Akun Ankassa on tänä vuonna julkaistu toimituksen valitsemia suosikkisarjoja Carl Barksin tuotannosta. Tällä viikolla julkaistaan niistä neljäs, päätoimittajan valinta Pilviä hipovat miehet.

Akun Ankassa on tänä vuonna julkaistu toimituksen valitsemia suosikkisarjoja Carl Barksin tuotannosta. Tällä viikolla julkaistaan niistä neljäs, päätoimittajan valinta Pilviä hipovat miehet.

Meillä kaikilla on omat rakkaimmat, ”kultaiset” Aku Ankka -vuotemme. Yleensä ne osuvat jonnekin 6–12 ikävuoden tienoille. Minulla niitä edustaa kuusikymmenluvun loppupuoli. Asuimme silloin omakotitalossa, ja Aku Ankkoja säilytettiin ullakolla isossa pahvilaatikossa. Sieltä saattoi ammentaa ison kahmalon lehtiä pinoon ja ahmia niitä yhä uudelleen. On hämmästyttävää, miten kokonaisvaltaisia muistot niiltä ajoilta vielä ovat. Muistan selvästi ullakon ja lehtien tuoksun, sateen ropinan talon katolla ja ikkunasta tulvivan harmaan valon sävyn.

Aku Ankassa julkaistiin 1960-luvun lopulla jatkosarjoina paljon Carl Barksin myöhäiskauden pitkiä Roope-seikkailuja, joita kohtaan tunnen tästä syystä erityistä lukkarinrakkautta. Niistä olisin voinut valita suosikikseni melkein minkä tahansa: Yksin rämemetsässä, Kultaa ja kalavelkoja, Mayakeisarin kruunu, Kirkontornin huilunsoittaja, Roope-setä ja avaruusankat, Karjakuninkaan huolet… Listaa väristyksiä aiheuttaneista tarinoista olisi helppo jatkaa. Karhukoplan 60-vuotispäivä innoitti minut kuitenkin poimimaan vuoden 1967 lopulla ensi kertaa Suomessa julkaistun tarinan Pilviä hipovat miehet.

Seikkailu alkaa jännitystä herättävällä ruudulla, jossa salaperäiset robottikädet ovat nostaneet rahasäiliön ilmaan ja kaatavat säiliön sisällön ja sen mukana Roopen jättimäiseen ämpäriin. Jutun edetessä paljastuu, että Karhukopla on kaapannut tiedemiehen kehittämät, varsin inhimillisen oloiset jättirobotit, joiden muotoilu toljottavine silmineen, jämerine kauhurileukoineen ja bodattuine yläkroppineen sekä naurattaa että vähän pelottaakin. Barks on saanut irti runsaasti vitsejä Ankkalinnassa mellastavista kolosseista, ja voittamattomilta vaikuttaneet jätit kukistuvat lopulta yhden karhukoplalaisen inhimillisen heikkouden takia.

Barksin tieteistarinaan ovat ilmeisen selvästi vaikuttaneet 1940- ja 1950-lukujen science fiction -kioskilukemistot, 1950-luvun robottielokuvat ja miksei myös leffa Jättiläisnaisen hyökkäys vuodelta 1958. Mestarin käsissä nämä elementit ovat sulautuneet omaperäiseksi ja ankkamaisen hauskaksi vauhtiseikkailuksi.

Kommentit (4)

Vierailija

Oikein mainio kirjoitus Jukalta! Tarina oli tosiaan hyvä, ja nauroin kippurassa tuolle "Kuka siellä?" "Matti." "Kuka Matti?" "No Nukkumatti tietysti!" jutulle. Hyvä, että Carl Barksia on nykyään vähän enemmän Aku Ankassa.

Vince
Liittynyt18.6.2012

Hieno ja mukaansa tempaava kirjoitus, Jukka. Itselläni on tämä kyseinen tarina Ankalliskirjasto 1:ssä. Se Nukku Matti -vitsi oli sarjan parhautta. karhukopla on Barksin tarinoissa parhaimmillaan.

Seuraa 

Toimituksen turinat on Aku Ankka -tuotteiden toimitusten yhteinen blogi, jota päivitetään ankkamaiseen tapaan sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogia lukemalla pysyt ajan tasalla Aku Ankan ja ankkamaailman tapahtumista.

Blogiarkisto

Kategoriat