2015/38

Seuraa 
Liittynyt15.2.2015

Arvostelu lehdestä 38.

Kansi on Rodriquesin piirtämä, jonka kannet ovat poikkeuksetta hyviä. Roope tosin nähtiin uimassa rahoissaan jo heinäkuun lopulla Angelin kannessa, vaikka nyt kyse onkin kilpauinnista.

Lehdessä on muutamakin "kova nimi", sillä jo heti johtosarja on Marco Rotan piirtämä. Olaf Moriarty Solstrand on keksinyt pitkästä aikaa tarinan, jossa Roope passittaa Akun ja pojat matkalle jonnekin kauas, tällä kertaa Uuteen-Seelantiin. Aarteen perässä ei juosta, vaan vanhan velan. Mutta ei tällaisella tarinalla Carl Barksin tarinoiden tasolle päästä, paitsi piiroksien osalta. Maksun aika on siitä mielenkiintoinen, että siinä liikutaan eri ajoissa. Jo heti alussa kerrottiin, miten Roope joutuu potkituksi ulos Miljardööriklubilta, ja myöhemmin palattiin vielä Roopen nuoruuteenkin.

William Van Hornin Harhautus ja Bas Heymansin Tuurihaukan tuutulaulu ovat myös aika nimekkäitä tekijöitä. Williamin tarinoista harvat minun ikäiseni pitävät, mutta monet vanhemmat pitävät häntä Ankka-piirtäjien parhaimmistona, kuten myös minä. Varsinkin nykyään hänen tarinansa ovat hyvin omalaatuisia, ja niissä on jokin Ankka-tarinoille harvinaisempi piirre. Joskus tarina päättyy kesken kuin novelli, joskus se on täynnä outoa huumoria. Tällä kertaa erikoista on se, että tapahtumia seurattiin vain Akun näkökulmasta. Näimme vain sen, minkä Akukin, vaikka Karhukoplan suunnitelma olikin oleellinen osa juonta. Bas Heymansin tarinan oli käsikirjoittanut, niin kuin myös johtosarjassakin, Olaf Moriarty Solstrand. Tässäkin seikkailtiin vain Akun kanssa, mutta vain siksi, ettei tarinassa ratkottava mysteeri selviäisi lukijoille. Kyseessä on jälleen Egmontin tuottama sarja, vaikka piirtäjä onkin Bas.

 Nyt lähes jokaisessa lehdessä ollaan seikkailtu myös Hiirimaailmassa. Itse Mikkiä ei tässä tarinassa nähdä, mutta tällä kertaa Hiirimaailmaan pääsimme hollantilaisten Evert Geradstin ja Carmen Perezin Hessu-hupailussa Suruton soittajapoika. Idea on omalaatuinen, sillä Hessun torvesta tulee henki, joka ei saa rauhaa, koska hänen vaimonsa ei ollut saanut hänen testamenttiaan. Hessu selvittää asioita hengen puolesta, joka on aika mukavaakin luettavaa, mutta ainoa lukemista haittaava asia on puhekuplien viivat, jotka osoittavat puhujaa. Ne kun kiemurtelevat miten sattuu.

1-sivuiset ovat molemmat hyviä; Sivulla 2 nähdyssä Evert Geradtsin ja Santiago Barreiran Alan miehessä idea oli yksinkertaisesti uusi ja hauska, ja sivun 32 hassuttelu oltiin käännetty Etelä-Savon murteelle. Piirroksista vastask Mau Heymans.

Kokonaisuudessa jälleen oikein mukava lehti.

Maksun aika: 9

Harhautus: 9

Suruton soittajapoika: 9-

Tuurihaukan tuutulaulu: 9-

Yhteensä: 9, 875

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat