Uusin Aku Ankka -lehti

Sivut

Kommentit (1158)

D10
Seuraa 
Liittynyt15.2.2015

Aku Ankka 40/2017: Taidenumero

Helsingin Ateneumin taidemuseon seinille on ripustettu Ankallisgallerian erityisluvalla ankkalinnalaisia mestariteoksia suomalaisten rinnalle, joten Toimitus on sitä juhlistaakseen tehnyt viikon 40 Akkarista taideaiheisen erikoisnumeron. Ei muuta kuin arvostelun kimppuun!

Roope-setä: Taiteessa vara parempi (15 sivua)
Puolet lehdestä uppoaa tähän 15-sivuiseen hollantilaisseikkailuun, jonka on käsikirjoittanut Jan Kruse ja piirtänyt Daniel Perez, joka myös pelkkänä Danielina tunnetaan. Tällaiset sarjat ovat tuttuja Aku Ankka Ekstran sivuilta, mutta kynnys julkaista samoja sarjoja Akkarissa tuntuu olevan korkeampi, joten tämä tarina on vähän tasokkaampi seikkailu, kuin monet Ekstran jutut, ainakin minusta. Idea on mielenkiintoinen, kun Ankat lähtevät tapaamaan hollantilaista taidemaalaria Vinski van Hohia (oikeassa maailmassa siis Vincent van Gogh) menneisyyteen ja tarina etenee mukavasti lukuunottamatta sitä, että alku oli ehkä vähän turhan venytetty. Piirrokset ovat ihan mukavaa katsottavaa. 9-

Mikki Hiiri: Käyttötaidetta (1 sivu)
Gottfredsonin Mikkejä on aina mukava lukea, oli kyse sitten kuinka lyhyestä tarinasta tahansa. Tämä Bill Walshin keksimä juttu on siis piristävä "jälkiruoka" pitkän johtosarjan jälkeen. Kaiken lisäksi tämä vuonna 1958 taiteiltu klassikko julkaistaan Suomessa ensi kertaa vasta nyt. Ehdottomasti lisää Gottfredsonin Mikkejä Akkariin! 9 1/2

Pelle Peloton: Aina jotakin huomauttamista (4 sivua)
Seuraavaksi tarjoillaankin jo Barksin lyhyttä Pelle-klassikkoa, joka onkin mainio ratkaisu tähän väliin. Oikein viihdyttävää luettavaa, sekä käsikirjoitus että piirrokset ovat kohdillaan tässä mestarin vuonna 1961 loihtimassa vitsisarjassa. 9+

Aku Ankka: Tärpätistä härkänen (5 sivua)
Jaakko Seppälän sarjat ovat monesti hyvin tavanomaisia, mutta eivät suinkaan huonoja. Tässäkin Bas Heymansin piirtämässä Akun sähellyksellä täytetyssä sarjassa idea olisi voinut olla kekseliäämpikin, mutta näinkin päästään kelpo suoritukseen, vaikka Barksin ja Gottfredsonin rinnalla heikommasta jutusta onkin kyse. 8 1/2

Karhukopla: Taiteentekijä (2 sivua)
Daniel on taiteillut myös tämän jutun, mutta lyhyempiä vitsisarjoja nykyään ideoiva Terje Nordberg ei tässä yllä mihinkään loistosuoritukseen. Lisäpisteitä sarjalle tulee kuitenkin piirroksista ja Karhuvaarin esiintymisestä, joka onkin laihtunut viimenäkemästä. Tai no, italialaissarjiksissahan hän on lähinnä viimeaikoina esiintynytkin ja siellä kaikki koplalaiset piirretään laihemmiksi, mutta esimerkiksi Don Rosan Karhuvaari on kyllä yhtä pullea kuin muutkin koplalaiset.

Aku Ankka: Väärinkäsitys (1 sivu)
Mau Heymansin ilmeikkäät piirrokset ja ihan hyvin suunniteltu vitsi ovat ansainneet paikkansa tässäkin numerossa, taide-aihetta kun tässäkin käsitellään. Mau Heymans on noussut ainakin minun silmissäni parhaimmaksi hollantilaiskirjoittajaksi sekä -piirtäjäksi ja nykypiirtäjien kärkijoukkoon Rodriquesin ja Midthunin rinnalle. 9

Mikki Hiiri: Kokeellista kuvanveistoa (1 sivu)
Yksisivuisia vain pukkaa, mutta mitäs se haittaa kun vitsi ja piirrokset ovat molemmat taattua laatua. Samalla kyseessä on jo ties kuinka mones klassikko, sillä tämä Paul Murryn nostalginen vitsi on vuodelta 1956, ennenjulkaisematonta kamaa tämäkin. 9+

Näiden sarjojen lisäksi lehdessä nähdään ihan onnistunut Suomi 100-juttu silakkamarkkinoista sekä puolisivuinen Barksin "Mesenaatti". Vähän harmittaa johtosarjan pituus, sillä muutoin lehteen oltaisiin saatu mahtumaan vielä vaikkapa jokin Rosan lyhyt juttu ja lehti olisi ollut lähes täydellinen. Mutta eipä valiteta, tämä läpyskähän oli vallan mainio näinkin. Jos lasken kaikki yksisivuiset yhdeksi jutuksi, keskiarvoksi tulee 8,9375 eli pyöristettynä 9. Tällaisia klassikkopitoisia teemalehtiä myös jatkossa, tätä oli mukava lukea!

D10
Seuraa 
Liittynyt15.2.2015

AA 41/2017:

Kansi: Maximinon taiteilema syksyinen kansi, joka on varsin onnistunut. Kansi on värikäs ja Pulivarikin on saatu mukaan. 9-

Aku Ankka: Lopun alku (11 sivua)
Jipii! Vicarin ennenjulkaisematon sarjis! Tämä sarja kuuluu Vicarin viimeisimpien joukkoon, joten kyseessä on hollantilaistuottoinen sarja, tällä kertaa Evert Geradtsin laatima. Piirrokset ovat ymmärrettävästi hieman suttuisemmat kuin vähän vanhemmissa Vicarin sarjoissa, mutta se ei ole mikään ongelma. Juoni kulkee jännittävästi maailmanlopulla pelottelun ja bisnesten merkeissä ja lopetuskin on hyvä, mutta näissä joissain hollantilaisjutuissa pistää silmään se, että lähikuvia ei ole ollenkaan, vaikka ilmeiden näyttäminen lähietäisyydeltä on olennainen osa sarjakuvaa. Siitä vähän miinusta, mutta piirrokset pelastavat! 9

Aku Ankka: Todennäköisyyslaskelmia (4 sivua)
Jaakko Seppälä jatkaa samoilla linjoilla kuin edellisessäkin lehdessä, eli ihan mukava, muttei mitenkään erityisen kehuttava tarina. Piirtäjäksi on tähänkin valikoitunut Bas Heymans, jonka pelkistetyt piirrokset tökkäävät välillä vähän silmään, mutta vain vähän. Lopun vitsiä en joko ymmärtänyt, tai sitten sitä ei ollut. 8+

Roope-setä: Matikkanero (8 sivua)
Jan Gulbranssonin ja Robert Kleinin sarjoissa on monesti jotain aivan uutta, niin kuin Midthunin piirtämissä jutuissa, (Midthunin sarjoja ei ollakaan nähty melkein viiteen kuukauteen, huh!) mutta silti juoni etenee välillä jotenkin epäloogisesti ja puhekuplia on välillä turhankin paljon, jolloin mukaan mahtuu paljon turhaa jaarittelua. Muuten kuitenkin hyvä idea ja piirroksetkin ovat pääosin mukavaa katseltavaa kaikessa omalaatuisuudessaan. 9-

Pelle Peloton paistattelee parrasvaloissa
Marco Rotan viimevuosien sarjoissa on ollut samaa suttuisuutta havaittavissa kuin Vicarin loppupään tuotannossa, mutta sekään ei haittaa. Stefan Prinz-Påhlsonin juoni on ihan piristävä ja onpa mukaan saatu yksi maisemakuvakin, joiden piirtämisessä Rota on kyllä mestari. Myös Pellellä vaikuttaa aika ajoin oleva akumaista epäonnea, mikä tästäkin sarjasta voidaan havaita. 8 1/2

Suomi 100-juttu ei tällä kertaa innostanut.

Jatkuu seuraavassa viestissä...

D10
Seuraa 
Liittynyt15.2.2015

Piti lähettää vielä arvostelu retroliitteestä, jonka olin jo kirjoittanut valmiiksi, mutta jotenkin unohdin koko asian ja eilen poistin koko kirjoituksen puhelimeltani, kun muistin jo lähettäneeni sen... Retroliite oli kuitenkin varsin mainio, vaikkei siihen pidempiä sarjoja mahtunutkaan. Akkarille 41 arvosanaksi 9-.

----------

AA 42/2017: Ankanpoikien juhlanumero

Tupu, Hupu ja Lupu: Vaihtoehtoelämää
Snejbergiltä ollaan nähty varsin vaihtelevia käsikirjoituksia, mutta Ankanpoikien juhlan kunniaksi tähän ollaan ilmeisesti panostettu sen verran, että tälle voi antaa ihan kiitettävän arvosanan. Gattinon piirroksia ei tässä muutamaan vuoteen jostain syystä ole kauheasti näkynyt, mutta nyt näyttäisi taas paremmalta. Gattino ainakin minusta on Akkarin vakiopiirtäjiä ja yksi nykyajan parhaimmista piirtäjistä, ja käsikirjoituksetkin hänen piirtämissään tarinoissa ovat monesti ainakin lähes kiitettäviä. Tosiaan, Don Rosa olisi saanut tästä juonesta kehitettyä vaikka minkälaisen seikkailun, joten mahdollisuuksia olisi sinänsä ollut parempaankin, mutta nykykäsikirjoitusten tasoon nähdenhän tämä on loistava. Ankanpojat siis heräävät kukin jonkun muun kuin Akun luona, joka paljastuukin lopuksi - sangen arvattavasti kuitenkin - veljesten näkemäksi uneksi, mutta mielenkiinto säilyy silti läpi tarinan. 9

Sudenpennut: Rehdit raatajat
Johtosarjan aiheuttama ilo on varsin nopeasti tiessään, kun Ankanpoikien juhlanumeron monipuolistamiseksi mukaan on laitettu myös Sudenpentu-tarina, mutta millainen! Bablo Rechen piirrokset ovat puistattavan pelkistetyt ja tarinassa ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä. Miten kukaan voi nauttia tällaisen käsikirjoittamisesta taikka piirtämisestä? Taiteellinen inspiraatio ja luovuuden vimma ovat tästä innottomasta tuherruksesta niin kaukana, että melkein tuntee myötähäpeää. Surkein Ankka-sarjis, minkä olen tänä vuonna lukenut (pääsinpäs lyttäämään jonkun sarjan pitkästä aikaa). 5 1/2

Tupu, Hupu ja Lupu: Seitsemän meren seikkailijat
Mikä vain sarjis kelpaa äskeisen tylsyyden jälkeen ja nyt vuorossa on Jaakko Seppälän ja Rodriquesin tuotos. Jostain syystä piirrokset eivät miellyttäneet silmääni yhtä lailla kuin Rodriquesin piirrokset yleensä. Syy saattaa olla synkempi värimaailma, sillä suuri osa sarjasta menee myrskyn seassa liitelyyn. Idea on kai uusi: Pelle rakentaa pojille merirosvoaluksen leikkejä varten, mutta härpäke lähteekin lentoon myrskyn saavuttua Ankkalinnaan. Ihan hyvä sarja, vaikkei mikään huippusuoritus. 8 1/2

Aku Ankka: Osteri
Gaute Moen ja Mau Heymansin Akun satutuokioista kertova sarja jatkuu, mutta ei mitenkään kauhean hienosti. Ideasta on lähtenyt jo hohto, eikä tässä ollut tälle parivaljakolle tuttua huumoriakaan juurikaan mukana. Ei tästä nyt oikein muuta sanottavaa keksi, kuin että vanha idea, mutta silti ihan tyydyttävä suoritus. 8-

Suomi 100-sarjasta ja mielenkiintoisesta kannesta sen verran plussaa, että kyllä tälle lehdelle 8 tulee. Vähän jäi harmittamaan huonojen tarinoiden valinta juhlanumeroon, joiden voisi kuitenkin olettaa olevan keskivertoa parempia. No, ehkä Roopea juhlitaan loppuvuodesta jollain oikein näyttävällä juhlanumerolla...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat