Esseekirjoitukset

Seuraa 
Liittynyt11.7.2010

Tämä otsikko varmaankin saa Maurice de la Knallin hypähtämään onnesta...

Tässä topassa siis kirjoitetaan esseitä valinnaisista aiheista. Esseen on tarkoitus olla asioita pohdiskeleva kirjoituslaji, jota pidetäänkin kirjallisuuden kuninkuuslajina - kunnollisen esseen kirjoittamiseen ei joka kynäniekka pystykään! Plaa plaa. Katsokaa Wikipediasta tai jostain jos köyhä mielenne ei ymmärtänyt minua.

Itse olen vasta aloittelija, mutta olen kirjoittanut yhden edes omasta mielestäni hyvän esseen. Se toinen (epäonnistunut essee) löytyy YouTubesta...

Tämä tosiaan on koulutehtäväni (hih), josta olenkin jo osan näyttänyt Putous 4-topicin yhteydessä.

FINGERPORI JA SEN VAIETUT SALAISUUDET

Olemme tutustuneet viime aikoina varsin suosittuun ja erikoiseen kotimaiseen sarjakuvaan nimeltä Fingerpori. Kyseistä sarjakuvaa julkaistaan nykyään hyvin monessa suomalaisessa sanoma- ja aikakauslehdessä johtuen sen suuresta suosiosta varsinkin Suomen nuorison keskuudessa. Sarjakuvan tekijä on Pertti Jarla, vuonna 1971 syntynyt vanhemmanpuoleinen nuori mies, joka omistaa erittäin näyttävät ja paksuhkot silmälasit.

Mistä Fingerporissa sitten on kysymys? Fingerpori on oma, pieni, politiikan sävyttämä kiireinen fantasiamaailmansa, jossa härskit ja nokkelat pikku vitsit piirittävät jatkuvasti kaupungin erikoisia asukkaita. Vaikka kaupunki onkin niin kovin pieni, se vaikuttaa ikään kuin maailmaltamme kulttuureineen tiivistettynä, joka lisää satiiristen viittausten käyttömahdollisuutta. Jos sarjakuvaa verrattaisiin omenapuuhun, Fingerpori olisi sen suurin, kiiltävin ja maistuvin hedelmä. Tätä hedelmää ovatkin jo monen monituiset suomalaiset makeannälkäänsä maistelleet. Joskus kuuluisuudet pomppaavat ikään kuin tyhjästä koko kansan kuultaviin, kun taas joskus he vartovat vain yhtä tiettyä asiaa, joka siivittäisi heidät tunnettavuuden jatkuvaan kierteeseen. Pertti Jarlan tapauksessa saatamme kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hän oli julkaissut tuotoksiaan ei-niin-suosituissa lehdissä jo pidemmän aikaa, mutta vasta, kun Karl-Barks-Stadt (myöhemmin Fingerpori) sai alkunsa, rupesi myös versomaan kuuluisuuden varma ja vehreä siemen.

Mutta miksi Pertti Jarla, ja miksi juuri Fingerpori? Pohdiskellaanpa. Oletetaan, että Pertti on syntynyt aivan tavalliseen suomalaiseen perheeseen, jonka isä työskentelee paperitehtaalla selluloosansekoittajana ja äiti on kotona lapsia hoitamassa. Pertillä on pari vuotta vanhempi isoveli ja muutaman vuoden vanhempi isosisko, jotka kumpikin hoitavat innokkaasti pikkuveljeään – vaihtavat hänen vaippansa sekä pyyhkivät vaaleanpunaisella, pitsikuvioisella nenäliinalla kyyneleet, jos jokin harmittaa. Pertti käy täysin tavallista suomalaispäiväkotia, ja hän menee onnellisen elämän saaneena pikkupoikana kouluun. Pertti ei ole ikinä kuullut härskejä vitsejä eikä ole nähnyt mitään muutakaan… öh, epäilyttävää. Hän on elänyt täysin turvallista elämää perheensä luomassa keiju- ja kukkaistarinoiden sävyttämässä suojakuplassa, kunnes kuudennen luokan keväällä hänen luokkaansa tulee terveydenhoitaja naapurikoulusta, joka aikoo kertoa lähikoulujen kuudesluokkalaisille ihmisen seksuaalisuudesta ja sukuelinten toimintaperiaatteista. Luento alkaa. Aivan ensiksi Pertti nostaa kätensä ylös, ja kysyy viattomalla pikkupojan äänellään, mikä on penis. Vieras hämmästyy hieman; eikö kukaan ole tosiaan opettanut tälle pojalle itsestään selviä asioita aikuisten maailmasta? Hän koettaa selittää mahdollisimman selkeästi ja hyvin artikuloiden Pertille, mitä penis tarkoittaa. Pertti tyytyy vastaukseen ja jatkaa muistiinpanojen tekemistä, sillä hänen aivonsa eivät vielä ole jaksaneet ottaa vastaan vieraalta tullutta shokeeraavaa informaatiomöhkälettä. Vieras jatkaa luennoimista; seuraavana aiheena olisivat siemensyöksyjen/kuukautisien alkaminen sekä tunnin varsinainen aihe: yhdyntä eli seksî. Pertin kiinnostusvietti herää jälleen. Hän nostaa kätensä ylös ja kysyy näiden kaikkien merkitystä. Vieras alkaa jo hieman turhautua tältä pojalta tuleviin kysymyksiin ja esittää vastauksensa näyttävien kädenliikkeiden kera. Pertin silmät värähtävät. Hän on alkanut tajuta asian laidan. Onko häneltä pimitetty tällaisia tietoja vanhempiensa toimesta? Eikö maailma olekaan sellainen keijujen ja kukkasten täyttämä paikka, mitä on lukenut kirjoista?

Pertti nousee ylös tuoliltaan ja juoksee luokan ovesta ulos. Mutta minne, sitä hänkään ei voinut tietää. Oli vain pakko päästä pois täältä kuulemasta enempää karuja totuuksia, pakoon kaikkea. Hän näkee silmäkulmastaan jotain tummaa, mutta ennen kuin hän ehtii reagoida, hän onkin jo törmännyt siihen ja makaa pian pökerryksissä pitkin maata.

Tämä (oletettu) pojan ja lyhtypylvään dramaattinen kohtaaminen saattaa olla osasyynä siihen, että Pertti Jarla käyttää silmälaseja. Mutta vaikutukset saattavat olla myös luultua syvemmät, kuten huomaamme Fingerpori-sarjakuvasta. Jo siitä näkyy selkeästi, että Jarlalla on jonkinlainen pakkomielle erikoisiin ja häröihin vitseihin.

Otetaanpa esille vielä toinen olettamus eri näkökulmasta nähtynä. Pertti Jarla syntyy ugandalaiselle keskituloiselle pariskunnalle, jotka ovat jo pitkään odottaneet lasta. Huomatessaan, että odotettu lapsi onkin albiino, vanhemmat hylkäävät pojan ja jättävät hänet roskapussissa ruuhkaisen kadun varrelle (tätä se rasismi teettää). Ohi sattuu kulkemaan suomalainen arkkipiispa Pekka Laitinen, joka on sattumoisin Ugandassa varta vasten etsimässä roskapussien mukana poisheitettyjä albiinolapsia.

Pertti, joka sai suomalaisen nimen, adoptoidaan uskovaiseen perheeseen, ja hänet kasvatetaan lähes absoluuttisesti Raamatun oppien mukaisesti. Vaikka Pertti on syntyjään afrikkalainen, häntä ei haukuta neekeriksi, johtuen hänen valkoihoisuudestaan, mutta hänen mieltään kalvaa sielunveljiensä (eli tummaihoisten afrikkalaisten) huono kohtelu. Pertti perustaa oman antirasistisen järjestönsä "Pertin AntiRasistisen Järjestön", jonka avulla hän uskoo muuttavansa maailman utopiaksi. Vuotta myöhemmin järjestön jäsenmäärä on yhteensä 1, mutta huomiota se on toki saanut. Perttiä haukutaan neekeriksi enemmän kuin muita afrikkalaisia yhteensä, johtuen hänen maailmaaparantavasta asenteestaan. 15-vuotias Pertti masentuu vakavasti ja kysyy vanhemmiltaan lupaa alkaa käyttää huumeita. Vanhemmat eivät lupaa myönnä, joten hän tyytyy lukittautumaan huoneeseensa ja viiltelemään pikku haavoja ympäri kehoaan. Mutta sisimmässään hän vannoo vielä kostavansa niille pikku piruille, jotka eivät antaneet hänen tehdä niitä asioita, jotka hän näki parhaaksi tälle maailmalle.

Tästä siis johtuu se, että Pertti Jarla rupesi tekemään Fingerporia, joka sisältää rutkasti rasismiin kantaaottavia strippejä.

Kolmas näkökulma onkin vähän erilainen: Pertti syntyy hajonneeseen perheeseen, jossa isä juopottelee päivät pitkät ja äiti juo aamuisin masentuneena piimää suoraan purkista. Ainoa asia, mitä hän vanhemmiltaan on oppinut, ovat kirosanat, joiden käyttötarkoituksetkin hän jo hyvin tietää. Pertti päätyy ensimmäistä kertaa sosiaaliviranomaisten huostaan lyötyään 5-vuotiaana päiväkotikaveriaan haarukalla niskaan. Huostaanotto kestää vain muutaman päivän verran, ja Pertti saa jatkaa tavallista elämäänsä. Hänen elämänsä edistyy vanhempiensa mittapuun mukaan hyvin - jo 7-vuotiaana Pertti vetää ensimmäiset sauhut keuhkoihinsa, 9-vuotiaana juo itsensä humalaan koulun vessassa, 12-vuotiaana alkaa käyttää huumeita, 13-vuotiaana nuuskaa ja 15-vuotiaana niitä kaikkia samaan aikaan. Tehohoidosta pois päästyään hänen aivonsa ovat tuhoutuneet lukuunottamatta huumorilohkoa, normaalien elintoimintojen lohkoa ja Fingerporilohkoa.

Tästä ilmeisesti siis johtuu se, että Pertti Jarla ei osaa tehdä mitään muuta sarjakuvaa kuin Fingerporia - mutta sen ainoan asian, minkä hän osaa, hän tekeekin yliluonnollisen hyvin.

Niin, on olemassa monia näkökulmia Fingerporin synnystä, mutta vain yksi niistä on oikea. Tai kaikki niistä. Tai ei yksikään niistä. En ole lukenut sarjakuva-arvosteluja Fingerporista muuta kuin erään Fingerpori-albumin takakannesta (se oli erittäin itsekriittinen arvostelu), mutta voin hyvin kuvitella, mitä mieltä ihmiset tästä modernin yhteiskunnan kulttituotoksesta ovat. Erilaisuutta stereotyyppisten tuotosten keskelle, tuulahdus pirullista huumoria Amerikan mailta. Mutta kun tarkemmin rupeaa miettimään, en tosiaankaan ole nähnyt Fingerporin vertaista kotimaista sarjakuvaa - muutamia tosin on (en halua mainita nimiä), mutta edellämainitun hävyttömän kaksimielinen huumori vain iskee syvälle tajuntaani, kuten myös on huomattu monella muulla suomalaisnuorukaisella.

Mutta on olemassa myös karu tosiasia: kaikki Fingerpori-stripit eivät ole yhtä hyviä kuin parhaimmat. Tosin niin on myös kaikilla muillakin sarjakuvilla, joten edellinen argumentti saattaa olla hieman turhanpuoleinen, mutta väärällä tavalla luettuna suorastaan nerokas. Älä ole tyhmä, se vaikeuttaa elämääsi.

Fingerporin päähenkilö Heimo Vesa muistuttaa sekä ulkonäöltään, että luonteeltaan kovinkin paljon Pertti Jarlaa. Saattaa hyvinkin olla, että Jarla on tarkoituksellisesti lisännyt itsensä sarjakuvaan tuodakseen esille kenties elämänsä suurimpia huolenaiheita ja murheita, joita ei halua ihmisille suullisesti kertoa. Tässä mielessä voitaisiin sanoa Fingerporin olevan jopa traaginen tarina ihmisen heikkoudesta – kukaan ei tiedä mitä tämä ensinäkemältä ratkiriemukas hengentuotos voikaan pitää sisällään!

Lähteet: Wikipedia ja oma pää ynnä muut jutut

Kirjoittakaa nyt omia esseitänne, olkaa hyvät. Aihe voi olla vaikkapa joku näistä:

-Kalojen merkitys onomatopoeettisten sanojen lausumismenetelmissä

-Pöydän ja Ikkunalaudan asema surrealistisessa maailmassa

-Osteoporoosi ja sen vaikutukset peiliovien tiheyteen

-Mikä on koirien syvin olemus?

-Unkarilaisen suklaan menneisyys

Helpompaa olisi kuitenkin varmaan keksiä itse.

Jos tämä topic on turha, niin on moni muukin. Älkää valittako, mutta jos haluatte, niin valittakaa (enhän voi täältä ruudun takaa mitenkään estää teitä), mutta omalla vastuulla - en nimittäin pidä valittajista, jotka eivät perustele argumenttejaan tyydyttävästi.

Sivut

Kommentit (18)

Deekymppi
Seuraa 
Liittynyt24.9.2010

HIeno Topic, hyvä, mahtava!

MILLAINEN ON KALOJEN REAGOINTI, JOS HE NÄKEVÄT SURREALLISTISEN PÖYDÄN?

Kuvitellaanpa nyt vaikka kotiimme ihan tavallinen huonekalu. Pöytä. Mitä sinä teet Pöydällä? Mihin käytät Pöytää? Heti löytyi järkevät vastaukset: Sinä ainakin syöt yleensä pöydän ääressä. Pöydän avulla voi helpottaa monia asioita, niin kuin äsken mainitsinkin, Esim., voi helpottaa syömistä. Mutta jos pistetään sanan "Pöytä" alkuun sana "Surreallistinen" saadaan aikaan Surreallistinen Pöytä. Sen vastakohta taas on Epä - Surrealistinen pöytä. Kuvitteleppa eteesi Epä - Surreallistinen pöytä. Mihin käytät sitä? Heti löytyi muutama järkevää vastausta: Et mihinkään, johonkin, ja kaikkeen. Nyt varmasti huomaat, että sana "järkevää vastausta" ei pitänyt selvästikkään paikkaansa. Vastaus on kaikkea muuta, kuin järkevä: Se on surrealistinen. Pnhan kyse Surrealistisesta pöydästä. Voisimme kuvitella sen vastakohdaksi Epä - Surrealistisen pöydän. Katsokaa lähintä pöytäänne. Huomaatteko mitään? Taas kerran löytyi järkeviä vastauksia: Ette näe mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Voimme siis todeta, että Pöytä on Epä - Surrealistinen. Emmekö vokkin? Järkevä, ja suora vastaus: Kyllä. Mutta nyt kun tarkasti mietimme, niin minkälainen surrealistinen pöytä itseasiassa on? Sitä voi kuvailla sanoilla: Outo, omituinen, erikoinen.. Eli surrealistinen. Mitä erikoista surrealistisessa pöydässä on? Sitä ei ihmiset vielä ole saaneet selville. Siinä oli kaikki tieto, mitä ihmiset tietää Surrealistisesta Pöydästä. Jotkut voi luulla moisen olevan vain mielikuvituksen tuotetta, mutta jossain on kuitenkin surrealistinen maailma. Ja maailma, jossa haukikin on kala. "Mikä se sellainen maailma, tai paikka on?" Vastaus: Maapallo. Kalat ovat ehdottomasti tunnetuimpia asioita maan päällä, toisin kuin surrealistinen Pöytä. Kalat ovat kaikkea muuta: Tavallista, vieläkin tavallisempaa, ja tavallisinta. Kalat ovat ruokaamme. Kalat ovat saaneet aikaan meille ihmisille kaikenlaista hupia: Esim. Kalastusta, kaloista keskustelua.. Ai niin, tärkein meinasi unohtua! Kalat ovat myös ilahduttaneet AA:N käyttäjää nimeltä Maurice De La Knalli. Kalojen ansiosta Maurice kysyy vähän väliä hienoja kala - aiheisia kysymyksiä. Millaista elämämme olisikaan ilman kaloja? "Vanha mies istui. Kuinka vanha mies oli? Istuen." Miten tämä liittyy kaloihin? Tämäkin kysymys kalojen ansiota. Jotkut taas eivät halua tappaa, ja syödä kaloja. Se on heidän mielestään pahoinpitelyä. "Kaloilla on suomut, ne hengittävät vedessä kiduksillaan, ja niiden koko vaihtelee riippuen lajista." Tuo äskeinen lause oli taas ryhmä vastauksia kaloista. Tässä oli todella pieni osa vastauksista, joita on saatu kaloja tutkimalla. On siis todennäköistä, että joskus kaikkiin Maurice De La Knallin kala-kysymyksiin saadaan joskus vastaus. Ties vaikka Aku Ankka olisi keksitty kalojen ansiosta!

No niin, nyt kun tiedämme kaloista vähän kaikenlaista, ja surrealistisista pöydistä, voimmekin aloittaa varsinaisen Esseen:

Kaloja on paljon erialisia.

Surrealistisia Pöytiä taas ei.

Mitä saamme aikaan, jos yhdistämme Surrealistisen Pöydän, ja kalan. Kaksi järkevää vastausta: Saamme joko aikaan Pöydän näköisen kalan, joka on Surrealistinen, tai kalalta näyttävän pöydän, joka on surrealistinen. Mutta jospa ajattelemmekin näin:

Pöytä on tuttu huonekalu, jonka kaikki tietävät. Mitäs jos se joutuisi meren aaltoihin? Kuvitellaanpa tuhma Pekka niminen tyttö: Hän löytää kaatopaikalta surrealistisen pöydän, ja potkaisee sen vahingossa sadan kilometrin päässä olevaan satamaan. Siellä joku luulee sitä Pupuksi, ja tarjoaa sille porkkanan. Pöytä ei reagoi. Samalla kastemato tönäisee häntä, ja Pöytä tippuu mereen, kalojen sekaan.

Jatkuu..

~ Danielkymppi

Arvostelkaa Akkareita ja nostakaa Ankka-aiheisia ketjuja!

Vierailija

Lainaus:
No ei sitten : ( Luulin, että pidät esseistä.


Sehän riippuu täysin esseestä... mutta mistä olet päätellyt, että asia on edellä mainitsemallasi tavalla?

Minkä numeron muuten sait Fingerporista ja sen vaietuista salaisuuksista, kun kerran koulussa tuommoista loruilit?

DONUONTYHMÄ
Seuraa 
Liittynyt11.7.2010

Lainaus:
knalli: Sehän riippuu täysin esseestä... mutta mistä olet päätellyt, että asia on edellä mainitsemallasi tavalla?


Kirjoitat tänne paljon esseekirjotuksentyyppisiä viestejä.

Lainaus:
knalli: Minkä numeron muuten sait Fingerporista ja sen vaietuista salaisuuksista, kun kerran koulussa tuommoista loruilit?



En vielä mitään, huomenna vasta loruilen.

Vierailija

Lainaus:
Kirjoitat tänne paljon esseekirjotuksentyyppisiä viestejä.


Tarkoittanet dadaistista offaamistani? Nehän ovat enemmänkin tarinamuotoisia ainekirjoituksia.

Ehkäpä voisin kuitenkin raapustaa tänne jotain lähiaikoina...

Vierailija

Lainaus:
Nonni, DOT, minkä numeron sait, kiinnostaisi tietää


Tuskin sitä numeroa heti samana päivänä saa...

Mutta kerrothan sen meille sitten kun saat tietää?

DONUONTYHMÄ
Seuraa 
Liittynyt11.7.2010

En lukenutkaan tänään. Ehkä ensi viikolla, tai sitä seuraavalla. Enkä edes tiedä, luenko sitä ääneen. Enkä tiedä, saanko numeroa. No, mutta ilmoitan sitten kun jonkinnäköistä palautetta tulee. ;D

Miksi kiinnostuitte yhtäkkiä tuosta vaatimattomasta esseestäni?

Vierailija

Lainaus:
Miksi kiinnostuitte yhtäkkiä tuosta vaatimattomasta esseestäni?


Elämän mysteereitä, mösjöö hyvä.

Nytpä päätin vihdoinkin kirjoittaa eräänlaisen esseen. Monien koulussa saatujen uskomattomien kliseisten ja tylsien aiheiden aiheuttamasta inspiraation puutteesta johtuen olen kehittänyt huippuunsa pohtivinaan olemisen taidon: tyypillisesti kouluesseitteni sisältö on neljä konseptisivua aiheesta "ei mitään sanottavaa". Pitemmittä puheitta, esseeni otsikko olkoon tämä:

Lainaus:
Osteoporoosi ja sen vaikutukset peiliovien tiheyteen


Osteoporoosi on pelkkä tilastoharha. Peiliovien valmistajat muokkaavat tahallisesti ovien tiheyttä saadakseen lisätuottoja. Tälläisiin argumentteihin törmää usein lukiessaan osteoporoosia ja peiliovia käsitteleviä lehtiartikkeleita, mutta ovatko ne totta?

Huomaamme heti perustavanlaatuisen ongelman, joka vaikuttaa koko osteoporoosipeiliovinomian tutkimusperiaatteisiin: Miten voimme tietää, viitataanko osoituspronominilla lehtiartikkeleissa esiintyviin argumentteihin vai itsessään lehtiartikkeleihin? Tätä probleemaa ei useinkaan oteta lainkaan huomioon osteoporoosin vaikutuksia analysoidessa, mikä asettaa edellä esitetyt päätelmät vähintäänkin kyseenalaisiksi. Jotta voidaan tyydyttävästi tarkastella osteoporoosin ja peiliovien tiheyden yhteyttä ekspositorisesta mutta neutraalista näkökulmasta, on tehtävä kaksi erillistä tutkimusta, joista ensimmäisessä oletetaan todeksi osoituspronominin viittaus argumentteihin ja kolmannessa lehtiartikkeleihin.

Ensimmäisessä tutkimuksessa havaitaan heti alussa, ettei osteoporoosi suinkaan ole sellainen itsestäänselvyys kuin populaarikultturissa usein ajatellaan: Mikä on osteoporoosi? Mitä sillä tehdään? Voiko sitä syödä? Osteoporoosipeiliovinomeilla on tietenkin omat keinonsa tämän ongelman ratkaisemiseen, mutta helposti unohdetaan osteoporoottisten peilien ja ovien konfliktin kolmas osapuoli: kaikki muut. Miten tavallinen "kadun mies" voisi ymmärtää osteoporoosia ja peiliovien tiheyttä? Miten voimme olla varmoja, etteivät tiedemiehet johda tietämättömiä insinöörejä harhaan? Voimmeko olla varmoja, etteivät leivänpaahtimet aiheuta korruptiota peiliovien tiheyttä koskevissa mittauksissa? Kohdatessamme näin ylitsepääsemättömän tuntuisia ongelmia heti vaativan tehtävämme alussa, on parasta ottaa itseään niskasta kiinni ja toimia muinaisten sotapäälliköiden tavoin: Luovuttaa saman tien.

Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna osteoporoosin ja peiliovien ongelma on paljon suppeampi, ja asioita voidaan tarkastella perinteisemmin tavoin. Vaikkeivät edelliset diilemmat koskekaan tätä ajattelutapaa, huomataan silti, ettei olla vielä täysin selvillä vesillä: jotta saataisiin luotettavaa tietoa peiliovien tiheydestä, on tunnettava Maapallolla vallitseva normaaliputoamiskiihtyvyys, jotta peilioven massa voidaan laskea sen vaakaan kohdistaman voiman avulla, mutta myös peilioven tilavuus, joka taas vaatii niiden epäsäännöllisestä muodosta johtuen jättimäistä vesiastiaa ja taitavaa Arkhimedeen lain soveltamista. Mutta voimmeko olla varmoja, etteivät vesiastioissa tapahtuvat (fiktiiviset) fuusioreaktiot vaikuta mittaustuloksiin?

Karu totuus on, ettei osteoporoosia voida tarkastella reaalimaailman ulkopuolelta sen paremmin kuin peiliovien tiheyttäkään. Helposti unohtuvat myös ahkerat työntekijät, jotka mittaavat peiliovien tiheyden yhä uudestaan ja uudestaan saamatta kuitenkaan tiedemiehiä tyydyttäviä tuloksia. Joka päivä he miettivät ankeissa Kaakkois-Turun getoissa sijaitseviin slummeihinsa palatessaan: Miksi en saa tarpeeksi tarkkoja mittaustuloksia? Onko minussa jotain vikaa? Pitäisikö alkaa tilaamaan Cosmopolitania? Kuitenkin kapitalistinen kulutusyhteiskunta suhtautuu heihin täysin väliinpitämättömästi: "Out of sight, out of mind". Kaikki nykyisen talouskriisin aikaansaama paine kasaantuu lopulta näiden nöyrien mittamiesten ja -naisten niskaan, ja he päätyvät lopulta syömään kilokaupalla raakapakastepullaa lohduttomaan masennukseensa kykenemättä alhaisesta palkastaan johtuen ostamaan edes eineksien lämmittämiseen sopivaa mikroaaltouunia, ajautuen vuosien kuluessa itsetuhoiseen käytökseen, joka alkaa Justin Bieberin kuuntelusta ja etenee sukupuolielimien työntämiseen käynnissä olevaan lasertulostimeen tuskallisin seurauksin. Mutta välittääkö yhteiskunta, välittääkö media?

Entäpä jos tuntemamme maailmankaikkeuden ulkopuolella, fysikaalisten lakiemme ulottumattomissa meitä katseleekin ylivertainen olento, joka tuntee osteoporoosin ja peiliovien yhteyden jokaisen pienen vivahteenkin absoluuttisen tarkasti, ja katselee naurettavia yrityksiämme tämän moniulotteisen ilmiön selittämiseksi säälivä ilme kasvoillaan? Me emme voi mitenkään tietää sitä. Loppujen lopuksi tulkintoja osteoporoosin vaikutuksista peiliovien tiheyteen on yhtä monta kuin ihmisiäkin, ja on uskomattoman lyhytnäköistä riidellä siitä tietäen kuitenkin, että ihmiskunta ei voi koko elinaikanaan luoda täydellisen yksikäsitteistä selitystä tällä mutkikkaalle ilmiölle. Minusta meidän kaikkien olisi hyväksyttävä se tosiasia, että pulla on hyvää.

Vierailija

SCHRÖDINGERIN KISSAN VAIKUTUS ESSEEKIRJOITELMIEN AIHEISIIN

Suomalaisessa yhteiskunnassa esseekirjoitukset ovat tärkeässä, elleivät peräti ratkaisevassa roolissa. Jos pieninä, viattomina lapsina saamme oppia esseekirjoittamisen perusteet: Kuinka mennä saada eläinkokeiden moraalittomuus mahdutetuksi aiheeseen kuin aiheeseen? Kuinka hämmentää lukija uskomaan esseen olevan järkevä? Mutta useinkaan kouluissa ei opeteta kaikkein tärkeintä: Schrödingerin kissan vaikutusta esseekirjoitelmiin.

En voi sanoa, että poltettujen kotien tuhka olisi vielä lämmin, millä tarkoitan tietenkin, ettei minulla ole juurikaan omakohtaisia kokemuksia Shrödingerin kissan vaikutuksista esseisiin. Kirjoitettuani edellisen lauseen huomaan kuitenkin, etten ole puhunut täysin totuudenmukaisesti: Schrödingerin kissa vaikuttaa jokaiseen esseeseen aina ja kaikkialla, vaikkemme sitä osaa aina havaita. Muistanette, kuinka kirjoitin joitakin päiviä sitten esseen osteoporoosin vaikutuksesta peilioviin? Ensi näkemältä saattaa todellakin vaikuttaa, ettei aiheella ole mitään tekemistä tämänkertaisen pohdiskelumme kanssa, mutta päätelmä on luonnollisesti väärä: Schrödingerin kissan vaikutus näkyy sanavalinnoissa, lauserakenteissa, sanalla sanoen aivan kaikessa.

Mutta hetkinen. Onhan toki selvää, että pohdiskelumme kohteena on nyt Schrödingerin kissan vaikutus esseekirjoitusten aiheisiin, ei niiden kieliasuun. Kärsivällisen, mutta turhan pohdiskelun jälkeen havaitaan kuitenkin selvä yhteys kieliasun ja aiheen välillä -- aihe voidaan lausua kieliasun logaritmisena funktiona. Tuntuuko vaikealta ymmärtää? En toki moiti lukijoitani siitä, sillä olenhan itsekin, asiantuntijuudestani huolimatta, joutunut useasti miettimään: Onko Sibeliuksen kuudennessa sinfoniassa jokin Shcrödingerin kissaan liittyä piilovitsi? Tätä arvoitusta tiede ei tule koskaan ratkaisemaan.

Asian selkiyttämiseksi voimme tietenkin käyttää erilaisia esimerkkejä, joilla havainnollistamme Schrödingerin kissaa kaksiulotteisen mallin avulla: Jos vertailemme kahta esseetä, joista toisen otsikkona on "Hauki on kala", ja toisen taas "Hauki ei ole lintu", on tietenkin selvää, että ensimmäinen näistä esseistä käsittelee täysjyväleivän sietämätöntä keveyttä lokkien näkökulmasta, kun taas jälkimmäinen käsittelee täsmälleen samaa asiaa.

Tätä yksinkertaistettua esimerkkiä voidaan soveltaa myös Schrödingerin kissaan tietyin edellytyksin: On otettava huomioon Nigerian olevan valtio Afrikassa, Guineanlahden rannassa, mutta toisaalta Schrodingerin kissan vaikutuksen on todettu vähenevän, mikäli esseekirjoitus tehdään käsin.

Ei tarvitse tehdä muuta kuin avata huhtikuun 31. päivän Turun Sanomat kuudenneltatoista sivulta saadakseen nähdä surullisen monia esimerkkejä tällaisten tutkimustulosten väärinkäytöstä; joskus tuntuu siltä, että ihmiset tahtovat tahallisesti ymmärtää Schrödingerin kissan vaikutuksen väärin, ja siten oikeistopopulistisella propagandallaan estää nuorta esseistiä pohdiskelemasta valitsemaansa aihetta ekspositorisesta näkökulmasta. Voimme vain ihmetellä, miten tällainen toiminta vaikuttaa tulevien maahanmuuttajien käsityksiin esseistä ja niiden mahdollisista aiheista: Entä jos ihmiskunta unohtaa kokonaan Schrödingerin kissan vaikutuksen esseekirjoitelmiin? Käykö lopulta niin, että joka ikinen esseekirjoitus, joka Maan päällä kirjoitetaan, on täysin koherentti tyyliltään, eikä sisällä lainkaan naurettavan yliviljeltyyn Hauki on kala -fraasiin liittyviä piilovitsejä? Emme voi tietää sitä varmasti, sillä juuri tästähän sosialismissa on pohjimmiltaan kysymys.

Näin on tässä loistavassa mutta vaatimattomassa esseessä kuljettu täysi ympyrä: Kaikki Schrödingerin kissan esseekirjoitukseen soveltuvat variaatiot on käyty enemmän tai vähemmän systemaattisesti läpi, ja mitä onkaan saatu aikaan? Suuri kiusaus on vastata: Ei mitään. Totta tosiaan: Olemme onnistuneet vain ja ainoastaan herättämään yhä vaikeampia kysymyksiä Schrödingerin kissasta, vastaamatta lainkaan edes kaikkein yksinkertaisimpaan niistä: Jos koiralla on käytössään mekaaninen kirjoituskone ja loputtomasti puruluita, onnistuuko se lopulta erilaisten menetelmien järjestelmällisellä kokeilulla mallintamaan pahvilaatikoiden datavirran täysin luotettavasti, lukuunottamatta poliittisten aatteiden vaikutusta taskulaskimen toimintaan?

Niin, vastauksia emme ole saaneet, mutta ehkäpä se on loppujen lopuksi koko esseen tarkoitus: pohdiskella antamatta valmiita vastauksia, saaden lukijan kyseenalaistamaan koko maallisen elämän näennäisen järjettömyyden, ajaen tämän lopulta dramaattiseen itsemurhaan täyteen ahdetussa Kansallisoopperassa. Ja juuri siihen Schrödingerin kissa antaa meille avaimet. Sanalla sanoen: Schrödingerin kissa ei vaikuta esseekirjoituksen aiheisiin millään tavalla, mutta sen vaikutus esseekirjoituksen aiheisiin on niin selvä, ettei sitä voi paatuneinkaan konservatiivi kiistää.

Nämä pitkällisen pohdiskelun tuloksena saadut yllättävät aatteet johtavat tämän esseen kulun täysin uusille urille: Jos Schrödingerin kissa vaikutus esseisiin on täysin kiistattomasti olematon, miksi pohdimme päivästä toiseen sen vaikutusta esseekirjoitelmien aiheisiin tietäen, että se vaikuttaa niihin, emmekä voi tätä vaikutusta millään tavalla kumota? Eikö olisi parempi vain kirjoittaa esseitä oman mielensä mukaan, antaen Schrödingerin kissan vaikuttaa niihin miten vaikuttaa, vaikkei Schrödingerin kissa vaikutakaan esseiden aiheisiin millään tavalla? Tähän kysymykseen on monia vastauksia, ja eri koulukuntien kannattajat käyvät jatkuvasti veristä taistelua oman kantansa oikeellisuudesta kansanedustaja Jussi Halla-ahon takapihalla, enkä minä tietenkään halua kompressoida lukijani hauraita aivoja rusinan kaltaiseen tilaan esittämällä omaa huikean monimutkaista ja täysin paikkansapitävää teoriaa elämän synnystä; on parasta vain keskittyä jo olemassa oleviin, yleisesti hyväksyttyihin filosofioihin.

9. marraskuuta vuonna 2011 havaittiin Vaihtoehto Ykkösen kannattajien olevan ratkaisevasti voitolla koulukuntien ikuisessa kamppailussa. Uusimmat tiedot taistelun kulusta saadaan todennäköisesti vasta joulukuun puolella, sillä yksikään reportteri ei uskaltaudu lähellekään konfliktivyöhykettä enne kuin Halla-ahon kotitalon räjähtämisen nostattama pölypilvi laskeutuu ja näkyvyys normalisoituu. Ennen räjähdystä saatujen tietojen nojalla voidaan kuitenkin katsoa Vaihtoehto Ykkösen olevan se teoria, jota tämänhetkisen voimatasapainon perusteella on parasta lähteä tutkimaan ensimmäisenä.

Tämän teorian mukaan Schrödingerin kissan vaikutuksen vaikuttamattomuuden huomioon ottaminen on syytä ottaa huomioon. Heidän mukaansa on tietenkin selvää, että tietoisuus Schrödingerin kissan syvimmästä olemuksesta hämmentäisi kuitenkin kaikkein nuorimpia esseekirjoittamisen aloittelijoita, joten heidät olisi täten parasta pitää pimennossa Schrödingerin kissan täydellisen merkityksettömyyden voimakkaasta vaikutuksesta esseekirjoitelmien aiheisiin, jotta he voisivat harjaantua luomaan omia dekoherentteja aiheitaan ja oppia kirjoittamaan täysin sujuvasti Schrödingerin kissasta huolimatta. Käytännössä tämä toteutettaisiin ottamalla käyttöön Platonin opetusten mukainen valtiomuoto.

Vaihtoehto ykkönen ei kuitenkaan tahdo täysin sulkea pois Schrödingerin kissan vaikutusten merkityksettömyyttä sen vaikutuksessa esseekirjoitelmien aiheisiin, joten he esittävät, että kolmen ja puolen vuoden harjoittelemisen jälkeen Schrödingerin kissa tuotaisiin esseistien tietoisuuteen: Tässä vaiheessa yksilö olisi jo tarpeeksi harjaantunut luomaan omia aiheitaan esseisiinsä, jolloin hän voisi alkaa tavoitella esseekirjoittamisen täydellisyyttä, johon ei tietenkään voida päästä ottamatta Schrödingerin kissaa huomioon. Jos tämä tuntuu vaikealta ymmärtää, voit tietenkin ajatella, että lasertulostinta on mahdoton saada toimimaan, ellei huomioida sen sisällä olevien murskaantuneiden sukupuolielinten (ks. edellinen essee) vaikutusta painojäljen laatuun. Schrödingerin kissan merkityksettömyyden vaikutus esseekirjoitelmien aiheisiin on pohjimmiltaan hyvin samanlaista.

Kuten jo vihjasimme, on olemassa muitakin teorioita Schrödingerin kissan vaikutuksista esseekirjoittamiseen: Monet vakavasti otettavat tiedemiehet vastustavat Vaihtoehto Ykköstä henkeen ja vereen, sillä heidän mielestään hauki on kala.

Nyt kun olemme tutustuneet kaikkiin näihin vaihtoehtoihin Schrödingerin kissan ja esseekirjoitelmien aiheiden välisen olemattoman riippuvuuden selittämiseksi, ei auta kuin kysyä: Tulikko hullua hurskaammaks'? Nuorena miehenä olin taipuvainen uskomaan, että Schrödingerin kissa on täysin käsittämätön asia, jota ei siksi voida käsitellä esseissä, (sen vaikutuksesta puhumattakaan) mutta pikku hiljaa olen joutunut tarkistamaan mielipiteitäni: Joudunhan toki myöntämään, että kirjoitan tätäkin esseetä melko itsekkäistä syistä, todistaakseni Schrödingerin kissan vaikutuksen merkityksettömyyden vaikutusten neutraalin analysoimisen olevan fyysisesti mahdollista.

Vielä joudumme pohtimaan yhtä asiaa: Entäpä jos Schrödingerin kissaa käsittelevien esseiden kirjoittaminen onkin terveydelle vaarallista? On suuri kiusaus käyttää omia kokemuksiaan argumenttina tämän väitteen kumoamiseksi, sillä olenhan kirjoittanut esseitä tuosta aiheesta jo pikkutytöstä saakka. Essee on kuitenkin tekstityypiltään pohtiva ja ekspositorinen, eikä suinkaan kantaaottava, joten olisi moraalisesti erittäin kyseenalaista sanoa niin. Schrödingerin kissan vaikutus (tai vaikuttamattomuus) esseekirjoitusten aiheisiin pysyy siis arvoituksena.

Schrödingerin kissan vaikutusten pohtimiseen liittyy myös monia eettisiä ongelmia: Entäpä jos meidän ei ole tarkoituskaan ymmärtää Schrödingerin kissan vaikutuksia muutoin kuin pinnallisella tasolla? Tästä kysymyksestä juontavat juurensa nuo kohtuuttomat mittasuhteet saavuttavat psykologiset väkivallanteot abortin vastustajien ja Erwin Schrödingerin entisten tyttöystävien välillä, kuten myös biologisten aseiden kehittämiseen vaikuttavat ilmeisen olemattomat moraaliset pulmat.

Pähkinänkuoressa: Mikä siis onkaan Schrödingerin kissan vaikutus esseisiin? Vastaus: Me emme tiedä sitä. Eri teorioiden mukaan Schrödingerin kissan vaikutuksista kirjoittaminen johtaa redundanssin lisääntymiseen ja koherenssin vähenemiseen, mutta toisaalta olisi kaikessa vihjailevuudessaan epäilyttävän häröä käyttää yksittäistä esseetä todisteena näiden teorioiden puolesta tai niitä vastaan. Koko ihmiskunta, runoilijoista kosmologeihin, on jo tuhansien vuosien ajan selittää Schrödingerin kissan merkityksettömien vaikutusten suurta riippuvuutta sen vaikutuksista johtuvan olemassaolon olemattomuuden vaikuttavasta merkityksettömyydestä, mutta koskaan ei ole päästy puusta pitkään: Tiedetään vain, että Schrödingerin kissan merkityksettömyys on kaikessa totaalisuudessaan hyvin vaikuttavaa. Schrödingerin kissan toistuva ainutlaatuisuus on asia, jota kehittyneimmätkään robotit eivät kykene ikinä selittämään.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa Schrödingerin kissan merkityksettömyyden vaikuttavan esseekirjoitelmien aiheisiin syvällisellä tasolla, mutta siitä tehtävät tulkinnat jäävät esseen lukijan harteille. Ketuttaako?

**************************************************

Näin sitten tällä kertaa. Kuulehan DOT, oletko vieläkään lukenut Fingerpori-esseetäsi koulussa, ja oletko saanut mitään, mitä voisi kutsua hyvällä tahdolla arvosanaksi? Asia kiinnostaa mäyrien tiivistä yhteisöä edelleen suuresti, ja kalat vainoavat sinua lopun elämääsi, ellet kerro totuutta.

DONUONTYHMÄ
Seuraa 
Liittynyt11.7.2010

Lainaus:
Mauri: Näin sitten tällä kertaa. Kuulehan DOT, oletko vieläkään lukenut Fingerpori-esseetäsi koulussa, ja oletko saanut mitään, mitä voisi kutsua hyvällä tahdolla arvosanaksi? Asia kiinnostaa mäyrien tiivistä yhteisöä edelleen suuresti, ja kalat vainoavat sinua lopun elämääsi, ellet kerro totuutta.


En ole lukenut, mutta ilmoitan sitten hetinytheti kun luen sen.

Hyviä esseitä kirjoitat.

Vierailija

Lainaus:
DOT: Hyviä esseitä kirjoitat.


Taidekriitikko arvostelee taulua ylistävin sanankääntein. Vieressä taiteilija nauraa partaansa ja yrittää olla möläyttämättä ääneen kompastuneensa maalipurkkiin.

SuperÄijä
Seuraa 
Liittynyt27.12.2009

Aivan huikean mahava tuo Mauricen essee. ainoa mikä jäi mieltä kaihertamaan, on tämä lause:

Lainaus:
Tulikko hullua hurskaammaks'?


Mielestäni lauseen ensimmäisen sanan tulisi olla "tulitko", sillä "tulikko" on puhekieltä. Tietysti virkkeen alussa sijaitessaan (kuten se ko. lauseessa sijaitessaan sijaitsisi) se tulisi kirjoittaa isolla alkukirjaimella. omaan lauseeseeni en voinut kirjoittaa sitä isolla, mikä johtui siitä ettei se minun lauseessani sijainnut virkkeen alussa. Saman kohtalon sai kokea tuo "tulikko".

Pureeutukaamme sitten tuohon '-merkkiin ennen kysymysmerkkiä. En aivan ymmärtänyt sen tarkoitusta kyseisessä aihekokonaisuudessa, mutta mielestäni tuollaiset merkit tulisi suosiolla jättää puhekieleen. Mielenkiintoinen yritys tuoda nuorison puhetapaa ja r'nb kulttuuria yleiskieleen. Sanoisin yrityksen kuitenkin ollen epäonnistunut. Tuollaisten merkkien käyttöä voisit kokeilla mieluummin vaikka jollain aivan toisella tavalla, kuten vaikka kirjoittamalla aiheesta mielipidekirjoituksen Helsingin sanomien mielipidepalstalle. Silloin saattaisimme me muutkin saada laaja-alaisempaa käsitystä kyseisen merkin moninaisista merkityksistä nuorison r'nb kulttureissa ja sen alakulttuureissa.

Kokonaisuudessaan mahavan mahava essee kuitenkin. Arvosanaksi antaisin 9½, kaksi miinusta jo käsittelemistäni seikoista.

Vierailija

Kiitoksia vain näistä sanoista, SuperÄijä. Ja vastauksena ihmettelyihin: Lauseen "Tulikko hullua hurskaammaks'?" on tarkoituskin olla ärsyttävän puhekielinen, syytä en tiedä oikein itsekään. '-merkki ennen kysymysmerkkiä taas tarkoittaa kirjaimen pois jättämistä: Oikeastihan kuuluisi sanoa hurskaammaksi, mutta sanoinkin hurskaammaks, ja siksi lopussa on '-merkki kertomassa iin pois jättämisen ilosanomaa. Tämä kirjakieleen kuuluvan '-merkin käyttäminen tahallisen puhekielisessä lauseessa on osa esseen tietoista ristiriitaisuutta itsensä kanssa, käsitteleehän se sentään Schrödingerin kissaa.

Tajuan kyllä...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat