Parhain sarja taskarissa 342 SAKSIPOTKU

Seuraa 
Liittynyt14.5.2008

Minusta sarja:Mestaripelaajien mestarikokki

Kommentit (12)

Vierailija

Heh, minäkin olen jalkapallohullu. Hyvä teema voi tehdä tarinasta hyvänkin, oli se sitten millainen tahansa. Siksi en Saksipotkun ensimmäistä tarinaa jyrkästi kumoakaan. Taskarin 75 tarina Libero Aku on hyvä esimerkki todella hyvästä jalkapallotarinasta, jossa jalkapalloon keskitytään normaalia enemmän. Siinä nähdään monia otteluitakin. EM-kisojen alla olisi kiva nähdä sen tapaisia tarinoita. Halas käsikirjoittaa ihan hyviä jalkapallotarinoita, mutta enemmän kaipaisin Rudy Salvagninin jalkapallotarinoita. Esimerkkeinä esim. taskarin 324 Superpelitaktiikka, taskarin 305 Manageripeliä ja taskarin 181 Tehovalmentajat.

Vierailija

Minäkin olen lukenut Libero Akun. Luin sen ensimmäisen kerran 8-vuotiaana ja se painui mieleeni syvälle.Pari vuotta sitten lainasin sen uudelleen kirjastosta ja luin.Olen lukenut myös Superpelitaktiikan ja Manageripeliä, mutta Tehovalmentajia en. Pitääkin hommata se jostain...

Vierailija

Paras on se taskarin ensimmäinen tarina. Ja Fecchin piirtämä Sepe Susi tarina oli kans yllättävän hyvä, jos ottaa huomioon että yleensä Sepe Suden yms. on tylsiä hahmoja.

Vierailija

Ankkarock kirjoitti:Minusta sarja:Mestaripelaajien mestarikokki

niin mustakin oli mestaripelaajien mestari kokki

Vierailija

Taskari on tässä vierelläni tarkistuksen alla. Keskiarvoa en ole laskenut, mutta oli ihan kiva taskari. Paras tarina oli yllättäen Guido Martinan ja Giovan Battista Carpin Mikki-tarina. Tarinankerronnassa Martina on mestari ja omalaatuiset käänteet ovat kaikessa yllättävyydessään nykyään harvinaisia. Lyhyet repliikit olivat suomennettu nykyaikaisella tyylillä vaikka entisajan "Martina-suomennokset" kummilla sananvalinnoilla olisi ollut parempaa luettavaa. Nyt hahmot puhuvat lyhyitä repliikkejä toisien eteen ja tuntuu, että hahmot ovat järjiltään. Mutta ehdottomasti, Martina oli Italian suurin nimi ja kuuluisi olla nykyäänkin. Vähät Scarpasta, joka ei osaa tehdä yksittäisiä pitkiä tarinoita, joissa juoni pysyisi kasassa. En osannut tulkita Henning Kuren yhden sivun Sepe-"tarinaa", mutta yksi asia on varma: Henning Kure oli taskukirjan paras tekijä (Martinan mukana), mutta hänen outo intronsa (joka oli muuten tehty vuosia Shawin Sepe-tarinan jälkeen) ei ollut kummoinen, mutta tosin johdatteleva. Kure ei ole tehnyt suuria tarinamääriä, mutta Sepe-intron koodi oli vuodelle 2008 ja toivoa sopii, että hänen tarinoitaan julkaistaisi yhä enemmän. Tietämättömille: Kure oli aikoinaan parhaimpia taskarikäsikirjoittajia, mutta pienen tarinamääränsä takia hän pysyi tuntemattomana ja on sitä yhä. Shawin Sepe-tarina oli yllättävän hyvä. Pikku-Hukka on hieno hahmo ja vihdoin possujen epäoikeudenmukainen käytös otettiin huomioon. Liian pitkään on possujen touhuja katsottu hyvällä silmällä vaikka he ovatkin välillä olleet melkoisia puijareita ja petkuttajia. Ensimmäisestä tarinasta osasi ennakoida juonen kuljetuksen lisäksi jopa tekijöiden nimet ennen tarinan lukua. Halas käyttää jo neljännen kerran samaa juonikuviota Fecchin piirtämässä jalkapalloankka-tarinassa. Ihmettelen yhä, miten Ankkalinna voi kaupunkina ja vielä amerikkalaisena kaupunkina osallistua EM-kisoihin. Aikovatko suomentajat tehdä meistä tyhmiä? Taikaviitta-tarina oli italialaista nykytasoa ja tynnyritarina pöhkö. Muut olivat samaa tasoa. Cavazzanokin alkaa mennä aina vain liukuhihnapuolelle. Teki aikoinaan hyviä käsikirjoituksiakin. Saisi muutaman vuoden päästä ryhtyä käsikirjoittajaksi. Joka tapauksessa, kohtuullisen hyvä taskari ja viime tuplaa parempi. Mutta vain vuosien kokemuksella voi nähdä totuuden: Ankka huononee väistämättä.

Vierailija

Mikko M kirjoitti:Taskari on tässä vierelläni tarkistuksen alla. Keskiarvoa en ole laskenut, mutta oli ihan kiva taskari. Paras tarina oli yllättäen Guido Martinan ja Giovan Battista Carpin Mikki-tarina. Tarinankerronnassa Martina on mestari ja omalaatuiset käänteet ovat kaikessa yllättävyydessään nykyään harvinaisia. Lyhyet repliikit olivat suomennettu nykyaikaisella tyylillä vaikka entisajan "Martina-suomennokset" kummilla sananvalinnoilla olisi ollut parempaa luettavaa. Nyt hahmot puhuvat lyhyitä repliikkejä toisien eteen ja tuntuu, että hahmot ovat järjiltään. Mutta ehdottomasti, Martina oli Italian suurin nimi ja kuuluisi olla nykyäänkin. Vähät Scarpasta, joka ei osaa tehdä yksittäisiä pitkiä tarinoita, joissa juoni pysyisi kasassa. En osannut tulkita Henning Kuren yhden sivun Sepe-"tarinaa", mutta yksi asia on varma: Henning Kure oli taskukirjan paras tekijä (Martinan mukana), mutta hänen outo intronsa (joka oli muuten tehty vuosia Shawin Sepe-tarinan jälkeen) ei ollut kummoinen, mutta tosin johdatteleva. Kure ei ole tehnyt suuria tarinamääriä, mutta Sepe-intron koodi oli vuodelle 2008 ja toivoa sopii, että hänen tarinoitaan julkaistaisi yhä enemmän. Tietämättömille: Kure oli aikoinaan parhaimpia taskarikäsikirjoittajia, mutta pienen tarinamääränsä takia hän pysyi tuntemattomana ja on sitä yhä. Shawin Sepe-tarina oli yllättävän hyvä. Pikku-Hukka on hieno hahmo ja vihdoin possujen epäoikeudenmukainen käytös otettiin huomioon. Liian pitkään on possujen touhuja katsottu hyvällä silmällä vaikka he ovatkin välillä olleet melkoisia puijareita ja petkuttajia. Ensimmäisestä tarinasta osasi ennakoida juonen kuljetuksen lisäksi jopa tekijöiden nimet ennen tarinan lukua. Halas käyttää jo neljännen kerran samaa juonikuviota Fecchin piirtämässä jalkapalloankka-tarinassa. Ihmettelen yhä, miten Ankkalinna voi kaupunkina ja vielä amerikkalaisena kaupunkina osallistua EM-kisoihin. Aikovatko suomentajat tehdä meistä tyhmiä? Taikaviitta-tarina oli italialaista nykytasoa ja tynnyritarina pöhkö. Muut olivat samaa tasoa. Cavazzanokin alkaa mennä aina vain liukuhihnapuolelle. Teki aikoinaan hyviä käsikirjoituksiakin. Saisi muutaman vuoden päästä ryhtyä käsikirjoittajaksi. Joka tapauksessa, kohtuullisen hyvä taskari ja viime tuplaa parempi. Mutta vain vuosien kokemuksella voi nähdä totuuden: Ankka huononee väistämättä.

Mikko M, sä osaat kirjottaa. Olen aika monessa asiassa samaa mieltä kanssasi: Sepe-tarina oli hyvä ja Sepe oli tässä tarinassa mielestäni paljon isällisempi kuin aikaisemmissa joita olen lukenut.Mikki-tarina oli hyvä, mutta parhaaksi nostan tarinan: Mestaripelaajien mestarikokki.(Johtunee siitä, että olen futishullu)Minäkin olen lukenut Fecchin ja Halasin aiempia futistarinoita, mutta en vain koskaan kyllästy jalkapalloon. Olen myös itse miettinyt sitä, miten Ankkalinna voi osallistua maiden välisiin turnauksiin, vaikka on vain kaupunki, mutta tarinoista tulee kyllä jännittävämpiä niin.Niin ja kun tuossa mainitsit että Ankkalinna on amerikkalainen kaupunki, sanon siihen: Joissakin suomessa ilmestyvissä tarinoissa Ankkalinna on suomalainen kaupunki, joten voisi täten osallistua EM-kisoihin(Ellei olisi kaupunki)No, en nipota siitä nyt. Tynnyritarina oli ensimmäisellä kerralla melko hauska, mutta tuskinpa nauran sille enää toista kertaa. Taskari oli minulle pieni yllätys, kun en ollut lähes vuoteen ostanut ainuttakan, mutta se oli myönteinen yllätys. Taskukirja oli mielestäni viihdyttävämpi kuin ne aiemmat, jotka olin lukenut silloin vuosi sitten. Silti Ankka huononee koko ajan, mutta tarkoitan tuolla lehteä.Se on huonontunut siitä kun luin sitä vuonna 2000. Ainoat piristykset ovat olleet muutamat pitkät tarinat ja tämä viime lehti, joka oli jalkapalloekstra.(Niin, olen jalkapallohullu)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat