Paheellista elämää – elokuun Barks-klassikossa pinnataan ja juonitellaan.

Suomessa koulut alkavat jo elokuun puolivälissä, mutta Yhdysvalloissa perinteinen koulunaloitusajankohta on (varsinkin 1950-luvulla) ollut syyskuun alkupuoli. Ajankohtaan liittyen myös Barks-klasarimme Takaisin koulunpenkille (Travelling Truants) kuvaa lasten riemua opinahjon ovien auetessa.

Kuten 1950-luvun Barkseissa yleensä, ankanpojat eivät tässä sarjassa suinkaan ole niin koulumyönteisiä kuin useimmissa nykytarinoissa. Nokkelia he kyllä ovat, ja niinpä pojat onnistuvatkin karkaamaan omille teilleen ensimmäisenä koulupäivänä Akun estely-yrityksistä huolimatta. Pian osat  vaihtuvat, kun Aku pääsee pikku lintsareiden jäljille ja ryhtyy järjestämään niin sanotusti mutkia laveaan tiehen. Lukijat pääsevät siis nauttimaan hupaisista hetkistä, kun ankat jallittavat toisiaan kilvan.

Luultavasti jokainen Akkarin toimittaja on jossain blogissaan todennut, että Barks-sarjojen toimittaminen on meidän työssämme ikään kuin kirsikka kakun päällä, mutta kovasti kammoamamme toistonkin uhalla totean sen vielä kerran. Homman mielenkiintoisuutta vain lisää se, että useimmat Barksit on julkaistu kahteen tai useampaan kertaan ja yleensä aivan eri vuosikymmeninä. Aiemmin julkaistuja tarinoita ei käännätetä uudestaan – paitsi jos jokin sarja on aiemmin julkaistu lyhennettynä ja käännöksestä puuttuu isoja paloja – mutta editoidaan kyllä ennen uusintajulkaisua. Se tarjoaa meille kuplatyöläisille oivan tilaisuuden pohdiskella kääntämisen ja toimittamisen filosofiaa sekä kontekstin ja tähtien asennon vaikutusta sanakosmokseemme.

Ankallissarjakuvaa julkaistaan Aku Ankka -lehden lisäksi monessa muussakin muodossa, esimerkiksi albumeissa ja kovakantisissa kirjoissa, joita kokoaa Akkarin sisartoimitus. Julkaisumuoto vaikuttaa teksteihin yllättävän paljon – erilaisen kirjasintyypin takia Akkarissa on sanojen vuolle aivan eri määrä tilaa kuin vaikkapa kovakantisessa kirjassa, jossa kuplatekstit on tehty käsin kirjoitetun näköisellä fontilla. Myös sivun koko vaikuttaa tekstin määrään, koska kirjasinkoko ei välttämättä muutu samassa suhteessa kuvan koon kanssa.

Lisäksi eri julkaisuissa käytetään kieltä eri lailla. Esimerkiksi Carl Barksin kootut -kirjasarjassa suomennokset on palautettu mahdollisimman lähelle Barksin alkuperäistä englanninkielistä tekstiä, kun taas Aku Ankka -lehdessä kiinnitetään rutkasti huomiota kielellä iloitteluun. Lisäksi Aku Ankassa tekstiä kotoutetaan reippaammin. Esimerkiksi kuvan aloitusruudussa lukee Barksin kootuissa (joka siis noudattelee alkutekstiä tarkkaan) näin: ”Syksy on saapunut Ankkalinnaan. Pakkanen pureskelee jo kurpitsojen poskia, ja kylmä hyytää myös Tupu, Hupu ja Lupu Ankan sydämiä.” Suomalaiselle lukijalle pakkasen puremat kurpitsat tuovat mieleen pikemminkin halloween-aaton, joten vaihdoimme ne pimeneviin iltoihin. Aivan pois ei siis voida sulkea sitäkään tosiseikkaa, että joka ikisellä toimittajalla on omat kotkotuksensa, mieltymyksensä ja tottumuksensa, kuten kenties jo huomasitte. Ihmisiähän tässä vain ollaan...

Niin, ja ajat muuttuvat myös. Nykyisin monet sellaiset asiat, jotka olivat 1950-luvulla ihan okei, tuntuvat hiukan, no, poliittisesti, kasvatuksellisesti tai muuten vain epäkorrekteilta. Tämän viikon Akkarin (nro 35/2012) Oman nurkan lukeneet muistanevat esimerkkimme kasvatusoppaasta, josta Aku etsii vinkkejä lintsaavien (tai pinnaavien tai peräti ”kraapaavien”) lapsukaisten pyydystämiseen. Alkuperäistekstissä opuksen kirjoittaja on Hoocan Doit eli vapaasti suomennettuna Kenpä Tietäis. Barksin kootuissa kirjailijan nimeksi on pantu Kelpo Tietäjä, 50-lukulaisessa suomennoksessa hän taas on kuritushenkisesti K.Eppi. Koska K.Eppi on niin sanottu kuolematon kupla eli lausahdus, kirjan nimi tahi muu sellainen, jonka Aku-fanit muistavat jo mummolan vintillä luetuista Akkareista, emme halunneet muuttaa sitä kokonaan. Hiukan kuitenkin teki mieli pehmentää kirjailijanimen väkivaltaista kaikua, joten nyt kirjalla on peräti kaksi kirjoittajaa: Kuuno Eppi ja Paavo Orkkana.

Ohessa vielä iloksenne toinenkin esimerkki poliittisesta korrektoinnista. Meistä jokaisella on lapsi(a), ja nykyvanhemman silmään Barksin alkuperäinen sanailu näytti turhan rankalta vaikka pilkka lopulta kolahtaakin Akun omaan nilkkaan. Mitäpä olette mieltä – onko sanavalinnoilla väliä, muuttuuko tunnelma?

 P.S. En malta olla vielä kertomatta, että alkuperäistekstissä ankanpojat tekevät rutkasti kirjoitusvirheitä ja lähtevät Pippurimaan sijasta Afganistaniin setäänsä etsimään. Viestilapun kirjoitusvirheet muutettiin korrektiksi kieleksi, koska nykyisin tuntemamme neropatit ja kymmenen tähden kenraalit  eivät moiseen enää sortuisi. Afganistankin tuntui näin 2010-luvulla ankeahkolta matkakohteelta, joten vaihdoimme määränpääksi Ankka-universumiin sopivan kaukaisen valtakunnan.

Kommentit (0)

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat