Viimeiset TET-päivät ovat tässä ja nyt.

Viimeiset TET-päivät ovat tässä ja nyt. Enää tämä ja huominen päivä, sitten koulun harmaa arki odottaa taas. Sinne on silti tavallaan hienoa palata, sillä koen saaneeni paljon ajalta Sanoma Magazinesin Munkkivuoren toimistorakennuksen kuudennessa kerroksessa. Enkä tarkoita tässä tapauksessa mitään konkreettista (vaikkei siltäkään ole voinut välttyä) vaan ennemmin sitä kaikkea tietoa ja taitoa, jotka haltuuni on annettu ja uskottu kahden viikon aikana.

Vaikka minulle luvattiinkin paljon erilaisia työtehtäviä ennen jakson alkua, en kuitenkaan uskaltanut edes toivoa näin monipuolisesta kaksiviikkoisesta. Olen saanut tehdä niin paljon erilaisia tehtäviä, etten nyt lyhyellä pohdinnalla saisi palautettua kaikkea mieleeni. Järjestelemistä, postittamista, lukemista, tulostusta, kopiointia, laskemista, tarkistamista… Jokaisen sanan sisältäessä useampikin eri työ, ymmärtävät varmaan kaikki, ettei yksikään päivä ole ollut samanlainen kuin eilen.

Tällä viikolla pääsin myös kääntämään sarjakuvia (urani täällä on tosiaan ollut melko nousujohteinen). Ensimmäiseksi käännöksekseni sain yksisivuisen, lyhyen, muutaman puhekuplan pituisen sarjan. Vaikka jo edellisellä viikolla minua oli varoiteltu siitä, mitä tuleman piti, huokaisin silti syvään saadessani puhekupliltaan ja muilta teksteiltään numeroidun sarjakuvan eteeni. Kyllähän minä englantia ymmärsin sen verran ja tarinan juonikin melkein jopa tuntui järkeenkäyvältä, mutta… Miten saada viestitettyä suomalaisille lukijoille se sama, mitä edessäni oleva paperi englanniksi kertoi? Mistä lähteä liikkeelle ja mihin suuntaan kulkea? Luin sarjakuvan yhä uudelleen ja uudelleen, toivoen, että se jollain kerralla yhtäkkiä vain avautuisi minulle suomenkielisenä ja selkeänä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, joten jouduin itse alkamaan työstää tekstiä. Lopputulos syntyi varmaankin tunteja myöhemmin siitä hetkestä, jolloin olin ensikerran sarjakuvan eteeni saanut, mutta olin silti siitä ylpeä. Eihän se mitään suomentamisen historian riemuvoitto ollut, mutta olin silti saanut jotain konkreettista aikaiseksi. Eikä se nyt niin kauhea ollut.

Yksisivuinen, lyhyt, jälkeenpäin helpolta tuntunut suomennos oli kuitenkin vasta alkusoittoa, toiseksi työkseni kun sain kuusisivuisen Mummo Ankan ja Hansun seikkailuista kertovan tarinan. Tunsin oloni musertuneeksi. Vaikka yritinkin aina uppoutua juuri siihen puhekuplaan tai ääniefektiin, joka minulla sillä hetkellä oli työstettävänä, muut, vajaa 90 suomennettavaa tekstinpätkää, kummittelivat mielessäni. Vaikka yritinkin työstää tarinaa useamman tunnin ajan, siitä ei tullut hyvää. Mutta jollain tapaa osasin asennoitua siihen. Tuskin minusta koskaan kääntäjää missään muodossa tulee, mutta kokemuksena kuusisivuinen tuskailu Mummon ja Hansun parissa oli mitä parasta antia.

Vaikka aika, jonka olen täällä viettänyt, tuntuu taaksepäin katseltuna järjettömän pitkän tuntuiselta (laskien kokonaisia työpäiviä olleen kuitenkin vasta kahdeksan), en yhtenäkään päivänä ole töiden loppumista odottanut. Sen sijaan useamminkin on tullut ”ei kai vielä pidä lopettaa?” –tunne, kun minua on alettu jaloista hätistellä kellon lähestyessä kolmea. Kaikki tehtäväni ovat olleet sellaisia, että niitä on ollut ikävä lopettaa kesken päivän päättyessä. Ja huomioiden kahden viikon aikana tekemäni suoritukset ensimmäisiksi ”oikeiksi” työtehtävikseni, koen jopa menestyneeni ihan hyvin. Enhän minä nyt mitään maailmaa mullistavaa aikaan saanut, mutta ehkä joku koki jonkin tekemiseni jopa enemmän hyödyksi kuin haitaksi.

Kaikki on siis ollut pääasiassa positiivista. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ruuat ovat olleet hyviä, työt kivoja, ihmiset mahtavia, paikat siistejä ja ilmapiiri rento. Eikä mikään ole ollut kovin vakavaa.

Koska en vielä ole perillä tulevaisuudestani, enkä ole asiaa edes liiemmin ajatellut, en tiedä sainko TET-jaksoltani niinkään koulutusta tulevaa ammattiani varten. Sen ei kuitenkaan ole niin väliksi, sainhan arvokasta opetusta elämää varten.

Kommentit (5)

Ankkafani315
Liittynyt18.6.2012

Nyt siis päättyi jakso. Luin nämä aika myöhään(näkyy pvmä kommentista) mutta kuitenkin sain omalla tavalla kokea millaista tämä on. (mukavaa)

Vierailija

Meillä taas on TET-jakson ensimmäinen viikko käynnissä, varmasti kivaa palata takaisin harmaaseen arkeen. :)

karvisfani97
Liittynyt27.11.2008

Kivalta varmasti tuntui.

Nämä luettuani tiedän jo nyt, että menen TET-töihin Aku Ankan toimitukseen tai nettitoimitukseen. Toki voihan asia muuttua...

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat