kaikkea partiolaisten johtokunnan arvonimissä. Haluankin nyt kysyä, mitä mieltä te olette näistä kyseisistä tarinanpiristäjistä? Ja onko teille jäänyt mieleen jokin erityisen onnistunut arvonimi jostain Akkarin sudenpentu-sarjasta? Muissa sarjoissahan näitä ei liiemmin taida esiintyä.

Täällä Akkarin netissä kaikki voivat käydä hakemassa itselleen oman arvonimen tuolta Pelit ja puuhat -osion  sudenpentukenraali-arvonimigeneraattorista.

Nyt kun viikon ehdottoman pakollinen osio (eli Akkarin lukeminen) lienee hoidettu kunnialla loppuun, kaikki kirmatkoot pää kolmantena jalkana ulos nauttimaan talvipakkasista ja lumesta. Sitä nimittäin riittää, jopa täällä etelässä.

Pakkasen huurruttamin terveisin,

E.S.S.I. K.I.L.J.U.N.E.N.*

*(Enteellisen Sopuisa Sissipäällikkö ja Ilmakitaransoittaja sekä Kerrassaan Imarteleva Laamapaimen ja Juoksupoika, Urheilullinen Numismaatikko sekä Epäröimätön Neurokirurgi) – koko olemuksessaan

Kommentit (5)

Vierailija

Hehee, kiva blogi! Akkari oli maanmainio, vaikkeivat tarinat olleetkaan huippuja. Jostain syystä alkuvuoden akkarit ovat aina mieleen, niissä vain on jotakin mukavaa.

-O.N.E.P.I.E.C.E (Omituinen Nälkiintynyt Ensirakastaja ja Poropeukalo, Ihastuttava Elokuvafriikki sekä Chattaileva Esilukija) kuittaa.

Vierailija

Hauska blogi ja hienoa teksitä! toivottaa H.I.S.S.U (Huumorintajuinen Iloinen Sairastaja, sekä Sekopäinen Uurtaja)

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat