Tarina: Aikamatka

Seuraa 
Liittynyt12.11.2015

Ajattelin ensin laittaa tämän tarinan Ankkikseen, mutta sinne ei jostain syystä päässyt, joten ajattelin laittaa tämän tänne. Tämä on minun kolmas Ankka-tarina, joten tämä voi olla jonkun mielestä ehkä vähän huono. Laitan (mutten välttämättä) joka viikko yhden osan.

Kommenteja vaan!!!

Prologi:

Synkkä ilta oli laskeutumassa Ankkalinnan ylle. Kello näytti puolta kymmentä, mutta kuitenkin kaikkien taloista kajasti valo. Jokaisessa talossa nimittäin pauhasi TV, ja sieltä tuli sillä hetkellä loton tulokset. Lotossa oli jättipotti, 38 00 000 euroa. Myös Paratiisitie 13:ssa kajasti valo, ja TV pauhasi. Rankkasade piiskasi Aku talon ikkunoita, mutta hän ei hätkähtänyt siitä yhtään.

"Nyt se alkaa!" Aku sanoi, ja puri samalla kynsiä. Arvonnan juontaja aloitti puhumisen: "Tässä arvonnassa on siis jättipotti, jonka voi voittaa vain yksi ainoa." Sitten numerot ilmestyivät ruutuun. Ankkalinnasta ei kuulunut mitään. Kaikki olivat jännityksestä kankeita. Viimeisen numeron tultua ruutuun, vain yksi huusi: "Minä voitin! Ensimmäisen kerran!"

Tämä prologi on aika lyhyt, mutta se ei varmaan haittaa.

Kommentit (3)

Vierailija

Sori! Minulta jäi tuosta äskeisestä luvusta pari kohtaa pois! Tässä nyt kokonaan ensimmäinen luku:

Luku yksi: Pösön toimistossa

Kello yhdeksältä pormestari Pösö istui hiljaa toimistossaan. Hänen piti sinä iltana viedä loton tulokset TV studioon. "Jalmari, voisitko tuoda minulle kupin teetä?" Pösö sanoi palvelijalleen, ja keskittyi samalla loton tuloksiin. Tietokoneen näppäimet naksuivat, kun pormestari naputteli tuloksia. Ulkona mustan taivaan keskellä oleva liikkuva punainen pilkku häiritsi Pösöä armottomasti. Mikä se oli? Miten se sinne ilmestyi? Entä milloin se sinne ilmestyi? Ja miten se liikkuu? Nämä asiat pyörivät hänen päässään. Hän pudisteli päätään ja jatkoi tulosten tekemistä.

"Tässä on tee, herra Pösö." Jalmari sanoi ja kaatoi pieneen posliini kuppiin teetä. "Kiitos Jalmari." Pösö kiitti ja hörppäsi teetä. "Miten tuloksien teko sujuu?" Kysyi Jalmari. "Ihan hyvin." Pösö sanoi ja katsoi tiukasti tietokoneen näyttöä. Jalmari astui pois huoneesta ja sulki oven. Oli taas hiljaista, lukuun ottamatta tietokoneen näppäimistön naputusta.

Hänen toimistonsa seinillä oli vain kaksi taulua. Toinen oli hänen lapsensa kuva ja toinen vaimon. Vähän väliä hän kurkisti tauluihin ja huokaisi. Pösö katsoi tauluja vielä monta minuuttia. Takka hänen pöytänsä vieressä sammui. Hän huokaisi uudestaan, loi viimeisen silmäyksen tauluihin ja katsahti toiselle seinälle. Siinä näkyi Pösön uljas suku. Kaikki olivat olleet Ankkalinnan pormestareina, paitsi hänen äitinsä veli, Ben Pahkonen. Tuima katse näkyi Benin silmistä. Hänen otsansa oli rypyssä ja terävä nenä osoitti oikealle. Aivan sukupuun juurien läheisyydessä oli nimi jota Pösö katsoi lumoutuneena. Siinä näkyi kuva Elisabethista. Hän oli aikoinaan hallinnut Amerikkaa. Siis melkein koko Amerikkaa. Vain Hanhivaara puuttui hänen hallinnastaan. Pösö katsoi kuvaa vielä vähän aikaa ja muisti vihdoin mitä oli tekemässä. Hän katsoi kelloa, joka näytti kolmeatoista vaille puolta kymmentä. Hän alkoi taas kirjoittaa tuloksia.

Vihdoin Pösö sai tulokset valmiiksi. Hän joi teensä loppuun ja meni ovelle. Hän riuhtaisi sitä, mutta se ei auennut. Se oli lukossa. Hätääntyneenä hän lähti kohti ikkunaa, mutta sekin oli lukossa. "Iltaa pormestari." Kuului ääni hänen takaansa. Pösö käännähti ympäri ja huomasi tumman hahmon oven edessä. Hänellä oli naamio kasvojensa suojana, joten hän ei nähnyt kuka siinä olisi ollut. "Mitä sinä teet täällä?" Sanoi Pösö hiljaa ja nopeasti. Hahmo ei vastannut, vaan nosti pienen aseen näköisen laitteen. Hahmo painoi liipaisinta ja katosi.

Tässä toinen luku:

Luku kaksi: Palkintojenjako

Aku Ankka oli onnessaan, sillä hän oli se onnellinen voittaja. Koko yön ajan hän mietti, miten se oli mahdollista. Aku mietti myös, mitä ostaisi niillä rahoilla. Luksusauton, oman uima-altaan, huvilan tai jotain muuta? Seuraava päivä jatkui sateisena ja palkintojenjako siirrettiin yöksi, Sillä seuraavaksikin päiväksi luvattiin sadetta. Aku odotti sitä innolla, mutta sinä yönä vapautui vankilasta Karhukopla. Hänen piti silloin olla myös Taikaviitta.

Aku mietti asiaa lopun päivää, mutta hän ei keksinyt mitään. Hänen aivonsa suorastaan kiehuivat ajattelemisesta. "Tämä on todella hankalaa." Aku sanoi itsekseen. Yö lähestyi huimaa vauhtia, ja ajatukset pulppusivat Akun mielessä. "Keksinpäs! Otan palkintojenjakoon Taikaviitan varusteet!"

Yöllä Aku laittoi säkkiin Taikaviitan varusteet, ja lähti kohti keskustaa. Kello oli yksitoista. Tiellä ei näkynyt ketään. Kaikki nukkuivat sikeästi lämpimässä sängyssä. Keskustan aukealla oli jo pormestari Pösö ja kaksi turvamiestä. Minuutit kuluivat muita odotellessa. Pian aukealle käveli kolme miestä. Kaksi heistä näytti täysin identtisiltä, mutta yhdellä heistä oli pitkä harmaa parta, ja hän oli myös pullea. He kävelivät ohi, ja menivät syrjäiselle kujalle. Pian tulivat muut voittajat.

"Nyt voimme aloittaa palkintojen jaon!" Pormestari Pösö lausahti, ja alkoi sen jälkeen sanomaan voittajien nimiä. "Kolmannen palkinnon saa... Pertti Possunen! Rahamäärä on 4000 euroa!" Pösö sanoi. Possunen käveli onnellinen katse loimuten kohti rahasäkkiä, jonka hän oli juuri voittanut. "Toisen palkinnon saa... Hannu Hanhi! Rahamäärä on 50 000!" Hannu laahusti kohti rahapussia. "Hah hah haa! Voitin sinut vihdoin!" Aku sanoi ilkeästi "Pöh! Ole sinä hiljaa!" Hannu vastasi, ja otti samalla rahapussin käteensä. "Ensimmäisen palkinnon saa... Aku Ankka! Rahamäärä on huikeat 38 00 000 euroa!" Pösö sanoi, kuitenkin paljon kovempaa, kuin hän sanoi muiden nimiä. Aku otti säkin avosylin vastaan, ja tunki samalla sen toiseen säkkiin, jonka oli ottanut mukaan. Hän ei kuitenkaan huomannut, että Häneltä tippui pussista Taikaviitan naamio. Hannu katsahti juuri silloin Akuun päin "Vai sillä lailla!" Hannu sanoi voitonriemuisesti, ja otti naamion maasta, ja sen jälkeen lähti kohti Ilta-Pulun lehtitoimitusta

Aku käveli onnellisesti, miettien sopivaa katua, jolla voisi pukeutua Taikaviitaksi. "Hmm... Tuolla syrjäkujalla voin pukea Taikaviitan varusteet" Aku sanoi, ja lähti samalla tallustelemaan kohti kujaa. Kujalla Aku otti Taikaviitan varusteet säkistä. "Hetkinen! Missä Taikaviitan naamio on?" hänsanoi. Hänen takana näkyi neljä tummaa hahmoa. Yhtäkkiä Aku tunsi kolauksen takaraivossaan, ja hän menetti tajuntansa.

Vierailija

Tässä on toinen luku.

Luku yksi: Pösön toimistossa

Kello yhdeksältä pormestari Pösö istui hiljaa toimistossaan. Hänen piti sinä iltana viedä loton tulokset TV studioon. "Jalmari, voisitko tuoda minulle kupin teetä?" Pösö sanoi palvelijalleen, ja keskittyi samalla loton tuloksiin. Tietokoneen näppäimet naksuivat, kun pormestari naputteli tuloksia.

"Tässä on tee, herra Pösö." Jalmari sanoi ja kaatoi pieneen posliini kuppiin teetä. "Kiitos Jalmari." Pösö kiitti ja hörppäsi teetä. "Miten tuloksien teko sujuu?" Kysyi Jalmari. "Ihan hyvin." Pösö sanoi ja katsoi tiukasti tietokoneen näyttöä. Jalmari astui pois huoneesta ja sulki oven. Oli taas hiljaista, lukuun ottamatta tietokoneen näppäimistön naputusta.

Vihdoin Pösö sai tulokset valmiiksi. Hän joi teensä loppuun ja meni ovelle. Se oli lukossa. Hätääntyneenä hän lähti kohti ikkunaa, mutta sekin oli lukossa. "Iltaa pormestari." Kuului ääni hänen takaansa. Pösö käännähti ympäri ja huomasi tumman hahmon oven edessä. Hänellä oli naamio kasvojensa suojana, joten hän ei nähnyt kuka siinä olisi ollut. "Mitä sinä teet täällä?" Sanoi Pösö hiljaa ja nopeasti. Hahmo ei vastannut, vaan nosti pienen aseen näköisen laitteen. Hahmo painoi liipaisinta ja katosi.

Ensin en oikein ajatellut tällaista lukua tähän väliin, mutta tajusin, että vielä jotain uupui. Onneksi tein tämän luvun.

Vierailija

Tässä sitten kolmas luku:

Luku kolme: Mökki kaukana asutuksesta

Tunnit olivat kuluneet, ja Aku heräsi vihdoin. Hän oli nyt autossa, joka meni selvästi ylinopeutta soratiellä. Auton ikkunat olivat peitetty verhoilla, joten Aku ei nähnyt, minne he menivät. Pian auto teki jyrkän käännöksen, ja se pysähtyi. Hänen silmänsä peitettiin siteellä, ettei hän näkisi missä päin he olivat. He menivät mutaista pihaa pitkin. "He menivät ilmiselvästi johonkin taloon" Aku mietti.

Sisällä Akulta otettiin side pois silmien päältä. Hän näki himmeän valon valaisevan hänen kasvojaan. Aku räpytteli silmiään, ja huomasi neljä hahmoa. "Voi ei! Karhukopla!" Hänen edessään tosiaan oli Karhukopla, jotka riisuivat valeasujaan. He olivat ne kolme hämärää miestä, jotka kävelivät aukean poikki. "Kiitos tästä säkistä, jonka toit meille!" Sanoi yksi kelmeistä. "Missä minä olen? Haluan pois! APUA!" Aku huusi niin kovaa, että kaikki ainakin yhden kilometrin säteellä olisi kuullut sen. "Sinun ei tarvitse huutaa, koska täällä ei ole lähi mainkaan asutusta. " Yhtäkkiä kaksi kelmiä sitoivat hänet tuoliin tiukoilla solmuilla. Aku yritti vimmatusti päästä pois tuolista, mutta se ei auttanut. Hän oli täysin epätoivoinen. Aku tähyili ympäri pientä mökki siinä toivossa, että löytäisi jonkunmoisen apuvälineen. Mökissä oli yksi pöytä, ja niitten vieressä kolme tuolia. Siellä oli kolme sänkyä, joissa oli kolme räsyistä peittoa. Katossa oli pieni lamppu, ja se valaisi lähes joka nurkkaan. Seinällä oli heidän vaarinsa ja äitinsä kuva. Karhukoplan äiti olivat raidallisessa vankilanasussa. Heidän vaarinsa oli taas pukeutunut samoilla vaatteilla kuin lapsenlapsensa.

Kohta kuului kova kuorsaus, sillä koko Karhukopla vetivät sikeitä. Aku katseli vielä ympärilleen, ja huomasi säkin, jossa oli Taikaviita varusteet. Se oli aivan hänen vieressään. "Säkissä on pieni veitsi, joka voisi auttaa minua." Aku sanoi , ja alkoi jo availla solmuja. "Vielä ihan vähän!" Aku huohotteli, ja yritti saada säkkiä auki. Minuutit matelivat, ja viimeinenkin solmu aukesi. "Nyt pitää löytää vain pieni veitsi, joka on säkin pohjassa." Vähän ajan päästä Aku sai veitsen, mutta se tippui lattialle. Karhukoplan yksi jäsenistä käänsi kasvonsa Akuun päin, mutta jatkoi unia. Hän otti veitsen uudestaan varpaittensa väliin, ja sai sen käsiinsä. Aku leikkasi veitsellä narut poikki, ja hipsi talon läpi, otti samalla rahasäkin ja Taikaviitan varusteet ja lähti kovaan juoksuun. "Krooh... Mitäh? Kuka täällä juoksee? Hei 176-671 ja 176-716, ankka lähti karkuun!" Yksi kelmeistä sanoi, ja lähti samalla käynnistämään autoa. "Mitä ihmettä? Renkaat on tyhjät! Ankka se ei ainakaan ollut, koska olisin nähnyt sen." Sanoi 176-176.

Aku juoksi jo soratiellä. Hiekanjyvät pistelivät hänen jalanpohjiaan. Kylmyyskin oli iskenyt, mutta Aku oli niin kuumissaan, että hänellä ei ollut kuuma. "Lääh! Tämä on raskasta. Taidanpa laitta Taikaviitan varusteet päälle, ja pompin tieheni." Aku läähätti, ja pomppasi puskaan laittamaan Taikaviitan varusteet päälle. " Ai niin, unohdin kokonaan, että naamiota ei ollut säkissä. Minun pitää liikkua siis huomaamatta." Pian ilmassa oli jo tumma hahmo.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat