Viestimaraton: Kausi 4

Seuraa 
Liittynyt6.5.2008

Viestimaraton_________by: Salwer

Taas se on aika aloittaa uusi kausi.

Tervetuloa mukaan Viestimaratonin neljänteen ja samalla entisiä tiukempaan kauteen. Kisailun säännöt: Tehtäväsi on kirjoittaa mahdollisimman pitkä viesti osakilpailuittain vaihtuvasta aiheesta. Viestin tulee olla, mutta mielipiteitäkin olisi hyvä olla mukana. Netistä kopiointi on ehdottomasti kiellettyä ja jos näin tekee siitä seuraa rangaistus. Pisimmän viestin kirjoittanut voittaa ja kuittaa kahdeksan AM(Aku Ankan sivujen mestaruus)-pistettä. Toiseksi pisimmän viestin kirjoittaneelle tulee kuusi pistettä, kolmanneksi neljä, 4. 3, 5. 2 ja muille yli kymmenen Viestimaraton-riviä kirjoittaneille jaetaan 0,5 pistettä! Pisteillä päästäkseen täytyy kirjoittaa vähintään 10 riviä. Jos ei pääse vähintään kymmenellä rivillä pisteille, saa sen puolikkaan pisteen. Jos taas kirjoittaa alle kymmenen riviä ja pääsee pisteille, puolitetaan siinä osakilpailussa hankitut pisteet. Enterin käyttö on ehdottomasti kiellettyä. Wordin Viestimaratonrivejä lasketaan, mutta joillakin laskijoilla (laskijat saattavat joskus vaihtua. Tällä hetkellä wierii laskee tiistait ja minä loput.) ei ole wordissaan sanan/rivinlaskuria, joten älkää ihmetelkö, jos tulokset on laskettu erilaisilla tyyleillä. Rancingeja tulee tiistaisin (wierii), perjantaisin (Salwer) ja sunnuntaisin (Salwer). Pyydän sinua olemaan tarkkana varsinkin tämän asian kanssa. Koska kaikki kilpailut kirjoitellaan kaikki tässä samaisessa topicissa, kirjoitus sekaannuksia voi tulla. Katso siis tarkkaan mikä aihe juuri nyt on meneillään, ettet vain kirjoita väärästä aiheesta hirvittävän pitkää viestiä, jota ei lasketa sen osakilpailun lopputuloksista. Jokainen osakilpailu päättyy aina lähes poikkeuksetta sunnuntaina klo. 10.00. viikon päästä kyseisen osakilpailun alkamisestakin. Ja vielä BONUS-kilpailuista, jotka otetaan tällä kaudella käyttöön. Kiitos muuten akkaridekkarille ideasta. BONUS-kilpailuja on 2 kertaa kaudessa. Ne kestävät perjantaiaamusta sunnuntaihin klo. Kymmeneen asti. BONUS-kilpailuissa on tarkoitus kirjoittaa mahdollisimman ytimekäs teksti siitä aiheesta, joka on juuri nyt meneillään (Kyseinen aihe vain BONUS-kilpailuissa). Eli ei asioita moneen kertaan. BONUS-kilpailuihin osalistuminen maksaa 5 riviä (ei siis paljoa). Tuomarit arvioivat tekstit ja antavat joko 10 riviä miinusta, 1 rivin plussaa, 5 riviä plussaa, 20 riviä plussaa tai 35 riviä plussaa(Vähennettyihin tai lisättyihin riveihin ei sisälly "BONUS-kilpailumaksua"). Tuomareina toimivat Salwer, akkaridekkari ja "Hiidenkirnu". He kaikki antavat omat arvosanansa ja niisä karsitaan pois paras ja huonoin, jolloin jää jäljellä keskimmäinen, jonka verran rivejä kyseinen kilpailija saa. Tämä koskee sitten Ankkiksen Viestimaratoniin osallistuneita. Eli: Täällä saattaa pyöriä muutamia samoja aiheita kuin Ankkiksessa. Jos olette jo kirjoittaneet Ankkiksessa juttuja aiheesta, saatte jatkaa sen kirjoittamista, eikä teidän tarvitse aloittaa uutta. Ahkeruus palkitaan aina! Tervetuloa mukaan. Jos sinulla on kysymyksiä koskien sääntöjä kysy ihmeessä.

Pistetilanne ei yhdenkään osakilpailun jälkeen:

1. Kaikki 0p.

Yksi osakilpailu kestää viikon, eli viestiä voi parannella pitkään. Kun parannat viestiäsi, älä lainaa, äläkä kirjoita monena eri kappaleena vaan käytä Ctrl C ja Ctrl V -toimintoa. Mukavia kirjoittelu hetkiä.

Sääntöuudistukset kauden 3 sääntöihin nähtynä:

-Mielipiteet tulevat takaisin

-Pistelaskuun pieniä muutoksia, lue ylempää.

-BONUS-kilpailujen panokset kovenevat ja niihin tulee lisää tuomareita.

Kilapailukalenteri:

Osakilpailu:

Hanhivaara 8.-15.3.2009 (Aihe: Aku Ankan taskukirjat 300-350)

Karhuvuori 15.-22.3.2009 (Aihe: Vaikuttavimmat ja tuottoisimmat piirtäjät)

BONUS-Kilpailu 20.-22.3.2009 (Aihe: Paljastetaan myöhemmin)

Kaakkurila 22.-29.3.2009 (Aihe: Hollantilaiset mestarit)

Sorsakylä 29.3-5.4.2009 (Aihe: Aku Ankka -lehti 2008)

BONUS-kilpailu 3.-5.4.2009 (Aihe: Paljastetaan myöhemmin)

Kurjenmutka 5.-12.4.2009 (Aihe: Carl Barksin tyylin mukailijat)

Ankkalinna 12.-19.4.2009 (Aihe: 313)

Tämä topic toimii kauden jälkeen vapaana Viestimaraton-keskusteluna ja kausien välisten testien pitopaikkana, jos siihen on tarve. Olisi suotavaa, jos ilmoittaisit Viestimaratonin parannusideoita täällä. Jos ideasi on hyvä, se saattaa toteutua. Mukavia kirjoittelu hetkiä. Testeistä tulee info tähän. _Älä missään nimessä huomioi tätä ennen kuin tämä kausi päättyy_. Tässä siis: Sunnuntaina 22.2.09 klo.10 alkavat "testit" ovat siis täysin vapaaehtoista puuhaa, eikä niihin osallistuminen velvoita mihinkään. Testeissä pyörii aihe, josta koitatte (jos koitatte) kirjoittaa mahdollisimman pitkän viestin. Tarkoitus on siis katsoa mihin rahkeet riittävät tulevalla kaudella. Testeistä ei jaella pisteitä, eikä se hyödytä mitään muuta kuin kokemuksen karttumista ensimmäisessä osakilpailussa ensikaudella. Jos sinulla on kysyttävää testeistä, kysy pois. Testein aihe on Minni Hiiri, mutta muista aloittaa siitä kirjoittelut vasta 22. helmikuuta.

Entiset mestarit:

Kausi 1: Otto Ankka-94

Kausi 2: Ankkarock

Kausi 3: Karhukelmi

Kausi 4: Sinäkö? Osalistu ihmeessä!

Ps. Luethan koko viestin, etteivät säännöt vaan mene ohi silmien.

Ymmärsithän säännöt? Jos et, kysy apua.

Valitukset tästä topicista tehdään yöaikaan, jolloin foorumi on closed.

Mukavaa kautta!

Sivut

Kommentit (487)

Vierailija

313 on yksi tärkeimmistä numerosarjoista kaikille Disney-faneille, ja piirtäjille, sekä käsikirjoittajille. Luku on tunnettu sekä Akun munintapäivänä, että Akun rakkaan auton, 313:n kutsumanimenä (myös auton rekisterinumerona). 313 on Aku Ankan omistama auto. Se on hyvin vanha auto, joka ei edes toimi kunnolla, ainakaan silloin kun ei ole mitään hyvää syytä toimimiseen. Usein Akulla menee hermot 313:n kanssa, ja hän saa jopa hävetä huonokuntoista autoaan jopa auton myymispisteeseen saakka. Useimmiten auton kyydissä on Aku ajajan paikalla (välillä myös mm. Touho on ajanut Akun autoa, ja joissain tarinoissa Akun autoa on ajaneet karhukoplan jäsenet, kun auto oli ryövätty Akulta) ja Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu istuvat takapenkillä, jonka saa avattua ja suljettua (takapenkillä on istunut monia muitakin). Auton takapenkki on tosin tarkoitettu vain kahdelle henkilölle, mutta pienikokoiset ankanpojat mahtuvat sinne hyvin. Eli auto on nelipaikkainen. 313 on myös Taikaviitan auto, ja Taikaviitta käyttää autoa apunaan konnia jahdatessa. Akun (Taikaviitan) autoon on asennettu, salaisia vempaimia, mm. heittoistuin ym. Pelle Peloton on asentanut 313:een näitä erikoisvälineitä. 313ssa ei ole koko aikaa samoja aseita, vaan Taikaviitta vaihtaa auton varusteita varsin usein riippuen, minkälainen uhka Ankkalinnaa piinaa. Öisin Taikaviitan astuessa kehiin Aku vaihtaa rekisterinumeroksi kirjaimen X, ettei kukaan tunnistaisi 313:a, ja paljastaisi Akun henkilöllisyyttä koko kansalle. Vaikka 313 onkin välillä epäluotettava ja ärsyttävä auto, niin siitä huolimatta Aku tykkää autostaan ja sillä on Akulle paljon tunnearvoa. Aku on selvästikin myös ylpeä autostaan, vaika välillä häpeääkin sitä ja hän pitää autostaan hyvää huolta, hän ei myöskään häpeä autoaan (ainakaan paljoa, joskus joutuu häpeämään), toisin kuin monet muut Akun sukulaiset. 313llakin on tunteet. Jos Aku raivostuu sille, niin se ei välttämättä suostu käynnistymään, tai lähtemään liikkeelle ihan vain Akun kiusaksi, tällainen oikuttelu on hyvin tyypillistä Akun autolle. Useimmiten Aku vie Iineksen treffeille 313lla. Näillä treffeillä Tätä Aku ei kuitenkaan koskaan ole tehnyt, osittain sen takiakin, ettei hänelle ole varaa kalliinpaan autoon, tosin pari kertaa auton vaihtaminen on ollut todella lähellä. Tämäntyyppisiä tarinoita on nähty varsinkin taskukirjoissa todella usein. Usein kuitenkin Iines antaa anteeksi Akulle ja kaikki päättyy onnellisesti. Eihän se Akun vika ole, että 313 ei toimi kunnolla. 313 on myös aika arvokas auto. Monet ovat yrittäneet ostaa autoa Akulta, mutta hän ei ole myynyt autoaan edes kovista rahasummista. Eräässä tarinassa mm. Roope Ankka ja Kroisos Pennonen saavat tietää, että 313 on keräilyharvinaisuus. Tämän seurauksena he aikovat ostaa auton kovistakin tarjouksista mm. Veneillä ja tuliterillä autoilla. Tämän 313-tarinan on piirtänyt Guilio Chierghini (?). 313 on American Bantam (merkistä on kiistelty, mutta moni on sanonut akun autoa american Bantamiksi, joissakin tarinoissa autoa on kutsuttu erheellisesti Topolinoksi(tarkoittaa Mikki Hiirtä)) ja sen rekisterinumero 313 tulee Akun munintapäivästä, eli 3.13 (kyseistä systeemiä käytetään amerikassa, eli siellä 313 on myös keksitty), eli ensin kuukausi ja sen jälkeen päivämäärä. Suomessa kyseinen päivämäärä olisi 13.3. 313 teki ensiesiintymisensä eräässä piirroselokuvassa, jossa 313, Aku sekä Iines olivat päähenkilöinä. Tuohon aikaan Iines oli vielä Donna Duck. Elokuvan alussa Akulla on allaan aasi, joka on Akun mielestä ärsyttävä. Hän tapaa Iineksen, jonka Aku yrittää hurmata hankkimalla itselleen auton. Tässä vaiheessa esiin astuu ensimmäisen kerran 313. Kaupan myyjä huijaa Akua, ja antaa Akulle huonokuntoisen auton. Mielestäni tuo piirroselokuva oli ihan hyvä, osittain myös sen takia, että kaksi hahmoa tekevät siinä ensiesiintymisensä. 313-tarinoita julkaistaan aina silloin tällöin ainakin taskareissa. Varsinkin italialais-piirtäjät tekevät 313-tarinoita. Useimmissa tarinoissa 313 on kuitenkin vain sivuhenkilönä, mikä on ihan ymmärrettävää. Don Rosan piirtämässä tarinassa Monikäyttöauto Aku kuvailee omaa autoaan seuraavasti: "Siinä on Mixwell" moottori, vuodelta 1920, 1922-vuodelta oleva Dudge-runko ja Paclacin akselit vuodelta 1923. Edellä mainittujen osien nimet ovat keksittyjä, mutta lähes samannimisiä osia on kuitenkin olemassa. Auto on väriltään punainen. Auto on mielestäni melko hassunhauska. Erikoisen muotoinen. 313 on melko nopea auto, vanhuudestaan huolimatta. Aku kuitenkin yleensä ajaa autoaan ihan rauhallisesti, tosin välillä 313 saattaa joutua todella lujillekkin, ainakin Taikaviitan käytössä. 313:n kutsumanimi on nimenomaan 313, eli miksikään Bantamiksi sitä ei ole koskaan sanottu. 313:a ei käytetty kovinkaan paljoa Disney-historian alkuvuosikymmeninä, vaan sen käyttö sarjakuvissa yleistyi vasta ihan viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. 313 on nähty muissakin piirrosanimaatioissa, kuin ensiesiintymisessään. Ensimmäisenä mieleen tulee elokuva, jonka alussa Aku maalaa autoaan. Tässä samaisessa elokuvassa Aku myöskin käyttää 313:a takaa-ajossa ajaessaan erästä ärsyttävää lintua takaa. Kyllähän 313 tuo pientä lisämakua jokaiseen tarinaan, missä se esiintyy. Millä Ankat liikkuisivat, jos 313:a ei olisikaan. Jos itse olisin käsikirjoittaja, niin luultavasti tekisin useita 313-tarinoita, sillä kyseisestä "hahmosta" on melko helppo vääntää tarinaa, tosin itse en osaisi piirtää Akun autoa kovinkaan hyvin, ainakin se olisi työlästä. Eräässä tarinassa Aku muistaakseni myi autonsa, mutta katui tekemäänsä ja halusi autonsa takaisin. Lopulta pienien vippaskonstien avulla hän sai autonsa itselleen (lähinnä Mummo Ankan ja poliisien avustuksella). Itseasiassa Akua huijattiin myymään 313 kyseisessä tarinassa. 313 ei ole mielestäni kauhean kestävä auto, tämä johtunee auton pienikokoisuudesta. Yksi asia ihmetyttää minua ja monia muitakin: Miksi Akun auto on paljon luotettavampi Taikaviitan autona, kuin Akun autona? Johtuuko tämä kenties jostain Taikaviitan vempaimesta? Taikaviittana ollessaan auto ei kuitenkaan ole sen kestävämpi, kuin normaaliolosuhteissa. Ehkäpä tosipaikan tullessa 313 yrittää parhaansa, ja koettaa kestää niin hyvin kuin on mahdollista. 313 osaa myös lentää, ainakin silloin kun se on Taikaviitan käytössä. Aku partioi yläilmoista 313 kanssa Ankkalinnaa öisin, kun Aku on Taikaviittana. Voisin todeta, että ilman 313a Taikaviitan olisi vaikeampaa selviytyä tehtävistään. Mainitsin jo edellä, että auto on arvokas, se on myös keräilyharvinaisuus taskarin 313 mukaan. Tuo taskari oli tavallaan omistettu 313lle ja taskarin kansikuvassa oli Akun auton rekisterikilpi. Tuossa taskukirjassa taisi olla joitakin yksisivuisia vitsisarjoja liittyen 313n. Akulla on aina vararengas mukana autossaan, ja hän on joskus myös joutunut ottamaan sen käyttöön. Autossa on myös melko tilava takaluukku, johon mahtuu paljonkin tavaraa. 313:n renkaiden värit ovat vaihdelleet huomattavasti sen historian aikana. Usein ne tuntuvat olevan kuitenkin valkoiset, tai harmaat (joskus myös mustat). Tuntuu, että 313 olisi varsin suosittu kaikenlaisissa kansikuvissa, eli kansikuvissa tätä "hahmoa" ollaan käytetty eniten. Aku on saanut 313:n vuoksi usein myös sakkoja, joten Akun kiivastuminen autoaan kohtaan on ihan ymmärrettävää. Omia mielipiteitäni: Mielestäni 313 on ihan kelpo hahmo, hieman ehkä tylsähkö, ainakin jos sitä käytettäisiin sarjakuvissa selvästi useammin. 313-tarinoita voitaisiin siis tehdä vähän enemmän, jotta niitä ilmestyisi aina joskus vaikka Aku Ankan taskukirjoissa. 313 onkin yksi kuuluisimmista autoista maailmassa, jos mukaan laskuihin otetaan sekä kuvitteelliset että oikeat autot. Itse olen jossain Disney-näyttelyssä (tai mikä nyt olikaan) muistaakseni nähnytkin 313.n läheltä käsin. : ) Mielestäni 313 on ehkä vähän parempi hahmo valkokankaalla, kuin tavallisissa sarjakuvissa. Jatkuu...

Vierailija

Vaikuttavimpia ja tuottoisimpia piirtäjiä ja käsikirjoittajia on monia. Tuottoisin on tilastollisesti Tony Strobl, joka teki hirvittävän määrän ankkasarjakuvaa. Hänen valtakuntansa oli 1960 luku, jolloin Aku Ankassa nähtiin hänen sarjojaan lähes joka numerossa. Strobl syntyi vuonna 1915 ja kuoli 1991. 1940-50 luvulla hänestä tuli Western yhtiön avustaja yhdessä mm. Carl Barksin ja Paul Murryn joukossa. Romano Scarpan tyyli on sulavaa ja hienoa. Hän on myös opastanut monia suuria ankkatekijöitä, kuten Cavazzanon, sarjakuvataiteilijan tielle. Hän teki peräti 488 sarjaa uransa aikana. Niistä on jo 276 julkaistu suomessa. Pisimmän ja suurimman yhteistyönsä hän on tehnyt "oppipoikansa" Giorgio Cavazzanon kanssa. Hänen kanssaan hän on julkaissut 217 sarjaa. Ja eniten käytetty hahmo on Roope Ankka (263 kertaa) sitten Aku (259) ja sitten Ankanpojat (234). Romano Scarpa teki myös urallaan huikeat 15000 sivua Disney sarjakuvaa eli peräti 592 tarinaa. Nämä tilastothan ovat Romanon kohdalla lopullisia, herra kun on jo elämänsä lopettanut. Mielestäni Romano on yksi suurimmista ankkataiteilijoista.

Jatkuu... (of course)

Vierailija

Tähän sitten vain mielipiteitä vielä lisäilemään. :D

------------------------------

Yli seitsemänkymmenen vuoden ajan Aku Ankka-piirtäjät ovat tehneet paljon työtä. Piirtäjät, jotka ankka-fanien mieleen jäävät, ovat yleensä hyvin vaikuttavia tai sitten tuottoisia piirtäjiä. Tuottoisimmat eivät aina ole suosittuja ankka-fanien keskuudessa, kun taas vaikuttivimmat piirtäjät jäävät monien huulille. Yleensä vaikuttavimmat ja tuotteliaimmat piirtäjät - ja fanien suosikit - löytyvät Italiasta, josta niitä löytyy jo kymmeniä, jotka ovat niin ankka- kuin hiiripiirtäjiäkin. Tällaisia ovat muun muassa Romano Scarpa, Giorgio Cavazzano ja fanien mielestä hieman kömpelöhkösti piirtävä/piirtänyt Giuseppe Perego. Italian lisäksi myös Yhdysvalloista (USA:sta) löytyy monia fanien mielestä vaikuttavia - ja jotkut myös tuotteliaita - tekijöitä. Tällaisia ovat fanien mukaan esimerkiksi Tony Strobl, Carl Barks sekä fanien mielestä hyvin yksityiskohtaisesti piirtävä/piirtänyt Keno Don Hugo Rosa, joka kuitenkin tunnetaan nimellä Don Rosa. Monet heistä ovat jo kuolleet vuosia sitten, mutta ovat silti pysyneet lähes kaikkien (varsinkin fanien) mielessä. Kaikkien aikojen tuottoisin piirtäjä lienee Tony Strobl, joka teki uransa aikana 17272 sivia sarjakuvaa. Strobl syntyi vuonna 1915 ja kuoli vuoden 1991 loppupuolella. Eniten hänen sarjojaan on julkaistu Italiassa, siellä 2025. Suomessa Stroblin sarjoja taas on julkaistu 1109 kappaletta. Tarinoissaan hän käytti eniten hahmona Aku Ankkaa, jopa 1463 kertaa. Uransa aikana Strobl oli yhteistyössä eniten Steve Steeren kanssa, jonka kanssa häneltä löytyy 760 tarinaa. Monet ankka-fanit laskevat hänet myös vaikuttavimpiin piirtäjiin. Onhan Strobl myös saanut Suomessa oman Ankantekijät kirjansa. Kirja sai nimekseen Kuningas Ekan rautasänky, joka löytyy myös kyseisestä kirjasta. Kaikkien aikojen vaikuttavin piirtäjä ankka-fanien keskuudessa taas lienee Carl Barks. Barks kynäili pitkän uransa aikana sarjakuvapiirroksia 6220 sivua. Suomessa sarjoja on julkaistu "vain" 705 kappaletta, kun taas Italiassa 964 kappaletta. Eniten sarjoissaan hän käytti Aku Ankkaa, jota 754 kertaa. Barks on lähes kaikkien ankka-fanien mielestä myös yksi vaikuttavimmista piirtäjistä. Barks on myös vaikuttanut ankkamaailmaan. Ilamn häntä ei Ankkalinnaan olisi olemassa, ei Hannua, ei Millaa, ei Karhukoplaa, ei Peikonhammasvuorta, ei Neiti Näpsää ja niin edespäin. Ilman Barksia ei myöskään olisi maailman rikkainta ankkaa sekä Ankkalinnan kunniakansalaista, Roope MacAnkkaa, joka tunnetaan paremmin Roope Ankkana. Ensimmäisen kerran Roopen sukujuuria katsastettiin jo vuonna 1948, tarinassa Vanhan linnan salaisuus, kun Roopen ensiesiintymistarina - Joulu Karhuvuorella - oli tehty vasta vuonna 1947. Kun Barks lopulta siirtyi lopullisesti eläkkeelle hän alkoi tehdä öljyvärimaalauksia, jotka ovat nykypäivänä erittäin kalliitu. Taiteilijan taidot hän oppi kolmannelta vaimoltaan, jonka taiteilijanimeä toimi Garé Barks. Barksin tunnetuimpia sarjoja ovat Aku Ankka ja Zombi, Aku Ankka ja atomipommi, Kulmikkaat munat, Aku Ankka pelastaa tyhjälän joulun, Joulu Karhuvuorella, Kuningas Salomon kaivokset, Juovikas rubiini, Kultainen kypärä ja niin edespäin. Barksin kaikki sarjat on koottu täällä Suomessakin loppua lähestyvässä sarjassa Carl Barksin kootut, joka sisältää kolmekymmentä suurta kirjaa. Barksin sarjoja on julkaistu myös Aku Ankan juhlasarjoissa, joita ilmestyi kymmenen kappaletta vuosien 1991-2000 välillä. Tämän jälkeen Barksin sarjoja alettiin julkaisemaan kirjasarjassa Ankalliskirjasto, josta on jo julkaistu täällä Suomessa kahdeksan kappaletta. Jokainen kirja sisältää jostakin teemasta Barksin tunnetuimpia tarinoita. Yhdeksäs Ankalliskirjasto ilmestyy täällä Suomessa tänä keväänä. Monet sanovat Barksin kulta-ajan ja nykyisin tuttujen hahmojen syntyneen 1940-1950-luvulla, mutta Barks lio silti vielä 1960-luvulla nykyisin tunnettuja hahmoja. Yksi tällainen on Kroisos Pennonen, jota Barks käytti tarinoissaan vain kerran, juuri tässä ensiesiintymistarinassa, joka kantoi/kantaa nimeä Ihmebentsiini. Barks-asiantuntija Geoffrey Blumin mukaan Barksin jo tätä aiemmin luoma hahmo Kulta-Into Pii ja Kroisos Pennonen ovat lähes kuin kaksi marjaa. Barks on myös saanut osittain oman Ankantekijät kirjansa täällä Suomessa. Kyseisessä kirjassa Barks vastaa kaikista käsikirjoituksista, kun taas Daan Jippes on hoitanut piirtämispuolen. Jippesin tyyli on monien fanien mielestä hyvin Barksmaista. Kirjan nimi on Ihmissusia ja sudenpentuja. Jippes on saanut myös toisen kirjan, jossa hän on osittain mukana: Ankantekijät 10: Lannistamaton laivuri, jonka tarinoista tämä vastaa yhdessä Freddy Miltonin kanssa. Barks syntyi vuonna 1901, Oregonissa ja kuoli epilepsiaan vuonna 2000. Barksin yhtenä loistokkaimmista tarinoista pidetään Takaisin Klondikeen sarjaa, jossa nähdän miten Roope tapasi Kultu Kimalluksen. Ilman tuota sarjaa amerikkalainen Keno Don Hugo Rosakaan, joka tunnetaan paremmin Don Rosana, ei olisi tehnyt Roope Ankan elämä ja teot kirjasarjaa, joka on tuonut fanien keskuudessa suurta kunnioitusta Rosaa kohtaan. Don Rosa on ollut myös yksi ankka-faneille vaikuttavimmista piirtäjistä. Syyksi fanit kertovat pikkutarkat piirrokset ja yksityiskohdat. Rosan vaikuttavimpina sarjoina pidetään tarinoita, jotka sijoittuvat Roope Ankan elämä ja teot sarjan lukuihin. Rosa on avannut monien mielestä moniin kysymyksiin vastauksen, johon ei vastausta oltu saatu. Rosa syntyi vuonna 1951 ja lopetti uransa vuosien 2006-2007 välillä. Uran loppumiseen vaikuttivat myös viime vuonna tehdyt silmäleikkaukset. Rosa ei kuitenkaan koskaan kuulunut tuotteliainpiin piirtäjiin. Rosan viimeiseksi tarinaksi jäi vuonna 2005 Suomesa ilmestynyt tarina White Agony Creekin Vanki. Rosa loi uransa aikana vain yhden hahmon. Ranskalaisen mestarivarkaan Arpin Lusenen, jonka esikuvana toimii Arsene Lupin. Arpin Lusene on oikeasti Musta Ritari, vaikka väittääkin tämän olevan vain hänen hyvä ystävänsä. Ritarin suurinpana unelmana on ryöstää, tai tuhota Roopen rahat, johon kukaan muu ei ole pystynyt. Ensimmäisessä tarinassa Lusene ei vielä käyttänyt haarniskaa vaan valepukua, mutta seuraavassa tarinassa haarniskakin nähtiin. Mustan Ritarin haarniska on päällystetty Pellen keksimällä Kertalaaki aineella, joten mihin se koskeekin, se halkeaa. Ainoa asia mitä aine ei pysty halkaisemaan on timantti. Rosan tuotanto on koottu Rosa-kirjoihin joita täällä Suomessa on tähän mennessä ilmestynyt seitsemän (oikeastaan kahdeksan) kappaletta: Kadonneen kirjaston vartijat (1995), Roope Ankan elämä ja teot 1 (1997), Sammon salaisuus (1999), Temppeliherrojen kätketty aarre (2001), Kymmenen avataran aarre (2003), Musta Ritari (2005), Roope Ankan elämä ja teot 1 (uusittu painos, 2007) ja Roope Ankan elämä ja teot 2 (2007). Seuraava Rosa-kirja ilmestyy tämän vuoden syyskuussa. Sen jälkeen nähdään enää yksi Rosa-kirja, jonka jälkeen koko tuotanto on julkaistu. Uransa aikana Rosa myös teki monia kansia, jotka oli usein miten suunniteltu johonkin sarjaa. Rosan kansiin tai aloitusruutuihin on monesti piilotettu omistuskirjoitus D.U.C.K, joka tarkoittaa sanoja Delicated Unca Carl from Keno. Rosa on myös kertonut inhoavansa Mikki Hiirtä, ja sen vuoksi piilottaa tarinoihinsa aina joskus tämän siimahännän, johonkin naurettavaan tai noloon paikkaan. Myös Giuseppe Peregon piirrokset ovat vaikuttaneet paljon ankka-faneihin. Hänen hieman kömpelöhkö tyylinsä, jota alkuaikojen taskareissa näkyi jäivät monien muistikuvaan. Peregon piirrokset ovatkin olleet monille ankka-faneille - jotka ovat aloittaneet ankkaharrastuksensa taskarin alkaessa ilmestyä - se alkupiste. Vaikka Peregon tyylistä ei pidetäkään, voisi olla, ettei Aku Ankan taskukirja todellakaan olisi niin suosittu, kuin nykyään, ilman Peregon piirtämiä esinäytöksiä. Perego aloitti työnsä Disneylle vuonna 1952. Nykypiirtäjille oivana esimerkkinä on toiminut italialainen Giorgio Cavazzano, joka kävi täällä Suomessakin jokunen vuosi sitten juhlistamassa, Helsingin kirjamessuilla, juuri Suomessa ilmestynyttä kirjaansa Ankantekijät 8: Menetetyn muistin tapaus. Cavazzano aloitti uransa jo 14-vuotiaana, kun hän pääsi italialaisen Romano Scarpan tussaajaksi. Cavazzano oli kuitenkin jo tätä ennen toiminut serkkunsa Luciano Capitanion tussaajana. Myös Capitanio on piirtänyt Disney-sarjakuvaa. Cavazzano syntyi vuonna 1947. Hän täyttää siis tänä vuonna 62-vuotta. Cavazzano on myös luonut useita hahmoja, kuten Prinsessa Reginellan, Rankku Kanuunan, avaruusankka P.T:n, joka etsii kymmensenttisen muotoista, pienennettyä avaruusalustaan. Cavazzano on luonut myös italialaisen Guido Martinan kanssa Naistaikaviitan, jonka nimenä nykyisin on Viitatar. Kuten lähes kaikki italialaiset piirtäjät (ja käsikirjoittajat), lähes koko Cavazzanon tuotanto on Mondadori-kustantamon julkaisema. Hän on tehnyt eniten yhteistyötä noin sanotun "oppi-isänsä" Romano Scarpan kanssa. Tällaisia sarjoja löytyy jopa 217 kappaletta. Koko uransa aikana Cavazzano on käyttänyt tarinoissaan eniten hahmona Aku Ankkaa, Roope Ankkaa ja ankanpoikia, Tupua, Hupua ja Lupua. Suomessa Cavazzanon sarjoja on nähty 385 kappaletta, kun taas Italiassa 684 kappaletta. Cavazzano on myös piirtänyt huippusuositun sarjan, Dragonlords, joka täällä Suomessakin julkaistiin jokunen vuosi sitten. Cavazzanon tyyli on vaikuttanut erityisesti uusimpiin italialaisiin piirtäjiin, jotka ovat olleet Cavazzanon opeissa. Cavazzanon tyyliä muistuttavia piirtäjiä ovat muun muassa: Marco Mazzarello, Alessio Coppola, Marco Palazzi, Marco Gervasio. Romano Scarpa oli erittäin vaikuttava piirtäjä. Hän oli myös erittäin tuottoisa, ja siitä löytyykin todisteeksi 15000 sivua sarjakuvaa. Scarpa syntyi vuonna 1927 ja kuoli vuonna 2005. Eniten hän on tehnyt yhteistyötä "oppipoikansa" Giorgio Cavazzanon kanssa. Myös hänen lähes koko tuotantonsa, joka on julkaistu, on julkaissut Mondadori-kustantamo. Italiassa hänen sarjojaan on nähty 488, kun taas Suomessa, seitsemänneksi eniten, 276 kappaletta. Eniten hän käytti tarinoissaan hahmona Roopea ja Akua. Myös hän on saanut täällä Suomessa oman kirjansa, Ankantekijät 2: Lentävä Skotlantilainen. Scarpa on myös luonut muun muassa Akun toilailevan Into serkun sekä Roopea jahtaavan Riitta Hanhen. Hän myös loi Atomiinuksen sekä Kuuno Kaakkurin joka toimii nykyisin usein Riitan liikekumppanina. Pienänä Scarpaa kiinnostivat suuresti Floyd Gottfredsonin Mikki-tarinat. Scarpalla oli myös noin kahdeksan vuotta oma animaatio-studio. Kun Italialaisella Topolinolla ei enää ollut julkaistavana Gottfredsonin tarinoita, lehti joutui turvautua Scarpaan, joka Mikki-sarjojen ohella piirsi myös Ankka-sarjakuvaa. Scarpan uran aikana hänellä toimi tussaajina muun muassa Luciano Gatto, Rodolfo Cimino ja Giorgio Cavazzano, joista jokaisesta tuli lopulta piirtäjiä, paitsi Ciminosta, joka alkoi myös käsikirjoittamaan tarinoita. Vaikka Scarpa täällä Suomessakin on saanut faneilta kannatusta, on häneltä yhä vielä monia sarjoja julkaisematta. Vuonna 1990 Scarpa sai hyvin arvostetun Yellow kid-palkinnon. Victor José Arriagada Rios, tuttavallisimmin vain pelkkä Vicar, on kotoisin Chilestä. Vicar syntyi jo vuonna 1934 ja on täyttää tänä vuonna 75-vuotta. Tästä huolimatta Vicar ei ole lopettamassa tällä hetkellä uraansa, ja Suomen Aku Ankka-lehdessä nähdään lähes joka viikko Chilen ankkamaestron piirtämiä tarinoita. Vicar on piirtänyt yli 10000 sivua sarjakuvaa, joka on kunnioitettava määrä. Suuri osa ankka-faneista pitääkin häntä yhtenä tuottoisimmista ja vaikuttavimmista piirtäjistä. Vicarin lähes koko tuotannon on julkaissut Egmont-kustantamo. Eniten hän on tehnyt yhteistyötä Tom Andersonin kanssa. Heidän yhdessä tekemiä sarjoja löytyykin 191 kappaletta. Miehen sarjoja taas on julkaistu eniten Ruotsissa, siellä 1215, kun taas Suomessa, viidenneksi eniten 1119 kappaletta. Tarinoissaan hän on käyttänyt ylivoimaisesti eniten Aku Ankkaa. Tarinoita, jossa Aku on, löytyykin jopa 1152 kappaletta. Monien piirtäjien tapaan myös Vicar on saanut täällä Suomessa oman kirjansa, Ankantekijät 3: Itsehillinnän mestari, joka sisältää muun muassa päätarina sekä Mauri Kunnaksen ainut ankkakäsikirjoitus, joka on julkaistu. Myös hiiripuolelta löytyy fanien mielestä vaikuttavia piirtäjä. Ei sovi tietenkään unohtaa Floyd Gottfredsonia, jonka uran huipennus oli mitä todennäköisimmin Mustakaavun keksiminen Merrill De Marisin kanssa, sekä poliisimestari Sisun ensiesiintyminen samassa tarinassa. Gottfredson syntyi vuonna 1905, Yhdysvalloissa. Eniten hänen tarinoitaan on julkaistu Yhdysvalloissa, 7011 kappaletta. Se on suuri määrä Suomeen verrattuna, sillä Suomessa tarinoita on julkaistu vain 416 kappaletta. Se on vasta kymmenenneksi eniten. Monet fanit pitävät häntä vaikuttavimpina mikkipiirtäjänä kautta aikojen, Paul Murryn kanssa. Hän oli uransa aikana myös tuottelias. Gottfredson kuoli vuonna 1986. Monet pitivät Paul Murrya hänen uransa alusta lähtien Gottfredsonin kruununperijänä. Paul Murry syntyi vuonna 1911. Murryn uranalku lähti käyntiin lähes identtisellä tavalla kuin Carl Barksilla. Murry yritti elättää aluksi itsensä farmarina, mutta 1930-luvulla Murry hakeutui Disneyn animaatiostudiolle töihin. Carl Barksin tapaan kumpikin siirtyivät 1940-luvulla töihin Westernille. Barksin tapaan myös Murry oli itseoppinut piirtämään. Disney-tarinoita Murry alkoi kuitenkin väsäämään vasta vuonna 1949. Hänen ensimmäinen mikkitarinansa tuli valmiiksi vuonna 1951. Tarinan nimi oli "Salaperäinen karjatalo". Uransa aikana Murry myös tutustui Aku Ankan piirtämisen saloihin, eikä Nakke Nakuttajankaan piirtäminen jäänyt pois. Monet fanit ovat tottuneet siihen, että Murryn tarinat on useinmiten kirjoittanut Call Fallberg. Murry myös loi Hessun "alter egon" Superhessun ja palautti sarjakuviin Mustakaavun. Viimeisen sarjansa hän piirsi vuonna 1982, jonka jälkeen hän siirtyi eläkkeelle. Call Fallbergin kanssa Murry ei kuitenkaan uransa aikana tehnyt eniten yhteistyötä, vaan tämä käsikirjoittaja onkin Bill Walsh, jonka käsikirjoituksia Murry on piirtänyt 103. Mikki-piirtäjänä hän myös käytti tarinoissaan eniten hahmona Mikkiä. Eniten hänen sarjojaan on julkaistu Yhdysvalloissa, 745 kappaletta. Suomessa miehen piirtämiä sarjoja on taas julkaistu 507 kappaletta, joka on yhdeksänneksi eniten. Täällä Suomessa hän on saanut kaksi kirjaa: Nälkäinen kummitus, joka kätkee sisälleen fanien lempitarinoita sekä Ankantekijät 9: Konnia ja koukkuja, joka kätkee sisälleen muun muassa nimikkotarinan. Viime vuoden alussa Murry sai myös oman erikoislehden Aku Ankka-lehdessä. Siinä nähtiin muun muassa Murryn ankkasarjoja sekä myös yksi hiirisarja. Paul Murry, fanien yksi lempihiiripiirtäjistä, kuoli vuonna 1989 ehtien nauttia jo eläkepäivistään.

(Jatkuu...) :D

Vierailija

Aku Ankan Taskukirjat välillä 300-350 ovat antaneet paljon mukanaan. Niiden aikana on ollut huonojakin taskareita (tosin vain minun mielipiteeni), mutta onneksi niitä hyviäkin löytyy. Näiden taskarien aikana on myös tullut pieniä muutoksia niin taskarien ulkoasuun kuin sisältöönkin, kuten esinäytösten palaaminen (ks. 319: Miljoonakaappaus) kuin jatko sarjojen ilmestyminen taskareihin (ks. 319: miljoonakaappaus- 320: Raha rauhoittaa sekä nyt äskettäin ollut Tuplanolla tarina ks. 348: Paluu Karhuvuorelle- 351: Tuplanolla Petosten Kehä). Kaikissa taskareissa on ollut sentään jotain hyvää (mielestäni), vaikka en koko sisällöstä niin paljoa välittäisikään. Ja ulkoasujen muutoksia on tapahtunut muun muassa, kun taskarissa 329: Roope-sedän Rahanippu jäljiteltiin oikeaa rahanippua, ja tehtiin kaikki sivut vihreiksi. Se oli mielestäni veikeä ja hauska uudistus, sillä se piristi mukavasti koko taskarin ulkoasua. Myös taskarissa 343: Pintaa syvemmälle tuli pieni uudistus; kansiin tuli uusi päällystys. Hinta tosin kohosi 20snt joten en hirveästi uudistuksesta innostunut. Selkämyskuvat ovat vaihdelleet tietysti lähes joka vuoden jälkeen. Ensimmäinen selkämyskuva (numerot 301-324) oli peräti kahden vuoden pituinen ja siinä esiintyivät (ainakin lähes) kaikki Ankkalinnan hahmot. Selkämyskuvan oli piirtänyt taidokkaasti Giorgio Cavazzano. Seuraavan yhden vuoden selkämyskuva liittyi Roopen 60-vuotis juhliin ja siinä oli kuvassa tietysti Roope, Iines ja Ankanpojat. Tämänkin kuvan oli piirtänyt Giorgio Cavazzano. Edellisen vuoden kuva oli omistettu merkkipäiviään viettävälle 80-vuotiaalle pallokorvalle, Mikille. Kuvassa olivat Mikki, Poliisimestari Sisu, Hessu ja Minni. Tämän vuoden kuvassa ovat ainakin Roope ja Karhukopla ja kuva vaikuttaa hienolta.

Jatkuu...

Vierailija

Hollannista on tullut useampia piirtäjiä sekä käsikirjoittajia. Enimmäkseen nämä hollantilaiset tekevät Ankka-tarinoita, eli Hiiri-tarinoita he tekevät varsin harvoin. Daan Jippes on hollantilainen Ankka-piirtäjä. Hän syntyi Amsterdamissa 14. lokakuuta vuonna 1945. Daan on 2000-luvun suosituimpia Ankka-piirtäjiä. Hän on myös yksi Carl Barksin uskollisimmista seuraajista, hänen piirrostyylinsä on aika samanlaista kuin ankkamestarilla: Viiva on aika ohutta, piirrokset ovat aika tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Hänen piirrostyylinsä on pysynyt samanlaisena jo pitkään. Daan piirsi ainakin Underground-sarjakuvia, ennen kuin siirtyi Disneylle töihin. Hän on tehnyt yhteistyötä toisen ankka-piirtäjän, Freddy Miltonin kanssa. Jippesistä on käytetty nimitystä "Disney-sarjakuvien Michelangelo". Hän on piirtänyt uusiksi kaikki sarjakuvat, joihin ankkamestari Carl Barks teki käsikirjoitukset 60- ja 70 luvuilla. Alun perin näiden tarinoiden piirtäjinä olivat Tony Strobl ja Kay Wright. Vuonna 2008 Gemstone-kustantamo aloitti albumisarjan, jossa julkaistaan kaikki Jippesin piirtämät tarinat. Suomessa Jippesiltä on julkaistu kirjat Ankantekijät 1: Ihmissusia ja sudenpentuja vuonna 2002 sekä Ankantekijät 10: Lannistumaton laivuri vuonna 2008. Jippes o käynyt Suomessa kahdesti: vuonna 2002 ja 2008. Wilma Van Den Bosch on hollantilainen Aku Ankka-piirtäjä. Hän on kuitenkin syntynyt Kanadassa, vuonna 1956, eli hän on jo 53-vuotias. Hän on piirtänyt paljon varsinkin kansikuvia, joita julkaistaan myös Suomessa, ainakin akkarissa. Kansikuvien lisäksi hän on tehnyt myös tavallisia ankka-tarinoita. Boschin piirrostyyli on mielestäni ihan hyvää. Hän piirtää aika lennokkaalla tyylillä. Hän on tehnyt yhteistyötä Pascal ostin kanssa. Wilman merkittävimpiin töihin kuuluu Timbuktu-sarja, jossa kerrotaan Aku Ankan elämästä kun Aku on paennut Timbuktuun kiukustuneita ankkalinnalasia. Mau Heymans on myös kuuluisa hollantilainen sarjakuvapiirtäjä. Mau syntyi vuonna 1961 hollannissa, eli hän on 48-vuotias. Hänellä on myös veli, Bas Heymans joka myöskin piirtää ankkoja Maun tapaan. Toisinaan Mau käsikirjoittaa tarinansa itse, mutta yleensä kuitenkin jonkun muun käsikirjoittajan kanssa, kuten Kirsten De Graafin kanssa. Hänen piirtämänsä hahmot ovat ilmeikkäitä ja aika erikoisen näköisiäkin ja hänen piirtämissään kuvissa on usein joitakin humoristisia yksityiskohtia. Nuorempana hän piirsi joitain sarjakuvia yhdessä vanhemman veljensä, Bas Heymansin kanssa. Mau osti joskus 80-luvun loppupuolella ison nipun Disney- sarjakuvalehtiä, hän luki ne ja tämän seurauksena hän innostui sarjakuvista niin paljon, että hän alkoi ankarasti harjoitella tullakseen hyväksi Ankka-piirtäjäksi. Hänen ensimmäiset tarinansa julkaistiin Hollannin akkarissa joskus 90-luvun alussa. Hän kertoo pitävänsä piirtämisestä niin paljon, että voisi tehdä sitä ilman palkkaa. Maun piirrostyyli on mielestäni tosi hyvää, hänellä ja veljellään on omaperäinen piirrostyyli. Veljesten piirrostyyli on pysynyt samanlaisena jo pitkään. Usein Bas ja Mau saavat piirrettäväkseen tarinoita, joiden vauhdikkuus sopii heidän piirrostyylillensä. Bas Heymans on myös hollantilainen sarjakuvapiirtäjä ja hän on Mau Heymansin isoveli. Bas Heymans syntyi Hollannissa vuonna 1960, eli hän on 49-vuotias. Hän aloitti Disney-piirtäjän uransa samoihin aikoihin kuin hänen veljensä Mau. Maun ja Basin piirrostyyli on hyvin samanlainen, tosin kun niitä tarkemmin vertaa, voi heidän piirroksissaan huomata joitakin pieniä eroja. Esimerkiksi Bas ei piirrä ankoille nenänreikiä, kun Mau ne taas piirtää. Eniten sarjoja Bas on tehnyt käsikirjoittaja Frank Jonkerin kanssa, mutta hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös veljensä kanssa ja myös Paul Hoogmanin ja Jan Krusen kanssa. Myös Frank Jonker on hollantilainen ankka-sarjakuvien käsikirjoittaja. Hän on syntynyt vuonna 1965. Hollantilaisia Disney-taiteilijoita on käynyt myös Suomessa. Daan Jippes on käynyt Suomessa kaksi kertaa: Vuosina 2002 ja 2008. Näillä molemmilla kerroilla hän tuli juhlimaan uusien kirjojen valmistumista. Nyt tällä viikolla Suomessa on vierailemassa peräti neljä hollantilaista ankka-taiteilijaa: Bas ja Mau Heymans sekä Wilma Van Den Bosch sekä kansikuvien mestari Michel Nadorp. Michel Nadorp on kokenut hollantilainen Ankka-sarjakuvien piirtäjä. Hän tuli Disneylle vuonna 1980 ja on siitä lähtien piirtänyt ankka-tarinoita sekä varsinkin suuren määrän kansikuvia eri Disney-lehtiin. Michel piirtää lähes kaikki akkareien kansikuvat. Häntä voisin sanoa parhaaksi kansikuvien tekijäksi. Hänen piirrostyylinsä kansikuvissa on huolellista sekä miellyttävän näköistä. Pidemmissä ankka-tarinoissa tyyli ei ole niin hyvää ja huolellista. Piirosviiva Nadorpilla on keskipaksua. Omia mielipiteitäni: Mielestäni hollantilaiset Disney-piirtäjät osaavat hommansa. Heillä kaikilla on hyvä piirrostyyli, ja he tekevät aika usein ankka-tarinoita/kansikuvia. Paras hollantilainen sarjakuvapiirtäjä on Mau Heymans. Myös Bas on todella hyvä, ja he molemmat kuuluvat tällä hetkellä Top10-piirtäjät listalleni. Wilma van den Bosch sekä Michael Nadorp ovat mielestäni koko maailman parhaimpia kansikuvapiirtäjiä ja ainakin hyvin aktiivisia.

Vierailija

Kun laskeskelin rivejä, niin sain itselleni ihan sama määrän rivejä, kuin Karhukelmille. En tosin laskenut rivejä kovin nopeasti. Pitää vielä tarkistaa asia.

Vierailija

No, eihän sitä aina jaksakaan.

Itse en kaudella 3 jaksanut näitä maratoneja. Kyllästyin hetkeksi aikaa viestimaratoneihin, ja lopetin näiden viestien kirjoittamisen kokonaan, mutta tälle kaudelle palasin takaisin.

Vierailija

Roope-setä on Suomessa ilmestyvä sarjakuvalehti, jota julkaisee monia muitakin lehtiä julkaissut Sanoma Magazines. Lehden päähenkilö on tietenkin Roope Ankka, jonka tarinoita nähdään tässä lehdessä eniten. Muita vakituisia hahmoja ovat mm. Aku Ankka, Ankanpojat, Riitta Hanhi, Mummo Ankka, Taikaviitta, Musta Pekka, Mustakaapu, Mikki Hiiri ja monet muut. Lehden nimi oli alun perin Roope-setä taskulehti. Lehteä alettiin julkaista vuonna 1978, eli lehti on nyt 31 vuotta vanha. Tuona vuonna lehteä ilmestyi vain 4 numeroa. Lehden alkuvaiheessa se ilmestyi vain joka toinen kuukausi, mutta vuodesta 1981 lähtien se alkoi ilmestyä joka kuukausi. Kaiken kaikkiaan lehteä on ilmestynyt tähän mennessä yli 350 numeroa, enemmän kuin taskareita. Lehden levikki on ollut lähivuosina paljon pienempi, mitä vaikka akkareilla ja taskareilla on. Levikki oli vuonna 2005 73 440. Roope-setä on ollut aina ihan alusta lähtien 100-sivuinen. Jotkin erikoisnumerot saattavat olla pidempiä, kuten kaikenlaiset juhlanumerot. Usein lehteen mahtuu noin 3 pidempää tarinaa, ja kaksi vitsisarjaa (joskus jopa enemmän) joista toinen on englanninkielinen. Myös dekkaripähkinöitä julkaistaan lehdessä varsin usein. Roope-sedän kannet ovat aika samanlaista materiaalia, mitä taskareissakin on. Kaikki Roope-sedän tarinat on julkaistu aiemmin italialaisessa Topolino-lehdessä. Kaikki lehden tarinat ovat myös Suomessa ennen julkaisemattomia, jos ei klassikkotarinoita oteta huomioon. Vusina 1985-1987 julkaistiin jokaisessa numerossa yksi ankkamestari Carl Barksin tekemä vitsisarja. Tämän idean voisi toteuttaa uudestaankin. Joskus aikoinaan ulkomaankielisiä vitsisarjoja on julkaistu muillakin kielillä, ja myöskin Suomen eri murteilla. Tämän vuoden Helmikuussa julkaistiin Taikaviitta-erikoisnumero, joka oli hyvä. Lehden päätoimittajana on Riku Perälä.

Vierailija

300-350 väliset taskukirjat ovat monien fanien mielestä melko tasottomia. Nykyisten Aku Ankan taskukirjojen parhaimmistona pidetäänkin nykyisin esimerkiksi agenttisarja Tuplanollaa, jonka ensimmäinen osa nähtiin viime vuoden päätteeksi, taskukirjassa 348: Paluu Karhuvuorelle. Sarja sisältää neljä osaa, joten viimeinen osa tähän jännittävään ja mielenkiintoiseen sarjaan nähdään tämän kuun taskukirjassa 351: Tuplanolla ja petosten kehä. Sarja on tähän mennessä ollut aivan loistava. Se kuinka juonen kulku on tehty on jo aivan mahtavaa! Ne kaikki petokset joita sarjassa on nähty ovat niin ennalta arvattavia, että... Vielä, kun kaikki selviää lopulta vasta viimeisessä osassa, niin kyllä tämä nykytaskukirjojen parhaimmista. Erikoisin kyseiseltä väliltä oleva taskukirja lienee kuitenkin 329: Roope-sedän rahanippu, jonka sivujen reunat olivat poikkeuksellisesti vihreitä. Tällä haluttiin saada taskukirjasta setelinipun näköinen ja yllättävän hyvin siinä myös onnistuttiin. Myös 319: Miljoonakaappaus on fanien mielestä ollut hyvin mielenkiintoinen, sillä siinä tekee paluun jo monta vuotta poissa ollut esinäytös. Tämä kuitenkin jää ainokaiseksi kerraksi. Oudointa kuitenkin on, että tarina jatkuu seuraavassa taskukirjassa 320: Raha rauhoittaa. Tässä taskukirjassa tarina kuitenkin päättyy heti ensimmäisen tarinan jälkeen. Myös 300 taskukirja on tavallista erikoisempi, sen pituus on nimittäin tavallista pidempi: noin kolmesataa sivua. Seuraavasta taskukirjasta 301: Lupa livistää alkoikin uusi kylkikuva, joka kesti ennätykselliset kaksi vuotta, ja siinä seikkailevat monet tunnetuista ankkalinnan hahmoista, niin ankka- kuin hiiripuolelta. Hahmoista löytyy muun muassa Mikki Hiiri, Hessu Hopo, Pikku Apulainen, Pelle Peloton, ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu, Aku Ankka, Musta-Pekka, Hannu Hanhi, Iines Ankka, Heluna Ammu, Polle Koninkaulus, Karhukopla, Roope Ankka, Milla Magia, Indiana Hopo, Mummo Ankka, Taikaviitta sekä Minni Hiiri. Taskukirjojen piirroskaartissa tämän välin taskukirjoissa nähdään erityisesti italialaisia, kuten Giorgio Cavazzano, Casty, Massimo De Vita ja monet muut. Toki muistakin maista löytyy, kuten esimerkiksi Flemming Andersen, jonka piirtämiä sarjoja löytyy muun muassa taskukirjoista 307: Kova pala purtavaksi sekä 328: Nokkapokka. Kyseisten taskukirjojen välillä on myös nähty jo tähän mennessä kahdeksan tuplataskukirjaa, jota sisältävät yli 500 sivua sarjakuvaa. Ne ovat Tuulihattu, Tähtien setä, Terveisiä Ankkalinnasta, Noitakonsti, Roope-sedän rahanippu, Kolmoset, Läpimurto ja Tähtihetki. Viime vuonna taskukirjoissa nähtiin myös Kuukauden klassikkoja, jotka olivat: Neljistäjä, Kaupanteon koodit, Sähkövoima, Yön tähti, Intiaaniprinsessat, Aku Ankka leirinohjaajana, Pahaa onnea paossa, Kvaksterin helmi, Epäonnen eväät ja Auringon portti. Kuten huomata voi tarinoita on vain kymmenen, kun taas taskukirjoja kaksitoista. Tämä johtuu siitä, että jostain syystä Kuukauden klassikko-tarina on jäänyt pois huhtikuun taskukirjasta 340: Äkkilähtö sekä vuoden päättäneestä taskukirjasta 348: Paluu Karhuvuorelle. Myös Karhukoplasta nähtiin uusia piirteitä taskukirjassa 336: Kultakuorrutus, jossa karhukelmi 176-176 ihastuu Neiti Näpsään. Kaksikko kuitenkin joutuu eroamaan, kun muut karhukonnat "lavastavat" veljensä Roopen rahasäiliön tyhjentäjäksi. Kyseinen tarina on myös ainakin omasta mielestäni koko taskukirjavälin oudoin tarina, sillä tässä nähdäänkin vasta outo pari. Vuoden 2008 joulukuussa sai Roopen ensiesiintymistarina jatkoaan. Paluu Karhuvuorelle tarina yllätti monet monella eri tavalla. Omasta mielestäni tarina ei oikein sopinut jatko-osaksi Joulu Karhuvuorella tarinalle, sillä tämä oli ehkä hieman outo, kun joku ihmeen Joulu-setä saapuu Roopen luokse. Kyllä tarina toki keskiarvon ylitti hyvin, ja olihan tarinassa tunnetut tekijätkin, piirroksista vastasi lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano, ja käsikirjoituksesta Tito Faraci, joka on käsikirjoittajalistallani kuudentena. Vuoden 2008 kylkikuvassa seikkailivat Hessu, Poliisimestari Sisu ja Minni, jotka ovat Mikin grillijuhlissa. Kuva julkaistiin Mikin ja Minnin 80-vuotis-syntymäpäivien kunniaksi. Vuonna 2007 taas kylkikuvassa nähtiin Iines, ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu isoin lahjapaketein sekä Roope pienien pakettien kanssa. Tämä Roopen 60-vuotis syntymäpäivien takia sekä ankanpoikien ja Iineksen juhlien takia. Tämän vuoden tammikuussa alkoi uusi kylkikuva, josta pystyy jo erottamaan, että siinä seikkailevat ainakin ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu, Hannu Hanhi sekä Karhukopla. Niin, ja tietysti Hessu. Vuodesta 2005 lähtien taskukirjojen kylkikuvat on piirtänyt italialainen Giorgio Cavazzano. Tätä ennen kylkikuvat oli taiteillut suomalainen Kari Korhonen, mutta ei siitä sen enempää. Taskukirjassa 309: Tähtien setä, nähtiin johtosarjana Tähtien sota-parodia, jossa pääkuvassa astelevat Mikki ja Aku. Darth Vaderiksi paljastuu taas myöhemmin Hessu. Kaikki tämä johtuu Pellen rakentamasta koneesta, jonka säde osuu vahingossa Mikkiin, Akuun ja Hessuun, ja heittää heidät valkokankaalle. Kyseisen tarinan on piirtänyt varsinkin taskukirjoissa tutuksi piirtäjäksi tullut Fecchi. Käsikirjoituksesta taas vastaavat monille varsinkin tämän vuoden Aku Ankka-lehdistä tutuiksi tulleet Pat & Carol McReal. Aku Ankan taskukirjassa 308: Kaksin aina kaunihimpi taas pääsimme seuraamaan, kuin Fantom Ankka saapuu tarkistamaan, miten hänen työn jatkajansa Hannu Hanhi on jatkanut Taikaviitan työtä. Hän ei nimittäin saa tietää, että hänen työtään onkin jatkanut Aku, joka joutuu pelastamaan Hannun tiukasta tilanteesta. Kyseisen tarinan on piirtänyt Mårdon Smet, ja käsikirjoitti Andreas Phil. Varsinkin taskukirjojen 300-350 on voinut huomata, että kevään tuplataskukirja sisältää melkein kokonaan pelkkää italialaistuotantoa, näin on ainakin usein miten ollut. Tähän mennessä pisimmän kylkikuvan päätti Aku Ankan taskukirja 324: Kalmalehdon kartano. Kyseinen taskukirja sisältää myös erittäin epätavallisen tarinan, nimittäin Lyömättömät liikenerot tarinan, jonka parrasvaloissa nähdään Juuso ja Lievistö, jotka onnistuvat saamaan omaisuutta itselleen jopa enemmän kuin itse Roope ja Kroisos, heidän irtisanouduttuaan pomojensa palveluksesta. Kyseisen tarinan käsikirjoituksesta vastaa minulle hieman outo Sergio Badino, kun taas piirrokset ovat italialaisen Alessandro Gottardon käsialaa. 300-350 taskukirjojen alusta lähtien ennen tarinoita on nähty pieni artikkeli, joka yleensä käsittelee jotain hahmoa. Vaikka vuonna 2007 ilmestynyt tuplataskukirja Kolmoset onkin nimeltään ankanpoikien juhlataskukirja, siitä huolimatta ankanpoikien juhlatarina nähtiin vasta tämän jälkeisessä taskukirjassa 334: Kylmää kyytiä. Jos vuoden 2008 taskukirjojen tarinoista suljetaan pois Tuplanollan ensimmäinen osa, niin paras tarina olisi Aku Ankan taskukirjassa 344: Samassa veneessä nähty Giorgio Cavazzanon tarinan Molskis ja Loiskis! jonka käsikirjoituksesta vastaavat Mark & Laura Shaw. Käsikirjoitus on kaikin puolin yllättävä ja kekseliäs, ja kun Cavazzanon piirroksia on tarjolla, niin mahtavaa! Kyseisestä taskukirjasta löytyy myös Riccardo Secchin käsikirjoittama, ja Vitale Mangiatodin piirtämä tarina Viitattaren paluu, jossa Iines löytää ullakkoa siivotessaan Viitattaren asun, ja päättää kunnostaa sen vanhojen aikojen muistoksi. Tarina on kaikin puolin hyvin hauska ja vauhdikas, ja kyllähän se Viitatarkin lopulta vauhtiin pääsee. Aku Ankan taskukirjassa 310: Silmät selässä saimme taas nähdä kuinka Plutosta todella tuli Mikin koira. Kyseisen tarinan piirroksista vastaa Ferioli ja käsikirjoituksesta Pat & Carol McReal. Yksi 300-350 välin taskukirjojen erikoisimmista jutuista on Aku Ankan taskukirjassa 303: Ääni ja vimma nähty tarina Haamukirjoitta, joka oli vasta nähty viime vuoden lokakuussa Roope-setä lehdessä. Toimitus kertoo, että jotenkin Into oli päässyt ujuttamaan tarinan pikauusintana taskukirjaan, ja lupasi, ettei vastaava enää toistuisi. Aku Ankan taskukirjassa 304: Meksikon multakurkku nähtiin taas erittäin harvinainen piirtäjä ja käsikirjoittaja taskukirjoissa. Taskukirjan viimeinen tarina oli nimittäin italialaisen Marco Rotan piirtämä ja käsikirjoittama tarina, Poncho - Villen paluu. Taskukirjassa 311: Tuhannen taalaan paikka pääsimme taas seuraamaan, kuinka Aku toimii etsivänä. Mestarietsivä tarina julkaistiin kyseisessä taskukirjassa neljässä osassa. Samassa taskukirjassa nähtiin myös italialaisen Andrea Castellanin - yksinkertaisemmin pelkkä Casty - ensimmäinen täällä Suomessa julkaistu tarina: Mustan valaan arvoitus, jonka oli piirtänyt Giorgio Cavazzano. Kyseisen sarjan noin sanottu jatko-osa nähtiin taas Aku Ankan taskukirjassa 350: Vuosisadan rakkaustarina. Tämän tarinan nimi taas oli Syvyyksien erakko, ja piirtäjänä tässäkin tarinassa toimi Giorgio Cavazzano. Nykyisin nähdään yleensä ainakin yksi taskukirja, jonka kannessa seikkailee Taikaviitta. Tällaisia taskukirjoja, jotka kuuluvat välille 300-350 ovat Yövuoro (Aku Ankan taskukirja 323), Kuutamokeikka (Aku Ankan taskukirja 335) ja Läpimurto (Aku Ankan taskukirja 341). Aku Ankan taskukirjassa 313: Kaikki tiet vievät Ankkalinnaan nähtiin taskukirjassa harvemmin nähty Augustus Ankka. Veropulmia tarinan on käsikirjoittanut sekä piirtänyt italialainen Marco Rota, jota ei tietääkseni tämän jälkeen ole näkynyt Aku Ankan taskukirjoissa. Taskukirjan kansi eroaa myös muista. Sen nimi ja kuva on laitettu lappeelleen. Kyseinen taskukirja on myös numeron 313 takia Akun auton juhlanumero. Toinen taskukirja, joka on myös Akun American Bantam auton juhla numero. Tämä taskukirja on tietenkin 326: Vanha uskollinen. Kyseisessä taskukirjassa olevan 313-juhlatarinan lisäksi siinä saamme jälleen tietää lisää Karhukoplan suvusta. Tarinassa Penni tuli taloon, karhuveljesten serkku, nimeltään Penni saapuu heidän hoidettavakseen. Tarinan kulkiessa eteenpäin karhuveljekset huomaavat Pennin olevan suuri poliisi-fani. Koplan suvussa kaikki eivät siis olekaan kaidalta tieltä poissa. Aku Ankan taskukirjassa 314: Likaista peliä pääsimme tutustumaan jälleen kerran Taikaviitan historiaan tarinassa Kuumaa kemiaa, jonka piirroksista vastasi Mårdon Smet, ja käsikirjoituksesta Andreas Phil. Tämän lisäksi taskukirjassa nähtiin Aku ja Mikki huippuvakoojina sekä tarina nimeltä huijari. Kyseissä tarinassa roskapöntöt nostavat kapinan, mutta kun Aku saa tietää tästä, kukaan ei usko häntä, etenkään, kun hän toimii juorulehden kirjoittajana. Vuonna 2008 ilmestynyt Aku Ankan taskukirja 345: Tähtihetki taas kätkee sisäänsä italialaisen Castyn itse piirtämän ja käsikirjoittaman tarinan Vaarallinen viriste, joka on noussut omalla "Kaikkien aikojen paras tarina" - listallani jo TOP20 joukkoon. Ei siitä kuitenkaan enempää. Ehdottomasti laittaisin vuoden 2008 huonoimmaksi Aku Ankan taskukirjaksi numeron 347: Sankariainesta, joka tuotti minulle suuren pettymyksen. Ensimmäinen tarina Lentävä talo oli vielä keskiverto, mutta seuraava tarina Auringon portti oli suuri pettymys. Se kuitenkin piti keskiarvon vielä keskiverron puolella. Kukkia Millalle oli kuitenkin massatarina, ja se oli kokonaisuutena suorastaan naurettava. Myös Taikaviitta tarina oli hyvin tylsä. Siinä ei nimittäin tapahtunut lähes mitään. Sen sijaan seuraava tarina Tähtitanssit oli positiivinen yllätys parin huonon tarinan jälkeen. Siinä oli sellaista iloisuutta mukana, että eihän tätä huonoksi voi edes sanoa! Karhukopla tarina taas kuului liian tavalliseen massaan, enkä sitä jaksanut lukea kuin juuri ja juuri. Mustahöyhenen aarre taas kuului liian tavallisiin aarteenmetsästys-seikkailuihin, joista itse en oikein pidä. Myös tarina Vinttimuoti oli huono, koska minun makuuni se oli aivan liian outo. Ehkä juuri siksi, että tuosta vaan tulee uusi muoti. Viimeinen tarina oli kokonaisuutena suuri pettymys, sillä usein Aku & Mikki tarinat ovat olleet hyviä, mutta tämä meni ehkä hieman liiallisuuksiin jo. Aku Ankan taskukirjassa 330: Kesä kaikilla nähtiin tarina nimeltään Veli Ankka, jossa Aku jotenkin joutuu paikkaan, jossa valtaa pitää hänen toinen minänsä Veli Ankka. Tämän tarinan loihtivat yhdessä Paul Halas ja Flemming Andersen. Aku Ankan taskukirjassa 331: Piraattipuisto nähtiin taas tavallista parempi Per Hedmanin käsikirjoittama tarina Kapteeni Mustan aarre, jonka piirsi Fecchi. Tarinan lopussa Roope sanoo aarteenetsinnän olevan kivaa, mutta rahan tuhlausta. Se kyseisestä tarinasta on jäänyt parhaiten mieleeni. Aku Ankan taskukirjassa numero 315: Asu vapaa nähdään taas hieman erikoinen tarina Hupia housuista. Kyseisessä tarinassa Pelle keksii housut, jotka auttavat niiden kantajaa pitämään elämää ihanana. Ei kestä aikaakaan, kun Aku ja Pelle laajentavat myyntiä, ja kohta koko Ankkalinna pitää housuja jalassaan, lukuun ottamatta ankanpoikia, Tupua, Hupua ja Lupua. Kohta alkaa kuitenkin tapahtua outoja: ihmiset alkavat reagoimaan eri tavoilla, ja yhtäkkiä väittävät, ettei mitään olisi tapahtunut. Tarinan käsikirjoituksesta vastaa Stefan Petrucha, ja piirroksista Fecchi. Aku Ankan taskukirjassa 316: Tuli ja Leimaus taas kätkee sisälleen Castyn käsikirjoittaman tarinan Suuri, suurenmoinen Tuplajekku. Kyseinen tarina on samalla myös tietääkseni Tuplajekun ensiesiintymistarina. Sen on piirtänyt italialainen Massimo De Vita. Vuosien 2005-2006 vaihtuessa taskukirjan hinta nousi 4,30e ja vuosien 2007-2008 vaihtuessa taskukirjan hinta nousi taas 4,50e. Vuoden 2008 heinäkuussa ilmestyneessä taskukirjassa 343: Pintaa syvemmälle huomattiin myös uusi muutos. Kannen pinta oli tavallista kirkkaampi. Aku Ankan taskukirjassa numero 318: Mars kentälle! taas Juuso ja Lievistö nähtiin supersankareina tarinassa Yhteiskunnan palvelijat. Tästä tarinasta saamme kiittää Sergio Badinoa sekä piirroksista Carlo Limidoa. Aku Ankan taskukirja 317: Terveisiä Ankkalinnasta taas sisältää yllätyksellisesti jopa kaksi uusintaa, kumpikin Roope-sedän puolelta. Tämän lisäksi taskukirjasta löytyy myös Komisario Miquet tarina, jotka taskukirjojen puolella ovat erittäin harvinaisia. Tämän tarinan nimi on Komisario Miquet ja Villa Danarin tapaus. Kyseisen tarinan käsikirjoituksesta vastaa Augusto Macchetto, ja piirroksista Giorgio Cavazzano. Vuoden 2008 aloittaneessa Aku Ankan taskukirjassa numero 337: Onni potkii, synttäreitään vietti Hannu. Juhlatarina nähtiinkin taskukirjan johtotarinana, ja sen nimi oli epäonnea oppimassa. Kyseisessä taskukirjassa nähtiin myös yksi PAM (Päihitämme Avaruuden Muukalaiset) tarina, jonka nimi oli Planeetta Avaruuden Monstereille. Myös Aku Ankan taskukirjassa numero 323: Yövuoro nähtiin PAM tarina. Tämä tarina kantoi nimeä Paluu Aikaan Menneeseen. Nimeltään ihmeellisin Aku Ankan taskukirja 300-350 väliltä lienee numero 339: Hetki lyö, sillä saman niminen taskukirja on julkaistu aiemminkin, nimittäin numero 183, joka kantoi täsmälleen samaa nimeä, mutta oli sisällöltään täysin eri. Ei siitä huolta. Aku Ankan taskukirja numero 321: Noitakonsti taas kätkee yli viiden sadan sarjakuvasivun lisäksi Castyn käsikirjoittaman ja Marco Mazzarellon piirtämän tarinan Tarttuva vitsi, jossa tapaamme jälleen Tuplajekun. Kyseisestä taskukirjasta löytyy myös mielenkiintoinen tarina, Taikaviitta riisuu naamionsa... Taskukirjassa 327: Menneisyyden vanki taas nähtiin Terry LaBanin käsikirjoittama, ja Fecchin piirtämä Menneisyyden vanki tarina, jossa Aku joutuu menneisyyteen, ja joutuu roistojen vangiksi sekä on joutua tuonpuoleiseen. Aku Ankan taskukirjassa on totuttu näkemään joka toinen vuosi joku taskukirja, jossa pääaiheena on jalkapallo. Vuonna 2008 tämä taskukirja oli numero 342: Saksipotku, joka oli samalla myös viimeinen taskukirja, jossa oli vielä tavallinen kansi. Aku Ankan taskukirjan 340: Äkkilähtö parhaat tarinat olivat mielestäni Sankarin lumo ja Penkkiurheilijan vaivoja, jotka olivat sekä mielenkiintoisia sekä jännittäviä, ainakin osittain. Varsinkin jälkimmäinen on suorastaan mahtava!

(Jatkuu...)

Vierailija

Yli seitsemänkymmenen vuoden ajan Aku Ankka-piirtäjät ovat tehneet paljon työtä. Piirtäjät, jotka ankka-fanien mieleen jäävät, ovat yleensä hyvin vaikuttavia tai sitten tuottoisia piirtäjiä. Tuottoisimmat eivät aina ole suosittuja ankka-fanien keskuudessa, kun taas vaikuttavimmat piirtäjät jäävät monien huulille. Yleensä vaikuttavimmat ja tuotteliaimmat piirtäjät - ja fanien suosikit - löytyvät Italiasta, josta niitä löytyy jo kymmeniä, jotka ovat niin ankka- kuin hiiripiirtäjiäkin. Tällaisia ovat muun muassa Romano Scarpa, Giorgio Cavazzano ja fanien mielestä hieman kömpelöhkösti piirtävä/piirtänyt Giuseppe Perego. Italian lisäksi myös Yhdysvalloista (USA:sta) löytyy monia fanien mielestä vaikuttavia - ja jotkut myös tuotteliaita - tekijöitä. Tällaisia ovat fanien mukaan esimerkiksi Tony Strobl, Carl Barks sekä fanien mielestä hyvin yksityiskohtaisesti piirtävä/piirtänyt Keno Don Hugo Rosa, joka kuitenkin tunnetaan nimellä Don Rosa. Monet heistä ovat jo kuolleet vuosia sitten, mutta ovat silti pysyneet lähes kaikkien (varsinkin fanien) mielessä. Kaikkien aikojen tuottoisin piirtäjä lienee Tony Strobl, joka teki uransa aikana 17272 sivia sarjakuvaa. Strobl syntyi vuonna 1915 ja kuoli vuoden 1991 loppupuolella. Eniten hänen sarjojaan on julkaistu Italiassa, siellä 2025. Suomessa Stroblin sarjoja taas on julkaistu 1109 kappaletta. Tarinoissaan hän käytti eniten hahmona Aku Ankkaa, jopa 1463 kertaa. Uransa aikana Strobl oli yhteistyössä eniten Steve Steeren kanssa, jonka kanssa häneltä löytyy 760 tarinaa. Monet ankka-fanit laskevat hänet myös vaikuttavimpiin piirtäjiin. Onhan Strobl myös saanut Suomessa oman Ankantekijät kirjansa. Kirja sai nimekseen Kuningas Ekan rautasänky, joka löytyy myös kyseisestä kirjasta. Itse en omista kyseistä kirjaa, enkä koskaan ole pitänyt Stroblin piirrosjälkeä kovin ihmeellisenä. Suurimmilta osin hänen piirrosjäljestään pitävät ne fanit, jotka ovat pienenä lukeneet Aku Ankka-lehteä ja tuolloinhan Stroblta nähtiinkin melkein joka Aku Ankka-lehdessä. Kaikkien aikojen vaikuttavin piirtäjä ankka-fanien keskuudessa taas lienee Carl Barks. Barks kynäili pitkän uransa aikana sarjakuvapiirroksia 6220 sivua. Suomessa sarjoja on julkaistu "vain" 705 kappaletta, kun taas Italiassa 964 kappaletta. Eniten sarjoissaan hän käytti Aku Ankkaa, jota 754 kertaa. Barks on lähes kaikkien ankka-fanien mielestä myös yksi vaikuttavimmista piirtäjistä. Barks on myös vaikuttanut ankkamaailmaan. Ilamn häntä ei Ankkalinnaan olisi olemassa, ei Hannua, ei Millaa, ei Karhukoplaa, ei Peikonhammasvuorta, ei Neiti Näpsää ja niin edespäin. Ilman Barksia ei myöskään olisi maailman rikkainta ankkaa sekä Ankkalinnan kunniakansalaista, Roope MacAnkkaa, joka tunnetaan paremmin Roope Ankkana. Ensimmäisen kerran Roopen sukujuuria katsastettiin jo vuonna 1948, tarinassa Vanhan linnan salaisuus, kun Roopen ensiesiintymistarina - Joulu Karhuvuorella - oli tehty vasta vuonna 1947. Kun Barks lopulta siirtyi lopullisesti eläkkeelle hän alkoi tehdä öljyvärimaalauksia, jotka ovat nykypäivänä erittäin kalliitu. Taiteilijan taidot hän oppi kolmannelta vaimoltaan, jonka taiteilijanimeä toimi Garé Barks. Barksin tunnetuimpia sarjoja ovat Aku Ankka ja Zombi, Aku Ankka ja atomipommi, Kulmikkaat munat, Aku Ankka pelastaa tyhjälän joulun, Joulu Karhuvuorella, Kuningas Salomon kaivokset, Juovikas rubiini, Kultainen kypärä ja niin edespäin. Barksin kaikki sarjat on koottu täällä Suomessakin loppua lähestyvässä sarjassa Carl Barksin kootut, joka sisältää kolmekymmentä suurta kirjaa. Barksin sarjoja on julkaistu myös Aku Ankan juhlasarjoissa, joita ilmestyi kymmenen kappaletta vuosien 1991-2000 välillä. Tämän jälkeen Barksin sarjoja alettiin julkaisemaan kirjasarjassa Ankalliskirjasto, josta on jo julkaistu täällä Suomessa kahdeksan kappaletta. Jokainen kirja sisältää jostakin teemasta Barksin tunnetuimpia tarinoita. Yhdeksäs Ankalliskirjasto ilmestyy täällä Suomessa tänä keväänä. Monet sanovat Barksin kulta-ajan ja nykyisin tuttujen hahmojen syntyneen 1940-1950-luvulla, mutta Barks lio silti vielä 1960-luvulla nykyisin tunnettuja hahmoja. Yksi tällainen on Kroisos Pennonen, jota Barks käytti tarinoissaan vain kerran, juuri tässä ensiesiintymistarinassa, joka kantoi/kantaa nimeä Ihmebentsiini. Barks-asiantuntija Geoffrey Blumin mukaan Barksin jo tätä aiemmin luoma hahmo Kulta-Into Pii ja Kroisos Pennonen ovat lähes kuin kaksi marjaa. Barks on myös saanut osittain oman Ankantekijät kirjansa täällä Suomessa. Kyseisessä kirjassa Barks vastaa kaikista käsikirjoituksista, kun taas Daan Jippes on hoitanut piirtämispuolen. Jippesin tyyli on monien fanien mielestä hyvin Barksmaista. Kirjan nimi on Ihmissusia ja sudenpentuja. Jippes on saanut myös toisen kirjan, jossa hän on osittain mukana: Ankantekijät 10: Lannistamaton laivuri, jonka tarinoista tämä vastaa yhdessä Freddy Miltonin kanssa. Barks syntyi vuonna 1901, Oregonissa ja kuoli epilepsiaan vuonna 2000. Barksin yhtenä loistokkaimmista tarinoista pidetään Takaisin Klondikeen sarjaa, jossa nähdän miten Roope tapasi Kultu Kimalluksen. Ilman tuota sarjaa amerikkalainen Keno Don Hugo Rosakaan, joka tunnetaan paremmin Don Rosana, ei olisi tehnyt Roope Ankan elämä ja teot kirjasarjaa, joka on tuonut fanien keskuudessa suurta kunnioitusta Rosaa kohtaan. Omasta mielestäni Barks oli legenda jo eläessään ja pitäväthän jotkut häntä legendana jo syntyessään, ja jopa legendana jo ennen syntymäänsä. Piirrokset ovat sellaista letkeää seurattavaa, mutta Barkshan jätti parhaan piirrostyylinsä näyttämättä, mutta joistakin ruuduista kyseisen asian voi huomata. Barksin ehdottomasti paras joulutarina on/oli Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun, joka oli kokonaisuutena hyvä tarina. Se kuinka tarinaan Tyhjälän lasten mukaan saadaan sekoitetuksi vielä Roopekin on erinomaisesti tehty. Se miten Roopen rahat taas vajoavat syvään onkaloon, on suorastaan hienon näköinen kohtaus ja loppukohtaus on varmasti kaikkien mieleen. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Don Rosa on ollut myös yksi ankka-faneille vaikuttavimmista piirtäjistä. Syyksi fanit kertovat pikkutarkat piirrokset ja yksityiskohdat. Rosan vaikuttavimpina sarjoina pidetään tarinoita, jotka sijoittuvat Roope Ankan elämä ja teot sarjan lukuihin. Rosa on avannut monien mielestä moniin kysymyksiin vastauksen, johon ei vastausta oltu saatu. Rosa syntyi vuonna 1951 ja lopetti uransa vuosien 2006-2007 välillä. Uran loppumiseen vaikuttivat myös viime vuonna tehdyt silmäleikkaukset. Rosa ei kuitenkaan koskaan kuulunut tuotteliainpiin piirtäjiin. Rosan viimeiseksi tarinaksi jäi vuonna 2005 Suomesa ilmestynyt tarina White Agony Creekin Vanki. Rosa loi uransa aikana vain yhden hahmon. Ranskalaisen mestarivarkaan Arpin Lusenen, jonka esikuvana toimii Arsene Lupin. Arpin Lusene on oikeasti Musta Ritari, vaikka väittääkin tämän olevan vain hänen hyvä ystävänsä. Ritarin suurinpana unelmana on ryöstää, tai tuhota Roopen rahat, johon kukaan muu ei ole pystynyt. Ensimmäisessä tarinassa Lusene ei vielä käyttänyt haarniskaa vaan valepukua, mutta seuraavassa tarinassa haarniskakin nähtiin. Mustan Ritarin haarniska on päällystetty Pellen keksimällä Kertalaaki aineella, joten mihin se koskeekin, se halkeaa. Ainoa asia mitä aine ei pysty halkaisemaan on timantti. Rosan tuotanto on koottu Rosa-kirjoihin joita täällä Suomessa on tähän mennessä ilmestynyt seitsemän (oikeastaan kahdeksan) kappaletta: Kadonneen kirjaston vartijat (1995), Roope Ankan elämä ja teot 1 (1997), Sammon salaisuus (1999), Temppeliherrojen kätketty aarre (2001), Kymmenen avataran aarre (2003), Musta Ritari (2005), Roope Ankan elämä ja teot 1 (uusittu painos, 2007) ja Roope Ankan elämä ja teot 2 (2007). Seuraava Rosa-kirja ilmestyy tämän vuoden syyskuussa. Sen jälkeen nähdään enää yksi Rosa-kirja, jonka jälkeen koko tuotanto on julkaistu. Uransa aikana Rosa myös teki monia kansia, jotka oli usein miten suunniteltu johonkin sarjaa. Rosan kansiin tai aloitusruutuihin on monesti piilotettu omistuskirjoitus D.U.C.K, joka tarkoittaa sanoja Delicated Unca Carl from Keno. Rosa on myös kertonut inhoavansa Mikki Hiirtä, ja sen vuoksi piilottaa tarinoihinsa aina joskus tämän siimahännän, johonkin naurettavaan tai noloon paikkaan. Itse olin suorastaan hulluna Rosan piirroksiin, kun aloitin ankkakeräilyn. Kun sain kuitenkin tietää yhä enemmän ja näin muiden piirtäjien piirroksia, alkoivat Rosan piirrokset maistua yhä vain enemmän jäykimmiltä, ja nykyisin hän komeileekin listallani "vasta" sijalla 19. Käsikirjoituksissa hän on kuitenkin lyömätön. Tarinoissa säilyy kunnon maltti, ja kun juoni jossain vaiheessa on siinä pisteessä, että mietitään jotain, niin Rosan käsikirjoituksissa niissä ruuduissa nähdään jokin hauska vitsi, joka tapahtuu oikeastaan koko sarjakuvan ulkopuolella. Se on suorastaan ilmiömäistä, eikä Rosan paikkaa tällä hetkellä ole käsikirjoittajien puolella viemässä kukaan, ei ainakaan minun listallani. Myös Giuseppe Peregon piirrokset ovat vaikuttaneet paljon ankka-faneihin. Hänen hieman kömpelöhkö tyylinsä, jota alkuaikojen taskareissa näkyi jäivät monien muistikuvaan. Peregon piirrokset ovatkin olleet monille ankka-faneille - jotka ovat aloittaneet ankkaharrastuksensa taskarin alkaessa ilmestyä - se alkupiste. Vaikka Peregon tyylistä ei pidetäkään, voisi olla, ettei Aku Ankan taskukirja todellakaan olisi niin suosittu, kuin nykyään, ilman Peregon piirtämiä esinäytöksiä. Perego aloitti työnsä Disneylle vuonna 1952. Omasta mielestäni Peregon piirrokset eroavat todellakin huonolla tavalla muista piirtäjistä. Nokat ovat vinoja, jäykät asennot, ilmeet huonot ja piirroksissa ei ole oikeastaan havaittavissa minkäänlaista meininkiä. Uskon kuitenkin, että ilman hänen piirtämiään esinäytöksiä, ei Aku Ankan taskukirja olisi niin suosittu, kuin se nykypäivänä on. Nykypiirtäjille oivana esimerkkinä on toiminut italialainen Giorgio Cavazzano, joka kävi täällä Suomessakin jokunen vuosi sitten juhlistamassa, Helsingin kirjamessuilla, juuri Suomessa ilmestynyttä kirjaansa Ankantekijät 8: Menetetyn muistin tapaus. Cavazzano aloitti uransa jo 14-vuotiaana, kun hän pääsi italialaisen Romano Scarpan tussaajaksi. Cavazzano oli kuitenkin jo tätä ennen toiminut serkkunsa Luciano Capitanion tussaajana. Myös Capitanio on piirtänyt Disney-sarjakuvaa. Cavazzano syntyi vuonna 1947. Hän täyttää siis tänä vuonna 62-vuotta. Cavazzano on myös luonut useita hahmoja, kuten Prinsessa Reginellan, Rankku Kanuunan, avaruusankka P.T:n, joka etsii kymmensenttisen muotoista, pienennettyä avaruusalustaan. Cavazzano on luonut myös italialaisen Guido Martinan kanssa Naistaikaviitan, jonka nimenä nykyisin on Viitatar. Tämän lisäksi Cavazzano on luonut myös Etsivä Kaasin työtoverin Reino Murskeen, jonka alkuperäinen nimi oli Konsta Apeli. Hahmon ensiesiintymistarina on Aku Ankan taskukirjassa 212: Synttäriyllätys nähty tarina Komisario Kaasin pitkä yö. Kuten lähes kaikki italialaiset piirtäjät (ja käsikirjoittajat), lähes koko Cavazzanon tuotanto on Mondadori-kustantamon julkaisema. Hän on tehnyt eniten yhteistyötä noin sanotun "oppi-isänsä" Romano Scarpan kanssa. Tällaisia sarjoja löytyy jopa 217 kappaletta. Koko uransa aikana Cavazzano on käyttänyt tarinoissaan eniten hahmona Aku Ankkaa, Roope Ankkaa ja ankanpoikia, Tupua, Hupua ja Lupua. Suomessa Cavazzanon sarjoja on nähty 385 kappaletta, kun taas Italiassa 684 kappaletta. Cavazzano on myös piirtänyt huippusuositun sarjan, Dragonlords, joka täällä Suomessakin julkaistiin jokunen vuosi sitten. Cavazzanon tyyli on vaikuttanut erityisesti uusimpiin italialaisiin piirtäjiin, jotka ovat olleet Cavazzanon opeissa. Cavazzanon tyyliä muistuttavia piirtäjiä ovat muun muassa: Marco Mazzarello, Alessio Coppola, Marco Palazzi, Marco Gervasio. Omasta mielestäni Cavazzano on piirtäjä vailla vertaa. Hänen piirroksensa ovat niin hallitut, lennokkaat ja sopivan pyöreähköt. Tämän lisäksi Cavazzanon tyyli sopii erittäin hyvin nykyaikaan, onhan piirrostyyli muita modernimpi ja eipä uskoisi Cavazzanon olevan jo lähes 62-vuotias. Romano Scarpa oli erittäin vaikuttava piirtäjä. Hän oli myös erittäin tuottoisa, ja siitä löytyykin todisteeksi eli 14000 sivua sarjakuvaa. Scarpa syntyi vuonna 1927 ja kuoli vuonna 2005. Eniten hän on tehnyt yhteistyötä "oppipoikansa" Giorgio Cavazzanon kanssa. Myös hänen lähes koko tuotantonsa, joka on julkaistu, on julkaissut Mondadori-kustantamo. Italiassa hänen sarjojaan on nähty 488, kun taas Suomessa, seitsemänneksi eniten, 276 kappaletta. Eniten hän käytti tarinoissaan hahmona Roopea ja Akua. Myös hän on saanut täällä Suomessa oman kirjansa, Ankantekijät 2: Lentävä Skotlantilainen. Scarpa on myös luonut muun muassa Akun toilailevan Into serkun sekä Roopea jahtaavan Riitta Hanhen. Hän myös loi Atomiinuksen sekä Kuuno Kaakkurin joka toimii nykyisin usein Riitan liikekumppanina. Pienänä Scarpaa kiinnostivat suuresti Floyd Gottfredsonin Mikki-tarinat. Scarpalla oli myös noin kahdeksan vuotta oma animaatio-studio. Kun Italialaisella Topolinolla ei enää ollut julkaistavana Gottfredsonin tarinoita, lehti joutui turvautua Scarpaan, joka Mikki-sarjojen ohella piirsi myös Ankka-sarjakuvaa. Scarpan uran aikana hänellä toimi tussaajina muun muassa Luciano Gatto, Rodolfo Cimino ja Giorgio Cavazzano, joista jokaisesta tuli lopulta piirtäjiä, paitsi Ciminosta, joka alkoi myös käsikirjoittamaan tarinoita. Vaikka Scarpa täällä Suomessakin on saanut faneilta kannatusta, on häneltä yhä vielä monia sarjoja julkaisematta. Vuonna 1990 Scarpa sai hyvin arvostetun Yellow kid-palkinnon. Victor José Arriagada Rios, tuttavallisimmin vain pelkkä Vicar, on kotoisin Chilestä. Vicar syntyi jo vuonna 1934 ja on täyttää tänä vuonna 75-vuotta. Tästä huolimatta Vicar ei ole lopettamassa tällä hetkellä uraansa, ja Suomen Aku Ankka-lehdessä nähdään lähes joka viikko Chilen ankkamaestron piirtämiä tarinoita. Vicar on piirtänyt yli 10000 sivua sarjakuvaa, joka on kunnioitettava määrä. Suuri osa ankka-faneista pitääkin häntä yhtenä tuottoisimmista ja vaikuttavimmista piirtäjistä. Vicarin lähes koko tuotannon on julkaissut Egmont-kustantamo. Eniten hän on tehnyt yhteistyötä Tom Andersonin kanssa. Heidän yhdessä tekemiä sarjoja löytyykin 191 kappaletta. Miehen sarjoja taas on julkaistu eniten Ruotsissa, siellä 1215, kun taas Suomessa, viidenneksi eniten 1119 kappaletta. Tarinoissaan hän on käyttänyt ylivoimaisesti eniten Aku Ankkaa. Tarinoita, jossa Aku on, löytyykin jopa 1152 kappaletta. Monien piirtäjien tapaan myös Vicar on saanut täällä Suomessa oman kirjansa, Ankantekijät 3: Itsehillinnän mestari, joka sisältää muun muassa päätarina sekä Mauri Kunnaksen ainut ankkakäsikirjoitus, joka on julkaistu. Omasta mielestäni Vicar on erinomainen piirtäjä, vaikka kynänjälki alkaakin hieman täristä, onhan ikää tullut jo noin 75-vuotta, joka on kunnioitettava ikä, varsinkin, kun herra itse piirtää yhä ankkasarjakuvia. Toki olisi hauska nähdä vielä Vicarin käsikirjoituksiakin, sillä ne pari joita olen lukenut ovat ollaan keskitason yläpuolella, ja ihan nerokkaitakin. Nykyisinhän Vicarta nähdään enimmäkseen Aku Ankka-lehden johtosarjojen piirtäjänä, mutta onhan hän tämän lisäksi piirtänyt tähän mennessä ilmestyneistä Ankan elämää - sarjoista kaksi kappaletta. Listaltani Vicar löytyy sijalta kolme, heti Giorgio Cavazzanon ja Carl Barksin jälkeen. Yksi omasta mielestäni vaikuttava piirtäjä on Daniel Branca. Branca on muun muassa piirtänyt tarinan Paluu Karhuvuorelle, ja tämä tarina ei siis ole se, jonka ovat tehneet Tito Farci ja Giorgio Cavazzano, vaan se parempi. Branca saa myös aivan tässä noin kuukauden sisällä oman kovakantisensa Ankantekijät 9: Mestari ja Muusa. Branca on siis kuollut, vuonna 2005. Brancan kotimaa oli Argentiina. Hän luki Aku Ankkaa osan lapsuudestaan, sillä lehti oli siellä ilmestynyt jo vuodesta 1944 asti. 16-vuotiaana hänet palkattiin mainosfirmaan ja animaattoriksi. Tämä oli Brancan ensimmäinen pesti, eli työpaikka. Vuonna 1976 Branca päätti muuttaa Espanjaan, ja asettui lopulta Barcelonaan, jossa oli koko Espanjan sarjakuvan keskusta. Vain vähän aikaa hän teki joitakin kuvituksia, mutta lopulta hän siirtyi töihin Disneylle. Vuonna 1977 hän pääsi töihin Tanskalaiselle Egmont-kustantamolle. Vuoden 2005 alussa Branca kuoli vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen. Tämä erittäin harmi, sillä luulen, että piirtäjällä olisi voinut olla vielä annettavaa ankka-faneille. Eniten hänen sarjojaan on julkaistu Norjassa, 228, kun taas täällä Suomessa neljänneksi eniten, 210 kappaletta. Eniten yhteistyössä hän on ollut Tom Andersonin kanssa. Tällaisia sarjoja löytyykin 54 kappaletta. Hahmona hän taas käytti tarinoissaan eniten Aku Ankkaa, jota on nähty 205 kertaa. Myös hiiripuolelta löytyy fanien mielestä vaikuttavia piirtäjä. Ei sovi tietenkään unohtaa Floyd Gottfredsonia, jonka uran huipennus oli mitä todennäköisimmin Mustakaavun keksiminen Merrill De Marisin kanssa, sekä poliisimestari Sisun ensiesiintyminen samassa tarinassa. Gottfredson syntyi vuonna 1905, Yhdysvalloissa. Eniten hänen tarinoitaan on julkaistu Yhdysvalloissa, 7011 kappaletta. Se on suuri määrä Suomeen verrattuna, sillä Suomessa tarinoita on julkaistu vain 416 kappaletta. Se on vasta kymmenenneksi eniten. Monet fanit pitävät häntä vaikuttavimpina mikkipiirtäjänä kautta aikojen, Paul Murryn kanssa. Hän oli uransa aikana myös tuottelias. Gottfredson kuoli vuonna 1986. Omasta mielestäni Gottfredson on yksi kaikkien aikojen Mikki-piirtäjistä. Hänen piirrokset ovat toki vanhanaikaiset, mutta niissä on mielestäni kunnon fiilistä ja muutenkin niitä katsellessa tulee hyvä mieli. Vaikka viime vuonna julkaistu Gottfredsonin ja Osbournen tekemä tarina Mikki Hiiri ja Robin Hood ei suurta suosiota saanutkaan, itse pidin siitä. Mielestäni oli hauskaa nähdä Mikki iloisten veikkojen kanssa, ja tarinassa oli myös eritätin hauskoja kohtia, joille nauroin siis todellakin ääneen! Monet pitivät Paul Murrya hänen uransa alusta lähtien Gottfredsonin kruununperijänä. Paul Murry syntyi vuonna 1911. Murryn uranalku lähti käyntiin lähes identtisellä tavalla kuin Carl Barksilla. Murry yritti elättää aluksi itsensä farmarina, mutta 1930-luvulla Murry hakeutui Disneyn animaatiostudiolle töihin. Carl Barksin tapaan kumpikin siirtyivät 1940-luvulla töihin Westernille. Barksin tapaan myös Murry oli itseoppinut piirtämään. Disney-tarinoita Murry alkoi kuitenkin väsäämään vasta vuonna 1949. Hänen ensimmäinen mikkitarinansa tuli valmiiksi vuonna 1951. Tarinan nimi oli "Salaperäinen karjatalo". Uransa aikana Murry myös tutustui Aku Ankan piirtämisen saloihin, eikä Nakke Nakuttajankaan piirtäminen jäänyt pois. Monet fanit ovat tottuneet siihen, että Murryn tarinat on useinmiten kirjoittanut Call Fallberg. Murry myös loi Hessun "alter egon" Superhessun ja palautti sarjakuviin Mustakaavun. Viimeisen sarjansa hän piirsi vuonna 1982, jonka jälkeen hän siirtyi eläkkeelle. Superhessun ensiesiintymistarina oli Kauniin Helunan ryöstö. Call Fallbergin kanssa Murry ei kuitenkaan uransa aikana tehnyt eniten yhteistyötä, vaan tämä käsikirjoittaja onkin Bill Walsh, jonka käsikirjoituksia Murry on piirtänyt 103. Mikki-piirtäjänä hän myös käytti tarinoissaan eniten hahmona Mikkiä. Eniten hänen sarjojaan on julkaistu Yhdysvalloissa, 745 kappaletta. Suomessa miehen piirtämiä sarjoja on taas julkaistu 507 kappaletta, joka on yhdeksänneksi eniten. Täällä Suomessa hän on saanut kaksi kirjaa: Nälkäinen kummitus, joka kätkee sisälleen fanien lempitarinoita sekä Ankantekijät 9: Konnia ja koukkuja, joka kätkee sisälleen muun muassa nimikkotarinan. Viime vuoden alussa Murry sai myös oman erikoislehden Aku Ankka-lehdessä. Siinä nähtiin muun muassa Murryn ankkasarjoja sekä myös yksi hiirisarja. Paul Murry, fanien yksi lempihiiripiirtäjistä, kuoli vuonna 1989 ehtien nauttia jo eläkepäivistään. Omasta mielestäni Murry teki hienon uran Disney-sarjakuvien parissa. Mitä olisivatkaan Mikki-dekkarit, jos ei niiden yhtenä tekijänä olisi ollut Murry? Vaikka alkuaikojen ankkapiirroksetkin näyttivät sujuvan jo pari vuotta tästä myöhemmin näki selvästi, että Murry menestyisi paremmin hiiripuolella. Hänen käsikirjoituksensa toimivat nykyisin hyvin klassikoina, mutta Aku Ankka-lehdissä hänen tuotannossaan ollaan kallistuttu mielestäni liian paljon hänen 10-sivuisiin lyhyihin dekkareihin, jotka ovat nykyään aika sisällöttömiä: Mikki ja Hessu saapuvat paikalle, joutuvat kiperään tilanteeseen, löytävät rosvot ja saavat tuosta vaan heidät kiinni. Murryn parhaimmistoon kuuluvat ehdottomasti hänen pitemmät sarjansa, kuten Salaperäinen junaryöstö, vai olikohan se edes tuon niminen..? No omasta mielestäni Murry teki kokonaisuutena hyvän uran, ja pitäväthän jotkut fanit häntä jopa Carl Barksin veroisena legendana, vaikkakin Murry työskenteli hiiripuolella. Nykyisin omasta mielestäni vaikuttavin hiiri-piirtäjä ja käsikirjoittaja on italialainen Andrea Castellan, yksinkertaisesti siis pelkkä Casty. Kaikissa tarinoissa, mitä Castyltä on julkaistu, hän on käyttänyt Mikki Hiirtä. Ensimmäinen täällä Suomessa nähty Castyn käsikirjoitus lienee ainakin tietääkseni Mustan valaan arvoitus, joka julkaistiin Aku Ankan taskukirjassa 311: Tuhannen taalan paikka. Kyseisen tarinan on piirtänyt Giorgio Cavazzano, joka on piirtänyt myös kyseisen tarinan noin sanotun jatko-osan Syvyyksien erakko, joka julkaistiin Aku Ankan taskukirjassa numero 350: Vuosisadan rakkaustarina. Castyn ensimmäinen sekä hänen itse piirtämänsä, että käsikirjoittamansa tarina taas on Taskarin teemanumerossa 12: Lahjajahti nähty tarina Kaarakapina, joka myös on saanut jatkoa, jos oikein muistan. Sen lisäksi, että häntä on nähty taskukirjoissa, yksi hänen tarinoistaan nähtiin viime vuonna Roope-setä lehdessä. Hän on luonut sarjakuviin hahmoksi erittäin hauskan Tuplajekun. Tuplajekku on esiintynyt ainakin tuossa Roope-sedässä ilmestyneessä tarinassa, Tarttuvassa vitsissä ja tietenkin tarinassa Suuri, suurenmoinen Tuplajekku. Kaikkien tarinoiden käsikirjoituksesta siis vastaa Casty. Mielestäni Casty on siis erinomainen käsikirjoittaja, muttei vielä niin hirvittävän korkealle ole vielä noussut listallani, sillä on vielä sen verran uusi käsikirjoittaja, ja vielä uudempi piirtäjä. Hyvinhän Casty kyllä piirtämisenkin taitaa, mutta käsikirjoitukset selvästi parempi. Oma lempitarinani häneltä lienee Aku Ankan taskukirjassa 345: Tähtihetki nähty Castyn käsikirjoittama ja piirtämä tarina Vaarallinen viriste, joka on kokonaisuutena aivan mahtava! Juoni tuo yllätyksiä, ja tällä kertaa myös Musta-Pekka sopii erinomaisesti tarinaan. Castyn tarinoissa on myös kivaa, kun Hessu tajuaa joskus aina jotain ratkaisevaa samalla, kun Mikki ratkoo juttua.

(Jatkuu...)

Sivut

Ketju on lukittu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat