Tarinat

Seuraa 
Liittynyt12.11.2015

Eli tänne voit kirjoittaa omia tarinoitasi, ja arvostella muiden kirjoittamia tarinoita. Tarinoiden aihe on vapaa. Se voi liittyä siihen mihin sinä sen haluat liittyvän, vaikkapa ankkoihin. Tarinan henkilöt saavat olla itse keksittyjä, tai jonkun toisen tarinan/elokuvan/TV: sarjan henkilöitä. Ja ei kiitos mitään vuoropuheluita...! Tarinoiden ei MISSÄÄN NIMESSÄ tarvi sisältää todellisia taphtumia tai henkilöitä. Maailmassa ei ole yksisarvisia, mutta tarinassasi on. Haittaako se? No ei todellakaan! Tai voithan kirjoittaa vaikka viime kesästäsi ihan tositarinan. Eli mitä teitte, missä kävitte jne. Ja ilmoittakaa erikseen, jos tarinoillenne ei saa antaa kritiikkiä!

Tässä Tarinat- topicin säännöt:

- Älä kiroile

- Älä anna kritiikkiä ilman lupaa

- Tarinoissa ei saa esiintyä väkivaltaa tms.

- Noudata AA.fi:n sääntöjä, että kaikilla on täällä mukavaa olla!

Onko lisättävää?

Tarinallasi pitää aina olla nimi. Tarinoiden pitää olla vähintään 10 riviä pitkiä. Jos kysyt minulta erikois luvan, saatan antaa sinun kirjoittaa lyhyempiä. Jos aloitat joskus tarinaa, ja aiot jatkaa sitä myöhemmin, niin kun jatkat muokkaa edellistä viestiä! Näin kaikkien on helpompi lukea tarinasi valmiina. Jos haluat aloittaa tänne kokonaisen "sarjan", voit kyllä tehdä niin. Tarinoissa pitää olla aina samat henkilöt, mutta uusia saa tulla (siis jos aloitat jonkun sarjan).

Täällä pidetään myös joskus tarinankirjoituskilpailuja. Minä pidän ne. Jos kysyt luvan, ja kerrot minulle minkälaisen kilpailun aiot aloittaa, saatan antaa sinulle luvan tehdä kilpailun. Omaan tekemään kilpailuun ei voi osallistua itse. Eli jos minä olisin tehnyt kilpailun, en saa itse osallistua siihen. Toivoisin, että joku muukin voisi välillä pitää kilpailuja, koska haluaisin itsekin osallistua johonkin kilpailuun.

Näin arvostelet muiden tarinat:

+ Plussat

[Tähän kohtaan siis laitat mikä oli hyvää tarinassa]

- Miinukset

[Tähän kohtaan laitat, mikä oli huonoa tarinassa. Tätä kohtaa ei voi laittaa, jos tarinan kirjoittaja on kieltänyt kritiikin antamisen.]

Arvosana: [Tähän laitat arvosanan numeroilla 4-10.]

Muu palaute: [Tässä kohdassa kerrot ihan omin sanoin muuta mielipidettä tarinasta.]

No niin. Tiedän, että näitä on jo monta mutta toivon, että tännekkin tulisi edes vähän tarinoita *tuijottaa anovasti katseellaan*.

Ja ei kun kirjoittelemaan!

Sivut

Kommentit (389)

AkeMake
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Viestini voi jäädä nyt melko turhaksi sillä tämä ei ole tarina. Piti vain antaa kommenttia, että aloitusviestisi oli todella hyvä, KaisaKoo. Kerroit hyvin topicin idean ja kaiken tarpeellisen tiedon tästä. En itse kuitenkaan tarinaa kirjoita, sillä olen todella huono sellaisessa.

Saattaapa hyvinkin olla, että minua näkee täällä kuitenkin useamminkin arvostelemassa muiden tekemiä tarinoita. Antamassa rohkaisevia kehuja ja rakentavaa kritiikkiä. : D Eihän sitä tiedä, vaikka joskus innostuisin järjestämään sellaisen kilpailunkin, jos tämä topic tulee menestymään niin hyvin, että se on mielekästä. : )

Vierailija

Noh minä voin kirjoittaa tarinan!

Sen nimi olkoon:

"Tympivä takatalvi!"

10 vuotias Sara Snow heräsi aikaisin aamulla kun aamuaurinko siivilöityi verhojen lomasta suoraan hänen kasvoilleen. Sara pomppasi äkkiä ylös, venytteli ja juoksi ikkunaan. Ulkona ei näkynyt enää yhtään lunta. Ihanaa! Vihdoinkin se kylmä kausi on ohi, Sara ajatteli vetäessään farkut jalkaan ja ruskean t- paidan päälleen. Sitten hän juoksi alakertaan laulaen koko ajan iloista laulua.

"No huomenta Sara. Sinäpä se näytät pirteältä. Mistäs nyt tuulee?" isä uteli aamukahvinsa äärestä, Saran tullessa keittiöön hymyillen ja laulaen koko ajan.

"Voi isä! Etkö ole katsonut ulos? Lumi on poissa ja kevät on tullut! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!" Sara huusi riemuissaan ja nappasi pari leipää ja maitolasin. Saran pikkuveli Mika tuli keittiöön silmät sikkuralla.

"Huomenta Mika! Katso ulos. Lumi on sulanut ja kevät tullut!" Sara sanoi iloisena huomatessaan viisi vuotiaan veljensä. Mika oli hetken vaiti ja tuhahti sitten:

"Voi vietävä! Talvi ja lumi ovat ihania asioita. Miks sä näytät noin tyytyväiseltä? Täähän on katastrofi!!!" Sara tuiotti veljeään ja kohutti sitten olkiaan.

Kun Sara oli lähdössä kouluun, hänen äitinsä tuli eteiseen ja sanoi vaavalla äänellä:

"Muista ottaa toppatakki, pipo ja hanskat. Ja vedenkestävät kengät."

"Miksi ihmeessä äiti? Nythän on kevät! Ei siellä mitään toppavarustusta tarvitse. Minä pärjään aivan hyvin hupparissa ja lenkkareissa. Àdios!" Sara sanoi ja lähti kouluun.

Koulupäivä sujui iloisissa tunnelmissa, mutta kun Sara oli puoli matkassa 4,3 km kotimatkaansa alkoi taivaalta sataa.... lunta! Ensin aivan vähän, sitten enemmän, ja vielä vähän enemmän kunnes sitä tuli oikein kunnolla. Silloin Sara lähti juoksemaan kotiin manaten mielessään talven ja neljä vuodenaikaa hornantuuttiin.

Kotiin tultuaan Sara meni keittiöön ja siellä oli sekä isä, äiti että Mika. äiti hymyili tietäväisenä nähdessään Saran läpimärkänä ja lumen peitossa. Mika sen sijaan ei pysynyt ääneti kuten äiti vaan alkoi kiljua täyttä kaulaa:

"Sä olit väärässä! Sä olit väärässä! Sä olit väärässä! Talvi jatkuu ja kevät ei tuu vielä iiiiikuisuuuksiiiiiiiiiiin!" Sara seisoi hetken kiukusta kihisten keittiön ovela ja marssi sitten nokka pystyssä huoneeseensa.

LOPPU

Tarina ei ollut kovin omaperäinen eikä mtenkään erikoisen hyvä, mutta en nyt muutakaan keksinyt, kun itse odotan niin hirveästi kevättä ja lumen sulamista. Siksi kirjoitinkin tämän tarinan. :D

*Nöösi, nauru naamalla*

AkeMake
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Eli arvostelua pukkaa tarinasta. : )

Plussat:

Aloitus! Ehdottomasti. Tarina oli varsin kirjamainen eli sopisi oikein hyvin melkein minkätahansa kirjan aloitukseksi. Kieliasu oli pitkään varsin hyvää ja lauserakenteet todella sopivia. Tarina oli pitkän aikaa hyvin miellyttävää luettavaa, kuin kirjaa lukisi. Vaikka tarina sinänsä ei ollut valtavan mukaansatempaava, oli se kuitenkin rakennettu tukevalle pohjalle. Tuosta olisi todella hyvä, jopa lähteä jatkamaan tarinaa. Hienoa!! : )

Miinukset:

Tarinan loppua kohden sen kirjamaisuus alkoi hävitä. Lauserakenteet ja hyvä kirjakielisyys alkoi kadota, mikä osaltaan hiukan latisti lopun lukukokemusta. Puhekielellä olevia osuuksia oli ehkä korostettu liikaa ja huutomerkkejä yms. tuli liikaa. Vaikka puheessa ehkä toistettaisiin ja venytettäisiin sanoja, ei niitä kirjaan tarvi laittaa samalla tavalla vaan ne voi ilmaista huolellisemmin. Tarinan alusta ei ole mitään huonoa sanottavaa, mutta lukemista todellakin häiritsi loppua kohden häviävä hyvälle kirjalle ominainen sujuva eteneminen ja hyvä äidinkielellisyys. Tiedä sitten alkoiko keskittyminen jo herpaantumaan etkä jaksanut loppuun asti keskittyä tarinan sujuvaan etenemiseen.

Arvosanaksi annan lopun pienestä herpaantumisesta huolimatta 9+.

Muutapa kommentoitavaa ei tarinasta taida olla..

SuperÄijä
Seuraa 
Liittynyt27.12.2009

Wau! Tarinasi oli hieno Nöösi!

Arvosana: 10-

HAAMU

Vanha linna häämötti utuisena Joken ja Peten edessä keskellä sakeaa pimeyttä. Kuuta ei näkynyt, vain jokunen eksynyt tähti tuikki valoa laakson pikimustaan pimeyteen. ”Tämän pimeämpää ei tule”, sanoi Jokke puoliääneen. ”Mennään sisään.”

Petellä oli kädessään iso, erikoisvoimakas tuliterä taskulamppu, jonka hän oli ostanut vanhan hukkaamansa tilalle. Se oli ollut halpa, sillä Valintatalossa oli ollut vuotuisat alennusmyynnit.

Pojat nousivat halkeilleita portaita tiilipohjaiselle terasille, Jokke liikahti ensin, tallaten varovasti kipeällä, nilkasta tiukasti käärityllä jalallaan. Pimeässä linnassa heidän askeleensa kuuluivat voimakkaammin kuin muulloin.

Jokin valoa pelästynyt pikkueläin vilisti pakoon heidän edessään.

”Mikä lie elukka oli, mutta ainakin viisas se oli”, sanoi Pete. ”Kun lähti lipettiin täältä”. Jokke ei virkkanut mitään. Hän kun oli jo ovella joka johti eteisestä muihin huoneisiin.

”Tules vähän auttamaan”, hän kutsui. ”Ovi on juuttunut kiinni.” Petekin tarttui messinkiseen ovenkahvaan ja kiskaisi. Yhtäkkiä jokin heltisi.

Pojat lennähtivät tiilipermannolle. ”Ouuu”, Pete ulvoi. ”Mene pois mahaltani, en pysty liikkumaan., enkä hengittämään.” Jokke tarkisti ettei Peteltä ollut katkennut luita. ”Ehjiltä näyttävät. Mutta järki on jäänyt kotiin.”

Jokke katseli käden sijaa. Sen ruuvi oli löystynyt. ”Ruuvi joka on kiinnitetty tähän vanhaan lukonruotoon, on löystynyt” Täällä onkin ollut melkoinen trafiikki viime aikoina, joten se on vain kulunut, ei siinä muuta”, sanoi Pete vuorostaan. ”Joku on voinut löysätä sen!” ”Se on mahdotonta, kuka muka olisi käynyt täällä?””Olet oikeassa."

Jokke kulki pitkin rakennuksen seinää yrttäen löytää toista sisäänkäyntiä. ”Varmasti sinne jotenkin pääsee. Yritetään tuolta.” ”En mahdu”, valitti Pete. Kuitenkin he mahtuivat, ja olivat nyt linnassa, jossa kerrottiin kummittelevan. Siellä oli pilkkopimeää.

Pete näytti valoa lampullaan. Siellä oli pitkä pöytä ja sen ympärilä tuolit. Pöydän päässä näytti olevan astioita. ”Ruokasali”, Jokke tokaisi. ”Sisään vain”.

Sisällä he näyttivät valoa joka suuntaan ja näkivät kauniita kaiverruksin koristeltuja tuoleja, pitkän mahonkipöydän, astiakaapin ja koristepaneloidut seinät. ”Täällä on useita ovia.” Jokke ilmoitti. ”Mikä valitaan?” ”Minä ainakin – uuh! Peteltä pääsi tukahtunut huuto.

Käännyttyään Pete näki nuoren naisen, jolla oli purppuran punainen hattu ja vanhanaikainen puku katselevan heitä. Naisella oli samanlainen vaatetus, minkä laisia he olivat nähneet 300 vuotta sitten maalatuissa tauluissa, ja hänellä oli köysi kaulassaan. Köyden pää riippui hametta pitkin maata viistäen, ja hänen kätensä jäivät karmivien, veristen hihansuiden peittoon.

Jokkekin kääntyi. Hänkin näki naisen, joka liikkumattomana katseli heitä, hengittämättä, hievahtamatta, hän vain katseli. Sen täytyi olla miss marlosen haamu. Naisen joka oli tappanut muinoin itsensä välttyäkseen onnettomalta avioliitolta.

Pojat olivat kauhuissaan. He juoksivat nopeasti pois linnasta kotiinsa, ja jäivät omaan, turvalliseen eteiseensä huohottaen. Tapahtumista ei enää puhuttu.

//: Koulutyö tuo tosiaan oli. Voitin sillä luokkamme tarinakilpailun, ja sain luokkamme parhaan arvosana, eli 9,5 (AkeMake oli samaa mieltä=). Arvoltaan tehtävä vastasi koetta.

AkeMake
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

SuperÄijän "Haamu"-tarina

Plussat:

Tässä tarinassa huomaa selvästi, että on panostettu. Koulutyö siis? Tarina etenee jännittävästi eteenpäin ja pitää otteessaan alusta loppuun. Onko aivan tarkoituksella jätetty näin monia aukkoja tarinaan? (Miksi pojat menivät linnaan? Miksi toisen pojan jalka oli kipeä?) Ehkä on vain hyvä ettei kaikkeen saa vastausta. Tarina on niin mukaansatempaava, että jatkotarinan voisi lukea mielenkiinnolla, jos siitä sellaista olisi. Äidinkielelliseltä kannalta katsottuna tarina on varsin hyvä eikä kielioppivirheitä esiinny kovin paljoa.

Miinukset:

Jotain kielioppivirheitä kuitenkin löytyy sekä pieniä huolimattomuusvirheitä (kirjoitusvirheitä). Olisikohan ollut hyvä kuvailla hiukan enemmän tätä linnaa? No, kai se oli hyvä jättää lukijan oman mielikuvituksen varaan. Eipä tuosta tarinasta paljoa miinusta löydä, mutta kaikesta huolimatta siitä jäi jotain pientä puuttumaan..

Menin Nöösille jo noin hyvän arvosanan antamaan, joten tähän en paljoa pysty sitä parempaa heittämään; 9,5

Vierailija

Lainaus:
Tarinat

Make - 04.03.10 06:18 (ID 479884) Piti vain antaa kommenttia, että aloitusviestisi oli todella hyvä, KaisaKoo. Kerroit hyvin topicin idean ja kaiken tarpeellisen tiedon tästä.


Kiitos

A r s k a
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Minä olen aina ollut hyvä kirjoittamaan tarinoita, ja pidän niiden kirjoittamisesta. Tässä tulee uusinta uutta Ankkaetsivän kirjoittamaa tarinaa:

Osa 1:

Olipa kerran muuan 1800-luvulla rakennettu koulurakennus, puinen ja ränsistynyt, missä oppilaita ei ole ollut sitten vuoden 1920. Kuitenkin eräs paikallinen opettaja halusi kunnostaa tämän hienolla paikalla sijaitsevan ja ränsistymisestään huolimatta arkkitehtuuriltaan upean rakennuksen. Seuraavalla viikolla koulua jo kunnostettiinkin ja pihasta tehtiin suihkulähteineen ja kukkamaineen suorastaan erinomainen, ja koulurakennus oli kuin uudenveroinen. Kun koulua oli kunnostettu kaksi kuukautta, se oli jo käyttökelpoinen, vielä keinut ja hiekkakenttä kuntoon, niin talosta tulisi suorastaan upea. Viimein koitti se päivä kun oppilaat pääsivät uuteen kouluunsa, ja kaikki kehuivat rakennusta minkä ehtivät. Luokissa oli vielä alkuperäiset pulpetit, jotka oli kunnostettu koulukäyttöön jo ennen kuin koulua oli alettu entisöidä. Kun koulu oli ollut käytössä ensimmäisen kouluviikon, vahtimestari ilmoitti, että yläkertaan oli ilmestynyt outo pöytä ja sen päällä oli ollut kirje. Opettaja pyysi vahtimestaria näyttämään sitä, ja siinä luki:

"Hyvää päivää, opettajat ja muu koulun väki. Olemme tyytymättömiä siihen, että rakennus on uudistettu ja otettu käyttöön. Toivoisimme, että rakennus otettaisiin pois käytöstä, toivoo rakennuksen virallinen kummitus."

Opettaja meinasi pökertyä, ja vahtimestari kuuli kellarista kaappikellon kaksitoista lyöntiä, vaikka siellä ei pitänyt olla yhtään kelloa, ainoa kello, joka siellä oli, oli vahtimestarin vanha rannekello, mikä oli kaiken lisäksi rikki. Kellokin oli vasta puoli 11 aamupäivällä. Kaikki ihmettelivät asiaa, ja opettajat evakuoivat oppilaat ulos. Vahtimestari ja luokanvalvoja menivät taskulamppujensa kanssa kellariin tarkistamaan tilannetta. Mitään ei näkynyt, mutta yht'äkkiä kellarin ovi meni kiinni ja lukittui. Sama tapahtui kaikille oville, ja ikkunoille myös. Opettajat olivat vielä ulkopuolella, ja vaikka heillä oli avain, joku oli rikkonut lukon niin, että se ei avautunut millään opettajien avaimista.

Samaan aikaan joku vei taskulamput vahtimestarin ja luokanvalvojat käsistä ja tuhosi ne. Joku laittoi myös verhot ikkunoiden eteen. Tämän jälkeen luokanvalvoja kuuli vain, kun yläkerrassa joku kuorsasi. Kaikki ihmettelivät myös kovasti, kun kaikki puutarhan kasvit kuihtuivat yht'aikaa. Kukaan ei tiennyt mitä tapahtui, mutta kaikki olivat kauhuissaan... (jatkuu huomenna)

Tuossa oli 1.osa tarinasta, joka ei missään nimessä perustu tositapahtumiin, vaan kaikki tuli omasta päästä. 2.osa ilmestyy huomenna iltapäivällä.

Toivoisin saavani tästä paljon kommentteja.

-Ankkaetsivä

Gabi47
Seuraa 
Liittynyt2.6.2010

KaisaKoo,oletko enkeli?Juuri äsken ennen kuin huomasin tämän,halusin kirjoittaa tänne tarinan,ja rupesin etsimään.

Aku Ankka,Kansainvälinen lähetti:

On rauhallinen päivä paratiisitiellä...

Aku: Vihdoinkin loma,kolikkojen hinkkaaminen väsytti sormeni,tämän lauantain aion viettää nukkuen,ja sihijuoman kanssa.

*Puhelin soi*

Aku: Vastatkaa pojat!Ankkalinna VS Hanhivaara ottelu alkaa juuri.

Tupu: Se on Roope setä,hän haluaa tavata meidät.

Aku: Miten se kitupiikki kehtaakin pilata vapaapäiväni?

*Ankat menevät Rahasäiliölle*

Roope: Hyvä kun tulitte,Karhukopla on matkannut kaksi päivää sitten New Mexicoon.

Aku: Sehän on vain hyvä,et juoksuta minua koko ajan vartioon.

Roope: Se ei ole niin yksinkertaista,luulen että Karhukopla juonii jotain,sillä he ottivat mukaan Rahasäiliöön kartat.

Hupu: Miksi he veisivät ne New Mexicoon?

Roope: Luulenkin että he punovat juonta,siksi lähetän teidät heidän peräänsä.

Lupu: Nopeasti!

Hupu: Liian myöhään,Aku setä ehti jo pyörtyä.

Pian Ankat ovat lähtövalmiina Rahasäiliöllä.

Aku: Ooh,Roope setä on antanut käyttöömme uuden Hyber yksityiskoneensa.

Roope: Luuletko että antaisin sinun ohajta sitä?Ajatte vanhalla kunnon Kallella.

Aku: Ai sillä rotiskolla,josta loppui bensa,ja se tippui Amazoniin,ja nyt se on ruosteessa.

Niin ankat lähtevät matkaan,radiopuhelin turvanaan.

Tupu: Tuolla on New Mexicon lentokenttä!

Aku: Ääh,tästä rotiskosta loppui bensa!Pakkolasku!

*Ankat ottavat laskuvarjot*

Aku: Ei näy kaktuksia.

*Aku osuu kiveen*

Lupu: Ota nopeasti se laastari setä,Roope setä soitti juuri,että meidän täytyy olla 5 minuutin sisällä Hotelli Ropsun vieressä.

Hotellilla:

Aku: Jos oikein muistan,meidän pitää nyt mennä Caballerostreetille,vakoilemaan Karhukoplaa.

Pian:

Hupu & Tupu: He hääräävät jotain.

Aku: Kello on jo kymmenen,painutaan pehkuihin.

Seuraavana aamuna:

Roope: Aku!Kopla on häipynyt Pohjois Afrikkaan,sinunhan piti vahtia heitä vuorokauden ympäri!Kalle odottaa sinua.

Aku: On tämäkin loma!

Ankat jatkavat matkaansa Pohjois Afrikkaan,Ruotsiin,Brasiliaan,kunnes he saapuvat Ranskaan.

Lupu & Tupu: Tässä on Roope sedän tilaama paketti joka meidän pitää antaa jollekkin F.Anille.

Aku: Beatricestreet 3,mentiin pojat.

Pian:

F.Ani: Kyllä vain,tässä onkin lempiherkkuani,saksanpähkinää,tässä on uusi paketti.

Aku: Toimmeko me hänelle saksanpähinää?!Nyt meidän täytyy mennä Italiaan.

Italiassa:

Tupu: Nuo heput näyttävät tutuilta...Karhukopla!

Aku: He puhuvat jonkun kanssa.Nyt se joku menee vessaan,meidän pitäisi tavata se heppu vessassa.

Vessassa:

Miccho: Kyllä kyllä,herra Ankka on huomaavainen,hän lähetti minulle lempiherkkuani,manteleita!Tässä uusi paketti.

Aku: Japaniin,joko taas ulkomaille!?

Japanissa:

Lupu: Tapaamme hänet Wi katu 3: sessa.Se on syrjäseudulla.

Pian:

Hupu: Joen rannalla,asuntovaunussa,onkohan paketissa sushia?

*Ankat astuvat sisään*

167-167: Kädet ylös!

Aku: Miccho?Karhukopla!?F.Ani!?Mitä te!?

176-167: Tämä oli vain salajuoni,pidimme kartat näkyvillä,ja kiersimme maapalloa,vain jotta saisimme teidät ansaan,ja voisimme rauhassa vohkia Ankan rahasäiliön.

167-167: Mutta Miccho ja F.Ani suostuivat vain jos lähetimme heille saksanpähkinät ja mantelit.

*Ankat sidotaan*

Aku: Nyt olemme pulassa.

Lupu: Katsokaa,manteleista,annetaan niitä Miccholle,niin hän jaa herkuttelemaan niillä,ja voimme paeta hänen huomaamattaan.

Aku: Hyvä idea Lupu!Yritän ylettää manteleihin.Uh.

Hupu: Micchoo,katsoppas tätä!

Tupu: Miccho lankesi ansaan!Puretaan köyden linkkarilla.

Pian:

Aku: Nyt nopeasti Ankkalinnaan varoittamaan setää.

Samaan aikaan:

157-157: Homma on hoidossa,Ankka on sidottu,ja varasuunnitelma on kohta tarpeen.

Pian ankat ryntäävät Rahasäiliölle.

Aku: Setä!Kääks!

*Ankat lankeavat ansaan,ja jäävät verkkoon*

167-167: Virutkaa siinä tovi,niin saamme putsattua säiliön.

Hupu: Yritetään saada savumerkkejä,Sudenpennuille,minulla on tulitikkuja,ja vanhoja lehtiä.Ja tuossa on huopa.

Aku: Kunhan se toimii.

Tupu: Jihuu!Savumerkkeihin vastattiin!

Pian Sudenpennut soittavat poliisit,ja kopla pidätetään.

Roope: Minne te luulette menevänne?Teillä on kädet täynnä töitä,sillä koplan sormenjäljet jäivät rahoihin.

Aku: Hinkkaa itse rahasi,me saimme palkkioksi 1000€,ja menemme niillä rahoilla lomalle.

Lupu: Jonnekkin missä emme ole vielä käyneet,Espanjaan!

Pian Espanjassa:

Aku: Nyt kelpaa,kaksi kuukautta viiden tähden hotellissa merenrannalla!

Loppu

-Gabi47

Gabi47
Seuraa 
Liittynyt2.6.2010

Ja tässä vielä perään ei ankkoihin perustuva tarina,unohdin arvostella edellisen tarinan.Eli tuo Ankkaetsivän tarina saa plussaa siitä,että siinä on hyvä juoni,ja kuvailevaa teksitä,ja miinuksen siitä,että välillä se saattoi osottautua hieman pitkäveteiseksi,mutta odotan jatkoa.Tässä uusi tarina:

Yöturkki,erään suden tarina.

Prologi:

Olipa kerran ,lapin erämaassa,susi.Sillä oli pieni poikue,porot ja hirvet eivät eksyneet niin syrjäisään paikkaan,ja jos emo lähtisi pois,haukka tulisi nappaamaan pennut.Pian pennut kuolivatkin nälkään,ja kylmyyteen.Vain yksi pennuista pinnisteli yhä elossa,se oli väriltään sysimusta,ja sen silmät kiiluivat meripihkan värisesti.Sen emo tiesi,että se ei selviäisi ilman ruokaa,joten se lähti viemään sitä riistasauduille.Monen tunnin matkan jälkeen,se asetti pennun lumeen.Se nuoli pentua,ja lämmitti sitä,kunnes alkoi sataa lunta.Seuraavana aamuna,kun pentu heräsi,lämpö oli lakannut virtaamasta sen kehoon.Sen emo oli kuollut.

Yöturkki,erään suden tarina.

Pentu lähti vaeltamaan lumessa,se hyppi nietosten yli,ja yritti epätoivoisesti etsiä ruokaa.Pian se huomasi puron,joka ei ollut jäässä.Se kipsutti puron luo,ja tallasi pienen lohen päälle,sen jälkeen se meni rantatörmäälle,syömään saalistaan.

Kun yö tuli,se lähti vaeltamaan pitkin tuntureita,etsiäkseen suojapaikan.Pian se löysi puunrungon,joho se käpertyi,se nyyhkytti ulisen,kunnes nukhati.

Puolen vuoden kuluttua,susi,jonka aiemmin kohtasimme pentuna,vaelsi Lapin armottomassa erämaassa,omaa riistaansa metsästäen,sen turkki näytti upealta,kun kaamos heitti siihen säteensä.

Se kuuli kuitenkin puhetta,kaksijalkoja,eli ihmisiä.Ne olivat metsästäjiä,niiden virittämä ansa,houkutteli sutta.Se lähestyi ansassa roikkuvaa jänistä,kunnes kävi siihen kiinni.Silloin ansa laukesi,ja kaksijalat kiiruhtivat sen luo.Susi onnistui kuitenkin pääsemaan irti verkosta,se otti kovan ponnistuksen,ja hyppäsi maahan.Ennen kuin se oli ehtinyt metsän turviin,metsästäjät ampuivat sen jalkaan.Susi lähti ontuen kävelemään lumessa,veren tahrima lumi houkutteli paikalle muita eläimiä,jopa haukkoja,koska haavoittunut susi voisi olla niille helppo saalis.

Lopulta susi lösähti maahan,se nukahti,ja hengitti hitaasti.Se uskoi kuolevansa.Kun kaamos valtasi taas Lapin,ja kuu paistoi uljaasti,jonkin asteli haavoittuneen suden luokse.Se oli harvaturkkinen susi,joka nuuhki sitä.Se ulvaisi,ja huudahti:

-Mitä teet metsästys maillamme,et kuulu heimoomme.

Susi kohotti päänsä lumesta,ja ulvaisi:

-Auta minua,ole kiltti.

-Kuolet tänne,ellet pääse parantajan luokse,voin viedä sinut Jääprinsessan luokse,ja kysyä voiko parantaja auttaa sinua,vierasta sutta.

Susi nousi pystyyn,ja lähti ontuen suden mukaan.

-Me olemme Jääheimo,olemme aina valloittaneet Lapin,kunnes myrskyt ja kaksijalat,alkoivat turmella Lappia.

-Olen muutes Harvatassu.

Pian Harvatassu,ja susi saapuivat Jääheimon leirille.-Oi Jääprinsessa,löysin tämän vieraan,hän kuolee ellei saa parantajan apua.

-Emme saa auttaa heimotonta sutta.

-Pääsisinkö sitten heimoonne?

Silloin kaikki sudet puhkesivat nauruun.-Kunnioittakaa vierasta!Tarvitsemme totta puhuen lisää susia,sillä ruoka vähenee jatkuvasti.

-Mutta sinun täytyy onnistua osoittamaan tahtosi,voittamalla Ruskasilmä.Hän on heimomme voimakkain susi.

Ontuva susi,astui taaksepäin,ja katsoi sutta takanaan.Se oli väriltään harmaa,mutta ruskeasilmäinen.Ruskasilmä tuijotti tätä,ja upotti tähän hampaansa.Silloin susi puraisi tätä,ja Ruskasilmä perääntyi,se näykkäsi suden korvaa,ja susi puraisi tätä jalasta.Silloin Ruskasilmä ulvahti,ja kaatui maahan,se yritti puraista sutta,mutta ei ehtinyt.

-Mene parantajan luokse,Ruskasilmä,Jääprinsessa sanoi.-Olet osoittanut kykysi selviytyä luonamme,täällä tajuat miten armoton luonto on susille.Tästä edes sinut tunnetaan nimellä,Yöturkki.

Tuosta tulee ilmeisesti kolmi osainen tarina.Toivon kommentteja!

-Gabi47

A r s k a
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Osa 2.

(jatkoa eilisestä)

Yht'äkkiä ovet avautuivat ja sulkeutuivat heti perään. Kukaan ei tajunnut, mistä ilmiö johtui, mutta se, että nyt oli jotain outoa tekeillä, oli kaikkien mielessä. Ilmiöitä ei voinut selittää ymmärrettävällä tavalla. Samassa ikkunasta leijui paperilennokki, jonka sisään oli kirjoitettu:

"Tälläista voi tapahtua, jos koulu pidetään käytössä. Pyydämme teitä ystävällisesti poistumaan paikalta, jotta ei tapahdu hirveitä. Kauheita terveisiä Viralliselta Kummitukselta."

Opettaja lähetti oppilaat heti takseilla koteihinsa, mutta ei itse lähtenyt minnekään. Vahtimestari ja luokanvalvoja olivat vielä sisällä, eikä opettaja halunnut jättää heitä sinne. Hän ei itse pelännyt enään yhtään, vaan rikkoi ikkunan ja hyppäsi sisään. Hän kulki käytäviä ja luokkia ympäriinsä, mutta misään ei näkynyt merkkiäkään mistään, joten hän ajatteli poistua ulos ja hälyttää apua. Kuitenkin hän astui lattia-ansaan, joka oli ilmaantunut alakerran käytävälle. Hän tippui monta metriä ja meni tajuttomaksi. Herättyään hän huomasi olevansa köysissä vahtimestarin vieressä. Vahtimestari ihmetteli kovasti, missä luokanvalvoja on. Vahtimestari nimittäin muisti, että joku oli lyönyt hänet tajuttomaksi silloin, kun luokanvalvojakin oli vielä hänen vieressään. Kun hän oli herännyt, ei luokanvalvojaa ollut missään.

Opettaja oli aina lukenut paljon dekkareita, ja oli hyvä ratkomaan niitä. Hän muisti monta lukemaansa kesädekkaria, ja mitä niissä oli tapahtunut. Opettaja oli nytkin nopea-älyinen ja tajusi, että ehkä asialla ei ollutkaan aave, sillä kun koulua oli entisöity, hän oli muutaman kerran huomauttanut eräälle työmiehelle siitä, että työmies oli rakentanut jotain outoja asioita koulun sisälle ja pihalle, mutta hän ei kertaakaan nähnyt työmiehen kasvoja. Hän kuitenkin muisti, että mies oli ollut pitkä, hoikka ja pitkätukkainen, ja toinen hieman outo työmies oli juuri päinvastainen, eli lyhyt, lihava ja lyhyttukkainen. Samalla hetkellä joku astui sisään kellariin...

Opettaja kysyi, kuka tuli mutta ei saanut vastausta. Sitten hän huomasi kaapikellon lyövän taas kaksitoista kertaa, vaikka siellä ei kelloa ollutkaan. Hän rupesi miettimään, oliko kyseessä jokin salainen merkki, kun yht'äkkiä taskulampun valo osoitti erääseen nurkkaan, josta nousi erittäin vaarallisen näköinen(jatkuu huomenna)...

Siinä oli toinen osa tarinasta, joka ei missään nimessä perustu tositapahtumiin, vaan kaikki tuli omasta päästä.

-Ankkaetsivä

Gabi47
Seuraa 
Liittynyt2.6.2010

Mahtava tarina Ankkaetsivä!Taas kerran,nyt tylsyyskin katosi.Arvostelkaa myös minun tarinani.Nyt tulee osa 2/3 Yöturkista.

Yöturkki,erään suden tarina osa 2

Lumi piiskasi kiviä,ja armottomat pakkaset purivat Jääheimon susilaumaa.Yöturkki toivoi mielessään,että kaikki olisi ohi.Hän painoi tassunsa kasvojensa eteen,jotta lumi ei pääsisi lyömään niitä.

-Vauhtia!Meidän täytyy paeta!Myrsky hautaa pentujenpesän!Eräs tiinenä oleva naarassusi,Koivunoksa,huusi.

Kaikki sudet pinkaisivat pystyyn,ne jättivät riistan,ja auttoivat pentuja.Yöturkki yritti törkkiä yhtä,vajaa kahden kuukauden ikäistä pentua liikkeelle,mutta se oli liian jäykkä,se jäi lumimyräkän uhriksi.Epätoivoinen Yöturkki,tarrasi kiinni yhdestä pennusta,ja kuljetti sitä hampaissaan.

...

Kahden kuukauden kuluttua,kevät oli alkanut sulattaa puroja,ja pahin kaamos oli hävinnyt.Monta pentua oltiin menetetty kahden kuun takaisessa myrskyssä,mutta uusia oli pikavauhtia tulossa.Yöturkki seurasi parhaillaan,Koivunoksan toista synnytystä.Se ponnisteli,ja pian Yöturkki käskettiin ulos pesästä.Yöturkki päätti mennä metsälle,riistan toivossa,sillä viime tankkauksesta oli jo aikaa.

Se näki pian edessään mehukkaan jänöjussin,ja lähestyi sitä.Se otti loikan,ja lähti ajamaan rusakkoa takaa,kunnes se saavutti sen,ja tarrasi siihen hampaillaan.

Syötyään saaliinsa,se eteni metsälle,sen jalasta oli aikoinaan vuotanut niin paljon verta(osa 1) ,että sen tunto oli lähtenyt miltei kokonaan.Se tassutteli metsän reunaa pitkin,ja imi sisäänsä metsän tuoksuja.Pian jokin havahdutti sen,se haistoi kuolleen tunturipöllön.Se seurasi hajujälkeä,ja pian se löysi pöllön ruumiin.Se lähestyi ruumista hiljaa,aivan kuin varmistaakseen että se oli kuollut,mutta silloin hänen mieleensä tuli ajatus.Miten tunturipöllö voisi noin vain pudota ilmasta?Hän ajatteli sitä liian myöhään,sillä ansa laukesi.Vanha vihollinen,kaksijalka,oli päättänyt että toinen kerta toden sanoo.

Toivon kommentteja.

-Gabi47

Vierailija

Plussat:

Tarinasi oli varsin keihtova Gabi47. Aivan kuin kirjan tarina. Minä ainakin saatoin kuvitella tapahtumat aivan kuten kirjoissakin teen. Hienoa tytötä!

Miinukset:

Ei ollenkaan miinuksia!

Oma tarinani tulee suoraan tähän alle.

Cindan tarina

Hei, olen Cinda. Asun Afrikan kehitysmaassa. Kylämme on keskinkertaisen varakas verratuna muihin lähellä oleviin kyliin. Kylässämme on jopa oma kaivo. Se on melko pieni, mutta siitä saa vettä jokapäiväisiin askareisiin. Autan äitiäni ja isoäitiäni sekän viittä tätiäni ruuan laitossa, lasten hoidossa ja muissa kotitöissä. Minulla on kuusi pikkusisarusta. Kolme heistä on poikia ja äiti ja isä yrittävät saada heidät vuorollaan kouluun. Meidän kylästämme lounaassa noin 10 km päässä on isompi kylä jossa on koulu. Yksi serkkuni on jo siellä. Hän on opiskellut siellä jo kolme vuotta. Hän valmistuu sieltä kahden vuoden kuluttua. Olen saanut nähdä hänen oppikirjansa. Ne ovat ihmeellisen näköiset. Näin kerran kun hän teki jotain numeroita vihkoonsa. Kun kysyin mitä hän teki hän sanoi laskevansa kertolaskuja. Serkkuni on reilu. Hän on opettanut minut ja muut minun ikäluokkaan kuuluvat kyläläiset tavaamaan. Meistä se on ihanaa. Minä olen muuten 12 vuotias. Osaan lukea jonkin verran ja se on jo suuri saavutus näin pienessä ja mitättömässä kylässä kuin meidän.

Isäni työskentelee aasi- ja hevosfarmilla 100 km päässä kotoamme. Hän pääsee käymään kotona aina lomillaan eli jouluna ja kesällä. Molemmilla kerroilla hänellä on neljän päivän loma. Hän lähettää palkkansa aina kotiin ja sillä me hankimme tarvitsemamme asiat. Myös setäni ja enoni työskentelevät monen kymmenen kilometrin päässä kotoa. Hekin lähettävät palkkansa kotiin. Meitä asuu samassa talossa 20 henkeä. Äiti, isoäiti, viisi tätiäni, kolme veljeäni, kolme siskoani ja seitsemän serkkuani. Meillä on vain pieni yhden huoneen talo. Lattianamme on maa. Kovaksi tallaantunut savimaa on aivan mukiinmenevä. Meidän lisäksemme kylässä asuu 40 muuta henkeä eli viisi eri perhettä. Jokaisella on samanlainen talo kuin meillä.

Minä en saa enää leikkiä, kuten eivät muutkaan ikäiseni serkkuni. Haluaisin opiskella serkkuni opissa erillaisia asioita joita hän oppii koulussa, mutta minulla ei ole vapaata aikaa muuta kuin myöhään illalla jolloin serkkuni ehtii opettaa minulle vain vähän. No ehkä minä joku päivä pääsen paikkaan jossa opin kaikki asiat mitä koulussa opetetaan.

Loppu!

Eli siinä oli sellainen tarina. Ehkä hieman tylä, mutta ajankohtainen ja todenperäinen. Muuten fantasiaa, mutta tuollaisia lojahan ihmisillä on kehitysmaissa tai vieläkin huonompaa. Toivon että arvostelette tämänkin tarinan.

*Nöösi, nauru naamalla*

Gabi47
Seuraa 
Liittynyt2.6.2010

Muistuttaa vähän päiväkirjaa,mutta ihan hyvä!

Voisinpa nyt tehdä suoraan päätösjakson Yöturkille.

Yöturkki,erään suden tarina osa 3/3

Kaksijalat ottivat aseet,ja tähtäsivät niillä Yöturkkia.Yöturkki rimpuili,ja kun se kääntyi kaareen,luoti osuikin köyteen,ja Yöturkki tipahti maahan.Yöturkki nousi hitaasti pystyyn,ja lähti pinkomaan lumessa,kaksijalat lähtivät lumikelkoillaan,sen perään.Yöturkki johdatti kaksijalat suoraan Jääheimon leiriin.Yöturkki tajusi mokanneensa,ja kun kaksijalat alkoivat ampua,ja sieppailla muita susia,ei Yöturkilla ollut muita mahdollisuuksia kuin paeta.Se joutuisi taas selviämään yksin.

Se kuuli kuinka jotkut sudet puolustivat Jääprinsessaa,ja kuinka jotkut pinkoivat pakoon,yrittäen käydä pelastamassa edes yksi pentu.Yöturkki nilkutti tunrturia pitkin kahden suuren kallion väliin,tähdet valaisivat taivaan,ja Yöturkki asettui suojaisaan koloon,nukkumaan.

Seuraavana päivänä,se mietti minne se voisi paeta.Silloin se muisti Harvatassun kertoman tarinan tunturista,jossa sudet olisivat sen valtiaita.Yöturkki päätti lähteä kohti "tarujen" tunturia.Se käveli lumessa,ja pysähtyi,kun kuuli takanaan äänen.Kun se kääntyi,sen takana oli suuri harmaakarhu.Karhu suorastaan hinkui ruokaa poikaselleen,vaikka se normaalisti vain nukkuisi horroksessa,mutta kettu oli herättänyt sen yrittäessään tappaa sen poikasen.Yöturkki mietti hetken,ja sitten päätti paeta.Kaksi,Lapin ehkä uljainta eläintä,juoksivat kilpaa tunturilta toiselle.Lopulta karhu hengästyi,ja uupahti maahan.Yöturkki pysähtyi,ja kääntyi sen luokse.Se raapaisi sitä,ja raateli kunnes karhu menehtyi.Sen henki kohosi taivaalle,ja sai aikaan ravontulet.

Pitkän matkan jälkeen Yöturkki saapui lopultakin tunrureiden edessä olevalle metsälle.Kun Yöturkki nilkutti metsän läpi,sen edessä avautui tunturi,mutta mitä se näkikään: Lomakeskuksia,jeeppejä,kaksijalkojen aseita!Koko tunturista oltiin tehty surmansuu.Yöturkki tuijotti sitä halvaantuneena,se oli kuvitellut tunturin uljaat piirteet,ja porosafarit.Silloin,kun se astui eteenpäin,se tipahti kaksijalkojen ansakuoppaan.Se tuijotti ylös,ja saattoi vain odottaa että joku tulisi tappamaan sen.Lopulta yksi kaksijalka saapui ansakuopalle,se ampui Yöturkkiin nukutuspiikin.

Pian Yöturkki heräsi häkissä,se näki seinällä eläinten päitä,ja aseita.Se ei saisi päätyä seinälle!Silloin se tunsi kipua rinnassaan,sillä kaksijalka oli astunut huoneeseen.Se kiersi Yöturkkia,ja osoitteli sitä aseella,Yöturkki ummisti silmänsä,ja muisteli sitä,kuinka oli saalistanut riistaa heimolleen,tavannut Harvatassun,ja elänyt laumansa kanssa.Silloin,siitä tuntui kuin se olisi saanut suden lahjat.Kun luoti osui sitä kohti,Yöturkki väistyi,niin että se kimposi kalteriin.Siitä se kimposi suoraan ulos.Yöturkki,käpälöi epätoivoisesti lukkoa,ja katseli,kuinka kaksijalka latasi asetta uudelleen.Silloin Yöturkki ummisti silmänsä,koska valtava puhuri meni koko tunturin yli,ja sinkautti ikkunan auki.Yöturkki ajatteli pelastuvansa,mutta silloin se tunsi kipua rinnassaan.Luoti oli osunut siihen.Lumi paiskasi häkin lattialle,ja samalla rojautti sen auki,Yöturkki ontui,kävellessään ulos.Se juuri ja juuri pässi metsään,kunnes se kaatui maahan.Se katsoi ylös,ja oli näkevinään muiden susien revontulet.Jos se voisi selviytyä.

Koska en keksinyt hyvää loppua,lopetin tarinan tähän,eli voitte itse päätellä mitä sen jälkeen tapahtui.

-Gabi47

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat