Lokakuu on kirjamessujen luvattua aikaa, joten vilkaistaanpa hieman, mitä Ankkalinnassa luetaan.

Vaikka paperisten kirjojen ja lehtien lukeminen pitää kai kohta laskea katoavaksi kansanhuviksi, jonkinlaisessa 1950-luvun nostalgia-aikapoimussa elävien ankkalinnalaisten käsissä kuluvat edelleen monenlaiset kiintoisat opukset ja uljaat uutisaviisit. Niitä löytyy yllättävän paljon etenkin sarjojen aloitusruuduista, joten kannattaa tutkia tarinat uudelleen sillä silmällä ensiluennan jälkeen.

Ankkalinnan asukkaiden lukutottumuksista voisi kirjoittaa kokonaisen tutkielman, mutta välttyäkseni tukkimasta kyberavaruutta tyystin (ja jotta te, rakkaat lukijat, ette heti kohta torkahtaisi), olen valikoinut tähän pienen koosteen siitä, mitä ystäviemme kirjahyllyistä löytyy.

TIETOKIRJALLISUUS

Vaikka ankkalinnalaiset roikkuvat sujuvasti internetissä ja sosiaalisessa mediassa, tietokirjallisuus tuntuu olevan edelleen ensisijainen lähde esimerkiksi erilaisiin kisoihin ja visoihin päntätessä. Esimerkiksi Tietokilpailu-tarinan ensimmäisellä sivulla Aku tutkii mm. tällaisia opuksia: Kivet, Linnut, Murkut, Tähdet, Pähkinät, Puut, Kuut, Luut, Tukit, Takut, Tikut, Syyt, Ai niinkö? ja Potaska

Haluaisinpa myös tutustua vaikkapa opukseen Muna ja me, jota Aku luki matkalla Etelä-Amerikkaan tarinassa Kulmikkaat munat, tai kiintoisan kuuloiseen Hitaan järjen kritiikkiin. Kansanedustaja Vesiperän kootut puheet kymmenenä nahkakantisena niteenä tai Brutopian kansantasavallan jäätelötikkuteollisuuden vaikutus Brutopian vientipolitiikan kehityskulkuihin sen sijaan saattaisivat jäädä lukematta.

Tietokirjoihin voi oikeastaan laskea myös erilaiset oppaat, kuten K. Epin Lastenkasvatus, Prof. Hupelon Miten voi elää onnellisena ja Sir Kyldyyr Kultivon Kultainen käytöskirja. Ylen kiehtovilta kuulostavat lisäksi Jokainen on oma seppänsä, Tehkää näin, Älkää tehkö näinRehellisyys maan perii ynnä Kuinka poistat ummehtunen hajun kuivista dodonsulista.

Eikä Aku tokikaan ole ainoa lukuintoinen. Myös Roope on nähty tutkimassa ainakin Kieroilun käsikirjaa, Pihien vinkkejä sekä kätevää opusta nimeltä Temppuja niiden varalta, jotka eivät hyvällä myy omaisuuttaan. Iines on tiettävästi etsinyt hyviä vinkkejä kirjasta Miten päästä avioliittoon, mutta koska tämä tapahtui jo vuonna 1955, neuvot eivät ilmeisesti olleet kovin hyviä (tai sitten syy löytyy Akun lukemasta Miten jäädä vanhaksipojaksi -oppaasta)... Ehkä hiukan yllättäen Sepe Susi on niin ikään kova lukemaan: valikoimaan kuuluvat esimerkiksi Sikatalouden ABC, 1000 erilaista valepukua, Ole poikasi toveri, Pieni Punahilkka ja Kumiseva karju. Viimeksi mainittu teos tuntuu olevan pahisten suosiossa, koska sitä tavaamassa on tavattu myös Karhukopla. Niin, ja luonnollisesti kolmen pienen porsaan kirjahyllyssä komeilee Suden valepuvut. Käsikirja porsaille

KAUNOKIRJALLISUUS

Kumisevasta karjusta saimmekin kätevän aasinsillan! Komea klassikkokokoelma on tietysti myös ankkalinnalaisen kulttuurikodin kruunu. Jokaisen itseään kunnioittavan sivistyshenkilön hyllystä löytyy taatusti vaikkapa H. Ukon Nurjat, Ole. L. Toiston Sato ja ruoho, Ribsenin Grillisorsa, Olivia Ellen Voen Jurppi, Paperino Casagranden Pojoki-sarja sekä tietenkin rivi tuoreempia menestysteoksia, kuten Sorsa O. kävi täällä tai Pudistus. Välillä sopii sentään tarttua dekkariin, joista ainakin A. Kata Riisitien Kymmenen pientä ankanpoikaa ja Ankkalinasta 7.50 ovat taatusti viihdyttävää luettavaa.

LEHDET

Kirjojen lisäksi Ankkalinnassa piisaa niin sanoma- kuin aikakauslehtiäkin. Vakavasti otettavia uutisjulkaisuja ovat esimerkiksi Päivän Peili, Päivän Pamaus, Päivän Posaus, Päivän Pälinät, Päivän Patarumpu, Ilta-Viesti, Aamu-Viesti, Puluviesti, Räpyläviesti, Ankkalinnan Sanomat, Ankkasanomat, Uutis-Ankka ja Ankkalinnan Kaiku.

Aikakauslehdistö ei jää pekkaa pahemmaksi. Naistenlehtihyllystä voi napata mukaan vaikkapa Me Mimmit tai Me Noidat -lehden, kun taas juorunnälkäiset selailevat hiustenleikkuuta odotellessaan Reiskaa, Rymyä, Virnettä, tahi sellaisia laatujulkaisuja kuin Kääk! ja Hups!. Hyödyllistä luettavaa ovat epäilemättä myös Rosmopolitan ja Konnien Kuvalehti.

Sarjiksiakin selaillaan: niissä seikkailevat Aku Ankan (!) ja Vahva-Jussin lisäksi muun muassa Odöörix, N. Reunanen, Hakke, Nalle Pyh, Mukulat, Kärsämöt, Pipo ja Jaffasio, Setä Aaron ja Uka Naakka. 

JA TIETYSTI ON YKSI JULKAISU YLITSE MUIDEN...

Kaikkein legendaarisin ja tunnetuin Akkarista tuttu kirja lienee kuitenkin Sudenpentujen käsikirja, tuo ehtymätön tiedon lähde. Ei niin laajaa aihepiiriä tai vähäistä detaljia, etteikö sieltä löytyisi vastausta. Vaikka alakouluikäisenä pidin kovasti Suomessakin julkaistuista Sudenpentujen käsikirjoista, niiden sisältämä tiedon määrä tuntui jotenkin... ohuelta. Eikä ihme, kun tähän mahtiopukseen vertaa! Mutta onhan meillä nykyisin hakukoneet – sen lähemmäs tuota ylittämätöntä opaskirjaa tuskin voi päästä.

Kommentit (6)

Zuissii
Liittynyt4.4.2014

Minä luen ankkalinnaa! :D

Joo, o, Kiva tietää, toimitus turisi ihan asiaa, kun en jaksanut lukea ees tätä :D

On kyllä aika turha kommentti.

Zuissi tässä Moi!

pirtelö

Tieto on valtaa! Kuinkahan monta hyllymetriä täyttyy kaikista tähän mennessä julkaistuista Aku Ankan taskukirjoista?

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat