Eilisestä Akkarista saimmekin jo hieman paljastuksia pari päivää taaksepäin kirjoitetussa blogimerkinnässä, ja ainakin kommenteista päätellen odotukset olivat korkealla, olihan lehti tiettävästi täynnä oivallista piirtojälkeä Vicarin, Murryn ja Rosan kynästä.

Eilisestä Akkarista saimmekin jo hieman paljastuksia pari päivää taaksepäin kirjoitetussa blogimerkinnässä, ja ainakin kommenteista päätellen odotukset olivat korkealla, olihan lehti tiettävästi täynnä oivallista piirtojälkeä Vicarin, Murryn ja Rosan kynästä. Eikä ainakaan omasta mielestäni odotusten saappaat olleet liian suuret täytettäväksi – tämän viikon lehti ajoi jälleen kerran mainiosti asiansa! Vai kuinka?

Heti alkuunsa saimme Taskukirjojen 40-vuotispäivien kunniaksi 40 enemmän tai vähemmän tärkeää tietoa Taskarista. Menen melkeinpä takuuseen, ettei kukaan meistä lukijoista olisi noita kaikkia faktoja ennestään tiennyt!

Valtavan tietoiskun jälkeen pääsimme kuitenkin sutjakkaasti sarjakuvien maailmaan. Vicarin sarjassa Kukkoilu käy lankeemuksen edellä Roope sai taas tuta kovaa kyytiä, ensin professori Hoton ja sitten kaupungin tuhosta suivaantuneen väkijoukon toimeenpanosta. Ensimmäisessä ongelmassa oli myös huono-onninen Mummo mukana ratkaisemassa tilannetta, mutta toisella kerralla, kaupunkilaisten vihastuessa kuullessaan häviön syyllisen, ei Mummokaan suostunut enää auttamaan. Tarinassa viitattiin myös vuoden 2008 lehteen numero 14, jonka tarinaan Professori pitää puheen käsikirjoittaja Lars Jensen oli myös professorin hahmotellut. Itse en suurellakaan haulla löytänyt juuri tuota lehteä, mutta professori vaikutti kyllä ulkomuodoltaan varsin tutulta hahmolta. Löytääkö joku muu vuoden 2008 tarinan ja osaa kertoa enemmän sen juonesta? Ilmeisesti professori on kuitenkin kaikkine keksintöineen esiintynyt myös muissa tarinoissa, mikäli on uskomista tuon mainitun Akkarin blogikirjoitukseen, joka täältä löytyy yli sadan kirjoituksen takaa otsikolla ”Professori Hoton paluu”. Jos siis tämän Pelle Pelottoman pahansisuisen kilpailijan historia kiinnostaa, tätä blogia kannattaa selailla reilusti taaksepäin.

Lehden toisen sarjiksen piirrosjäljestä vastasi Paul Murry tarinallaan Suuri katoamisnumero. Tarinassa vastakkain asettuivat Mikki ja Mustakaapu – asetelma on tuskin kenellekään lukijalle uusi. Itse en jollain tapaa ole koskaan liiemmin välittänyt Mikki-tarinoista, mutta olen käsittänyt, että muuten ne kyllä menevät kuin kuumille kiville. Miten oli siis tämän tarinan laita: oliko Suuri katoaminen todellinen Mikki-klassikko vai olisiko voinut ennemmin jättää julkaisematta?

Don Rosan tarina sai tänään loppuhuipennuksensa, ja kaikki päättyi lopulta ainakin melkein hyvin. Tarina oli varmasti monelle Rosan fanille jo ennestään tuttu (kuten minullekin) kovakantisten Rosan sarjakuva-albumien kautta ja sen takia esimerkiksi minulla seuraaminen lehden mukana jäi lähinnä silmäilyksi. Don Rosan tarinoista puhuessa ei kuitenkaan voi kuin ihastella. Vaikka harjaantunutkin silmä tekee joskus virheitä erotellessaan piirtäjien Akuja toisistaan, ei Rosan piirrosjälkeä koskaan voi kuin ihastella. Vai onko jollain muka jotain vastaansanomista tämän asian suhteen?

Ja minä kun olen huomannut kunnostautuneeni näiden Al Taliaferron ja muiden lyhyiden sarjojen mainostajana täällä blogissa, huomautan vielä sivun 24 tarinasta Varma vainu, jossa ankanpojat saivat Urho-vainukoiran avulla vihin Akusta ja edellisen sivun niin ikään yksisivuisesta, jossa Pepi teki tuttavuutta Piipi-hiiren kanssa. Pepin seikkailut jäävät muuten Akkarissa melko vähälle, mutta jos niistä on kiinnostunut, kannattaa ehkä miettiä Aku Ankka Ekstran tilaamista, jossa koiranpennun ja muiden vähemmälle huomiolle jäävien hahmojen koheltamisesta saadaan nauttia paljon enemmissä määrin.

Kommentit (4)

Vierailija

Nro 9 oli todellakin nykyakkarin keskitason yläpuolella. Vicarin tarina ei ollut millään tavalla erityisen upea, mutta ei huonokaan, samoin kuin lehden yksisivuiset. Murryn tarina taas on sen verran vanhan toistoa, etten ole edes lukenut sitä vielä! Varmasti ihan hyvä, kunhan vain jaksaa (hieman tylsän) tarinan lopuun saakka.

*Kultu*

AkeMake
Liittynyt18.6.2012

Itsekin muistan professori Hoton jostain hamasta menneisyydestä ja siksi olikin piristävää nähdä häntä jälleen. Tarina tosin oli hiukan tylsähkö, mutta Vicarin hieno piirtojälki pelasti paljon. Mikki-tarina oli vaisumpi kuin odotin. Mielestäni Mikki ei oikein sovi seikkailemaan kotinurkillaan vaan hänen olisi hyvä ratkoa rikoksia, jossain kaukana sukulaisten luona (Mutta sielläkin Musta Pekka työntyy kuvaan). Don Rosan jatkotarinaa en ole aloittanut lukemaan, sillä lehti, jossa sen ensimmäinen osa tuli jäi jostain syystä matkalle. Tästä syystä en "suurin surminkaan" suostu lukemaan tarinaa keskeltä. Pitäisi jostain saada se pari viikkoinen lehti haltuun, sillä alkaa jo sormia syyhyttämään.. Rosan tarinat, kun eivät koskaan voi olla huonoja ja jatkotarinan ollessa kyseessä odotettavissa olisi varmasti jotain huimaa.

Kokonaisuudessaan lehti oli kuitenkin keskitasoa korkeammalla jo ennen jatkotarinan lukemista. Saa nähdä kuinka hyvät arvosanat annan, kun pääsen Rosan jatkotarinan kimppuun. :D

Vierailija

Uusin lehti oli hyvä, muistan hyvin sen tohtori Hoton. Mikki tarina oli surkea, piirätjä huono ja juonikin meni päälaelleen. Sen Rosan tarinan nyt on lukenyt monet kerrat, mutta mukavahan tuo on, että sitäkin näkee taas Akkareissa enemmän. Sellaisia Rosan sarjoja voisi lehteen tulla, joita ei niissä ole aikaisemmin ollut.

OP kuittaa.

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat