Pohdiskeluja käsikirjoittajista

Seuraa 
Liittynyt11.7.2010

Mitkä ovat omat suosikkikäsikirjoittajanne? Tai mitkä haluaisitte vain muuten vain nostaa esille? Tässä topikissa voitte nostaa haluamianne käsikirjoittajia ylös ja nostattaa niistä kenties keskusteluakin. ; )

Itse olen ollut jo kauan sitä mieltä, että käsikirjoittajille kuuluisi saada enemmän huomiota Akkariväen parissa ja viimein uskalsin luoda käsikirjoittajia koskevan topikin. Vaikkei tämä olekaan sellainen ketjukisailu (vaan ihan asiallinen keskustelu), toivoisin tämän pysyvän pinnalla edes vähän aikaa.

Omasta mielestäni käsikirjoitus siis on paljon tärkeämpi asia kuin piirrokset, sillä juuri käsikirjoitus luo tarinalle sielun. Piirrokset ovat tietysti paljon näkyvämpi asia ja piirtäjät tietysti saavat eniten huomiota käsikirjoittajien jäädessä armotta sivulle. Vuosien varrella käsikirjoitusten taso on noussut ja laskenut ja mielestäni parhain käsikirjoittajien aika oli vuosituhannen vaihteessa (ehkä kuitenkin hieman enemmän 90-luvun puolella).

Tässä pieni tarina käsikirjoittajista ankkajulkaisujen historiassa, vuosikymmenittäin:

Alkuvaiheissaan 40-luvulla ainoita tunnettuja käsikirjoittajia oli Barks, jonka tekeleet olivat varsinkin alkupuolellaan varsin omaperäisiä ja mainioita, niissä oli samaa vanhan ajan kiehtovuutta kuin Martinankin tarinoissa.

50-luvulla käsikirjoittajia tuli lisää (mm. juuri edellä mainittu Guido Martina, jonka kyhäelmät olivat varsinkin uransa alkupuolella ahdistavammasta päästä, myöhemmin hänestä on tullut vain tavallinen tusinakirjoittaja), esimerkkinä mainittakoon Romano Scarpa, joka teki ensimmäisen käsikirjoituksensa muistaakseni vuonna 1956 tarinaan Ravut punaviinissä (?). Toki oli niitä huomaamattomia Akkarikäsikirjoittajiakin, kuten Vic Lockman, Harvey Eisenberg tms..

1960-luku oli Akkarin kannalta hyvin traaginen - suosittuja tusinapiirtäjiä ja -käsikirjoittajia jäi runsain määrin eläkkeelle, joten kustannusyhtiöt joutuivat ottamaan uusia "kykyjä" esille mm. Brasiliasta. Tämä oli kuitenkin paha virhe, sillä uudet tekijät suolsivat sisuksistaan täyttä roskaa, eli toisin sanoen täysin toivotonta sisältöä, jollaista ei nykypäivänä edes hyväksyttäisi täällä. Onneksi pian tuli mukaan yhä lupaavia nimiä, joilla pelastettiin ankkajulkaisujen maine.

1970-luku oli suvantovaihetta, jolloin vanhat, huonot nimet jäivät sivulle ja mukaan tuli tuoreita, ei niin huonojakaan käsikirjoittajia, jotka alkoivat tehdä rivakkaa työtä. Akkarin taso oli vielä osittain pohjalukemissa, mutta uuden julkaisun, Aku Ankan taskukirjan ilmestyttyä Suomessa alkoi ilmestyä yhä enemmän sellaisten huippunimien kuin Luciano Bottaron, Romano Scarpan ja Guido Martinan tarinoita. 70-luku oli siis taskarin kulta-aikaa, mutta pian senkin taso romahti.

1980-luvun alkaessa Akkariin oli tullut suosittuja käsikirjoittajia (joiden nimiä en nyt satu muistamaan), ja taskarinkin kannala tilanne oli hyvä. Jälleen tapahtui kuitenkin pienehkö inflaatio, kun kustantamo vaihtui italialaisen sijasta Egmontiin, jonka tekijät eivät vielä olleet niin kokeneita kuin italialaiskollegansa. Mm. Jame Diaz Studion lyhyttarinat olivat huonoja. Toki vuosikymmenen lopussa Fabio Michelini tms. nimet tulivat julkisuuteen ja niin tämäkin romahdus oli saatu käännytettyä voitoksi.

1990-luku on suosikkilukuni monesta syystä; tällöin suurin osa suosikkikäsikirjoittajistani oli myllyssä pyörimässä, eikä huonoja käsikirjoittajia nähty juuri lainkaan (tai jos näkyi, niin heidän tasonsa huonontui vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen). 1990-luvulla Guido Martina kuoli ja Romano Scarpa teki viimeiset tarinansa... mutta onneksi uusia lupauksia oli ilmestynyt huimaava määrä. Tito Faraci, Rune Meikle, Antonella Pandini, Caterina Mognato... kaikki valmiina uusiin haasteisiin ja tarinantekoon! Jotkut tosin tekivät tarinoitaan varsin hitaalla tahdilla ja verkkaisesti, mutta kuten tämän fooruminkin motoksi on noussut: "Ei se määrä vaan se laatu!" ; )

2000-luvulla tuli vielä muutamia suosikkejani (kuten Andreas Pihl) esille, muuten taso oli laskenut hälyttävästi. Uudet lupaukset olivat niin sanotusti jäässä, ja tasokin oli hieman laskenut... Mark Shawin seuraksi tuli Laura, ja he alkoivat väkertämään ei-enää-niin-tunnelmallisia tarinoita, Antonella Pandini rupesi tekemään yhä tunnelmattomampia tarinoita... Taso on siis laskenut, muttei toivottavasti yhtä huonoksi kuin 1960-luvulla.. se oli nimittäin se pohja, johon toivottavasti emme enää koskaan vajoa.

Käsikirjoittajia on siis jos jonniinlaista, ja useimmat heistä ovatkin hakeutuneet tiettyyn genreen, joka kuvastaa heidän persoonallisuuttaan käsikirjoituksia tehdessä. Eniten minuun vetoavat kauhu- ja draamakirjoittajat, joita saa höystettyä varsin hyvin lisäämällä tarinaan mukaan jotain yliluonnollista.

Yksi tällaisista käsikirjoittajista (ja yksi suosikeistani) on Rune Meikle. Hänen käsikirjoittamia tarinoitaan on aina kiinnostavaa lukea, sillä ne ovat hyvin jännittäviä ja dramaattisia sekä poikkeavat tavallisesta käsikirjoittajamassasta. ATTK 220: ssa (Letkujenkka) on hänen ensimmäinen Aku Ankan taskukirjassa ilmestynyt tarina "Astraaliankka". Lukekaa se, niin voitte hieman valaistua siitä, millainen käsikirjoittaja Meikle todella on. Hänen tarinoistaan löytyy nimittäin jokaiselle jotain, kauhusta huumoriin, samassa tarinassa!??

Kauhukäsikirjoittajia on kuitenkin ollut yllättävänkin aikaisin. 40-50-lukujen vaihteessa aloittanut Guido Martina on yksi tällaisten käsikirjoitusten kantaisistä. Hänen käsikirjoituksensa ovat yllättävän radikaaleja ja makabeereja, sekä hänen tarinansa suorastaan pursuavat mustaa huumoria ja kovan maailman tapahtumia. Ei olisi lainkaan ihmeellistä, että joku tarinan päähenkilöistä kuolisi kesken tarinan. Martinan käsikirjoituksista löytyy myös varsin absurdeja piirteitä, joita näkyy varsinkin hänen uransa alkuvaiheessa 1950-luvulla. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon vuonna 1950 valmistunut tarina "Jättiläissirkat", jossa poukkoillaan tapahtumista ja henkilöhahmoista toiseen aivan kuin entisaikojen strippisarjakuvissa.

On myös muutamia käsikirjoittajia, joiden käsikirjoitukset eivät ole erityisemmin kauhugenreä, mutta joista löytyy tiettyä draamaa ja outoutta. Andreas Pihl kirjoittaa hyvin dramaattisesti kulkevia tarinoita, joissa jokaisen hahmon ja henkilön tunteet on helppo ymmärtää ja käsittää, jolloin myös helposti käsittää käsikirjoittajan oivallisuuden. Yleensä varsinkin aloitus alkaa ns. "keskeltä" tarinaa, josta tarina ikäänkuin jatkuu eteenpäin. Tällainen taktiikka vain tekee tarinaa yhä luonnollisemmaksi, mistä pidän.???? Yksi hänen tuottamistaan tekeleistä, "Yllätys, yllätys!" (AATK 286: Merten kauhu) on tapahtumasta toiseen jylläämistä parhaimmillaan.

Sarjakuvamaailman varsinainen Drama Queen on kuitenkin Antonella Pandini. Hän kirjoittaa usein syvästä rakkaudesta, jonka tarinoista ei draamaa, synkkyyttä ja sydämenrikkoutumisia puutu. Hänen tarinoissaan jopa tarinan pahikset voivat rakastua johonkuhun päähenkilön ystävistä. Mutta ei hän kirjoita pelkkiä hempeilytarinoita, vaan myös jännittäviä seikkailutarinoita. Näissä tarinoissa on hyvin ahdistava ja dramaattinen tunnelma, aivan kuin entisaikojen Martinan tarinoissa (ja uskokaa pois, tällaisia tarinanikkareita on enää harvassa!). Myös kansansuosikki William van Hornin poika Noel van Hornin tarinat ovat dramaattisia, mutta ehkä pikemminkin vain outoja. Muistan niistä vain kaksi Akkarissa ilmestynyttä: "Erämaan sankarit" ja "Hiiri varjoisilta kujilta" (AA 38 ja 47/07). Molemmissa tunnelma on ainutlaatuinen, jonka outoutta vain korostavat kummalliset piirrokset ja erikoinen ruutujako. Jotkut vihaavat tätä tekijää, mutta minä ihailen.

Surrealistikäsikirjoittajat ovat aina kiehtoneet minua, jollaisia on kuitenkin harvassa. Sellaiseksi voin kuitenkin Martinan ohella mieltää?? Henning Kuren. Olen lukenut vain yhden Kuren käsikirjoittaman tarinan, mutta jo se riitti vakuuttamaan minut, että hän on huippuluokan käsikirjoittaja. Se oli varsin kiehtovalla tavalla hyvin tunnelmallinen tarina, josta ei puuttunut dramaattisuutta sekä yllättäviä käänteitä. Tarinan eteneminen tapahtumasta toiseen oli hyvin sujuvaa ja ammattimaista, miksihän hänen käsikirjoituksiaan ei ole julkaistu enää???

Saman kohtalon on ilmeisesti kokenut myös Allan Riis - Käsikirjoittaja, joka kirjoittaa hyvin yksinkertaisista asioista, mutta osaa muuttaa ne taidokkaasti hyvin kiinnostavaksi tarinaksi. Hänen tarinansa kulkevat ikäänkuin hidastetusti, jolloin ehtii huomata jokaikisen pienenkin detaljin tarinassa. Varsinkin AATK 175: ssä julkaistu Mikki-tarina "Laskuja maksamassa" on varsinainen taidonnäyte siitä, miten Riis osaa miettiä tarkalleen sen, miten tarina kulkee ja päätyy omaperäiseen loppuratkaisuun. Riisin tarinoitakaan ei ole kovin pitkään aikaan julkaistu (ainakaan Suomessa)...

Huippukäsikirjoittajia on kotoisin myös varsin yllättävistä valtioista, joita ei voikaan mieltää samanlaisiksi liukuhihnatuotantomaiksi (kuten Italia ja Tanska).

Darko Macan on yksi heistä (kotoisin Kroatiasta). Hänen tarinoidensa tunnelma on vähintään yhtä hyvä ja surrealistinen kuin Allan Riisinkin tarinoissa. Omaan mieleeni on jäänyt AATK 259: ssä ilmestynyt tarina "Mainetta ja kunniaa", jossa on hyvin omalaatuisia sommitelmia ja sujuvia hyppäyksiä ajasta sekä paikasta toiseen. Hänen tarinoissaan on omanlaistansa huumoria, joka tekee selvästi pilkkaa tavallisesta käsikirjoituskaavasta.

Jos Macanin käsikirjoitukset olivat surrealistisia, Luciano Bottaron tarinat lähentelevät jo absurdiutta. Varsin hulvattoman ja surrealistisen piirrostyylin lisäksi kyseinen käsikirjoittaja osasi taikoa esille lähes yhtä maagisia ja älyvapaita tarinoita kuin itse 'mestari', Guido Martina. Hän teki yleensä tarinoitaan kimpassa Carlo Chendin kanssa, jonka soolokäsikirjoituksista en niinkään tiedä. Varsin mainio esimerkki Bottarosta löytyykin jo kaikkien aikojen ensimmäisestä taskarista, tarinasta "Hessu ja kuualusten arvoitus" (en ole varma muistinko nimen oikein, mutta jotakuinkin noin se meni). Bottaron tarinoissa on mitä omituisempia ideoita ja yllättäviä päätöksiä, joka tekee hänestä niin ainutlaatuisen käsikirjoittajan. Bottaro menehtyi vuonna 2006, mutta elää meidän kaikkien sydämissämme... Ainakin minun.

Jotkut käsikirjoittajat käyttävätkin yllättävän samankaltaisia kaavoja tarinoissaan - jotkut hyvässä, jotkut pahassa mielessä. Hyväksi miellän esilleotettavista käsikirjoittajista kaksi: Dave Rawsonin ja Spectrum Associatesin. Rawson on jännittäviä aikamatkailutarinoita kirjoittava henkilö, joka on tullut tunnetuksi lukuisten aikaparadoksi-kohtaustensa ansiosta. Rawsonin tarinat ovat mielestäni aina olleet hyvin kiehtovia, sillä on jännittävää nähdä mihin tilanteeseen päähenkilöt jokaisen kohelluksen ja kommelluksen jälkeen päätyvät... päätyen silti seikkailunsa alkupisteeseen! Tällainen nerokkuus ja aikamatkailuille irvailu on mieleeni, vaikka sellaisia tarinoita olisikin samalta käsikirjoittajalta lukuisia määriä.

Spectrum Associates taas on studio, jonka tekijät ovat onnistuneet luomaan hyvin persoonallisen, omanlaisensa käsikirjoitustyylin. Kyseisen studion käsikirjoituksethan ovat hyvin kaavamaisia mutta aina erilaisella tavalla jännittäviä, sillä koko käsikirjoitus tuntuu elävän täysin omassa maailmassaan, jossa Aku on täysin itsenäinen ja huoleton poikamies, joka kuitenkin monien sattumusten jälkeen päätyy kunnioitettavaksi henkilöksi. Esimerkki hyvästä tarinasta on eräässä taskarissa ilmestynyt "Aivovuoto", joka käytetään juuri tuollaista kaavaa. Miltei jokainen tarina päätyy kuitenkin onnellisesta lopustaan huolimatta jonkinlaiseen katastrofiin - sääli Akun kannalta.

Yhden käsikirjoittajan tiedän, jonka käsikirjoitukset eivät aina ole hyvällä mielellä kaavamaisia - pikemminkin ärsyttäviä. Tällainen käsikirjoittaja on Rodolfo Cimino. Niissä kaava on lähes aina sama (varsinkin nykyajan tarinoissa): Roope lähtee Akun ja poikien kanssa etsimään tuikituntematonta objektia kaukaisesta maasta kummallisella kulkuvälineellään, ja mukana häärii myös Juuso matkateepannunsa kanssa. Tällaista kaavamaisuutta en miellä kovin positiiviseksi. Cimino on kyllä keksinyt oman tavaramerkkinsä, muttei sitä tarvitsisi joka tarinaan tunkea ylenpalttisin määrin.

Huumorikäsikirjoittajat pääsevät vain harvoin suosikkikäsikirjoittajieni joukkoon, mutta mikäli tarina on hyvä ja huumori on hyvää, hyväksyn myös ne listalleni. Tito Faraci on parhaimmillaan juuri huumoripainotteisissa tarinoissa, jotka huumorin lisäksi tuovat esille jotain muutakin, jotain syvällistä. Hänen tarinoissaan on erityisesti se hyvä puoli, ettei se ole pelkästään huvittavaa ja koomista kohellusta, vaan siinä on myös ideaa ja syvyyttä, joissa leikitellään lennokkaasti päähenkilöiden tunteilla. Juoneltaan ja tapahtumaympäristöltään Faracin tarinat ovat varsin tavallisia, mutta ilmiömäisenä huumorikäsikirjoittajana hän osaa luoda tarinasta kuin tarinasta mielenkiintoisen. : ) Itse pidän erityisesti tarinasta Uskomaton Vladimir (AATK 223), joka tuo esille hyvin rohkeasti mm. Mikin suhtautumista muihin ihmisiin, jonka lisäksi tuo tarina on varsin hauska ja huumoripainotteinen. Faraci on jotain sellaista, mihin lähes kukaan muu huumorikäsikirjoittajat eivät yletä. Rudy Salvagninin voisin kyllä hyväksyä Faracin rinnalle yhtenenä hallitsevista huumoriäsikirjoittaja, jonka tarinoiden huumori on erilaista kuin Faracin tarinoissa, mutta siltikin niin viihdyttävää. Suurin suosikkini on Hessun kirjalliset keskiviikot-sarja, jossa Hessu esittelee Mikille uusimpia tarinantuotoksiaan. Näiden tarinoiden huumori on aitoa Rudya, joka saa minut nauramaan hersyvästi (eikä tällaisia tapauksia ole monia!). Mielestäni ehdottoman parhain tällainen tarina on taskarissa 250 ilmestynyt tarina, joka kertoo Hessusta julkisuudessa. Tuo huipentuu lopuksi selkkaukseen Hessun nenästä, joka naurattaa minua yhä uudelleen ja uudelleen.

Fabio Michelini tekee melko samankaltaisia tarinoita kuin Rudy, mutta en oikein miellä häntä huumorikäsikirjoittajaksi. Hänen tarinansa ovat tunnelmaltaan hyvin omaperäisiä ja osittain samantapaisia kuin Antonella Pandininkin tarinoissa, ehkä kuitenkin hieman hillitympiä. Michelini lisää tarinoihinsa usein ironisia viittauksia sarjakuvaan (Aku rikkoo yhdessä ruudussa suutuspäissään kerrontakyltin, avaruudesta tullut ahmatti syö koko sarjakuvan yms.). Tällainen ironisuus on harvinaista ankkasarjakuvissa, liekö Michelini ainoa joka sitä on käyttänyt?

Ehei, samaa keinoa käyttää myös ??Egmontin tuotantopäällikkö Byron Erickson, joka on erikoistunut sarjakuvakoneiston johtamisen ohella tekemään myös käsikirjoituksia. Hänen tarinoissaan leikitellään usein hahmojen tunteilla ja ankkasarjakuvien historiallisilla käänteillä, jota ei Micheliniä lukuunottamatta paljoa ole näkynyt. Selkeästi havaittavissaa olevaa ironiaa niissä ei kuitenkaan ole, ja sen voi huomata vain kokenut ankka-asiantuntija.

Mark (& Laura) Shawia minun on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan - kenties se kuitenkin menee huumorin puolelle. Nykypäivänä kyseisen kaksikon tarinat muistuttavat tunnelmaltaan hyvin paljon Rune Meiklen tarinoita (vaikka eivät juonenkulultaan ihan niin hyviä olekaan). Alussa vain Mark käsikirjoitti tarinoita - silloin jo niissä oli huumoria, mutta myös enemmän syvällisyyttä ja tunteilua. Myöhemmin myös Laura tuli joukkoon mukaan, jolloin tarinat muuttuivat pääosin Aku vs. ankanpojat-kamppailuiksi. Kuitenkin lähiaikoina heidän tarinoistaan on taas löytynyt uusia, yllättäviä ja omaperäisiä piirteitä, joidenka ansiosta he ovat nyt päässeet listalleni.

On vielä muutamia käsikirjoittajia, joihin tuotantovähyyden takia en ole onnistunut vielä tarpeeksi tutustumaan (enkä osaa oikein sijoittaakaan heitä erityisemmin mihinkään kategoriaan), mutta jotka silti ansaitsisivat maininnan.

Useat käsikirjoittajat ovat tehneet harvinaisen pitkiä seikkailutarinoita - Caterina Mognato kuitenkin tunnetaan Ankkandria-sarjastaan, jonka osat olivat lähemmäs kahdensadan sivun mittaisia - huh huh! Kyseisen tarinasarjan osissa oli aitoa ritaritunnelmaa ja myös omalaatuisia ideoita. Muutenkin hänen tarinansa ovat omaperäisiä, sekä niistä löytyy yhdistelmiä jollaiset ovat melko harvinaisia ankkasarjoissa (ks. Ankkandria-tarinasarja).

Michael T. Gilbert ja Stefan Petrucha kirjoittavat molemmat melko samanapaisia tarinoita - Gilbert ehkä kuitenkin enemmän ankkauniversumiin sijoittuvia. Molemmat tehtailivat muistaakseni tarinoita enemmän 2000-luvun alkupuoliskolla (kuten monet kollegansakin), muttei vauhti ole hyytynyt nytkään. Heidän tarinoidensa aihe ja teema ovat yleensä ilahduttavan poikkeavia, josta syystä hekin kuuluvat parhaimpiin käsikirjoittajiin. Toteutus heillä on myös yleensä melko omalaatuinen, ja pidän varsinkin tarinoiden aloituksista ja lopetuksista (melko hyvänä esimerkkinä mainittakoon taskarin 295 aloitustarina). Stefan Petrucha varsinkin jättää tarinoissaan turhat alkulöpinät sivuun ja aloittaa suoraan tarinan ratkaisukohdasta - tehokasta ja ympäristöystävällistä! Petruchan tarinat ovat myös hiukan naiivimpeja kuin virkaveljensä tekeleet, tällä kertaa kuitenkin neutraalissa mielessä.

Bruno Concinan tarinat ovat taas mielestäni hyvin tavallisen oloisia - jokin detalji siinä kuitenkin on, joka nostaa hänet massan yläpuolella. Concina tekee varsin vakuuttavia Milla Magia-tarinoita, joissa korostetaan mm. Millan sympaattisuutta ja luonnetta... Concina vaikuttaa tehneen tarinansa tahattomasti omaperäiseksi. Pidän hänen Millastaan varsinkin siksi, että hänen maailmassaan on niitä söpöjä ja lutuisia hirviöitä - tällaisia tarinoita piirtämään sopii varsinkin Giuseppe Dalla Santa, vanha kunnon scarpapiirtäjä.

Tulen lisäämään tähän vähitellen lisää tekstiä, mutta sanokaa toki jos tällainen käsikirjoittajapaljous on haitaksi tietokoneittenne turvallisuudelle... Nyt onkin sitten teidän vuoronne kertoa käsikirjoittajia, jotka ansaitsisivat enemmän arvostusta tms... ; )

//Muokkasin viestiäni yhtenäisemmäksi, jotta tämä voitaisiin ehkä hyväksyä pisimmäksi aloitusviestiksi...

Kommentit (9)

Vierailija

Olipas siinä kookas aloitusviesti.

Jos ei ole käsikirjoittajaa, ei ole sarjakuvaakaan. Munkin mielestä käsikirjoittajillekin täytyy olla kiitollinen, ei vain piirtäjille.

Pat ja Carol, en muista sukunimiä, ovat yhdet parhaimmista käsikirjoittajista, samaten Korhonen. Muita käsikirjoittajia en muistakaan.

Libel on hollantia ja tarkoittaa sudenkorentoa.

Akuhullu97
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Ehdottoman hieno ja tarpeellinen topic. Itsekin sanon tästä vähän minun mielestäni parhaita käsikirjoittajia, milloin kukakin loisti ja mikä oli käsikirjoituksien osalta parasta aikaa. Aloitusviesti oli varsinkin niin vetoava, että päätin nyt hieman avartaa maailmaa mielipiteeni avulla.

Eri vuosikymmeninä eri henkilöt ovat hallinneet käsikirjoittajien eliittiä. Tiettyinä aikoina ja vuosikymmeninä parhaat käsikirjoittajat ovat löytyneet hiirimaailman puolelta, joskus ankkamaailmasta, joskus he ovat kummankin puolen spedialisteja. Minun mielestäni hyvältä käsikirjoittajalta vaaditaan jotakin, mikä erottaa hänet joukosta. Jotain, joka erottaa tavallisesta. Esimerkiksi tietynlaisia näkökulmia asioista, erikoisia ideoita tai muuta sen semmoisia. Monet hyvät käsikirjoittajat ovat erikoistuneet tekemään todella vitsipitoisia ja hauskoja tarinoita. Esimerkiksi Bill Walsh ja Floyd Gottfredson olivat kyllä alan mestareita, unohtamatta myöskään Ub Iwerksiä. Iwerksin käsikirjoittmassa tarinassa "Lentokonehullu", on minun mielestäni juuri mahtava käsikirjoitus kun puhutaan näistä hauskoista ja humoristisista käsikirjoituksista. Olen samaa mieltä - toinen ääripää on taas tarinoissa eri kohtien korostaminen ja dramaattisuus. Ensimmäisenä tuosta tulee mieleen käsikirjoittaja-piirtäjä Rune Meiklen mahtava tarina "Haaksirikko". Kyseisen tarinan alku on todella dramaattinen, ja ideanakin todella erikoinen. Kuitenkin todella toimiva. Itse edellytän tarinan toimivuuden kannalta myöskin jonkinlaista yllätyksellistä tapahtumaa/asiaa, joka mullistaa tapahtumien kulun. Myös esimerkiksi joku tapahtumien ääripää auttaa luomaan tarinasta hyvän, näin ollen myöskin ikimuistoisen - useimmiten. Hyvät tarinat jäävät muistiin ja niitä jaksaa lukea aina vain uudelleen ja uudelleen, juonen kiinnostavuuden ansiosta. Tietyt käsikirjoittajat taitavat tämän homman.

Kuten jo sanoinkin, 1930-luvulla käsikirjoittajamaailmaa hallitsivat eniten humoristiset Mikki-käsikirjoittajat. Parhaina esimerkkeinä jo mainitut Bill Walsh, Gottfredson ja Ub Iwerks. Aku Ankka oli 30-luvulla vasta syntymisvaiheessa sarjakuvien puolella, mutta luvun loppupuolella Al Taliaferron piirtämät, Bob Karpin käsikirjoittamat hauskat Aku-stripit alkoivat tulla tunnetummaksi. 1940-luvun puolella Ankka- ja käsikirjoitusmestari Carl Barks aloitteli uraansa, ja Bob Karpin ja Al Taliaferron stripit olivat huipussaan. Bob Karpin käsikirjoittamat Aku-stripit olivat todella toimivia. Jokaisessa hänen vitsisarjassaan oli toimiva idea, ja niitä riittikin loppujen lopuksi yli 10000 yksisivuisen verran. Siitä, että hän todella oli aivan mahtava käsikirjoittaja, kertoo se, että ideoita oli hänellä vaikka muille jakaa. Kuitenkin hän teki tuhansia erilaisia vitsisarjoja. Barksin käsikirjoitukset olivat myöskin parhaimmillaan 1940-luvun lopulla, ja alkavalla 1950-luvulla, jolloin ensimmäiset italiaanohuiput aloittelivat uriansa. Romano Scarpa ja Guido Martina, 1960-1970-luvuilla jo hienoja käsikirjoituksia tehneet piirtäjät olivat nousemassa, kuten myös Luciano Gatto, jolta löytyy 1960-luvun puolelta hienoja käsikirjoituksia paljonkin. 1960-luvun mestareina jatkoivat Martina ja Paul Murryltäkin löytyi ihan hyviä käsikirjoituksia. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä enemmän vaaditaan todella hyvältä käsikirjoitukselta. Nykyään piirtäjiä ja käsikirjoittajia on niin iso liuta, että kärki on kapea, mutta keskiluokka todella laaja. 1980-2000-luvuilla parhaita käsikirjoittajia ovat olleet esimerkiksi italialaiset Marco Rota, Casty, Cavazzano ja Massimo De Vita. Kuten huomaa, aika hiiripainotteista. Italiassa hiiret ovat suositumpia kuin ankat, ehkä siitä sitten johtuukin, että enemmän hyviä hiirikäsikirjoittajia sitten tuleekin. Massimo De Vitasta kun puhutaan, niin ensimmäisenä tulee mieleen todella hyvä, seikkailuntäyteinen sarja, josta ei vaiheita ja jännitystä puutu. De Vita on käsikirjoittajana todella monipuolinen, sillä sekä hiiri-, että ankkasarjat luonnistuvat mestarin malliin häneltä. Tarinatyyppikin voi olla lähes mikä tahansa, olen lukenut häneltä kaupunkiin sijoittuvia tarinoita, seikkailutarinoita, huumoritarinoita sun muita, ja mihinkään en ole joutunut täysin pettymään. Kuten De Vita, Giorgio Cavazzanokin on sekä ankka-, että hiirimiehiä. Cavazzanolla tarinoiden painotus on ehkä enemmän ankkojen puolella ja mielestäni parhaat Cavazzanon tarinat sijoittuvatkin ankkamaailmaan. Sitten tämä uudempi lupaus, Casty. Casty on nykymaailman parhaita käsikirjoittajia. Tämä uudemman sukupolven käsikirjoittaja on kyllä lyönyt läpi hieman De Vitaa ja Scarpaa muistuttavilla käsikirjoituksilla. Marco Rota on puolestaan kuulunut lempitekijöihini jo pidemmän aikaa. Häneltä olen lukenut paljon hienoja käsikirjoituksia, joissa on menoa ja meininkiä parhaimmillaan. Hienoja tarinoita kertakaikkiaan. Kyllä nykymaailman muista tekijöistä täytyy mainita myöskin Don Rosa, Pat&Carol McGreal, William ja Noel Van Horn, Enrico Faccini, Fecchi, Ferioli, Byron Erickson, Allan Riis ja muutama muu. Jokainen on lyönyt läpi nykyajan tiukasta kärjestä, ja löytää nyt paikkansa maailman kärkikäsikirjoittajista.

Parhaita käsikirjoittajia:

Ub Iwerks: Mahtava käsikirjoittaja Mikki Hiiren aikojen alusta. Ei hänellä taida montakaan käsikirjoitusta olla, mutta tarina "Lentokonehullu" on kyllä jäänyt hyvin mieleen. Todella hauskoja kohtauksia, joille todella saa nauraa/pystyy nauramaan. Tuossa tarinassa Iwerks oli taitavasti käyttänyt monia mahdollisuuksia hyväkseen hauskuuttaakseen lukijaa.

Floyd Gottfredson: Gottfredsonin käsikirjoitukset ovat erikoisia, mutta kuitenkin 1930-luvun tyylille sopivia. Monia tarinoitaan hän ei itse käsikirjoittanut, mutta ne, jotka käsikirjoitti, ovat kyllä oikein onnistuneita. Hienoja toteutuksia, ja tietyistä kohdista hän on valinnut juuri sen hieman erikoisemman vaihtoehdon toteuttaa tarinan se kohtaus, joka on sitten auttanut saamaan tarinasta entistä mielenkiintoisemman. 1930-luvun aatelia.

Bob Karp: Mahtavia käsikirjoituksia 30-50-luvuilla Al Taliaferron piirtämiin tarinoihin. Vaikka hän käsikirjoitti niitä vaikka kuinka monta, ideat eivät ikinä tuntuneet loppuvan. Tuollainen luovuus on jo aika ihmeellistä. Hieno käsikirjoittaja, pakko myöntää.

Carl Barks: Carl Barks, piirtäjälegenda, on kyllä lähes yhtä paljon myöskin käsikirjoituksien kuningas. Hänen tarinansa ovat sanoinkuvaamattoman hienoja. Alunperin yksinkertaiselta näyttävästä ideasta hän on saanut "väännettyä" todella hienon tarinakokonaisuuden, johon lukija ei kyllästy tarinan missään vaiheessa. Eräänlainen käsikirjoituksen edellä kävijä 1950-luvun alussa.

Guido Martina: Guido Martinaa olen aina ylistänyt ja pitänyt italian ehkä parhaana, ainakin yhtenä parhaista käsikirjoittajista. Käsikirjoitukset ovat todella arvaamattomia, ja myöskin aika synkkiä. Dramaattisuuttakaan ei häneltä puutu, ja voisin sanoa, että samantyyppisiä käsikirjoituksia ei tee kyllä kukaan muu kuin hän. Aivan mahtava käsikirjoittaja kertakaikkiaan on Guido Martina minun mielestäni.

Massimo De Vita: Massimo de Vita on mielestäni yksi ehdottomasti parhaimmista italialaikäsikirjoittajistaä. Tämän tekijän monipuoliset tarinat, sekä ankka- että hiirimaailmassa takaavat de Vitan aseman tekijöiden eliitissä. Varsinkin Mikki-seikkailutarinat ovat miltei parhaita sarjoja joita on taskarissa nähty. Yksi parhaista piirtäjä-käsikirjoittajista kautta aikojen! Hänen käsikirjoituksessaan on ehdottomasti parasta juuri tämä sopeutuvaisuus. Se, miten hän osaa luoda sopivan käsikirjoituksen lähes mihin vain ympäristöön tahansa.

Giorgio Cavazzano: Käsikirjoitukset ovat pysyneet hänellä saman tyyppisinä vaikka piirrostyyli onkin uudistunut reilunlailla piirtäjän uran aikana. Käsikirjoittajatyyppinä Cavazzano muistuttaa reilusti Massimo De Vitaa. Hänen käsikirjoituksensa ovat monipuolisia ja tietyt tarinat jäävät sen ansiosta todella hyvin mieleen.

Casty: Casty on puolestaan näitä uudempia käsikirjoittajia, mutta ne ovat kuin vanhalta tekijältä. Romano Scarpan seikkailukäsikirjoituksia muistuttavat tarinankerronnat ovat oikein toimivia myöskin Castyn kynästä.

William ja Noel Van Horn: He ovat oikein mahtavia tekijöitä kumpikin. Williamin tarinat ovat todella mielenkiintoisia ja täynnä huumoria. Heidän käsikirjoituksensa ovat todella helposti verrattavissa. Kumpikin tekee erikoisia, hieman "sekoja" käsikirjoituksia. Esimerkiksi Noelin "Erämaan sankarit" tai "Hiiri varjoisilta kujilta" ovat kyllä todella erikoisia, mutta toimivia tarinoita. Kumpikin nykykäsikirjoittajien huippua.

Don Rosa: Hänen käsikirjoituksensa pohjautuvat usein todellisuuteen, joka auttaa ehkä lukijaa ottamaan selvää tarinasta. Hänen käsikirjoituksensa ovat todella monimutkaisia, mutta useimmiten oikein kiinnostavia ja sopivia. Don Rosakin on oikea ääripäiden käsikirjoittaja. Hänen tarinoistaan löytyy niin outoja, draamaattisia, väkivaltaisia, hempeitä kuin iloisiakin kohtauksia. Monimutkainen ja monipuolinen käsikirjoittaja.

Allan Riis: Minulle hieman vähemmän tuttu käsikirjoittaja, mutta mitä nyt muistelen, niin eräs hänen käsikirjoittamansa tarina oli ainakin todella taitavasti kehitelty. Hienoja ja tarinaan sopivia kohtauksia kyllä löytyi.

Byron Erikson: Juu, ensimmäisenä tulee mieleen Dragonlords-tarinasarja, joka on Byronin käsialaa. Aivan mahtava toteutus tuossakin tarinassa. Juoni on todella vaihteleva. Välillä empaattisuus on huipussaan, ja taas toisaalta tietyissä kohdissa on toimintaa parhaimmillaan. Erickson on monipuolinen käsikirjoittaja, joka on ennen kaikkea nykyaikainen, mutta tarvittaessa löytyy Fantasiatarinaankin valmiudet, kuten Dragonlordsin kyseessä nähtiin.

Pat ja carol McGreal ovat nykyajan Aku Ankka-lehtien ja taskukirjojen yksiä "yleisimmistä" käsikirjoittajista. Tämä kaksikko tuottaa hienoja käsikirjoituksia nopealla vauhdilla. Oli piirtäjä kuka tahansa, useinkaan ei voi pettyä tarinaan, jossa käsikirjoittajan paikalla lukee Pat&Carol McGreal. Usein heidän tarinansa sijoiuttuvat Ankkalinnaan, ja minun meilestäni he ovat juuri siinä parhaimmillaan.

Enrico Faccini: Oikein hieno italialais-käsikirjoittajapiirtäjä. Kyseisen herran käsikirjoitukset ovat tarvittaessa todella humoristisia, ja taas toiseen suuntaan kuin mennään, oikein vakavia ja kiinnostavia. Kyseinen käsikirjoittaja on yksi nykytaskareiden tähdistä.

Fecchi: Fecchin tarinoihin ei kyllä voi pettyä. Monissa taskareissa on tullut sekin nähtyä, että hän pystyy yhdistämään hyvin sekä Ankka-, että hiirimaailman, ja tekemään näin ollen käsikirjoituksesta kiinnostavan ja todella jännittävän. Fecchin tarinat ovat hieno esimerkki siitä, että lähes mitä vain pystyy sekoittaa ja kokeilla, mikä vain voi onnistua ja toimia ihan hyvänä kokonaisuutena.

Ferioli: Oikein mahtava käsikirjoittaja, jolta luonnistuvat sekä ankat, että hiiretkin. Hän on tehnyt paljon tarinoita, joissa ankkauniversumi ja hiiriuniversumi yhdistyvät, ja sillä tavalla saadaan hallittu kokonaisuus tietoa, taitoa, äkkipikaisuutta ja malttia. Esimerkiksi tariansarjat Shambor ja Myyttien saari ovat kyllä luettavaa parhaimmillaan. Ferioli on sanoinkuvaamattoman taitava käsikirjoittaja!

-Akuhullu

Gabi47
Seuraa 
Liittynyt2.6.2010

Hyvä aloitus viesti DOT!

Mielestäni parhaisiin käsikirjoittajiin kuuluvat Barks ja parivaljakko Pat & Carol McGreal.Näiden sarjat ovatkin yleisiä, ja ne vievät erityisesti minun huomioni.Korhonenkin on varsin hyvä, etenkin kun tämä on suomalainen käsikirjoittaja sekä piirtäjä.Myös Casty ja Rosa ovat kohtuullisen hyviä.Käsikirjoitajat tuskin koskaan saavat kovin suurta suosiota, koska näiden nimet esiintyvät vain sivujen vasemmassa alareunassa.

Bob Karp, on yksi suosikki käsikirjoittajistani, tämä on keskittynyt etenkin Taliaferro sarjoihin, tämän nimikin on kohtuullisen kuuluisa, ja nousee takuulla vielä joskus valoon.

-Gabi47, koiruuksia jo vuodesta 2000 :]

DONUONTYHMÄ
Seuraa 
Liittynyt11.7.2010

Akuhullu97 kirjoitti aloitusviestiänikin sisällöntäydemmän viestin, hienoa työtä! ; ) Tässä kuitenkin muutamia huomioita Akuhullun viestistä:

Massimo de Vita on käsikirjoittanut vain vähän omista tarinoistaan. Ensiksi mieleeni muistuu Pohjola-trilogia, muita en sitten muistakaan.

Giorgio Cavazzanolta ainoa käsikirjoitus (jonka muistan) lienee Casablanca... Muita en tiedä.

Fecchi taas on erittäin yleinen piirtäjä taskareissa, mutten muista nähneeni hänen käsikirjoituksiaan missään... vika lienee kuitenkin itselläni, pahoittelen.

Ferioli ei ole käsikirjoittanut mainitsemiasi tarinasarjoja, niiden takana ovat tekijät nimeltä Pat & Carol McGreal. Ferioli on toiminut niissä vain piirtäjänä.

Tosin en ole varma, mainitsitko kyseiset tekijät nimenomaan käsikirjoittajina, vaiko sitten piirtäjinä...

Vierailija

Minusta jos käsi kirjoittaja on vaikka Carl Barks ja piirtäjä Daan Jippes niin minusta pitäisi sanoa että se on hyvä Barksin tarina eikä Jippesin eikö?Itse olen usein sanonut esim että "ei kö ollutkin hyvä Jippesin tarina" Vaikka se oikeasti onkin Barksin tarina mutta Jippesin piirtämä eikö?Minusta ainakin asia on niin!

Vierailija

Kyllä kirjoittajia pitää arvostaa, hehän sen varsinaisen tarinan tekevät. Eniten ainakin itse arvostan sellaisia kirjoittajia, jotka myös piirtävät omia ja muiden tarinoita. Heistä voi mainita ainakin Carl Barksin, Don Rosan ja Kari Korhosen.

Akuhullu97
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Lainaus:
DOT:
Akuhullu97 kirjoitti aloitusviestiänikin sisällöntäydemmän viestin, hienoa työtä! ; )

------
Kiitos! : )
------
Lainaus:
DOT: Tässä kuitenkin muutamia huomioita Akuhullun viestistä:

Massimo de Vita on käsikirjoittanut vain vähän omista tarinoistaan. Ensiksi mieleeni muistuu Pohjola-trilogia, muita en sitten muistakaan.


-----
Ei häneltä ole liiaksi Pohjola-trilogian lisäksi tarinoita nähtykään, mutta varsinkin uransa alkuvaiheessa (1970-luvun alusta 1980-luvun puolelle) on hän joitakin tarinoita käsikirjoittanutkin.
-----
Lainaus:
DOT: Giorgio Cavazzanolta ainoa käsikirjoitus (jonka muistan) lienee Casablanca... Muita en tiedä.

-----
Toki Cavazzano on enemmän piirtäjämiehiä, häneltä löytyvät myös esimerkiksi tarinat "Kullankaivajan kunniavelka", ja "Vahdinvaihto". Mielestäni kummatkin ovat julkaistu lähivuosina Roope-Sedässä. Vaikka, mielestäni Cavazzano ansaitsisi paikan parhaimpien käsikirjoittajien joukossa jo pelkästään tuon Casablancan perusteella.
-----
Lainaus:
DOT: Fecchi taas on erittäin yleinen piirtäjä taskareissa, mutten muista nähneeni hänen käsikirjoituksiaan missään... vika lienee kuitenkin itselläni, pahoittelen.

-----
Ei, on se vika sittenkin minussa. : D Kirjoittaessa tuota viestiä, minulle tuli ilmeisestikin jonkin luokan muistikatkos, nyt kun mietin asiaa niin tuon pitäisi olla itsestään selvää. Vaikka Inducksista kun selailin, on hän muutaman 1-sivuisen tarinan käsikirjoittanutkin.
-----
Lainaus:
DOT: Ferioli ei ole käsikirjoittanut mainitsemiasi tarinasarjoja, niiden takana ovat tekijät nimeltä Pat & Carol McGreal. Ferioli on toiminut niissä vain piirtäjänä.
Tosin en ole varma, mainitsitko kyseiset tekijät nimenomaan käsikirjoittajina, vaiko sitten piirtäjinä...

-----
Totta, oikari.^^

-Akuhullu

//Ja lainaukset eivät taaskaan toimi.

Kroope
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Tämä minun viestini varmasti kalpenee muutaman muun tämän sivun viestien rinnalla, mutta ei voi mitään. En millään keksi tähän hätään tekstiä 15 000 - 18 000:n merkin väliltä! Mutta kuitenkin kirjoitan tähän nyt jotain.

Hyviä käsikirjoittajia ei ehkä ole kovinkaan paljoa, ainakaan mitä ensimmäisenä muistuu mieleeni. Mutta heistä kuitenkin ylivoimaisesti paras on englantilainen Paul Halas! :) Hänen tarinat ovat melko usein jonkinasteisia seikkailu-tarinoita, ja juuri se on hyvä ja mielenkiintoinen puoli niissä tarinoissa. Minulle Paul Halas on jäänyt parhaiten mieleen ikimuistoisen Se alkoi pihapuusta -tarinan käsikirjoittajana. Olin tuolloin vasta seitsen vuotias, mutta siitä lähtien olen aina pitänyt niitä tarinoita erityisemmässä asemassa, jotka ovat Halasin käsikirkjoittamia. Ja yleensä ihan syystäkin. Ovathan ne pääosin olleet todella laadukkaita.

Kakkosssijalle yltää kaksikko Pat&Carol McCreal. He kuitenkin jäävät selvästi Paul Halsista tarinoiden tasollisesti monesti jälkeen, mutta on McCrealienkin jutut olleet ihan mainioita.

Sitten siellä muista sijoista kilpailevat tasaisesti Stefan Petrucha, Kari Korhonen jne. Minulta saattoi nyt tästä unohtua joku hyvä.

Mutta Terry Labanin käsikirjoittamia juttuja olen jo pitkään inhonnut. Ne eivät ole oikein vaikuttaneet hyviltä juuri koskaan.

Kysymysmerkki-Roope - lyhemmin vaan Kroope

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat