Kuukauden Barks-klassikossa Aku metsästää itselleen ja pojille mukavaa, hiljaista asuinpaikkaa.

Blogin otsikko taitaa tarvita hieman selittämistä – eihän kumpikaan siinä mainituista asioista esiinny koko sarjassa. Toimituksessa kullakin meistä on omat NE sarjansa, jotka ovat pyhiä ja jotka on luettu sataan kertaan mummolassa, mökin vintillä tai oman lapsuuden kodin keittiöpöydän ääressä maitolasillinen kourassa ja voikkari kyytipoikana. Tällaisia sarjoja kutsumme siis kotoisasti maitoa ja voileipiä -sarjoiksi. Tässä vaiheessa lienee selvää, että Hiljaiset naapurit on yksi minun pyhistä sarjoistani. Mökin lehtipinosta löytyy edelleen Aku Ankan parhaita 15 -albumi, josta ensimmäisen kerran tarinan luin.


Hiljaiset naapurit (Donald's Raucous Role) on kaikin puolin oiva, mutta erityisen hyvän siitä tekee se, että sen kuvat heijastelevat hienosti  luojaansa ympäröivää kulttuuria ja osin myös aikakautta. Hauska yksityiskohta on toki sekin, miten sarja on nyt napannut nykyajasta kiinni – vaikka sähköautoilla eivät ehkä tänä päivänä ajelekaan juuri vanhat rouvat. Lapsena sarjassa oli rutkasti ihmeteltävää: Lumiketjut! Ilmahälytyssireeni! Alppitorvi! Entä kuinka jonkun ammatti voi olla juustonmaistaja? Ja katsokaapa huonekaluja. En voi sanoa olevani asiantuntija huonekalujen muotoilussa ja niiden aikakausittamisessa, mutta minun mieleeni ainakin nousee mummola ja sen kiemurajalkaiset lipastot, joita on säilötty ja pidetty hyvänä vuosikymmenet. Eikä levysoitinkaan näytä ihan siltä, millainen meillä oli. On myös ihastuttavaa, millaisella vauhdilla Aku vetää esiin erilaisia metelöintivälineitä; käsi ylös se, jolta löytyy soikollinen vanhoja lamppuja tuosta vain! Akun kirjailijanaapurikaan ei jää mellastustaidoissa kakkoseksi.

Liekö Barks saanut inspiraation sarjaan omilta naapureiltaan, hän nimittäin asusteli tarinaa tehdessään äänekkäiden naapurien keskellä.

Nyt siis maitolasi kouraan, voileipä toiseen ja Hiljaisista naapureista nauttimaan!

P.S. Sarjaa editoidessa tuli huomatuksi, ettei toimituksessakaan olla aina yksimielisiä esimerkiksi sanajärjestyksen kiemuroista. Ensimmäisellä lukukierroksella kollega oli korjannut ankanpojan kuplan muotoon "Ei hän kuule meitä." ja seuraavalla korjauskierroksella toinen kollega olisi korjauskynineen halunnut rustata lauseen muotoon "Ei hän meitä kuule". Ota nyt sitten näistä selvää...

Kommentit (5)

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat