Ankalliskirjallisuuden klassikoita pukkaa taas syyskuussa – maailman kirjat ovat siis jälleen suloisesti sekaisin! Tällä kertaa toimituksessa ollaan aivan erityisen tohkeissaan, sillä kirjasarjan kolmas osa kätkee uumeniinsa todellisen helmen, sarjakuvaversion Danten Jumalaisesta näytelmästä. Se nähdään nyt ensi kertaa Suomessa.

Mitä ihmeellistä tarinassa sitten on? Se vain, että siinä Mikki ja Hessu seikkailevat helvetissä. Kyllä, vanhan vihtahousun valtakunnassa, jota kotoisasti tuonelaksikin kutsutaan. Eikä siinä vielä kaikki: yleensä pyrimme varjelemaan ankanystävien silmiä voimasanoilta ja väkivallalla mässäilyltä, mutta nyt molempia on luvassa oikein hornan tuutin täydeltä.

Miksi kummassa me syömme ylevät periaatteemme ja menemme julkaisemaan raakoja julmuuksia esittävää sarjakuvataidetta? Siitä yksinkertaisesta syystä, että tarina on klassikko ja sitä on toivottu meiltä paljon. Se on kulttimaineessa eikä suotta – tarinan ympärillä leijuu kielletyn hedelmän viekoitteleva aromi. Lisäksi se on vielä himputin hyvä!

Italialaisen Dante Alighierin 1300-luvulla kirjoittama klassikkorunoelma (ja etenkin sen Helvetti-osa eli Inferno) on varsin kuumottava lukuelämys, mutta vuonna 1949 julkaistu sarjakuvaversio on tehty naurattamaan. Vaikka sarjakuva on esikuvalleen hyvin uskollinen, se on silti hupsu parodia. Tarkoitus ei siis suinkaan ole pelotella vaan hauskuttaa. Ja siinä käsikirjoittaja Guido Martina ja piirtäjä Angelo Bioletto onnistuvat.

On nimittäin varsin huvittavaa nähdä aina niin puhtoinen ja kiltti Mikki Hiiri helvetin hellittämättömässä helteessä. Ilkeät pirulaiset, jotka sivaltelevat syntisiä ruoskillaan, saavat hymyn huulille. Sepe Suden kärventyminen korpuksi suorastaan tikahduttaa. Kuulostaa karmivalta, mutta on tautisen hupaisaa – hyvä huumori kun on joskus synkkää ja kieroutunutta.

Humoristisuutta korostaa se, että tarinan juoni etenee runomuotoisessa kerronnassa. Vai mitä sanotte näistä värssyistä?

”Sitten, kuin pimeyteen tullut ois valo / vieras ilmestyi polkimet vilisten. / Hän viittoili pyöränsä satulasta. // Muodoltaan oli hän ylväs ja jalo; / pyöränsä pysäytti ketjut kilisten. / Itse muistutin kurjaa katulasta.”

Hatunnosto kääntäjille Ville Keynäs ja Anu Partanen!

Tarinaa täytyy siis lukea hieman erilaisin silmin kuin ankkasarjakuvia yleensä, koska kyseessä on kunnianosoitus klassikkokirjallisuudelle. Sarjakuva-Inferno saa lukijansa käkättämään oikein sydämen pohjasta – paitsi piirrosten huvittavuudelle myös dialogin älyvapaudelle ja pillastuneen runoratsun riimeille. Tämä sarjakuvahelmi on musta, kaameuksistaan huolimatta ja juuri niiden takia täysin vertaansa vailla.

Kommentit (1)

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat