2015/34

Seuraa 
Liittynyt31.1.2015

Koitan tätä vähän modernimpaa arvostelutapaa:

Ensinnäkin, Rodriguezin kansi oli hyvä ja ajankohtainen, tuollaiset ajatuksethan tunnilla pyörii päässä...  Rodriguezin kannet yleensäkkin on miulle sellaisia Akkarin luottokansia piirrosten perusteella.

Lehden johtosarja Päistikkaa pusikkoon, toi kaukaisesti mieleeni jotkut Barksin tarinat. Jan Gulbranssonin tyyli on aika omalaatuinen, mutta tykkään siitä. Juoni oli tässä kiva, Tuomenmarjat varmaan Barksin toikin mieleeni. Tuomenmarjat vastaan Sudenpennut taisi ollq ihan uusi idea sarjoissa, joka oli kiva yllätys. Tämä oli tälläinen "vauhtia ja vaarallisia tilanteita"-tarina, välillä pakoiltiin ilvestä ja välillä vedettiin vuorenrinnettä alas kivenmurikalla. Mikäs siinä...:) Loppuvitsikin oli ihan hauska, ainakin toooosi paljon parempi kuin Janin edellisessä johtosarjassa. ( Oliko siinä edes vitsiä?) 

Sitten tuli Margo Querol Manzanon Mummo-tarina, joka oli semmoinen...perus. Siinä ei ollut mitään kovin mielenkiintoa herättäviä tapahtumia, mutta ei nyt mikään hirmu huonokaan. Sellaista.

Tästä Iso, Paha Susi: Potsit pataan-sain varmaan elinikäiset traumat. Ajattelin Sepen oikeasti ahmaisseen possut, mutta ei nyt onneksi. Kiva, että Sepe, Pikku-Hukka ja possut nähdään säännollisesti lehden sivuilla.

Lopuksi Fabian Erlinghauserin taiteilema Kierrätysradalla. Tarinan sanoma oli hieno "EI roskaamiselle!", ja nämä piirrokset toivat mieleeni Daniel Brancan. Hyvä!

Yksisivuiset olivat hyviä myös, eli aika mallikas lehti.  Tämän viikon Akkarissa Rosahtaa, sitä odotellessa...

 

Kommentit (1)

D10
Seuraa 
Liittynyt15.2.2015

Innoituksen tähän uuteen arvostelutapaani olen saanut muuten Ankkalinnakkeen arvosteluista. Uudella tyylillä jatketaan, mutta mitä muut ovat mieltä? Oliko vanha arvostelutapa sittenkin parempi, kun arvostelin kaikki tarinat selkeästi yksitellen ja järjestyksessä?

Kansi oli poikkeuksellisen hyvä. Rodriques on jälleen ollut asialla, joten ihmekös tuo. Kansissa näkyy harvoin ajatuskuplia, mutta tällä kertaa näkyi, vaikkakin ajatukset oli muutettu kuvaksi. Lyhyesti sanottuna hieno, uusi ja ajankohtainen kansi.

Akkareiden taso on ollut nyt nousussa, mutta mitäs nyt, kun Egmontin palkkalistoille on tullut paljon uusia Ankka-piirtäjiä? Tuleeko heistä vielä huipputason piirtäjiä vai eivätkö he ole mitään entisiin piirtäjiin verrattuna? Tässä numerossa saatiin jo hieman esimakua tulevaisuudesta, kun lehden aloitti saksalaisen Jan Gulbranssonin hupailu ja lopuksi nähtiin vielä niin ikään saksalaisen Fabian Erlinghauserin taidonnäyte. Ensimmäisenä mainittu, Päistikkaa pusikkoon, oli ihan hyvin piirretty ja varsinkin omalaatuinen ruutujako ja puhekuplat tekivät minuun vaikutuksen. Ideakin oli hyvä ja tällä kertaa lopetuskin hauska. Ainoa negatiivinen asia oli hahmojen oudot ilmeet ja asennot. Jälkimmäinen tarina, Kierrätysrdalla, oli myöskin hieno tarina. Piirrokset muistuttivat Daniel Brancan kynänjälke, joka oli hieno juttu. Jens Hansegårdin käsikirjoituksessa yhdistyi myös hienosti kaksi mielestäni todella hyvää aihetta: Aikamatkailu ja avaruus.

Saavatko hollantilaisten tuotoksetkin minulta yhtä psljon kehuja? No, Potsit pataan oli varsin omalaatuinen tarina... Sepe Susi sai syötyä possut! Tuntemattomat Ahmad Resh ja Oscar Martin olivat tehneet varsin mieleenpainuvan tarinan, vaikka lopuksi selvisikin, että kaikki oli Sepen unta. Ihme, kun ei tästä olla ennen tehty tarinaa. Mau HeymansinEtelä-Karjalan murteelle  käännetty 1-sivuinen tarina oli hauska, vaikka sanojen selitykset jostain kumman syystä puuttuivatkin.

Marga Querol Manzanon ja Pat & Carol McGrealin Mehevää markkinointia oli sitten vähän mitäänsanomattomampi tapaus. Ei oikein keksi mitään sanottavaa. Piirrokset ihan hyvät ja juoni sellainen... Normaali.

Päistikkaa pusikkoon: 9

Mehevää markkinointia: 8-

Potsit pataan: 9

Kierrätysradalla: 9+

Kokonaisarvosana: 9-

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat