2015/36

Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Arskan arvostelussa Aku Ankka 36/2015

Lehden kansi ei ensinäkemältä ole erityisen hauska, mutta juhlallisen olemuksenkin sisältä kyllä löytää sen vitsin, kun katsoo tarkemmin. 

Sisäkannessa Pluto-teema jatkuu kattavan historiikin ja syväluotaavan analyysin sekä hauskan nippelitietopaketin muodossa. Artikkeli paitsi valottaa Pluton ominaisuuksia, myös laajentaa yleissivistystä muista kuuluisista koirista valkokankaalla ja sarjakuvissa. Tästä sivusta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki kirjoittajalle.

Norjalaisen Arild Midthunin kädenjälkeä on Akkarissa aina ilo nähdä, ja tämän tarinan eteen hän on varmasti nähnyt vielä tavallista enemmän vaivaa, pohjautuuhan Neljä pässinpäätä norjalaiseen satuun - ja napakymppiinhän herra on jälleen osunut. Toki osa kunniasta menee nimen perusteella norjalaiselle käsikirjoittajalle. Täytyy myöntää, että kylmät väreet tulivat lukiessa, tarina oli nimittäin tuttu ja muistan, kuinka se pienenä pelotti. Jos herui kymppi Pluto-artikkelille, niin kyllähän tämä vähintään yhtä hyvään arvosanaan on oikeutettu.

Johtosarja asetti riman todella korkealle, mutta ei Lorvailu käy työstä -tarinallakaan ole syytä hävetä. Toki juonikaava on klassinen - lintsaavat pojat huomaavat, ettei se mitään herkkua olekaan ja seuraavana päivänä palaavat suosiolla koulun penkille - mutta sarja oli silti pirteä ja ihan hauska. 

"Kauhistus, Bernadón kuvatuksia, hyi!" saattoi kuulua Arskan suusta muutama vuosi sitten, mutta joko Bernadón tyyli on muuttunut tai Arskan mieltymykset vaihtuneet, koska nyt herran piirrokset eivät tuottaneet Arskalle harmaita hiuksia (huomautettakoon, että tämä ei johtunut siitä, että Arska olisi jo harmaantunut!) Juonikin oli kohtalaisen kunnollinen, vaikka jäikin kummastuttamaan, kuinka Hansu ne askareet oli muka hoitanut, ainakaan missään ruudussa ei näkynyt...

Yövieraita on varsinainen klassikko, joka kerta yhtä mainio. Tässäkin on kuitenkin eräs omituisuus: kuinka Mikki ei havaitse pihalleen laskeutunutta avaruusalusta, kun hän käy koirankopilla - sivulla 25 on selkeästi huomattavissa, että planeettainvälinen kulkupeli parkkeeraa aivan kyseisen rakennelman viereen. Jos ei anna sen yksityiskohdan haitata, voi näistä kuudesta sivusta nauttia töysin siemauksin.

Tyypillistä Akua, ostetaan parasta minkä rahalla saa ja oletetaan, että se päihittää vanhat, toimivat konstit. Se on syötistä kiinni on taas yksi rasti Akun epäonnistuneiden hankkeiden listaan, ja pettymyksen karvasta kalkkia varmasti pahentaa vielä se, kuinka hän rannalle astellessaan kehuskelee hienolla kalastuskalustollaan.

Maailman ympäri 80 päivässä voisi olla nimeltään Maailmankirjallisuuden klassikko yhdessä sivussa - jokainen voi itse päättää, onko tiivistäminen onnistunut. Toki tuosta tärkeimmät seikat tulevat tutuiksi, mutta miksikään varsinaiseksi lukunautinnoksi tätä tilkkutäkkiä ei voi hyvällä tahdollakaan luonnehtia.

Paras kupla löytyy tällä viikolla jo sivulta 5. 

"Jou, keskipukki! Onko äijä kuosissa?"

Kommentit (3)

Hellion
Seuraa 
Liittynyt18.6.2012

Maailman ympäri 80 päivässä oli kiinnostavasti piirretty ja olisi vastaavaa lukenut vaikkapa kolmiosaisen jatkiksenkin verran. Nyt yksisivuisena juttu jäi todella töksähtäväksi ja oli pettymys.

D10
Seuraa 
Liittynyt15.2.2015

Nyt vuorossa viimeviikkoisen Akkarin arvostelu.

Keneltäkään ei varmasti jäänyt epäselväksi, että uusin numero on omistettu Mikin koiralle Pluto, sillä kannessa toitotetaan sitä isoin kirjaimin. Vaan voidaanko sanoa, että koko lehti on "omistettu" tälle uskolliselle koiralle, kun Plutoa huomioidaan vain 6-sivuisella Paul Murryn Yövieraita-klassikolla ja sivun kaksi artikkelilla. Ei. Tosin huomioitava on sekin seikka, että Pluto ei täytä pyöreitä, vaan puolipyöreitä, joten ilmeisesti siksi ei hänen kunniakseen olla tehty uutta tarinaa, kuten vuonna 2010. Artikkeli oli kuitenkin mainio, ja Pluto-klassikko sai aikaan melkein kylmät väreet, sillä kyseisen tarinan luin jo kymmenen vuotta sitten, ja silloin se oli mielestäni jotenkin pelottava.

Tämä vuosi on kansainvälinen Kirjan vuosi, jonka kunniaksi Akkarissakin nähdään vihdoin Ankka-versioita klassisista kirjoista ja saduista. Arild Midthunin ja Tormod Loklingin Neljä pässinpäätä oli hyvä suoritus, vaikka Ankat vain näyttelivätkin satua koulunäytelmässä. Huumoriakin ei puutu, esimerkkinä sivujen 5 ja 6 "peikkoräppi". Toinen Kirjan vuoden kunniaksi tehty tarina oli varsinainen tiivistyksen maailmanennätys! Rodriquesin ja Andreas Pihlin Maailman ympäri 80 päivässä perustui saman nimiseen Jules Vernen kirjaan, ja oli vain 1-sivuinen! En todellakaan usko, että käsikirjoittaja Andreas Pihlin tarkoitus oli luoda suuri seikkailu, vaan juuri tarinan lyhyys oli tarinan idea!Pihl on harvinainen ja omalaatuinen käsikirjoittaja, joten keksi tiivistää ison opuksen yhteen sarjakuvasivuun! Tarkoitus olikin varmaan tehdä kirjan vastakohta. Ja piirrokset ne vasta hienot olivatkin.

Muut lehden tarinat olivat aivan tavallisia Egmontin tuotoksia. Miguelin ja Maya Åstrupin Lorvailu käy työstä on ihan mukava tarina, vaikka en pidäkään hirveästi siitä, että pojat lintsaavat. Muista tarinoista ei ole oikein muuta sanottavaa. Lars Jensenkn ja Bernadon Apua alligaattorilta sekä une Troelstrupin ja Ulrich Schöderin Se on syötistä kiinni ovat molemmat sellaisia ihan mukavia tarinoita.

Neljä pässinpäätä: 9

Lorvailu käy työstä: 8 1/2

Apua alligaattorilta: 8+

Yövieraita: 9 1/2

Se on syötistä kiinni: 8 1/2

m

Maailman ympäri 80 päivässä: 9

Yhteensä: 9-

p

ahoittelen virheitä, kirjoitan tabletilla.

Irvikissa
Seuraa 
Liittynyt31.1.2015

Koska ensiviikolla Akkarissa nähdään taas ankallistettu versio tunnetusta sadusta (Peukaloisen retket), halusin arvostella lehden, jossa tämä edellinen ankallissatu on, ja paikata myös sen, että olen vain kylmästi sivuuttanut Pluton juhlinnat. Tässä teille:

Pluto siis vietti syyskuun viidentenä 85-vuotissynttäreitään, joka tekee koiran vuosissa..öh...595 vuotta, joten voi varmaan todeta, että Pluto on melko hyvin säilynyt koiraseniori. Ensimmäisellä sivulla oli analysoitu hauskasti sitä, mitä rotuja rakastettavassa tassuttajassamme on, Pluton rotua ei nimittäin FCI:n listoilta taida löytyä. Plutoa juhlitaan ihan tarinoiden puolella Paul Murryn Yövieraita-klassikolla, jossa Pluto tapaa kummasti itsensä näköisiä kavereita avaruudesta. Minä en ollut ennen lukenut tätä klasaria, eli mukava valinta tähän lehteen.

Neljä pässinpäätä on siis Norjalaisten ensimmäinen satusovitus, ja tulossa on vielä Peukaloisen retket sekä..mikä? Kuitenkin, Arild Midthunin piirrokset näyttää todella hyviltä ja huolitelluilta, ja juoni on humoristinen ja fiksu. Rakastuin muuten tuohon goottityttöhahmoon joka istuu yleisössä, hän toi jotenkin elävyyttä tarinaan. Peikkoräppi on hieno tainonnäyte sarjan suomentajalta. Jos nämä satusarjat jatkuu tällä tasolla, näistä tulee varmaan vuoden paras juttu.

Miguelin ja Bernadón piirtämät sarjatkaan ei ole mitään rimanalituksia, vaikken kummankaan piirroksista hirveästi välitä. Juonet on ihan hyvät molemmissa tarinoissa. Ainut juttu, mikä minua ärsyttää suunnattomasti, on Touhon ulkonäkö ja puhetyyli Lorvailu käy työstä-sarjassa. Jotenkin niin epätouhomaista.

Olen lukenut noin puolet Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä-kirjasta, enkä osaa varmaan arvostaa klassikoita oikein, koska minusta se oli kuivaa sahanpurua. Mutta joos kirja muutetaan yksisivuiseksi ankkasarjakuvaksi, se on jotain ihan muuta.Niinkuin D10 sanoi, Andreas Phil on omalaatuinen käsikirjoittaja. Rodriguesin piirroksissa ei ole mitään valittamista. Tämän lehden kaivaa varmasti mielellään luettavaksi uudellen muutaman vuoden päästä. Toivotaan taas, ettei painovirhepaholainen iske, ja olisi kiva kanssa, jos pystyisi tummentamaan sarjojen ja tekijöiden nimet.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat