”Ensimmäiset joulukuuset kimallepalloineen nähty!” tiedotti ystäväni aiemmin tällä viikolla Facebook-päivityksessään. Täällä Ankkalinnan sarjakuvatoimituksessa kuusenkoristeita ihasteltiin jo alkusyksystä, kun jouluisten julkaisujemme toimitustyö kävi kiivaimmillaan.

Nyt lähes 600 sarjissivua lepää joulun väreissä pöydälläni, kun sekä kovakantinen Taskarin joulukirja että pehmeäkantinen Teemataskari Joulun tähdet saatiin vihdoin uunista ulos.

Molemmat kirjat ovat tulvillaan lunta ja kannesta kanteen Taskarista tuttua italialaista sarjakuvaa. Joulua vietetäänkin niissä Italian malliin – joskin taatusti valkeammissa merkeissä. Saapasmaassa kaupat ovat aattona auki kuten arkena, ja väki tekee silloin viimeisiä ruoka- ja lahjaostoksiaan. Aattoiltana kokoonnutaan lähimpien kanssa syömään juhla-ateria, ja lahjat Pukki jakaa nykyään Amerikan mallin mukaan jouluyönä. Aku ja kumppanitkin voivat törmätä vanhaan valkopartaan, jos sattuvat tämän reitille juhlaillalliselta palatessaan. Perinteisesti lahjat on saatu Italiassa vasta tammikuun kuudentena, ja ne on jakanut vanha noita-akka Befana: kilteille lapsille makeita herkkuja ja tuhmille pelkkää mustaa hiiltä. Tämän päivän bambinot ja bambinat tosin saavat lahjoja sekä jouluna että loppiaisena, ja annetaanpa nykylapsille tammikuun kuudentena vitsikkäästi myös hiilenpalan näköisiä karamelleja. Befana on nähty aina silloin tällöin myös Italian Topolino-lehdessä, mutta koska perinne ei ole meillä tuttu, suomeksi on ilmestynyt vain yksi Befana-tarina. Tämä Joulupukin kilpailija -niminen sarja löytyy parin vuoden takaisesta Ankkalinnan suuresta joulukirjasta, jossa perehdyttiin eri maiden joulunviettotapoihin.

Yhteistä Ankkalinnalle ja muille länsimaisille kaupungeille on loppuvuodesta se, että ne kaikki kuhisevat valepukkeja jo hyvän aikaa ennen varsinaisia juhlapyhiä. Jos aitoa Korvatunturin Joulupukkia poroineen ei satukaan näkemään, punaista kyllä vilisee silmissä. Italiassa muuten uskotaan, että Pukki asuu pohjoisnavalla, mutta se harhaluulo on korjattu suomennoksiin.

 

Lahjoja Ankkalinnassa odotetaan joka tapauksessa pidempään kuin Suomessa, tavallisesti joulupäivän aamuun asti. Usein uteliaisuus tosin vie voiton unisuudesta, ja moni kiltti piltti kipittää kuusen äärelle tarkastuskierrokselle jo jouluyön pimeydessä. Jouluperinteet kuitenkin vaihtelevat vähän poppoosta ja vuodesta toiseen: joskus paketit ovat kauniisti sekaisin kuusen juurella jo jouluillallisen aikaan, ja lahjoilla pääsee leikkimään heti, kun lautanen on tyhjä. Pukin polvelle ei kuitenkaan yksikään ankkalinnalaislapsi istahda laulamaan lahjojen toivossa, vaan lahjatoiveet raapustetaan hyvissä ajoin joko toivomuskirjeeseen tai kuiskataan valepukin korvaan – ja kuten sanottua oikeasta Pukista saattaa hyvässä lykyssä nähdä vilauksen yötaivaalla.

 

Joulukuun 24. päivä on siis näissä kahdessa kirjauutuudessa yhdistelmä tarinoiden alkuperämaan Italian ja Ankka-sarjojen alkuperämaan Yhdysvaltojen juhlaa – kotimaisin joulumaustein höystettynä. Vaikka kulttuurit menevät iloisesti sekaisin, riemua Ankkalinnassa riittää aina! Palle Pulppu ja Roope Ankka lienevät ainoat ankkalinnalaiset, jotka eivät juhlasta juuri perusta. Eritoten Roope-setä on tehnyt selväksi, ettei voi sietää joulua ja joulutohinoita. Jo aikojen alussa, ihka ensimmäisessä puhekuplassaan Carl Barksin piirtämässä sarjassa Joulu Karhuvuorella (1947) Roope haukkuu koko pyhän pystyyn: ”Pyh! Joulunaika on yhtä hömpötystä – kaikki muka pitävät toisistaan niin kovasti. Kirottua!” Yhä vieläkin vanha kitupiikki löytää joulun menoista motkottamista, mutta kulkusten lailla kilisevät kassakoneet saavat kyllä hänetkin joulumielelle. Ja äityypä Roope Taskarin joulukirjassa poikkeuksellisesti myös hemmottelemaan sukulaisiaan. Sitä se joulu joskus teettää!

Kommentit (0)

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat