Aku Ankka ja muut ankkalinnalaiset ovat tunnetusti alttiita pakkaamaan kimpsunsa ja matkustamaan tarpeen vaatiessa vaikka Kuuhun, Jupiteriin tai muualle maailman ääriin. Vaan kuinka on tällöin matkaeväiden laita – kulkeeko eväskori mukana, vai vievätkö hurjat tapahtumat pyörteisiinsä niin, että ruokahalu jää matkasta?

Kesän helteisinä viikkoina (jos kuluneen kesän osalta nyt sellaisista voi puhua) paketoitiin toimituksessa valmiiksi aika kultainen sarjakuvakirja, nimittäin komeisiin kääreisiin pakattu 766-sivuinen Triplataskari. Tarinoita opuksessa on 28, ja kyseessä on nimensä veroisesti tavalliseen Taskariin verrattuna kolminkertainen suuruus.

Aku Ankan lukijat ja tietysti myös me sarjakuvatoimittajat olemme tottuneet siihen, että ankkatarinat tempaisevat mukaansa mitä mielikuvituksellisempiin seikkailuihin. Triplankin sivuilla seikkaillaan muun muassa avaruudessa, veden alla, suihkuseurapiireissä, aavikkorallissa, kultakuumeen kourissa sekä loisteliailla Venetsian elokuvajuhlilla. Mummo Ankan renkipoika Hansu päätyy kirjan sivuilla varsin erikoiseen paikkaan, Peruniaan. Kun kyseessä on Hansun kaltainen herkkusuu, ei matkan innoittajana ole aarteenmetsästys tai salapoliisintyö, vaan ruoka.

Peruniassa nimittäin kasvaa Hansun ystävää, tutkimusmatkailija, gastronomi ja professori Timbaalia sekä tämän kollegaa Jarkko Kippoa kiinnostava harvinainen kasvi, pariisinperunapensas. Kyllä vain, keskellä hiekkaerämaata kasvaa pariisinpottuja, noita kullankeltaisia ja kuunpyöreitä perunaherkkuja. Lienee helppo arvata, että hyvän ruoan ystävänä Hansu osaa arvostaa tätä gastronomista harvinaisuutta. Hansu onkin ankkajoukossa kulinaristien aatelia. Keskellä kuumaa aavikkoakin hän ymmärtää säännöllisin väliajoin kaivaa esiin pientä purtavaa, vähintään messevän voileivän. Maistuu ruoka toki Akulle ja muillekin, mutta Hansu on harrastuneisuudessaan omaa luokkaansa.

Vaikka Suomessa julkaistavia Taskari-tarinoita taiteilevat pääosin italialaiset, jotka ovat tunnettuja kulinaarisesta intohimoisuudestaan, eivät mittavat ateriat ja erilaisten ruokalajien yksityiskohtainen kuvailu kuitenkaan yleensä ole ankkaseikkailuissa pääosassa. Ainakaan herkutteluun ei paneuduta sellaisella hartaudella kuin vaikkapa Enid Blytonin legendaarisissa Viisikko-tarinoissa, joissa neljän hurjapään ja koiran seikkailuja autiolla saarella, vanhassa linnassa tai Englannin nummilla tunnetusti rytmittävät ruhtinaalliset ruokahetket, jolloin eväskorin uumenista katetaan esille niin kerrosvoileivät, kinkkuviipaleet, keksit kuin hedelmäkakutkin.

Ehei – kun Roope-setä retuuttaa Akua ja poikia aarteenetsintäreissuillaan, keskitytään tiukasti tavoitteen saavuttamiseen – muinaisen taideaarteen tai harvinaisen kristalliesiintymän löytämiseen, siis Roope-sedän omaisuuden kartuttamiseen. Äveriäs visukinttu ei malta rauhoittaa lounashetkeä ja kaivaa koreista tarjolle lihapullia, pinaattipiirakkaa, minttuhyytelöä, hillomunkkeja, sitruunamarenkitorttua tai mitään muutakaan ravitsevaa ja makunystyröitä hivelevää evästä. Roopen mielestä askeettinen murkina kai karaisee retkeläiset parhaiten reissukuntoon.

Toki ankkalinnalaisillakin on omat herkkuruokansa ja bravuurinsa. Karhukoplan kielen vie mennessään luumupiiras, ja uunituoreen Triplan avaustarinassa Aku yrittää (kerrankin!) päästä mukaan seikkailuun suussasulavaan papumuhennokseensa vedoten. Kokkaustaitojaan Triplan sivuilla esittelee myös Hessu, ja Mikki saa tuta, pitääkö tuttu sanonta paikkaansa – vai onko ilmaisia lounaita sittenkin olemassa?

Ankkaklaanin itseoikeutettu mestarikokki on tietenkin Mummo Ankka, jonka pitopöytien ääreen koko suku toisinaan kerääntyy päivällisille. Mummon keitosten äärellä Hansunkin erinomainen ruokahalu lienee jalostunut kultivoituneeksi kulinarismiksi. Ystävänsä Timbaalin kanssa Hansu päätyy näet tulevissakin julkaisuissa mitä erikoisimmille makumatkoille. Mummo Ankan renkipojan ja hyvän ruoan ystävillä on siis jotakin, mitä odottaa vesi kielellä.

Kommentit (3)

kjjsvvscyifod
Liittynyt18.8.2009

Ostin eilen tuon taskarin, ja olen tarinoita lukenut tähän mennessä kolme tai neljä. Kallishan se on, mutta en nyt ollut pitkään aikaa mitään Ankkasarjakuvaa ostanut, joten ostin sen sitten.

Eliteist
Liittynyt14.9.2011

Ehdin tänään ostaa tuon Taskarin, mutta en ole vielä ehtinyt lukea sitä.

Luen sen varmaankin illalla.

okei...

Vierailija

Pakko myöntää että minä oikeasti pidän ruoka-aiheisista ankkasarjoista, ne vain ovat jotenkin hauskoja. Tarina, jossa Aku päätyy arvostetuksi ruokakriitikoksi on kieltämättä yksi suosikeistani, samoin Hotelli Nälkämaa ja Älä kieltäydy kahjosti. Tuosta pariisinpottu-jutusta en oikein piitannut, pensaissa kasvavat -perunat ovat hiukan liian utopistinen juttu jopa Disney-sarjakuvaan. Miten kyseiset perunat edes pystyisivät kypsymään pensaissa tai saisivat tarvittavan rasvan...? Ihan outo juttu! Eikä edes kovin hyvä. Mutta kyseinen Triplataskari oli kuitenkin muuten hyvä, harvoin kaikki taskarin tarinat ovat Oscarin arvoisia juttuja, vai?

-Kia K

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat