Kova pähkinä purtavaksi tosiaan... Tämä on siis 1970-luvulla julkaistu versio tarinasta. Tällä viikolla aloituslaatikon tekstissä ei olla aivan yhtä jyrkkiä, ja Aku lukee kirjaa nimeltä ”Nautoja ja reikärautoja”.
Kova pähkinä purtavaksi tosiaan... Tämä on siis 1970-luvulla julkaistu versio tarinasta. Tällä viikolla aloituslaatikon tekstissä ei olla aivan yhtä jyrkkiä, ja Aku lukee kirjaa nimeltä ”Nautoja ja reikärautoja”.

Joku on joskus saattanut huomata, että varsinkin toimituksen vanhempi kaarti on aika lailla Barksiin päin kallellaan. Niinpä kuukauden Barks-klassikon valitseminen ja editoiminen on aina yhtä hauskaa – Ankka-maestron parhaat tarinat kun jaksavat naurattaa vielä viidennellämiljoonannellakin lukukerralla.

Vaikka uusintajulkaisut (joita Barksit väistämättä ovat) välillä aiheuttavatkin lievää nyreyttä pitkän linjan Ankka-faneissa, toimitus haluaa silti tarjoilla sarjisneroista suurimman kuolemattomia tarinoita myös Aku Ankka -lehden uusille lukijoille. Täältä siis pesee jälleen kerran!

Kovin tiuhaan Barkseja ei sentään kierrätetä. Tarinoita seuloessa kriteerinä on yleensä, että edellisestä julkaisusta Aku Ankassa on kulunut vähintään 30 vuotta, mieluusti enemmänkin. Barks-klassikot myös valitaan niin sanotusti tiimityönä, eli jokainen toimituskaartin jäsen saa ehdottaa omaa suosikkiaan. Nämä suosikit sitten liittyvät jostain syystä usein esimerkiksi mummolan vinttiin tahi muuhun vastaavaan paikkaan, jonka hämärissä jokin ruutu tai repliikki on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen tulevan toimittajan herkkään meleen... Niin kuin esimerkiksi allekirjoittaneeseen numerossa 38/2014 julkaistun Kamalaa kasvioppia -tarinan lihansyöjäkasvi, joka huomaa ankan näyttävän paljon herkullisemmalta kuin jauheliha.

Itse siis tutustuin kyseiseen tarinaan olletikin jo alle kouluikäisenä, sillä se julkaistiin Aku Ankassa 21/1979. Silloin en ehkä tiennyt, mitä absintti on, mutta olisin kyllä tunnistanut verenpisaran ja särkyneen sydämen, sillä niitä toinen isoäitini vaali kesämökillä. Juuri julkaistusta uudesta versiosta ensin ja viimeksi mainittu ovat kuitenkin kadonneet, sillä nykyisin Barks-tarinoiden suomennokset noudattelevat alkuperäistä englanninkielistä tekstiä tarkemmin kuin ennen – minun lapsuudessani eli muinaisella 1970-luvullahan oikeaa alkutekstiä ei suinkaan aina ollut saatavilla. Nyt tarinassa puhutaan absintin sijaan sarsaparillasta eikä särkynyttäsydäntä mainita ollenkaan: se varmasti onkin lisätty tekstiin aikoinaan ihan puhtaasti hupailumielessä.

Historian lehdille soittelemaan (tsihii) on jäänyt myös vuoden 1979 otsikon jatkeena ollut lainaus ”me kainoja ollaan ja pieniä vaan”, joka ihmetytti minua kovasti. Onneksi nykyisin on Google, joka kertoo tekstinpätkän viittaavan Sakari Topeliuksen suomeksi sanoittamaan Kedon kukkien lauluun. Kerrassaan kiehtovaa.

Ja näin pääsimmekin kätevästi takaisin nykyhetkeen! Toinen syy siihen, että päädyin juuri kasvioppitarinaan, on nimittäin se, että oma herkässä iässä oleva jälkikasvuni on jo ties kuinka monena kesänä joutunut keräämään ja prässäämään kasveja, ja sitä katsellessa olen muutamaan otteeseen tuntenut itseni vähintään yhtä tyhmäksi kuin Aku. Mutta kysynpä vain, kuinka moni TEISTÄ tunnistaisi esimerkiksi raatteen, kevätpiipon, metsäalvejuuren, pullosaran tai itiökasvin nimeltä "sormipaisukarve"? Jep, niin arvelinkin. Purjoa ja turnipsia en sentään ole kukiksi väittänyt, kuten eräs matruusiasuinen ankka.

Näin sitä sarjakuvia lukiessa sivistyy! Sivistykää tekin! Seuraava Barks-klassikkomme liittyy sitten lokakuussa merkkipäiväänsä viettävään Ankkalinnan, mutta siitä lisää ensi kerralla.

P.S. Itse asiassa sormipaisukarve on ihan tutun näköinen jäkälä, googlettakaa vaikka! En vain ole ikinä tiennyt, mikä sen kallioita koristavan harmaan ryhelmän nimi on... Ja jostain syystä tämä loppukaneetiksi valitsemani ruutu ei vedonnut minuun yhtään, kun olin 6, mutta nyt sisimpäni valtaa syvä samastumisen tunne.

Kommentit (3)

Lubu7
Liittynyt26.10.2011

Itse en saa ainakaan minkäänlaista nyreyttä Barksin tarinoita. Yleensä ilahdun jos akkarin sivuilla näkee Barksia. Rosasta en sitten niin paljoa välitäkkään. Ensimmäistä kertaa luin tämän Carl Barksin parhaista. Sekä arvostelin myös tämän.

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat