Loputon Tarina topic

Seuraa 
Liittynyt12.11.2015

Eli olisi tarkoitus tehdä tarina joka ei loppuisi koskaan. yksi aloittaa ja toinen jatkaa tarinasta tulisi loputon jos joka päivä käyttäjiä kävisi kirjoittamassa tarinalle jatkoa. Aihe periaatteessa vapaa.

säännöt:

Ole asiallinen.

Ei kiitos Lukkoon viestejä.

Kirjoita aina edellisen käyttäjän tarinapätkälle jatkoa.

Kirjoita tarkkaan kirjoitusvirheitä ei ole kiva lukea.

Ala kirjoittaa.

Minä alotan: Olin pimeässä metsässä talvella. Oli pimeää olin eksynyt. kävelin eteen päin. lumi narskui jalkojeni alla hytisin kylmästä en jaksaisi enää kauaa pysähdyin ja katselin ympärilleni. Puut loivat aavemaisia varjoja ja metsä oli muuten hiljainen. Otin askeleen eteenpäin ja yhtäkkiä vajosin lumen alle...

Tässä koko tämän hetkinen tarina: Olin pimeässä metsässä talvella. Oli pimeää olin eksynyt. kävelin eteen päin. lumi narskui jalkojeni alla hytisin kylmästä en jaksaisi enää kauaa pysähdyin ja katselin ympärilleni. Puut loivat aavemaisia varjoja ja metsä oli muuten hiljainen. Otin askeleen eteenpäin ja yhtäkkiä vajosin lumen alle. En päässyt ylös. Olin vain lumessa. Tuli kylmä. Ajattelin, että kuolisin hypotermiaan. Yritin kaivautua ylös, siinä kesti kauan. Lopulta pääsin ylös kylmästä, jäisestä lumesta. Lähdin kävelemään, mutta en tiennyt missäpäin koti oli.

Siinä sitten lähdin tallustelemaan kohti valoa. Yhtäkkiä musta hahmo hyökkäsi kimppuuni Tunsin sen kynnet rinnassani. Kaaduin maahan vatsani oli ihan verinen. yhtäkkiä otus lopetti raapimisen ja katosi valoräjähdykseen. Olin helpottunut ja kauhuissani. yhtäkkiä kuulin takaatani mörinää ja kun käänyin katsomaan taakseni näin isot punaiset kiiluvat silmät pimeydessä Säikähdin. Lähdin juoksemaan savua kohti.

Olin jouksenut jo 20 minuuttia, ja kompastuin. Mörkö tuli lähremmäksi, ja lähemmäksi. Luulin hetkeni koittaneen, kun mörkö juoksi pensaikkoon, Siinä huokaisin helpotuksesta. Olin elossa, vielä. Lähdin juoksemaan metsään. Siellä ei näkynyt mitään, mutta kompastuin, ja tipuin rotkoon Silloin kuulin taas sen mörön tulevan. Se oli iso. Se oli VALTAVA! Se tuli kohti. Olin kauhusta kankea. Otus tuli lähemmäksi. Kuului iso Whump! Lumi vain pöllähti, kkun se hyppäsi 10 metrin korkeuteen. Otus laskeutui puuhun. Se örisi kammottavasti. Sitten se katosi. Ilmeisesti olio ei ollut äkännyt minua. Kompuroin pystyyn ja yritin löytää kiipeämis reittiä pois.Yhtäkkiä kuulin vihellyksen. Se kesti varmasti yli minuutin, Katsoin ylös ja näin muutaman metrin korkeudessa jotain, jota en olisi hallunnut nähdä ikimaailmassa Taivaalta alkoi tippua puukoja. Lähdin juoksemaan puukkosade seurasi minua. Yksi puukko iskeytyi nilkkaani kaaduin maahan nilkka verillä ja siinä samassa jättimäinen puukko tippui suoraan päätäni kohti Kierrähdin oikealle. Se seurasi mukana. Irroitin puukon nilkastani ja iskin sillä jätti puukkoa. Se hajosi. Minulla alkoi olla kylmä, nälkä ja suunnaton kipu, kunnes yhtäkkiä näin taas kerran yläpuolellani kirkkaan valon. Vaistosin, että se ei ollut paha.Nukahdin, näin mukavaa unta. Parin tunnin päästä Heräsin, mutta en ollut maassa. Näin enkelin.

Halusin heti pois siitä, kirosin. Heräsin vähän myöhemmin. Puukko päässäni, ja naama veressä. Tyrehdytin verenvuodon, mutta voi ei! Mörkö juoksee minua kohti, pakko lähtä pois.

Juoksin juoksin, ja mörkö sai minut kiinni, otti syliin ja meni rotkon reunalle, hän heitti minut sinne... kamala pudotus... Silloin rotkoon tuli menninkäinen, joka sanoi auttavansa minua. Se paransi haavani, ja antoi kartan kotiin. Näin että matkaa oliperäti 100 km! Matka tulisi olemaan piptkä, uuvuttava, ja jännittävä. Kun kävelin kotia kohti, tuuli vei kartan mennessään. Piti lähtä perään, mutta mörkö oli edessä, spurttia itään. Hän juoksee perässäni, lopulta ammun häntä ritsallani, piti ehtiä kotiin, huomenna on minun 15 synttärit, joten pitäisi pitää kiirettä! Juoksin sattumanvaraisesti pohjoiseen. Yhtäkkiä, jokin tarttui minuun Se oli hupparipäinen ihminen. Se selitti että: Toisen ulottuvuuden oliot olivat päässeet käsiksi meidän ulottuvuuteemme. Minä toope kysyin tietenkin että miten hemmetissä ja sitten se hupparipää osoitti salopyörrettä takanani. Se sanoi että hän olisi estämässä tätä sotkua. Mutta yhtäkkiä se työnsi minut pyörteeseen pyörin pyörin pyörin. en enää nähnyt mitään muuta kuin mustaa. yhtäkkiä joku tarttui nilkkaani ja veti minut kuoppaan pyörteen alla. sitten kaikki pimeni.

heräsin valoisassa onkalossa, ja ympärilläni pyöri pieniä keijuja. ne selittivät, että halusivat siivota möröt omaan ulottuvuuteensa. siinä samassa luolan seinä sortui ja sisään vyöryi hirvijöitä Keijut kaikkosivat, varmaan omani mielikuvituksen tulosta. Möröt saartavat minua,. Lähdin juoksemaan valoa päin. Yhtäkkiä möröt katosivat, mutta olin ihmeissäni. Mitä olisi voinut tapahtua? Onneksi elän. Meinasin sanoa jo viimeiset sanani, eli Rest In Peace.(R.i.p)

Siinä sitten katsoin maata, näin taivaalta tulevaa suurta valoa, joka oli tulossa kohti.

Lähdin juoksemaan metsään, puu kaatui päälleni. Siinä odottelin puun alla. Nilkka murtui, polvi nyrjähti. En tuntenut kipua, vaan hyvää oloa. Makasin siinä. Yhtäkkiä kipu alkoi. Siinä katsoin jalkaani. Näky oli karsea. Kuin jalka olisi hyytelöä. Taivaalta tuli valoa, mutta se syöksyi kohti... Arvelin, että loppu oli lähellä Valo kirkastui ja kirkastui. Lopulta jouduin laittamaan ssilmät kiinni.

Heräsin jo toisen kerran, olin jossain paikassa, josta näin koko maailman. Samassa takaatani tuli henkilö, joka alkoi puhua minulle.

"Olet valittu." "Mihin??!" Melkein säikähdin."Sinut on valittu vastaamaan maailman turvallisuudesta noita mörköjä vastaan. Saat Voimia. Voit valita, minkä otat nistä. Voit ottaa vain yhden. vaihto ehdot ovat: Elementit! eli Maa, Vesi, Tuli vai ilma Mutta jos käytät niitä väärin, saat katua" Ihmettelin, mitä tuo olento oikein sekoili. Ilmeeni oli tämä: O_o

En ikinä voisi olla valittu mihinkään,

Mitä olen muka tehnyt_? Heräsin, minun olli kylmä.

Näin puita, ja sytytin sen tuleen. -"Oijoijoi, osaan sytyttää tulen käsilläni! VAIN KUN AJATTELEN SITÄ!!!" Lähdin menemään kotia kohti, ja eteeni tuli mörköjä, oli aika alkaa taistelemaan. Ammuin heitä tornaadolla, ja käräytin heidät, mutta yksi löi päähän, taju pois. Heräsin lumessa, viiltoja oli, ja verta.

Jotain pahaa on luvassa, vaikka olenkin yksin, näin kirkasta valoa, joka meni minua karkuun. Lähdin juoksemaan sitä kohti, ja saavutin sitä koko ajan. Mutta yhtäkkiä, valo räjähti. Lensin noin 10 000 kilometriä luoteeseen. Vauhti oli kova, tunsin sen luissani. Lopulta mätkähdin puuhun. Selkä oli kipeä. Minulla oli taas hyvä olo, kun kipu iski. Niska taisi mennä. "Katsotaan, pystynkö tähän enää" Mutta niska parantui hetkessä, kun sanoin sen lauseen. Ihme. Aika nousta ja lähtä juoksuun Olen selvästi jokin Avataren ja velhon risteytys. Se outo tyyppi sanoi että saan vain yhden voiman, mutta sainkin kaikki... Outoa. Silloin kuulin sen saman äänen joka puhui silloin kun sain voimani:" Sait kaikki, koska olet sinnikäs..." en tajunnut mitä hän tarkoitti tuolla. Enempää ei kuulunut. Silloin näin VALTAVAN varjon takanani. Yhtäkki pensas suhahti edessäni. Sitten kuulin Hirvittävää kiljuntaa yläpuoleltani. Puista hyppäsi minua kohti kirkuen joukko Örkkejä joilla oli käsissään jotain mustaa limaa. yYritin polttaa ne mutta se ei onnistunut koska ne kävivät päälle. Kun ne olivat päälläni en voinut käyttää voimiani. Se musta lima ilmeisesti imi voimani. Ne kävivät käsiksi päähäni, tuntui kuin se olisi haljennut ja sitten pääni lensi erilleen muusta kehosta ja silmissäni sumeni... heräsin vedessä. en tiennyt missä suunnassa pinta oli. ajattelin päästää irti elämästä, mutta sitten huomasin että voimani toimivat, ja loihdin pääni ympärille ilmakuplan. sitten tunsin hirrveän virtauksen! tempauduin sen mukaan ja huomasin että tulin kohti kalaparvea. muutama kala otti minusta kiinni, ja alkoi viedä syvemmälle Puristin käteni nyrkkiin kalojen viedessä syvemmälle ja syvemmälle... Käytin voimiani ja kalat kuolivat heti ja jäivät lillumaan veden alle. Käytin Taas voimiani ja sinkouduin ylöspäin

Vedessä ei näyttänyt olevan pintaa ollenkaan koska sinkouduin ja sinkudui vain ylöspäin veden sisällä yhtäkkiä ylhäälläpäin alkoi näkyä valoa se läheni ja läheni... Mutta vasta liian myöhään tajusin mikä se oli Kaikki, mitä ehdin nähdä, oli vain välähdys. Välähdys, joka kestää ohikiitävän hetken, mutta tuntuu useilta sekunneilta. Sama ohikiitävä hetki, joka syntyy, kun on laskenut sormensa kuumalla hellalle ja ennen kuin ehtii tajuta polttavan kuumuuden ja sen mukanaan tuoman tuskan. Minä en sitä ehtinyt tuntea. Tempauduttuani valoon, pimeni kaikki. Se oli ohi. Lopullisesti.

Silmäni rävähtivät auki. Ensimmäisenä tunsin kylmyyden. Aivan kuin olisin sukeltanut hyiseen avantoon. Seuraavaksi tunsin kosteuden. Hikeä oli kaikkialla ja makuuhuoneessa leijaili pelon haju. Pälyilin ympäriinsä, mutta näin vain pimeyttä. En mörköjä, en kaloja, enkä valoa. Kaikki olikin siis ollut painajaista, pahimman laatuista sellaista. Ensijärkytyksen jälkeen nousi päällimmäiseksi tuntemukseksi huono olo. Kaikki oli ollut unta, mutta siltikin sairaalloisen todentntuista. Mitä olin oikeastaan kokenut, sitä pohtisin sitten aamulla tarkemmin. Nyt tarvitsin vain unta. Asetuin makuulle ja suljin silmäni. Noin puolen tunnin nukuttua vaivuin jälleen uneen. Ennen sitä tunsin kuitenkin, kuinka joku nauroi jossain. Pahaenteisesti. Kun heräsin löysin itseni taas lumesta. Miten olin päätynyt täältä toiseen ulottuvuuteen sieltä kotisohvalleni ja sieltä takaisin tänne. Ovatko houreet sekoittaneet pääni? Olenko oikeasti jossain muualla kuin jossa luulen olevani? Vai onko tämä siitä eilisestä tuhottu ulottuvuus elokuvasta johtuva uni? Ajattelin. En pian tietäisi kuka, olen missä olen ja onko tämä vain unta Nipistin itseäni.

Ei,kyllä tämä oli totta.

Menin kaverini luokse mutta talossa ei ollut ketään.

Huusin kaveriani.

Aluksi mitään ei kuulunut.

Mutta sitten jokin valtavan Akkarikasan takana liikahti Mietin mikä se on.

Käännyin ja katsoin akkarikasaan päin.

Pelästyin, koska akkarikasa liikkui se sama mörkö kuin unessani. Tällä kertaa aioin pysäyttää sen ja lopettaa tämän hulluuden. En kestäisi tätä enää pitkään. Totuuden hetkeni oli käsilläni.Otus hyökkäsi suoraan kimppuuni ja näin kaverini sen sisällä. Otus oli ottanut hänet mukaansa. Lähdin pinkomaan karkuun, yrittäen löytää jotain kättä pidempää.Kun löysin vihdoin veitsen, aloin kuulla ivallista naurua pöydän takaa. Kun katsoin lähempää se olin ... MINÄ!

Minä hyökkäsin itseäni kohti mutta vetäisin veitsen eteeni juuri kun se oli lyömässä minua. Samalla katosi myös mörkö.Sydämeni jyskytti kuin höyryveturi. Kaverini kaatui tajuttomana maahan. Kului puoli tuntia ennen kuin hän heräsi.Olin aivan ajatuksissani, kun hän sanoi minulle:"Tahdon auttaa sinua." Näin taas sokaisevan valon joka imi minut ja kaverini sen syövereihin oli niin valoisaa että silmiin sattui. en nähnyt kaveriani, mutta kuulin hänen huutonsa. sitten, yhtäkkiä, valo sammui. en nähnyt mitään. PAITSI PUNAISET KIILUVAT SILMÄT. kuiskasin kamulleni "juostaanko?". mutta, vastaukseksi sain murinaa ja näin toiset kiiluvat silmät. ja raapaisun. se sattui.

tunsin kynnet kädessäni. sellaiset 10 cm pituiset. sitten tajusin. ei se ollut mikään kaverini. vaan jokin ihmissusi Se raateli minua. Sitten tuli pimeää. Heräsin taas kerran, tunne oli

sama kuin aiemmin samana yönä. Katsoin kelloa hengitys yhä puuskuttaen. Kello oli 5 aamuyöllä. 'Kohta on aamu, lähden kouluun...' ajattelin. En saanut enää unta loppuyönä. Aamulla se tuntui sittenkin vain unelta. Lähdin kouluun. Kun pääsin koululle olin ajatuksissani ja törmäsin pahimpaan kiusaajaan. Olisin halunnut pois mutta hän tuli eteeni ja sanoi:"Äläs mene, rääpäle!" Onneksi pidin hermoni kasassa ja kestin välitunnin loppuun saakka.Luokkaan mennessäni näin outoja varjoja. En kuitenkaan keskittynyt niihin vaan tuntiin. Luokassa minua kuitenkin osotti yllätys Yksi luokan pahimmista kiusaajista kamppasi minut maahan ja nauroi. Minä vastasin siihen -"Häivy siitä pösilö!!" Olimpas tyhmä, saan kuulla kunniani. Välitunnilla se sama kiusaaja tuli jenginsä kanssa antamaan köniin. Katsoin heitä, ja muistin voimani. Sytytin hänet tuleen (xD)

Siinä hän rimpuili, kun ammuin hänen päälleensä vesisuihkun. Minusta tuli siinä samassa luokan suosituin, ihme kyllä. Kun koulu loppui, menin kotiin, menin nukkumaan. Näin unta, että olin metsässä. Mutta heti kun heräsin, olin kaupassa. Ihmettelin siinä aikani, kunnes häivyin, ja menin isäni haudalleni. Katsoin sitä. Lopulta häivyin. Mutta heräsin, kaikki oli unta. Mutta kaikki nauroi, nukuin tunnilla. Ja siitä sitten minulle tuli jälki-istuntoa, mutta viimeisellä välitunnilla karkasin. En jaksanut palata, päätin karata. Mitähän vanhempani sanovat? Jäin odottamaan hankeen. Mutta.. Rekka on ajamassa päälleni, nyt äkkiä pois. Ajattelin. Sitten menin matalaksi, ja rekka on tulossa päälleni, aikaa on vähän... Se on tulossa. APUAA. Suuntasin käteni rekkaa kohti ja päästin voimani valloilleen. Rekka alkoi palaa ja räjähti ennenkuin se osui minuun. Yhtäkkiä maa katosi jakojeni alta. Tipuin pimeyteen kunnes aloin nähdä valoa alhaallapäin syöksyin valopisteeseen... Tippumiseni loppui ja jäin seisomaan jonnekkin kirkkaaseen tilaan ja kuulin äänen: Riistän voimasi sinulta... Kaikki pimeni... Löysin itseni metsästä lumihangesta. Katselin ympärilleni metsä olin täysin tuntematon. Yhtäkkiä pensaassa liikahti jokin...

To be continue...

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

...En päässyt ylös. Olin vain lumessa. Tuli kylmä. Ajattelin, että kuolisin hypotermiaan. Yritin kaivautua ylös, siinä kesti kauan. Lopulta pääsin ylös kylmästä, jäisestä lumesta. Lähdin kävelemään, mutta en tiennyt missäpäin koti oli.

Siinä sitten lähdin tallustelemaan kohti valoa. Yhtäkkiä musta hahmo hyökkäsi kimppuuni...

Ps. Hyvä topic. Well done

Vierailija

Tunsin sen kynnet rinnassani. Kaaduin maahan vatsani oli ihan verinen. yhtäkkiä otus lopetti raapimisen ja katosi valoräjähdykseen. Olin helpottunut ja kauhuissani. yhtäkkiä kuulin takaatani mörinää ja kun käänyin katsomaan taakseni näin isot punaiset kiiluvat silmät pimeydessä...

Vierailija

...Säikähdin. Lähdin juoksemaan savua kohti.

Olin jouksenut jo 20 minuuttia, ja kompastuin. Mörkö tuli lähremmäksi, ja lähemmäksi. Luulin hetkeni koittaneen, kun mörkö juoksi pensaikkoon, Siinä huokaisin helpotuksesta. Olin elossa, vielä. Lähdin juoksemaan metsään. Siellä ei näkynyt mitään, mutta kompastuin, ja tipuin rotkoon...

Vierailija

Silloin kuulin taas sen mörön tulevan. Se oli iso. Se oli VALTAVA! Se tuli kohti. Olin kauhusta kankea. Otus tuli lähemmäksi. Kuului iso Whump! Lumi vain pöllähti, kkun se hyppäsi 10 metrin korkeuteen. Otus laskeutui puuhun. Se örisi kammottavasti. Sitten se katosi. Ilmeisesti olio ei ollut äkännyt minua. Kompuroin pystyyn ja yritin löytää kiipeämis reittiä pois.Yhtäkkiä kuulin vihellyksen. Se kesti varmasti yli minuutin, Katsoin ylös ja näin muutaman metrin korkeudessa jotain, jota en olisi hallunnut nähdä ikimaailmassa...

Vierailija

Taivaalta alkoi tippua puukoja. Lähdin juoksemaan puukkosade seurasi minua. Yksi puukko iskeytyi nilkkaani kaaduin maahan nilkka verillä ja siinä samassa jättimäinen puukko tippui suoraan päätäni kohti...

Vierailija

Kierrähdin oikealle. Se seurasi mukana. Irroitin puukon nilkastani ja iskin sillä jätti puukkoa. Se hajosi. Minulla alkoi olla kylmä, nälkä ja suunnaton kipu, kunnes yhtäkkiä näin taas kerran yläpuolellani kirkkaan valon. Vaistosin, että se ei ollut paha.

Vierailija

...Nukahdin, näin mukavaa unta. Parin tunnin päästä Heräsin, mutta en ollut maassa. Näin enkelin.

Halusin heti pois siitä, kirosin. Heräsin vähän myöhemmin. Puukko päässäni, ja naama veressä. Tyrehdytin verenvuodon, mutta voi ei! Mörkö juoksee minua kohti, pakko lähtä pois.

Juoksin juoksin, ja mörkö sai minut kiinni, otti syliin ja meni rotkon reunalle, hän heitti minut sinne... kamala pudotus...

Vierailija

Silloin rotkoon tuli menninkäinen, joka sanoi auttavansa minua. Se paransi haavani, ja antoi kartan kotiin. Näin että matkaa oliperäti 100 km! Matka tulisi olemaan piptkä, uuvuttava, ja jännittävä.

Vierailija

...Kun kävelin kotia kohti, tuuli vei kartan mennessään. Piti lähtä perään, mutta mörkö oli edessä, spurttia itään. Hän juoksee perässäni, lopulta ammun häntä ritsallani, piti ehtiä kotiin, huomenna on minun 15 synttärit, joten pitäisi pitää kiirettä! Juoksin sattumanvaraisesti pohjoiseen. Yhtäkkiä, jokin tarttui minuun...

Vierailija

...Se oli hupparipäinen ihminen. Se selitti että: Toisen ulottuvuuden oliot olivat päässeet käsiksi meidän ulottuvuuteemme. Minä toope kysyin tietenkin että miten hemmetissä ja sitten se hupparipää osoitti salopyörrettä takanani. Se sanoi että hän olisi estämässä tätä sotkua. Mutta yhtäkkiä se työnsi minut pyörteeseen...

Vierailija

... pyörin pyörin pyörin. en enää nähnyt mitään muuta kuin mustaa. yhtäkkiä joku tarttui nilkkaani ja veti minut kuoppaan pyörteen alla. sitten kaikki pimeni.

heräsin valoisassa onkalossa, ja ympärilläni pyöri pieniä keijuja. ne selittivät, että halusivat siivota möröt omaan ulottuvuuteensa. siinä samassa luolan seinä sortui ja sisään vyöryi hirvijöitä...

hyvä topic!!! :D

yoda, voiman mestari joka sai inspiraation :D

Vierailija

... Keijut kaikkosivat, varmaan omani mielikuvituksen tulosta. Möröt saartavat minua,. Lähdin juoksemaan valoa päin. Yhtäkkiä möröt katosivat, mutta olin ihmeissäni. Mitä olisi voinut tapahtua? Onneksi elän. Meinasin sanoa jo viimeiset sanani, eli Rest In Peace.(R.i.p)

Siinä sitten katsoin maata, näin taivaalta tulevaa suurta valoa, joka oli tulossa kohti.

Lähdin juoksemaan metsään, puu kaatui päälleni. Siinä odottelin puun alla. Nilkka murtui, polvi nyrjähti. En tuntenut kipua, vaan hyvää oloa. Makasin siinä. Yhtäkkiä kipu alkoi. Siinä katsoin jalkaani. Näky oli karsea. Kuin jalka olisi hyytelöä. Taivaalta tuli valoa, mutta se syöksyi kohti... Arvelin, että loppu oli lähellä...

Vierailija

Valo kirkastui ja kirkastui. Lopulta jouduin laittamaan ssilmät kiinni.

Heräsin jo toisen kerran, olin jossain paikassa, josta näin koko maailman. Samassa takaatani tuli henkilö, joka alkoi puhua minulle.

"Olet valittu." "Mihin??!" Melkein säikähdin."Sinut on valittu vastaamaan maailman turvallisuudesta noita mörköjä vastaan. Saat Voimia. Voit valita, minkä otat nistä. Voit ottaa vain yhden. vaihto ehdot ovat: Elementit! eli Maa, Vesi, Tuli vai ilma...

Vierailija

...Mutta jos käytät niitä väärin, saat katua" Ihmettelin, mitä tuo olento oikein sekoili. Ilmeeni oli tämä: O_o

En ikinä voisi olla valittu mihinkään,

Mitä olen muka tehnyt_? Heräsin, minun olli kylmä.

Näin puita, ja sytytin sen tuleen. -"Oijoijoi, osaan sytyttää tulen käsilläni! VAIN KUN AJATTELEN SITÄ!!!" Lähdin menemään kotia kohti, ja eteeni tuli mörköjä, oli aika alkaa taistelemaan. Ammuin heitä tornaadolla, ja käräytin heidät, mutta yksi löi päähän, taju pois. Heräsin lumessa, viiltoja oli, ja verta.

Jotain pahaa on luvassa, vaikka olenkin yksin, näin kirkasta valoa, joka meni minua karkuun. Lähdin juoksemaan sitä kohti, ja saavutin sitä koko ajan. Mutta yhtäkkiä, valo räjähti. Lensin noin 10 000 kilometriä luoteeseen. Vauhti oli kova, tunsin sen luissani. Lopulta mätkähdin puuhun. Selkä oli kipeä. Minulla oli taas hyvä olo, kun kipu iski. Niska taisi mennä. "Katsotaan, pystynkö tähän enää" Mutta niska parantui hetkessä, kun sanoin sen lauseen. Ihme. Aika nousta ja lähtä juoksuun...

Vierailija

Olen selvästi jokin Avataren ja velhon risteytys. Se outo tyyppi sanoi että saan vain yhden voiman, mutta sainkin kaikki... Outoa. Silloin kuulin sen saman äänen joka puhui silloin kun sain voimani:" Sait kaikki, koska olet sinnikäs..." en tajunnut mitä hän tarkoitti tuolla. Enempää ei kuulunut. Silloin näin VALTAVAN varjon takanani. Yhtäkki pensas suhahti edessäni. Sitten kuulin Hirvittävää kiljuntaa yläpuoleltani. Puista hyppäsi minua kohti kirkuen joukko...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat