Aku Tietosana kirja.

Seuraa 
Liittynyt12.11.2015

Tämä on tietosanakirjasto tässä tietoa Akusta

Aku Ankka (engl. Donald Duck) on Walt Disneyn vuonna 1934 keksimä ja hahmottelema sekä animaattori Richard ”Dick” Lundyn luoma animaatio- ja sarjakuvahahmo, joka asuu Ankkalinnassa Calisotan osavaltiossa ja seikkailee Disneyn eläinmaailmassa.

Walt Disney kertoi saaneensa idean Aku Ankasta äänen perusteella, kun hän kuuli imitaattori Clarence Nashin matkivan lintuja ja muita eläimiä radiossa. Nash palkattiin esittämään Aku Ankkaa elokuvaan Viisas Kana Kananen, jonka jälkeen hän toimi Akun äänenä kuolemaansa saakka vuoteen 1985. Nashin jälkeen hahmon ääninäyttelijänä on toiminut Tony Anselmo, jonka Nash itse koulutti kyseistä roolia varten.

Akun tunnetuin luonteenpiirre on hänen tulinen luonteenlaatunsa. Varsinkin alkuaikojen Aku Ankka oli luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja riidanhaluinen sekä ajattelematon, mikä saattoi hänet jatkuvasti erilaisiin vaikeuksiin. Hyveellisestä Mikki Hiirestä poiketen Aku voi toimia sekä tarinan sankarina että konnana. Aku yrittää usein livistää Roopen töistä tekosyillä.

Nyky-Akun useimmin toistuvia teemoja on Akun yleinen, usein itse aiheutettu epäonni ja vastoinkäymiset joko seurustelusuhteessa tai työelämässä, jossa Akun historiallinen ammattikirjo on hämmästyttävän laaja. Ajoittaisia taiturimaisia onnistumisia esimerkiksi puutarhurina tai kauneushoitajana seuraa yleensä näyttävä ja täydellinen epäonnistuminen. Joskus Aku onnistuukin pitämään työnsä, tai olemaan erittäin hyvä jossakin. Silloin yleensä vain ahneus vie Akulta työt.

Aku Ankalla on huollettavanaan kolme sisarenpoikaa (suomennettuna veljenpoikaa), Tupu, Hupu ja Lupu, jotka kuuluvat Sudenpentujen partiolaisjärjestöön. Akun tyttöystävä on Iines Ankka, jota kilpakosija Hannu Hanhi (Akun serkku) yrittää jatkuvasti viekoitella omakseen. Akulla on myös sisko Della Ankka. Akun upporikas miljardöörieno Roope Ankka (suomennettuna kuitenkin yhä Roope-setä) on usein ollut hänen työnantajansa ”nälkäpalkalla” tai pakottanut hänet mukaansa joihinkin huimiin seikkailuihin velkalistan avulla. Aikaisemmasta suomennostavasta johtuvasta yleisestä harhaluulosta huolimatta Aku on Roopen sisarenpoika, ei veljenpoika.

Vaikka Aku olikin alun perin piirroshahmo, hän esiintyy nykyisin enimmäkseen sarjakuvissa. Sarjakuvien Akun suuri suosio johtuu pitkälti Carl Barksista, joka kehitti Akun luonnetta ja keksi joukon uusia hahmoja, kuten Roope-sedän. Barksin on sanottu ”luoneen Aku Ankalle sielun”.

Ja sitten sudenpennuista.

Sudenpennut (engl. The Junior Woodchucks) on Aku Ankka -sarjakuvissa seikkaileva ankkalinnalainen partioryhmä, johon Akun Ankan holhokit, Tupu, Hupu ja Lupu, kuuluvat. Sudenpentujen oppaana toimii kaiken mahdollisen tiedon sisältävä Sudenpentujen käsikirja, jota hyödynnetään sudenpentujen seikkailuissa erittäin usein. Sudenpentujen käsikirjaa ei kuitenkaan järjestön periaatteiden mukaan saa käyttää oman edun tavoitteluun, kuten kadonneiden aarteiden etsimiseen. Käsikirjaa ei myöskään myydä sudenpentuihin kuulumattomille. Ensimmäinen sudenpentu oli Pietari Peloton. Sudenpentujen partiojärjestön perusti Tupun, Hupun ja Lupun iso-iso-isoisä Kornelius Ankanpää, Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään poika ja Mummo Ankan isä. Don Rosan tarinan Kadonneen kirjaston vartijat mukaan Sudenpentujen todellinen perustaja oli Kleopatra.

Sudenpennuille on tyypillistä jakaa runsaasti arvomerkkejä ansiokkaasta ja epäitsekkäästä toiminnasta. Sudenpentujen ohjaajilla on erityisiä kunnianimiä, jotka ovat lyhenteitä pidemmistä henkilön ominaisuuksien kuvauksista. Esimerkiksi Aku Ankka -lehden numerossa 44 vuodelta 2003 on Sudenpentumuseon avaajan arvonimeksi ilmoitettu H.U.P.S.A.K.K.O (Höyli, Uuttera, Pistämätön Seuramies, Armoton Kättelijä ja Kerkeä Ovimikko).

Sitten Tupusta Lupusta ja Hupusta.

Tupu, Hupu ja Lupu (Dewey, Huey and Louie, lueteltuna englanniksi yleensä järjestyksessä Huey, Dewey and Louie) ovat sarjakuvahahmo Aku Ankan kolme holhokkia, koululaisia ja sudenpentukenraaleja.

Ankanpoikien luojat olivat piirtäjä Al Taliaferro ja käsikirjoittaja Ted Osborne, jotka tekivät Aku Ankka -sanomalehtisarjakuvaa. Heidän ensiesiintymisensä tapahtui 17. lokakuuta 1937. Tuolloin Aku sai kirjeen sisareltaan Della Ankalta, joka kertoi lähettävänsä kolme poikaansa Akun huostaan. Poikien vanhemmista ei tämän jälkeen kuultu, ja Akusta tuli heidän pysyvä huoltajansa.Englanninkielinen sana ”nephew” tarkoittaa sekä veljen- että sisarenpoikaa. Termi suomennettiin Aku Ankassa ensi alkuun veljenpojiksi, vaikka termi on Tupun, Hupun ja Lupun tapauksessa väärä. Aku onkin poikien eno vaikka tätä sedäksi sanotaankin. Virheellinen nimitys vakiintui Aku Ankka -sarjakuvissa käyttöön vuosikymmenien ajaksi, mutta nykyään suomalaisissa ankkajulkaisuissa puhutaan Tupusta, Hupusta ja Lupusta yleensä pelkästään ankanpoikina tai sukulaispoikina, ei veljen- tai sisarenpoikina. Ankanpoikien isän nimi on vielä hämärän peitossa, mutta hänen kerrotaan joutuneen sairaalaan, kun pojat räjäyttivät raketin hänen tuolinsa alla.

Joskus yksittäisissä sarjakuvaruuduissa piirtäjän virheen vuoksi esiintyvä harvinainen "neljäs veljes" on Ankka-harrastajien keskuudessa saanut kutsumanimen Rupu (engl. Phooey, joka tarkoittaa "pyh").

Ulkonäkö ja luonne

Tupu, Hupu ja Lupu ovat täysin samannäköisiä, ja lukija erottaakin heidät ainoastaan eri värisistä lakeista jotka vaihtelevat usein kolmikon välillä. Tupulla on yleensä joko punainen tai sininen lakki, Lupulla taas useimmiten punainen tai vihreä. Tosin Aku erottaa heidät usein myös ilman hattuja. Eräässä Aku Ankka -lehden sarjassa Aku pääseekin Roope Ankalle töihin tuotekoodien lukijaksi Akun tunnistamisyrityksistä johtuvan näön herkkyyden ansiosta. Vielä alkuvuosina Tupulla oli keltainen lakki, mutta ajan myötä se on muuttunut vihreäksi. Tupu, Hupu ja Lupu ovat Aku Ankkaa ja muita aikuisiässä olevia ankkoja noin yhden pään lyhyempiä ja mittasuhteiltaan erilaisia kuin aikuiset. Lisäksi yleisesti Disney-sarjakuvissa nuorten ankkojen silmät eivät ulotu nokanjuureen asti toisin kuin aikuisilla.

Luonteeltaan Tupu, Hupu ja Lupu olivat aluksi riiviöitä. Taliaferron ja Osbournen sanomalehtisarjakuvissa he keskittyivät lähinnä pahantekoon ja Aku-setänsä kiusaamiseen. Don Rosan tarinassa K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A., Aku muistelee sitä, kun Tupu, Hupu ja Lupu eivät olleet vielä liittyneet sudenpentuihin; he ärsyttävät Akua ja kun Aku suuttuu, he huutavat mm. "Jippii! Takaa ajo. Aku-setä ei saa meitä ikinä kiinni." Myöhemmin he kuitenkin muuttuivat kiltimmiksi ja rauhallisemmiksi. Suurin ansio tästä lankeaa Carl Barksille, joka kehitti ankanpoikien, kuten Akunkin, luonnetta sarjakuvissaan. Barks loi myös Sudenpennut -partiolippukunnan, johon liittymisen myötä ankanpojista tuli lopullisesti mallikelpoisia. Nykyään Tupu, Hupu ja Lupu esiintyvät usein perheensä järjen äänenä tuittupäisen Aku-setänsä rinnalla. He osallistuvat myös seikkailuihin ja aarteenetsintään isosetänsä Roope Ankan kanssa ja auttavat tätä ratkomaan ongelmia, mukanaan Sudenpentujen käsikirja josta löytyy vastaus melkein kaikkeen.

Tupulla, Hupulla ja Lupulla on identtiset luonteet, eikä yksikään heistä ole toista taitavampi missään. Sarjat, joissa ankanpojat esiintyvät yksilöinä eivätkä ryhmänä, tai joissa heidän välilleen syntyy kilpailua tai erimielisyyksiä, ovat harvinaisia. Vanhoissa sarjakuvissa olikin yleistä, että Tupu aloitti lauseen, Hupu jatkoi sitä ja Lupu päätti sen (esimerkki Aku unissakävelijänä -sarjakuvasta: Tupu: "Tule takaisin..." Hupu: "...pukeutumaan. Muutoin sinut..." Lupu: "...vie poliisi!). Tätä esiintyy vieläkin jonkin verran.

Piirrossarjassa Nokkapokka Tupu, Hupu ja Lupu esiintyivät teini-ikäisinä

Sukulaiset

Tupun, Hupun ja Lupun äiti on Della Ankka ja isä tuntematon. Aku Ankka on Dellan kaksosveli ja pojat käyttävätkin hänestä nimeä Aku-setä.Tupu, Hupu ja Lupu ovat Kaino-Vieno Mummo Ankka Ankanpään lapsen lapsen lapsia.

Sitten Iineksestä.

Iines Ankka (engl. Daisy Duck, alkuvuosina myös Donna Duck) luotiin Aku Ankan vastapariksi ja tyttöystäväksi, ja hänen ensiesiintymisensä oli piirrosfilmissä Mr. Duck Steps Out 7. kesäkuuta 1940. Iineksen edeltäjä oli meksikolainen ja hänen nimensä oli Donna Duck. Myöhemmin nimestä tuli kuitenkin Daisy. Kyseisessä filmissä Aku kosiskelee tulista meksikotarta eikä vauhtia puutu. Nykyään myös Hannu Hanhi kosiskelee Iinestä. Donna on myöhemmin vahvistettu eri hahmoksi. Sekä Donna että Iines esiintyivät elokuussa 1951 samoissa sanomalehtistripeissä (Aku Ankka päivästä päivään 1951 -kirja).

Iines on luonteeltaan yhtä äkkipikainen kuin Akukin, mutta hallitsee itsensä paremmin ja on yleensä hienostuneempi kuin poikaystävänsä. Iines rakastaa pohjimmiltaan Akua. Iines on tunnettu myös viehkeydestään ja naisellisuudestaan. Hän käyttääkin yleensä puhvihihaista t-paitaa, rusettia päässään, sekä korkokenkiä. Väriltään vaatteet ovat yleensä hennon vaaleanpunaiset. Iineksellä on lisäksi kultainen rannerengas. Iineksen tunnetuin ystävätär on Klaara Kotko.

Carl Barksin ja Don Rosan sarjakuvien mukaan Iines syntyi 1920. Iines on Leenun, Liinun ja Tiinun täti. Iines Ankka kuuluu yleensä Ankkalinnan naisyhdistykseen. Aku onnistuu nolaamaan Iineksen useissa tarinoissa.

Iinekselle alkoi ilmestyä lokakuussa 2003 oma nimikkolehti Iines joka toinen kuukausi. Nykyään Iines-lehteä ilmestyy kuitenkin joka kuukausi. Tässä lehdessä nostetaan pääosaan ankkamaailman naishenkilöt. Iines on myös esiintynyt Disneyn TV-sarjassa Mikki Hiiren kerhotalo.

Disneyn piirrosfilmeissä Iines Ankan ensimmäisenä suomenkielisenä äänenä oli Eeva Eloranta, nykyisin hahmolle äänensä antaa Petra Karjalainen.

Ja Roopesta.

Roope Ankka eli Roope-setä (engl. Scrooge McDuck, tai Uncle Scrooge) on sarjakuvataiteilija Carl Barksin vuonna 1947 luoma animaatio- ja sarjakuvahahmo, joka asuu ja seikkailee Disneyn eläinmaailmassa. Roope oli alun perin tarkoitettu pelkäksi kertakäyttöhahmoksi, mutta nykyisin hänestä on muotoutunut yksi ankkauniversumin huomattavimmista vakiohahmoista. Roopea pidetään yleisesti Barksin lukuisista luomuksista merkittävimpänä. Vuodesta 1952 lähtien Roopella on ollut Yhdysvalloissa oma nimikkolehti nimeltä Uncle Scrooge, ja vuonna 1978 julkaistiin Suomessa Roope-setä -lehden ensimmäinen numero.

Roope Ankka on maailman rikkain ankka, joka elää Ankkalinnassa Calisotan osavaltiossa ja säilyttää valtaisia rahavarojaan Rahasäiliössä. Suuresta omaisuudestaan huolimatta Roope on hyvin saita, ja kuluttaa rahojaan erittäin harvoin. Hänen rakkain rahansa on ensilantti, kolikko jonka hän ansaitsi ensimmäisenä työnteolla. Toisinaan Roope-tarinat kuvaavat seikkailuja, joissa Roope sukulaistensa Aku Ankan sekä Tupun, Hupun ja Lupun kanssa metsästää muinaisia aarteita. Yleisestä harhaluulosta huolimatta Roope on Akun eno eikä setä. Suomennoksessa Roopesta käytetään toisinaan kiertoilmaisuja "saituri", "kitupiikki" ja "vanha visukinttu". Barksin mukaan syy Roopen suosioon ovat hänen rahavaransa, jotka kiehtovat ihmisten mieliä.

Ja vähän tietoa kultusta.

Kultu Kimallus (engl. ”Glittering” Goldie O'Gilt) on Disneyn sarjakuva- ja animaatiomaailmassa esiintyvä naispuolinen kuvitteellinen hahmo. Kultu Kimalluksen keksi piirtäjä-käsikirjoittaja Carl Barks. Kultu esiintyy ensi kertaa tarinassa ”Takaisin Klondikeen” (”Back to the Klondike”, 1952), joka sijoittuu Klondikeen ja jossa on takauma kultaryntäyksen ajasta. Kullankaivaja Roope Ankka tapasi kultaryntäyksen aikaan Kultun, ”Alaskan lumikenttien tyttären ja saluunoiden laululinnun”. Roope rakastui naiseen lähtemättömästi, ja suhde jäikin merkittävimmäksi Roopen romanttisista suhteista. Kultu ryöväsi tyrmäystippojen avulla Roopelta hanhenmunan kokoisen kultakimpaleen, jonka Roope sai perittyä takaisin käynnistettyään suuren kapakkatappelun.

Carl Barks sai tarinalleen ”Takaisin Klondikeen” paljon vaikutteita Ethel Anderson Beckerin kirjasta Klondike '98, ja myös Kultu Kimalluksen hahmo perustuu kirjaan. Kirjassa mainitaan muun muassa seuraavasti:

»”Ulkona lumimyrsky ujelsi ja yksinäinen susi ulvoi. Saluunan nurkassa joku soitti huuliharpulla 'After the Ball Was Over' ja tanssitytöt kannustivat tuoreita miljonäärejä, jotka karistivat valtaustensa mudan saappaistaan tanssimalla villisti.”»

”Takaisin Klondikeen” 11:nnen sivun alalaidassa Roope muistelee Kultun laulaneen kappaletta ”Tanssiaisten jälkeen” (engl. After the Ball).

Vuonna 1940 ilmestyneessä elokuvassa Lillian Russell elokuvan nimihenkilö, jota näyttelee Alice Fay, on pukeutunut samantapaisesti kuin Kultu Kimallus ja laulaa myös laulun ”After the Ball”, joten on todennäköistä, että Barks piti myös tätä Kultun esikuvana. ”After the Ball” -kappale kertoo tytöstä ja tämän enosta tai sedästä, jota pyytää kertomaan, miksi tämä elää yksin. Setä tai eno vastaa, että hänellä oli rakas kauan sitten, mutta tunsi itsensä petetyksi – eri syystä kuin Roope – ja hylkäsi rakkaansa. Kappaleessa mies muistelee kaiholla menetettyä rakkauttaan.

Don Rosan Kultulle keksimä sukunimi O'Gilt viittaisi siihen, että Kultu on irlantilaista sukujuurta. Varttuneemmassa iässä hän johtaa hotellia Dawsonissa, jonne on muuttanut nähtävästi jo 1890-luvun jälkipuolella.

”Takaisin Klondikeen” joutui sensuurin leikkaamaksi Yhdysvalloissa vuonna 1953. Tarinasta poistettiin muun muassa nyrkkitappelu, johon Roope osallistuu. Kun Markku Kivekäs alkoi suomentaa sarjaa, tarinan miltei kaikki poistetut ruudut onnistuttiin keräämään kokoon; Aku Ankka -lehdessä vuonna 1981 jatkokertomuksena ilmestynyt ”Takaisin Klondikeen” olikin sarjakuvan ensimmäinen sensuroimaton versio maailmassa.

Pistäkää nyt tietoa muista hahmoista.

Kommentit (3)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat