Hahmolaari

Seuraa 
Liittynyt12.11.2015

Tämä on tälläinen "Hahmolaari"

Tämä on tietopaja, jossa voidaan käsitellä kaikkia Aku Ankan Hahmoja.

Täällä voi tehdä pittkiä tietotekstejä yhdestä tai useammasta Hahmosta.

Roope Ankka:

Roope Ankka eli Roope-setä (engl. Scrooge McDuck, tai Uncle Scrooge) on sarjakuvataiteilija Carl Barksin vuonna 1947 luoma animaatio- ja sarjakuvahahmo, joka asuu ja seikkailee Disneyn eläinmaailmassa. Roope oli alun perin tarkoitettu pelkäksi kertakäyttöhahmoksi, mutta nykyisin hänestä on muotoutunut yksi ankkauniversumin huomattavimmista vakiohahmoista. Roopea pidetään yleisesti Barksin lukuisista luomuksista merkittävimpänä. Vuodesta 1952 lähtien Roopella on ollut Yhdysvalloissa oma nimikkolehti nimeltä Uncle Scrooge, ja vuonna 1978 julkaistiin Suomessa Roope-setä -lehden ensimmäinen numero.

Roope Ankka on maailman rikkain ankka, joka elää Ankkalinnassa Calisotan osavaltiossa ja säilyttää valtaisia rahavarojaan Rahasäiliössä. Suuresta omaisuudestaan huolimatta Roope on hyvin saita, ja kuluttaa rahojaan erittäin harvoin. Hänen rakkain rahansa on ensilantti, kolikko jonka hän ansaitsi ensimmäisenä työnteolla. Toisinaan Roope-tarinat kuvaavat seikkailuja, joissa Roope sukulaistensa Aku Ankan sekä Tupun, Hupun ja Lupun kanssa metsästää muinaisia aarteita. Yleisestä harhaluulosta huolimatta Roope on Akun eno eikä setä. Suomennoksessa Roopesta käytetään toisinaan kiertoilmaisuja "saituri", "kitupiikki" ja "vanha visukinttu". Barksin mukaan syy Roopen suosioon ovat hänen rahavaransa, jotka kiehtovat ihmisten mieliä.

Aku Ankka:

Aku Ankka (engl. Donald Duck) on Walt Disneyn vuonna 1934 keksimä ja hahmottelema sekä animaattori Richard ”Dick” Lundyn luoma animaatio- ja sarjakuvahahmo, joka asuu Ankkalinnassa Calisotan osavaltiossa ja seikkailee Disneyn eläinmaailmassa.

Walt Disney kertoi saaneensa idean Aku Ankasta äänen perusteella, kun hän kuuli imitaattori Clarence Nashin matkivan lintuja ja muita eläimiä radiossa. Nash palkattiin esittämään Aku Ankkaa elokuvaan Viisas Kana Kananen, jonka jälkeen hän toimi Akun äänenä kuolemaansa saakka vuoteen 1985. Nashin jälkeen hahmon ääninäyttelijänä on toiminut Tony Anselmo, jonka Nash itse koulutti kyseistä roolia varten.

Akun tunnetuin luonteenpiirre on hänen tulinen luonteenlaatunsa. Varsinkin alkuaikojen Aku Ankka oli luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja riidanhaluinen sekä ajattelematon, mikä saattoi hänet jatkuvasti erilaisiin vaikeuksiin. Hyveellisestä Mikki Hiirestä poiketen Aku voi toimia sekä tarinan sankarina että konnana.[2] Aku yrittää usein livistää Roopen töistä tekosyillä.

Nyky-Akun useimmin toistuvia teemoja on Akun yleinen, usein itse aiheutettu epäonni ja vastoinkäymiset joko seurustelusuhteessa tai työelämässä, jossa Akun historiallinen ammattikirjo on hämmästyttävän laaja.[2] Ajoittaisia taiturimaisia onnistumisia esimerkiksi puutarhurina tai kauneushoitajana seuraa yleensä näyttävä ja täydellinen epäonnistuminen. Joskus Aku onnistuukin pitämään työnsä, tai olemaan erittäin hyvä jossakin. Silloin yleensä vain ahneus vie Akulta työt.

Aku Ankalla on huollettavanaan kolme sisarenpoikaa (suomennettuna veljenpoikaa), Tupu, Hupu ja Lupu, jotka kuuluvat Sudenpentujen partiolaisjärjestöön.[4] Akun tyttöystävä on Iines Ankka, jota kilpakosija Hannu Hanhi (Akun serkku) yrittää jatkuvasti viekoitella omakseen. Akulla on myös sisko Della Ankka, jonka lapsia Tupu, Hupu ja Lupu oikeasti ovat. Akun upporikas miljardöörieno Roope Ankka (suomennettuna kuitenkin yhä Roope-setä) on usein ollut hänen työnantajansa ”nälkäpalkalla” tai pakottanut hänet mukaansa joihinkin huimiin seikkailuihin velkalistan avulla. Aikaisemmasta suomennostavasta johtuvasta yleisestä harhaluulosta huolimatta Aku on Roopen sisarenpoika, ei veljenpoika.[2]

Vaikka Aku olikin alun perin piirroshahmo, hän esiintyy nykyisin enimmäkseen sarjakuvissa. Sarjakuvien Akun suuri suosio johtuu pitkälti Carl Barksista, joka kehitti Akun luonnetta ja keksi joukon uusia hahmoja, kuten Roope-sedän. Barksin on sanottu ”luoneen Aku Ankalle sielun”.

Touho Ankka:

Touho Ankka (engl. Fethry Duck) on Aku Ankka -sarjakuvissa esiintyvä Akun serkku. Käsikirjoittaja Dick Kinney ja piirtäjä Al Hubbard loivat vuonna 1963 pitkätukkaisen, harvahapsisen ja pipopäisen Touho Ankan (engl. Fethry Duck), joka esiintyi ensi kerran sarjakuvassa The Health Nut (julk. 1964, Suomessa nimellä Touho-serkun toilauksia, Aku Ankka-lehdet 16/1966 ja 4/2004). Tarina sai pian jatkoa, ja amerikkalaisten taiteilijoiden (muun muassa Tony Strobl) lisäksi hahmoa kehittivät erityisesti Ranskan, Italian ja Brasilian ankantekijät

Tupu Hupu ja Lupu:

Tupu, Hupu ja Lupu (Dewey, Huey and Louie, lueteltuna englanniksi yleensä järjestyksessä Huey, Dewey and Louie) ovat sarjakuvahahmo Aku Ankan kolme holhokkia, koululaisia ja sudenpentukenraaleja.

Ankanpoikien luojat olivat piirtäjä Al Taliaferro ja käsikirjoittaja Ted Osborne, jotka tekivät Aku Ankka -sanomalehtisarjakuvaa. Heidän ensiesiintymisensä tapahtui 17. lokakuuta 1937,[1] jolloin Aku sai kirjeen sisareltaan Della Ankalta, joka kertoi lähettävänsä kolme poikaansa Akun huostaan. Poikien vanhemmista ei tämän jälkeen kuultu, ja Akusta tuli heidän pysyvä huoltajansa.

Tupu, Hupu ja Lupu ovat täysin samannäköisiä, ja lukija erottaakin heidät ainoastaan eri värisistä lakeista jotka vaihtelevat usein kolmikon välillä. Tupulla on yleensä sininen lakki, Lupulla taas useimmiten punainen ja Hupulla vihreä lakki, tosin Aku erottaa heidät usein myös ilman lakkeja. Eräässä Aku Ankka -lehden sarjassa Aku pääseekin Roope Ankalle töihin tuotekoodien lukijaksi Akun tunnistamisyrityksistä johtuvan näön herkkyyden ansiosta. Vielä alkuvuosina Hupulla oli keltainen lakki, mutta ajan myötä se on muuttunut vihreäksi. Tupu, Hupu ja Lupu ovat Aku Ankkaa ja muita aikuisiässä olevia ankkoja noin yhden pään lyhyempiä ja mittasuhteiltaan erilaisia kuin aikuiset. Lisäksi yleisesti Disney-sarjakuvissa nuorten ankkojen silmät eivät ulotu nokanjuureen asti toisin kuin aikuisilla.

Luonteeltaan Tupu, Hupu ja Lupu olivat aluksi riiviöitä. Taliaferron ja Osbournen sanomalehtisarjakuvissa he keskittyivät lähinnä pahantekoon ja Aku-setänsä kiusaamiseen. Don Rosan tarinassa K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A., Aku muistelee sitä, kun Tupu, Hupu ja Lupu eivät olleet vielä liittyneet sudenpentuihin; he ärsyttävät Akua ja kun Aku suuttuu, he huutavat mm. "Jippii! Takaa-ajo! Aku-setä ei saa meitä ikinä kiinni!" Myöhemmin he kuitenkin muuttuivat kiltimmiksi ja rauhallisemmiksi. Suurin ansio tästä lankeaa Carl Barksille, joka kehitti ankanpoikien, kuten Akunkin, luonnetta sarjakuvissaan. Barks loi myös Sudenpennut -partiolippukunnan, johon liittymisen myötä ankanpojista tuli lopullisesti mallikelpoisia. Nykyään Tupu, Hupu ja Lupu esiintyvät usein perheensä järjen äänenä tuittupäisen Aku-setänsä rinnalla. He osallistuvat myös seikkailuihin ja aarteenetsintään isosetänsä Roope Ankan kanssa ja auttavat tätä ratkomaan ongelmia, mukanaan Sudenpentujen käsikirja josta löytyy vastaus melkein kaikkeen.

Tupulla, Hupulla ja Lupulla on identtiset luonteet, eikä yksikään heistä ole toista taitavampi tai toista huonompi missään lajissa. Sarjat, joissa ankanpojat esiintyvät yksilöinä eivätkä ryhmänä, tai joissa heidän välilleen syntyy kilpailua tai erimielisyyksiä, ovat harvinaisia. Vanhoissa sarjakuvissa olikin yleistä, että Tupu aloitti lauseen, Hupu jatkoi sitä ja Lupu päätti sen (esimerkki Aku unissakävelijänä -sarjakuvasta: Tupu: "Tule takaisin..." Hupu: "...pukeutumaan. Muutoin sinut..." Lupu: "...vie poliisi!). Tätä puhetapaa esiintyy vieläkin jonkin verran.

Televisiopiirrossarjassa Nokkapokka Tupu, Hupu ja Lupu esiintyivät teini-ikäisinä. Sarjaa on esitetty mm. Disney Channelilla

Hessu Hopo:

Hessu esiintyi ensimmäisen kerran The Walt Disney Companyn mustavalkoisessa piirroselokuvassa Mickey's Revue (1932) luonteenomaisesti naurahtelevana, ruokkoamattomana maalaishujoppina; aluksi hänen nimensä oli "Dippy Dawg", eli Hassu Hauva. Hessun ääninäyttelijänä toimi sirkustaiteilija Pinto Colvig vuoteen 1965 asti. Monissa 1930-luvun lyhytelokuvissa Hessu seikkaili yhdessä Aku Ankan ja Mikki Hiiren kanssa. Päähenkilönä Hessu esiintyi kaikkiaan 46 piirroselokuvassa, joista ensimmäinen oli Hessu ja heinäsirkka (1939) ja viimeinen Aquamania (1961). Alun perin viimeinen Hessun piirroselokuva oli Goofy's Freeway Troubles (1965). Jostain syystä Disney-yhtiö on myöhemmin katsonut, että kaksijakoinen päähenkilö ei ole Hessu ja muuttanut sen muotoon Freewayphobia II (edeltävä filmi samalta vuodelta oli Freewayphobia).Yllättäen Disney teki Hessusta vuonna 2007 perinteisellä tekniikalla tehdyn piirroselokuvan; Näin asennat kotiteatterisi.

Suosituiksi tulivat humoristiset urheilulajien esittelyt (1940-luvun How to -sarja). 1950-luvulla Hessusta tuli keskiluokkainen lähiöperheenisä. 1990-luvulla hän sai televisiosarjan Goof Troop eli Hopon poppoo ja sen jatkoksi kaksi elokuvaa: Hopon poppoo (1995) ja Hessu Hopo - Rampin rämäpää (2000). Colvigin jälkeen Hessun ääntä ovat esittäneet George Johnson, Bob Jackman, Hal Smith, Tony Pope, Will Ryan ja Bill Farmer

Mikki Hiiri:

Mikki Hiiri (engl. Mickey Mouse) on Walt Disneyn ja Ub Iwerksin luomista piirroshahmoista kuuluisin. Hän on hiiri jolla on kaksi suurta pyöreää korvaa,siima häntä ja punaiset henkselit. Hahmo esiintyi alkujaan piirroselokuvissa, mutta myöhemmin ennen kaikkea sarjakuvissa. Mikistä onkin tullut yksi Disney-imperiumin keulakuvista pallokorvaisine päineen. Mikki esiintyi ensi kerran 18. marraskuuta 1928 piirroselokuvassa "Höyrylaiva Ville" (Steamboat Willie). Höyrylaiva Ville oli kolmas Mikki-piirretty mutta ensimmäinen, joka esitettiin yleisölle. Se oli myös ensimmäinen piirretty, jossa on synkronoitu ääniraita.

Höyrylaiva Villen suuren suosion takia Disney jälkiäänitti myös kaksi ensimmäistä Mikki-piirrettyä, Plane Crazyn ja The Gallopin' Gauchon. Mikki ei kuitenkaan puhunut ennen yhdeksättä piirrettyään, The Karnival Kidiä. Mikin ensimmäiset sanat olivat "Hot Dogs!" Vaikka Walt Disney siirtyi käyttämään Technicolor-värijärjestelmää jo 1932, Mikki Hiiri -piirroselokuvat tehtiin mustavalkoisina vuoteen 1935 asti, koska Mikin hahmo toimi erinomaisesti mustavalkoisena. Moviefone listasi vuonna 2009 Mikki Hiiren sijalle 3 "Kaikkien aikojen 25. parasta animaatioelokuvien hahmoa" -listallaan.

Pluto:

Pluto on The Walt Disney Companyn piirroselokuva- ja sarjakuvahahmo. Pluto esiintyi ensimmäisen kerran vihikoirana Mikki Hiiri -piirroselokuvassa The Chain Gang (1930). Sittemmin Plutosta tuli Mikki Hiiren lemmikki, ja se esiintyi sivuhenkilönä lukuisissa Disneyn piirroselokuvissa, joihin kuuluu mm. Fishin’ Around vuodelta 1931. Suosion myötä Pluto sai oman elokuvasarjansa, jonka ensimmäinen piirroselokuva oli Pluto's Quin-puplets (1937) ja viimeinen Cold Turkey (1951); kaikkiaan Pluto-piirrettyjä tehtiin 48. Toisen maailmansodan aikana Pluto esiintyi sotapropagandapiirretyissä, joista tunnetuimpia lienevät Pluto vartiossa (1943) – maaoravat Tiku ja Taku ilakoivat tässä ensimmäistä kertaa – ja Dog Watch (1945). Lyhytelokuva Lend a Paw (1941) sai Oscar-palkinnon.

Sarjakuvissa Pluto esiintyy Mikki Hiiren koirana, mutta animaatioissa se on toisinaan nähty myös Minni Hiiren, Akun ja Hessun lemmikkinä. Pluto on tullut kuuluisaksi lähinnä lyhyistä piirroselokuvistaan. Pluto on omistajiensa tavoin eläin, mutta sen persoona on jätetty henkisesti eläimen tasolle, eikä sillä ole käsiä, joten se toimii luontevasti omistajiensa lemmikkinä. Tosin Pluto on huomattavasti älykkäämpi ja kasvonpiirteiltään inhimillisempi kuin oikeat koirat.

Pluto on haalean oranssi. Sillä on musta kuonon pää, mustat korvat ja siimahäntä. Pluto on hieman Hessua muistuttava hahmo. Pluton esikuva ja malli on unkarinvizsla.lähde? Tarkkailemalla unkarinvizsloja huomaa helposti paljon yhtäläisyyksiä ulkonäössä sekä luonteessa.

Vuonna 1942 julkaistussa elokuvassa Pluto Junior Plutolla oli pentu, jota kutsutaan pelkästään "Pluto junioriksi". Sen emoksi on Aku Ankka-lehden toimituksen palstalla epäilty TV-koira Fifiä, jolla oli kertaallinen romanssi Pluton kanssa eräässä 1950-luvun lopun lehtitarinassa. Juniori on vilahdellut satunnaisesti lehtitarinoissa.

Pluton muistettavimpiin "roolisuorituksiin" kuuluu Aku Ankka -piirretty The Eyes Have It vuodelta 1945. Aku Ankka tilaa postimyynnistä hypnoosilasit, joiden avulla hän hypnotisoi Pluton erilaisiksi eläimiksi, kuten kanaksi, hiireksi ja leijonaksi

Musta Pekka:

Musta Pekka (engl. Black Pete) on sarjakuvahahmo, Mikki Hiiren vihollinen, joka esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1928.

Alun perin Musta Pekka tunnettiin nimellä Jopi Jalkapuoli (engl. Peg-Leg Pete), mutta 1940-luvulla tekijät eivät halunneet enää kuvata ilkimyksenä invalidia, kun kotirintamalle oli alkanut palata lukuisia käynnissä olleen sodan invalidisoimia sotilaita. Myöhemmin piirtäjät väittivät, että puujalka otettiin pois sen takia, että piirtäessä oli aina vaikeaa muistaa kumpi jalka oli se puinen. Jalka on yhä tekojalka, joka on nähty muutaman kerran sarjakuvissa.

Ilmeisesti poliittisen korrektiuden takia alkujaan Yhdysvalloissa lopetettiin Black Pete -nimityksen käyttäminen. Hahmosta tehtiin pelkkä Pete, ja vanhojen sarjakuvien uusintapainosten puhekuplissa "black" on korvattu täytesanoilla. "Big Bad Pete" on nykyisin usein käytetty nimitys Black Pete -hahmolle. Suomessa vuonna 2006 ensimmäistä kertaa näytetyissä Mikki Hiiren kerhotalo -tietokoneanimaatioissa Musta Pekka on enää pelkkä Pekka

Taikaviitta:

Taikaviitta (ital. Paperinik) on Disneyn sarjakuvissa seikkaileva supersankari, jonka Giovan Battista Carpi, Guido Martina ja Elisa Penna keksivät vuonna 1969. Hän on Aku Ankan salainen alter ego, joka taistelee Ankkalinnan rikollisuutta vastaan. Taikaviitta esiintyy enimmäkseen italialaisten Disney-taiteilijoiden tarinoissa, ja on suosittu hahmo Aku Ankan taskukirjoissa.

Taikaviitta sai alkunsa, kun italialaiset Disney-sarjakuvien ystävät valittivat Aku Ankan jatkuvasta huonosta onnesta. Arvostelun seurauksena Disney-taiteilijat Giovan Battista Carpi, Guido Martinan ja Elisa Pennan päättivät tehdä Akusta supersankarin ja antoivat tälle alter egolle nimen Paperinik, joka oli viittaus suosittuun italialaiseen sarjakuvahahmoon Diabolikiin. Taikaviitta sai vaikutteita myös Batmanista, Fantômasista ja Zorrosta.

Taikaviitta teki ensiesiintymisensä 8. kesäkuuta 1969 julkaisussa kaksiosaisessa tarinassa "Paperinik il diabolico vendicatore", joka ilmestyi Suomessa Aku Ankan taskukirjan numerossa 41 nimellä Akun hahmonvaihdos. Tarinassa Aku saa selville, että hän on voittanut arpajaisissa hylätyn Ruusulinna-huvilan omistuspaperit. Pian hän kuitenkin huomaa, että omistuspaperit toimittanut postinkantaja oli sekoittanut hänet Hannu Hanheen (joka todellisuudessa voitti arpajaiset), mutta Aku ei välitä asiasta ja lähtee tarkistamaan rakennuksen sijaintia. Huvilan sisältä hän löytää nojatuolin tyynyn alta vanhan päiväkirjan, joka aikoinaan kuului Ruusulinnan alkuperäiselle omistajalle, herrasmiesvaras Fantom Ankalle. Päiväkirjan avulla hän löysi Fantom Ankan asun ja päätti esiintyä Taikaviittana kostaakseen henkilöille, jotka olivat tehneet vääryyttä hänelle. Tarinan lopussa Hannu tuhoaa vahingossa Ruusulinnan sytyttämällä kynttiläksi naamioidun dynamiittipötkön. Akun hahmonvaihdos on julkaistu myös Aku Ankan taskukirjan erikoisnumerossa Viitan varjo ja 19:nnessä teemanumerossa Kaksoiselämää.

Ensiesiintymisessään Taikaviitalla ei vielä ollut naamiota kasvoillaan. Hän käytti sitä ensimmäistä kertaa seuraavassa Taikaviitta-tarinassa, Taikaviitta vauhdissa (Paperinik alla riscossa), joka on Suomessa julkaistu Aku Taikaviitassa ja myöhemmin Viitan varjossa. Varhaisissa esiintymisissään Taikaviitta ei ollut supersankari vaan pikemminkin kostaja, jonka yleisimpiä uhreja olivat Hannu Hanhi ja Roope Ankka. Myöhemmin Disney-taiteilijat kuitenkin muuttivat hänet nykyisenlaiseksi supersankariksi, koska he alkoivat pitää Taikaviittaa liian synkkänä hahmona – toisinaan Taikaviitta saattoi kohdella uhrejaan hyvinkin julmilla ja häijyillä tavoilla. Nykyisin Taikaviitta on paljon sankarillisempi hahmo, jonka vastustajia ovat muun muassa Karhukopla, Milla Magia, Kroisos Pennonen sekä suuri joukko kertakäyttöhahmoiksi tarkoitettuja superkonnia ja rikollisneroja. Uransa aikana Taikaviitan henkilöllisyys on monesti ollut vähällä paljastua.

Taikaviitta käyttää taistelussa rikollisuutta vastaan Pelle Pelottoman suunnittelemia erikoislaitteita. Näihin kuuluvat muun muassa korkeita hyppyjä mahdollistavat pomppusaappaat, muistinmenetyksen aiheuttavat unohduspillerit ja suuri joukko erilaisia naamareita. Akun makuuhuoneen vaatekaapissa on salainen hissi, jonka avulla pääsee Taikaviitan salaiseen piilopaikkaan. Piilopaikka sijaitsee Akun kotitalon alapuolella ja toimii Taikaviitan varusteiden varastona.

Aku Ankan taskukirjassa numero 56, Taikaviitta saa vastustajan, Ankkalinnan naisyhdistyksen puheenjohtaja Hanhikki Hanhi antoi Iines Ankalle erikoisvarusteita ja teki hänestä Naistaikaviitan. Taikaviitta ja Naistaikaviitta kohtasivat vain kerran, silloinkin vain viiden ruudun mittaisessa kohtauksessa Taikaviitan napattua Karhukoplan. Tarina on julkaistu uudelleen Aku Ankan taskukirjan teemanumerossa Kääk! – Aku Ankan monet kasvot

Minni Hiiri:

Minni Hiiri (engl. Minnie Mouse) on kuvitteellinen hahmo, joka esiintyy Disney-sarjakuvissa ja piirretyissä elokuvissa. Minni on Mikki Hiiren tyttöystävä. Minnin oikea etunimi on Minerva. Minnie (alkuperäinen nimi) on vain lempinimi. Nimi sopii suomennokseenkin. Minerva-nimi on paljastettu vuoden 1942 sanomalehtisarjakuvassa, eikä sen jälkeen sitä ole edes mainittu.

Mikin ja Minnin ensiesiintyminen oli samassa elokuvassa, vuoden 1928 Plane Crazyssä. Myöhemmin Minnin rooli on ollut sankarin tyttöystävä ja seikkailusarjakuvissa taas lähinnä pelastettavan osassa. Ilman Mikkiä Minni tosin esiintyi jo 1940-luvulla Pluto-koiran ja Figaro-kissan omissa lyhytpiirretyissä.Omia lyhytpiirrettyjään Minni sai vasta vuonna 1999 Akun tehdas -piirrossarjassa. Minnillä on myös kaksi vähän tunnettua veljentyttöä, Tytti ja Titti

Rahasäiliö:

Rahasäiliö on yhdysvaltalaisen sarjakuvapiirtäjän Carl Barksin keksimä kuvitteellinen rakennus, joka esiintyy Disneyn sarjakuvamaailmassa Roope Ankan kotina ja rahavarojen säilytyspaikkana. Säiliö nähtiin ensimmäisen kerran 31. heinäkuuta 1951 julkaistussa tarinassa Roope-sedän uusi rahasäiliö. Barks oli kuitenkin käyttänyt aiemminkin rahasäiliön kaltaisia rakennuksia tarinoissa Lumottu papukaija vuodelta 1950 ja Ankkalinnan pamaus vuodelta 1951.

Rahasäiliö on kuution muotoinen betoninen varastorakennus, joka sijaitsee Rahasäiliökukkulalla keskellä Ankkalinnan kaupunkia. Julkisivua koristaa valtava dollarin symboli tai suomennoksissa usein Roopen nimikirjaimet RA. Carl Barksin mukaan Rahasäiliön holvin tilavuus on kolme kuutioeekkeriä. Ilmaus on Barksille tyypilliseen tapaan paradoksaalinen, sillä eekkeri on tosiasiassa pinta-alan yksikkö eikä "kuutioeekkeri" tarkoita mitään. Vuonna 2001 Don Rosa piirsi yhdessä ystävänsä Dan Shanen kanssa Rahasäiliön yksityiskohtaisen pohjapiirroksen, joka julkaistiin Talon kokoinen vastustaja -tarinan yhteydessä. Piirustusten mukaan säiliö on ulkomitoiltaan 43 metriä korkea, 40 metriä leveä ja 40 metriä pitkä.[1] Varsinaisen holvin lisäksi rakennuksessa on Roopen toimisto ja asuintilat. Rahasäiliössä työskentelee Roopen ohella paljon henkilökuntaa, kuten sihteeri neiti Näpsä.

Rahasäiliö on hyvin varusteltu Roopen vihollisten — yleensä Karhukoplan — hyökkäyksiltä ja sen asejärjestelmiin on kuulunut eri tarinoissa muiden muassa ansaluukkuja, rikkihapolla täytettyjä altaita, karhunrautoja ja maamiinoja. Roopen toimistossa säilytetään buurisodan (suomennoksissa Suomen sodan) aikaista kanuunaa, jota käytetään toimistoon tunkeutuvia vihollisia vastaan. Säiliö on kuitenkin monissa tarinoissa onnistuttu kutistamaan, laukaisemaan avaruuteen, upottamaan valtameren syvyyksiin tai jopa tuhoamaan. Rakennus onkin jouduttu jälleenrakentamaan lukemattomia kertoja.

Carl Barksin tarinassa Rahalähde paljastetaan, että Rahasäiliön vieressä oli alun perin Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään omistama linnoitus nimeltä Ankkalinnake. Suositun piirtäjän Don Rosan — jonka koko tuotanto sisältää valtavasti viittauksia Barksin tarinoihin — tekemän tarinan Ankkalinnakkeen valloittaja mukaan Roope rakensi Rahasäiliön vuonna 1902.

Kukkulaa, jonka päällä linnake sijaitsi ja jossa rahasäiliö nykyisin sijaitsee, kutsutaan suomeksi Rahasäiliökukkulaksi. Kukkulan alkuperäinen nimi oli (Don Rosan mukaan) englanniksi "Killmule Hill" ("Muulintappajakukkula"), mutta kun Roopen Härveli-automobiili ei päässyt kukkulan päälle (Roope Ankan elämä ja teot, osa 10), kukkula sai nykyisen (todellisuudessa Carl Barksin antaman) nimensä "Killmotor Hill" eli "Moottorinrikkojakukkula".

Roope Ankan kilpailijalla Kulta-Into Piillä on hyvin samankaltainen rahasäiliö Etelä-Afrikassa sijaitsevassa Limpopon laaksossa

Tärkeät esineet:

Hanhenmunahippu, hanhenmunan kokoinen kultakimpale jonka Roope löysi kaivauksiltaan Klondikesta

Karamelliraitainen rubiini, jonka Roope kadotti ja löysi uudelleen Tyynenmeren saarelta

Ensilantti, Roopen ensimmäinen raha, jonka hän ansaitsi 10-vuotiaana kengänkiillottajana kotikaupungissaan Glasgow'ssa, Skotlannissa

Kultun hiuskiehkura, jonka hän sai pelastettuaan Kultun karhun hyökkäyksestä.

Kommentit (3)

Hiidenkirnu
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Ei tälläistä! Onko siinä nyt ideaa, että tekisimme samalla tavalla kuin sinä eli kopioimme wikipediasta tiedon hahmosta ja liitämme sitten tänne? Eihän siinä ole järkeä! Muutenkin hahmoista voitte kirjoitella akupediaan heti, kun se saadaan kuntoon. Nyt teidän on vain oltava kirjoittamatta hahmoista mitään, sillä alupediaan ei juuri nyt kannata edes luoda uutta artikkelia. Pelkkä wikipediasta kopioiminen on halpamaista ja turhaa, mitä siitä itse hyödyt, jos kopioit jostain tekstin suoraan?

Kannattaa miettiä topicia tehdessä onko idea tarpeeksi hyvä, että se kannattaa tehdä? Jos idea ei ole tarpeeksi hyvä, kannattaa topic jättää tekemättä.

"Kukaan ei ole täydellinen ja minä olen täydellinen esimerkki siitä."
~Hirnu, epätäydellistä kirjoittamista foorumilla vuodesta 2008

Ketju on lukittu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat